oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Olin joskus exän sukulaisten luona pari päivää. Koko porukka oli pelkällä kahvilla ja tupakalla eläviä, minä en juonut kahvia enkä polttanut tupakkaa että paastoamiseksi meni. Joku lähti aamusta kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita ja viipyi sillä reissulla niin kauan ettei tullut koko päivänä takaisin ja me lähdettiin illalla ajamaan yötä vasten kotiin, syömättä koko päivänä mitään.

Olen lukenut näitä kirjoituksia järkyttyneenä voiko tuommoisia ihmisiä olla oikeasti olemassa. Itse en ole ikinä joutunut olemaan nälässä missään  kyläpaikassa eikä kukaan ole ollut nälässä minun luonani. Olen sentään jo 45 ja kaikkea nähnyt. Mikä ihmisiä vaivaa???  Ymmärrän kyllä että suomalaiseen luonteeseen kuuluu olla uskaltamatta kertoa että on nälkä tai vessahätä. Tai joku muu vaiva. Miten joku VOI olla reagoimatta siihen että vie 100egen ostokset tuliaisiksi ja kun ne piilotetaan, ei sano mitään ja itkee nälkäänsä yön.. Siis mitä helv.... Tää ei nyt mahdu mun jakeluun. Ja menevät vielä uudestaankin.. Monet puhuvat parhaasta ystävästä/poikaystävästä.. Hei Oikeesti! ..ttu te ootte outoja!

Ei kylään mennä syömään.

Meille, kun tulee vieraita, tarjoan aina ruokaa, tänään tortilloita ja sen jälkeen kahvit ja makeat. Kun me menemme samoille vieraille kylään, saatamme saada Pullava-pitkoa.

Vierailija kirjoitti:

Aina anoppilassa! Olen itse lapsesta asti tottunut tasaiseen ruokarytmiin, viisi kertaa päivässä. Myös mieheni ja lapsemme ovat tottuneet syömään näin. Appivanhemmat tekevät hyvää ruokaa, mutta syövät milloin sattuu, yleensä kai aamiaisen ja päivällisen, niiden välillä napostelevat.

Syömme koko perhe kasvisruokaa (huom! Liittyy asiaan, en kerro vain huvikseni 😅), joten syömme myös isompia annoksia kuin joka aterialla lihaa syövät appivanhemmat. Erityisesti lapset tarvitsevat ruokaa usein, jotta proteiinintarve täyttyy.

Nauratti tuo jonkun aiempi kommentti, että täytyy käydä salaa kaupungilla syömässä - niin mäkin teen, muuten loukkaantuisivat! Mies on yrittänyt puhua asiasta ja joka kerta tarjoudutaan kokkailemaan, mutta eivät suostu. Nyt sitten opetellaan sitä heidän tyyliään, napostelua... Eli käytännössä kokkaan puolisalaa lounaan ja välipalan "lapsille", syön sitten itse kokatessani, ja mies käy vähän väliä jääkaapilla.

Naurettavaltahan tämä nyt kirjoitettuna tuntuu, miksi onkin niin vaikea sanoa suoraan 😂

Ärsyttävää tämä on silloin, kun lapset ovat hoidossa - anoppi ihmettelee miksi lapset ovat niin kiukkuisia, kun ei tajua antaa ruokaa ennen kuin itselleen tulee nälkä. Eikä sitä oikein kehtaa jatkuvasti muistuttaa, kun kuitenkin ollaan kiitollisia että välillä hoitaa.

Niin miten se kasvisruoka liittyi mihinkään?? On muuten todella kummallista jos ei ole pokkaa sanoa asioita suoraan PERHEENJÄSENILLE.

Vierailija kirjoitti:

Viime kesänä minut kutsuttiin hyvän ystäväni vanhempien mökille, joka oli saaressa josta ei siis päässyt pois muuten kuin veneellä, jota ei tietenkään saa tai osaa muut ajaa kuin isäntäväki. Ystäväni on aina ollut isoruokainen kuten minäkin, syödään monta kertaa päivässä molemmat ja aika paljon kerralla vaikkei mitään ylipainoisia ollakaan. Tarkoitus oli viipyä 1-2 vuorokautta säästä riippuen.

Kysyin, mitä voin tuoda tullessani ja sain tehtäväkseni tuoda sipsit ja limsoja, he toisivat kaikki ruuat. Ostin 4 henkilölle 10 isoa pussia sipsejä ja 10 isoa pulloa limsaa.

Ajoin mökille 3 tunnin matkan päästä ja siihen päälle puolen tunnin veneily saareen, perillä ei tarjottu mitään. Onneksi minulla oli varalla myslipatukoita ja banaaneja laukussa.

Illalla klo 21 aikaan ”grillattiin” eli jokaiselle oli 2 ohutta olutnakkia, nälkä jäi mutta muuta ruokaa ei koko saarella ollut. Sen jälkeen söimme yhdet muffinsit ja pussillisen karkkia neljään pekkaan. Yöllä nakersin banaanejani. Juomakelpoista vettä oli neljää henkilöä varten varattu koko ajalle 5 litraa, itse juon normaalisti 3 litraa päivässä tai enemmän jos olen nauttinut alkoholia/harrastanut liikuntaa. Saarella ei ollut siis vesijohtoja ja merivettä ei oikein voi juoda. Janoon juotiin sitten tuomiani limsoja, kun vesi loppui.

Aamulla nousin noin tunnin muiden jälkeen pienessä krapulassa vieläpä (pyysin heitä herättämään minut kun herään itse, nukuttiin erillisissä mökeissä niin toisten ääniin ei herännyt). Eivät herättäneet. Menin mökkiin kahvinjanoisena ja hirmunälässä huonovointisena, kävi ilmi että muut olivat kahvinsa juoneet eivätkä tehneet elettäkään että keittäisivät minulle, varmaan kaikki loputkin vedet oli jo menneet. Mitään ruokaa ei ollut lähimaillakaan, nakersimme kilpaa tuomiani sipsejä jotka loppuivatkin sitten aamun aikana (huom. toin 10 PUSSIA, jotka vedimme 1 vrk aikana).

Enme todellakaan olisi selvinneet siellä kahta päivää, onneksi alkoi sataa kaatamalla ja lähdimme kaikki koteihimme. Kotimatkalla kävin hakemassa kaksi hampurilaisateriaa ja vedin ne autossa.

Toivon, että ystäväni olisi sanonut, että tuo omat ruuat jos heillä oli rahat niin tiukalla tms. En keksi muuta syytä kuin rahanpuute, sillä ystäväni on myös tosiaan ruuan perään kuten minäkin, ja miehensä on urheilullinen nuori mies joka tietääkseni syö 3 valtavaa lämmintä ateriaa päivässä normaalisti.

Tämä nyt kuulostaa epäuskottavalta. Jos tosiaan söit vajaassa vuorokaudessa 2,5 isoa sipsipussia, et ole taatusti nälkää nähnyt. Olet kiskonut siis vuorokaudessa 2500-3000 kcal pelkistä sipseistä ja siihen päälle alkoholit ja nakit, patukan ja banaanit. Ja kotimatkalla 2 hampurilaisateriaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime kesänä minut kutsuttiin hyvän ystäväni vanhempien mökille, joka oli saaressa josta ei siis päässyt pois muuten kuin veneellä, jota ei tietenkään saa tai osaa muut ajaa kuin isäntäväki. Ystäväni on aina ollut isoruokainen kuten minäkin, syödään monta kertaa päivässä molemmat ja aika paljon kerralla vaikkei mitään ylipainoisia ollakaan. Tarkoitus oli viipyä 1-2 vuorokautta säästä riippuen.

Kysyin, mitä voin tuoda tullessani ja sain tehtäväkseni tuoda sipsit ja limsoja, he toisivat kaikki ruuat. Ostin 4 henkilölle 10 isoa pussia sipsejä ja 10 isoa pulloa limsaa.

Ajoin mökille 3 tunnin matkan päästä ja siihen päälle puolen tunnin veneily saareen, perillä ei tarjottu mitään. Onneksi minulla oli varalla myslipatukoita ja banaaneja laukussa.

Illalla klo 21 aikaan ”grillattiin” eli jokaiselle oli 2 ohutta olutnakkia, nälkä jäi mutta muuta ruokaa ei koko saarella ollut. Sen jälkeen söimme yhdet muffinsit ja pussillisen karkkia neljään pekkaan. Yöllä nakersin banaanejani. Juomakelpoista vettä oli neljää henkilöä varten varattu koko ajalle 5 litraa, itse juon normaalisti 3 litraa päivässä tai enemmän jos olen nauttinut alkoholia/harrastanut liikuntaa. Saarella ei ollut siis vesijohtoja ja merivettä ei oikein voi juoda. Janoon juotiin sitten tuomiani limsoja, kun vesi loppui.

Aamulla nousin noin tunnin muiden jälkeen pienessä krapulassa vieläpä (pyysin heitä herättämään minut kun herään itse, nukuttiin erillisissä mökeissä niin toisten ääniin ei herännyt). Eivät herättäneet. Menin mökkiin kahvinjanoisena ja hirmunälässä huonovointisena, kävi ilmi että muut olivat kahvinsa juoneet eivätkä tehneet elettäkään että keittäisivät minulle, varmaan kaikki loputkin vedet oli jo menneet. Mitään ruokaa ei ollut lähimaillakaan, nakersimme kilpaa tuomiani sipsejä jotka loppuivatkin sitten aamun aikana (huom. toin 10 PUSSIA, jotka vedimme 1 vrk aikana).

Enme todellakaan olisi selvinneet siellä kahta päivää, onneksi alkoi sataa kaatamalla ja lähdimme kaikki koteihimme. Kotimatkalla kävin hakemassa kaksi hampurilaisateriaa ja vedin ne autossa.

Toivon, että ystäväni olisi sanonut, että tuo omat ruuat jos heillä oli rahat niin tiukalla tms. En keksi muuta syytä kuin rahanpuute, sillä ystäväni on myös tosiaan ruuan perään kuten minäkin, ja miehensä on urheilullinen nuori mies joka tietääkseni syö 3 valtavaa lämmintä ateriaa päivässä normaalisti.

Tämä nyt kuulostaa epäuskottavalta. Jos tosiaan söit vajaassa vuorokaudessa 2,5 isoa sipsipussia, et ole taatusti nälkää nähnyt. Olet kiskonut siis vuorokaudessa 2500-3000 kcal pelkistä sipseistä ja siihen päälle alkoholit ja nakit, patukan ja banaanit. Ja kotimatkalla 2 hampurilaisateriaa.

Tää on just niin parasta tällä palstalla. Et jollain on oikeesti aikaa ja mielenkiintoa niin paljon, et vaivautuu tekemään tällasia laskelmia, joilla yrittää todistaa toisen olevan valehtelija 😁😁😁

Ihan mukava anoppi,ylisäästäväinen tosin,eikä halua olla vaivaksi. Mieheni veli leikattiin, anoppi asui meillä pari arkipäivää,asuu muuten ulkomailla.Olimme mieheni kanssa päivät töissä ja lapsemme koulussa.Anoppi vuorostaan sairaalassa.Töistä tultuamme teimme ruokaa tietty perheelle+anopille,jotta sai syödäkseen sairaalasta tultuaan.Anoppi alkoikin käymään meidän lähi pizeeriassa ennenkun tuli meille.Söi siellä.Kerran söi pizzan mistä nyt jäi pieni pala, toi mukanaan meille,ajatteli että jos joku meidän kolmesta lapsesta haluaisi sen palan, pienen siivun.

Minä stressaannuin tilanteesta mietin miksei ruuat meillä kelpaa.Pälkähti mieleen sitten että pizerialla on täydet oikeudet. Anoppi tottunut etelässä jakamaan päivittäin 1-2 punaviinipulloa apen kanssa ja drinkit päälle.Kävi siellä ottamassa pari lasii, ei kehdannut meiltä pyytää viiniä arki-iltaisin.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen itseni epänormaaliksi.

kirjoitin siitä miten söin kotona jäisiä mustikoita nälkääni.

TV , leffat media hehkuttavat perhettä ja perheyhteyttä

En aina pysty nauttimaan kohtauksista joissa perhe pelastuu tai kohtaa vuosien jälkeen.

Suojelen itseäni pitämällä ystävyyssuhteet pinnallisina.

koen etten kuulu joukkoon

äiti elää..mutta en kaipaa..en välitä

Älä välitä saamistasi alipeukuista,koskevat vaan tätä viestiä.Olisit lainannut mukaan ensimmäisen viestisi niin olisi lukijat ymmärtäneet mitä ajat takaa.

Äläkä otakkaan yhteyttä äitiisi,tuottaisi vaan harmia,stressiä sinulle.

Hirveetä kun ei lapselle anneta kotona ruokaa,jonkunlain pahoinpitelyä ja heitteillejättöä.

Eipä ole edes käynyt mielessä, että oletusarvo vieraillessa on saada ruokaa...

Meillä harvoin käy ketään ja jos käy, niin vain pyörähtämässä.

Illanistujaisia järjestäessäni kokkaan kyllä reilusti naposteltavia koko porukalle.

Jäin vain sellainen fiilis tästä ketjusta, että kuinkakohan monen ihmisen mielen olen pahoittanut tällä että tunnin parin piipahduskäynnillä ei ole ruokaa pöydässä.

Yksi yövieras on ollut tämänhetkisessä asunnossa festivaalien aikaan, mutta ilmeisesti söi tyytyväisenä siellä. Tein illaksi kasvis-sushia ja tarjosin kun palasi paikalle, mutta sanoi ettei tarvitse mitään.

Itse tottunut syömään ennen kuin lähden liikenteeseen, koska nälän iskiessä olen kiukkuinen ja huonovointinen.

Joskus teininä menin suoraan koulusta kaverini luo yökylään. Eli viimeisin ruoka oli kouluruoka. Muistan, että kysyin vielä kaveriltani, pitäisikö kaupasta jäydä ostamassa leffaherkkuja tms. illaksi ja tämä sanoi ei, kyllä heillä jotain olisi.

Siellä sitten oltiin kaverin huoneessa ja kuulin kun muu perhe kokoontui keittiöön ruokailemaan siinä viiden maissa. Kaverini ei tehnyt elettäkään keittiön suuntaan, joten en minäkään sen kummempia miettinyt asiasta.

Illalla mulla oli jo nälkä, ja kaveri laahusti keittiöön päin joten seurasin perässä kuvitellen, että nyt on iltapalan aika. No niin olikin. Kaveri veti lasillisen vettä ja toivotti hyvää yötä vanhemmilleen, minä seisoin tyhmänä vieressä ja yritin mongertaa hyviä öitä. Tässä vaiheessa olisi pitänyt sanoa suoraan että mulla on kyllä nälkä, mutta ei sitä teini kehdannut sanoa, kun ei kaverinikaan ollut syönyt koko aikana mitään.

Maha möyrysi yöllä ja olin tankannut vettä nälkääni koko päivän joten vessahätähän se tuli. Kaveri oli sitä mieltä, että heillä ei saa käydä öisin vessassa jotta muut ei herää. Ymmärrän toki logiikan, mutta minkäs sille mahtaa jos vessaa tarvitsee. Sain sitten kaverinikin suututettua kun kävin yöllä vessassa.

Aamulla lähdin heti herättyäni, koska aamupalasta ei ollut jälleen tietoakaan. Mietin jälkeenpäin oliko kyseessä se, ettei vanhemmat halunneet kustantaa minun syömisiäni vai onko kaverillani pahemman luokan syömishäiriö. Olisin ollut ok omien ruokien kanssa, mutta kun tarjottavista puhuttiin niin en tajunnut varautua mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime kesänä minut kutsuttiin hyvän ystäväni vanhempien mökille, joka oli saaressa josta ei siis päässyt pois muuten kuin veneellä, jota ei tietenkään saa tai osaa muut ajaa kuin isäntäväki. Ystäväni on aina ollut isoruokainen kuten minäkin, syödään monta kertaa päivässä molemmat ja aika paljon kerralla vaikkei mitään ylipainoisia ollakaan. Tarkoitus oli viipyä 1-2 vuorokautta säästä riippuen.

Kysyin, mitä voin tuoda tullessani ja sain tehtäväkseni tuoda sipsit ja limsoja, he toisivat kaikki ruuat. Ostin 4 henkilölle 10 isoa pussia sipsejä ja 10 isoa pulloa limsaa.

Ajoin mökille 3 tunnin matkan päästä ja siihen päälle puolen tunnin veneily saareen, perillä ei tarjottu mitään. Onneksi minulla oli varalla myslipatukoita ja banaaneja laukussa.

Illalla klo 21 aikaan ”grillattiin” eli jokaiselle oli 2 ohutta olutnakkia, nälkä jäi mutta muuta ruokaa ei koko saarella ollut. Sen jälkeen söimme yhdet muffinsit ja pussillisen karkkia neljään pekkaan. Yöllä nakersin banaanejani. Juomakelpoista vettä oli neljää henkilöä varten varattu koko ajalle 5 litraa, itse juon normaalisti 3 litraa päivässä tai enemmän jos olen nauttinut alkoholia/harrastanut liikuntaa. Saarella ei ollut siis vesijohtoja ja merivettä ei oikein voi juoda. Janoon juotiin sitten tuomiani limsoja, kun vesi loppui.

Aamulla nousin noin tunnin muiden jälkeen pienessä krapulassa vieläpä (pyysin heitä herättämään minut kun herään itse, nukuttiin erillisissä mökeissä niin toisten ääniin ei herännyt). Eivät herättäneet. Menin mökkiin kahvinjanoisena ja hirmunälässä huonovointisena, kävi ilmi että muut olivat kahvinsa juoneet eivätkä tehneet elettäkään että keittäisivät minulle, varmaan kaikki loputkin vedet oli jo menneet. Mitään ruokaa ei ollut lähimaillakaan, nakersimme kilpaa tuomiani sipsejä jotka loppuivatkin sitten aamun aikana (huom. toin 10 PUSSIA, jotka vedimme 1 vrk aikana).

Enme todellakaan olisi selvinneet siellä kahta päivää, onneksi alkoi sataa kaatamalla ja lähdimme kaikki koteihimme. Kotimatkalla kävin hakemassa kaksi hampurilaisateriaa ja vedin ne autossa.

Toivon, että ystäväni olisi sanonut, että tuo omat ruuat jos heillä oli rahat niin tiukalla tms. En keksi muuta syytä kuin rahanpuute, sillä ystäväni on myös tosiaan ruuan perään kuten minäkin, ja miehensä on urheilullinen nuori mies joka tietääkseni syö 3 valtavaa lämmintä ateriaa päivässä normaalisti.

Tämä nyt kuulostaa epäuskottavalta. Jos tosiaan söit vajaassa vuorokaudessa 2,5 isoa sipsipussia, et ole taatusti nälkää nähnyt. Olet kiskonut siis vuorokaudessa 2500-3000 kcal pelkistä sipseistä ja siihen päälle alkoholit ja nakit, patukan ja banaanit. Ja kotimatkalla 2 hampurilaisateriaa.

Tää on just niin parasta tällä palstalla. Et jollain on oikeesti aikaa ja mielenkiintoa niin paljon, et vaivautuu tekemään tällasia laskelmia, joilla yrittää todistaa toisen olevan valehtelija 😁😁😁

Minuakin kyllä ihmetytti (ihan laskelmia tekemättäkin) miten voi olla muka suunnilleen nälkäkuoleman partaalla, jos noin pieni porukka vetää noin lyhyessä ajassa noin hirveän määrän sipsejä ja limsaa. Veden loppuminen kesken kuulostaa kieltämättä hirveältä.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole edes käynyt mielessä, että oletusarvo vieraillessa on saada ruokaa...

Meillä harvoin käy ketään ja jos käy, niin vain pyörähtämässä.

Illanistujaisia järjestäessäni kokkaan kyllä reilusti naposteltavia koko porukalle.

Jäin vain sellainen fiilis tästä ketjusta, että kuinkakohan monen ihmisen mielen olen pahoittanut tällä että tunnin parin piipahduskäynnillä ei ole ruokaa pöydässä.

Yksi yövieras on ollut tämänhetkisessä asunnossa festivaalien aikaan, mutta ilmeisesti söi tyytyväisenä siellä. Tein illaksi kasvis-sushia ja tarjosin kun palasi paikalle, mutta sanoi ettei tarvitse mitään.

Itse tottunut syömään ennen kuin lähden liikenteeseen, koska nälän iskiessä olen kiukkuinen ja huonovointinen.

Tuskinpa kenenkään, koska kukaan ei odota ruokaa muutaman tunnin kyläilyjen yhteydessä. Useamman päivän vierailut, joille toinen on varta vasten kutsuttu, onkin sitten vähän eri juttu.

Vanhempieni luona vieraillessa on pakko ottaa eväät mukaan, kun heillä ei kaapissa ole juuri mitään. Otan aina aamiaistarvikkeet leipineen, leikkeleineen ja jogurtteineen mukaan. Lisäksi mietin, mitä haluaisin syödä välipalaksi, jos lounas jää taas vajaaksi.

Kerran päivässä he laittavat kyllä lounasruuan, mutta valitettavasti määrä ei korreloi ollenkaan syöjien suhteessa. Meitä oli kerrankin 6 aikuista syömässä ja perunoita oli keitetty 9 kpl. Kanakastiketta oli laitettu 300 g paketista. Hieman huolestuneena katsoin lankomiehen annostelua, onneksi hän huomasi että kaikki mitä kattilassa oli, oli todellakin kaikki mitä on tarjolla.

Olemme aina toisinaan lähteneet ilta-ajelulle ja käyneet jossain grillillä vetämässä kebabit.

Kävin kaverini mummolassa yökylässä pikkupoikana. Koko vierailun aikana sain muistaakseni syötäväksi näkkileivän ja vettä lasissa. Toisin oli kaverini laita, söi yllin kyllin.

Tosi jännä, miten eri tavoille toiset on tottuneet. En ikinä jättäisi kyläilijää ruokkimatta, ellei kyseessä ole jokin lyhyen varoitusajan odottamaton piipahdus, ja toisaalta odotan ruokaa aina olevan, jos muutamaksikin tunniksi menee. Sanomattakin on selvää, että välillä nämä odotukset eivät ole täyttyneet.

Kyllä. Sain kutsun kylään toiselle paikkakunnalle. Perille päästyäni isäntäväki lähti muualle illalliskutsuille. Valittivat palattuaan takaisin vielä, että on niin kamala ähky.

Ai että ihmisten kitsaus ärsyttää, varsinkin kun on kutsuttu joku kylään. Eri asia on jos tulee yllätysvieras, mutta silloinkin voi tilata vaikka pitsaa.

Mulle on tärkeää että vieraat saa mahan täyteen. Tykätäänkin järjestää miehen kanssa esim brunsseja ja illallisia, ja aina siitä lähdetään että ruoka&juoma ei lopu kesken. Jos joku kaveri on pidemmällä visiitillä, neuvotaan myös tekemään itselleen voileipää tms jos iskee ruokailujen välillä nälkä. Esillä on myös aina hedelmiä ja muuta helppoa syötävää mitä saa vapaasti ottaa. Musta olisi tosi noloa jos meillä olis vieras nälässä..

Olen, mutta mun kyläily kesti vuoden.

Kyllä. Monet olettavat, että syön kuin hiiri koska "olet noin hoikka!" "Et syö varmaan mitään". Olen siro ja timmi, mutta syön oikeasti paljon koska liikun ja treenaan kovasti!

Jos tuttu/kaveri tuppautuu itse kylään, enkä ole pyytänyt niin en hälle ruokaa varaa/käy ostamassa.

Jos itse pyydän kylään jotain, huolehdin että ruokaa on niin paljon ettei nälissään tarvitse olla.

Ajattelen saman myös toisinpäin, jos itse kysyn voinko käydä kylässä, en oleta saavani mitään. Jos joku kysyy voisinko mennä yöksi ja suostun niin oletan että siellä myös ruokaa on.

Jos olen nälissäni ollut kylässä, olen ollut juurikin se tuppautuja. Se on ok. Kerran yksi "ystävä" pyysi mua kylään koska hänellä oli vaikeaa ja suostuin, sitten hän sanoi että tuo itsellesi ruokaa kun ei mulla ole rahaa eikä ylimääräistä ruokaa. Ja pyysi että voisin ostaa voita ja juustoa ym. ITSELLENI että ei haittaa kun niitä jää yli, eikä tarvitse viedä niitä kotiin seuraavana päivänä kun hänen tulee kyllä käytettyä ne. En mennyt ollenkaan.