oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Kaveripariskunta tekee aina todella pienen annoksen ruokaa vaikka heillä on vieraita. Saan syötyä ehkä 1/4 osan kokoisen annoksen että muillekkn riittää. Lastensa syntämäpäivilläkin on aina todella niukasti tarjottavaa. Ovat aina kutsuneet paljon väkeä mutta emäntä silti tehnyt vain yhden täytekakun. Siitä pitää sitten yrittää ottaa niin pieni siivu, että muillekkn jäisi edes vähän maistettavaa. Lisäksi pöydässä ehkä yksi paketti keksejä joita ei riitä kaikille kun keksejä on vaikeampi puolittaa. En ymmärrä kuinka vaikea on laskea juhliin kutsuttujen määrä ja tehdä tarjottavat sen mukaan. Hävettää aina juhlissa heidän puolesta kun tarjottavat loppuvat kesken. Useamman kerran on joku vieras ihan ääneen sanonut lapselleen, että otetaan vaan nyt ihan pieni pala kun muuten ei riitä kaikille. Eivät ota näistä opikseen..

Monesti lapsena. Kulttuuri on siltäosin mielestäni muuttunut, että lapsen kutsumia kavereita ei 80-90 - luvulla kestitty mitenkään. Saatoin olla vaikka monta tuntia kaverilla leikkimässä ja kun ”syömään!” kutsu kävi, oli sanomattakin selvää että se koski vain perheenjäseniä. Lasten odotettiin painuvan kotiinsa syömään.

Jos meillä on joku lasten kaveri kylässä, vaikka vain pari tuntia, onsanomattakin selvää että Katan lautasen myös hänelle.

Usein.

Jotkut ihmiset ei osaa varata rukaa vieraille.

Kotoa mä olen oppinut siihen, että kun on vieraita, niin ruokaa pitää olla aina niin paljon, että sitä jää reilusti yli. Näin kellään ei tule tunne, että syö liikaa ja voi olla varma siitä, että vierailla ei ole nälkä. Olis häpeä, jos ruoka loppuis kesken.

Meillä ei ole kukaan ollut nälissään.

Mites sitten toimitaan, kun vieraat kutsuvat itse itsensä kylään kesken pihatyökiireiden - ja ovat hyvin hämmästyneitä, kun meillä ei ole tarjota mitään kahvin kanssa? Itse toisin tällaisessa tilanteessa pullapitkon tuliaisina, mutta meillä on jouduttu jättämään työt kesken ja lähtemään kauppaan, kun vieraat jo istuvat loukkaantuneina pihakeinussa. ”Kyllä sitä nyt yleensä vieraille jotain tarjotaan!”

Vierailija kirjoitti:

Mites sitten toimitaan, kun vieraat kutsuvat itse itsensä kylään kesken pihatyökiireiden - ja ovat hyvin hämmästyneitä, kun meillä ei ole tarjota mitään kahvin kanssa? Itse toisin tällaisessa tilanteessa pullapitkon tuliaisina, mutta meillä on jouduttu jättämään työt kesken ja lähtemään kauppaan, kun vieraat jo istuvat loukkaantuneina pihakeinussa. ”Kyllä sitä nyt yleensä vieraille jotain tarjotaan!”

Ei yllätysvieraisiin kaikki varaudu/säilytä kaapeissaan mitään hätävaratarjoiluja, eli jos itse itsensä kutsuneet vieraat loukkaantuvat, ovat he itse moukkia, kun eivät tajua tuoda kahvi pullaa mukanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kertaa ollut vieraana suht pitkän matkan päässä, ihan kutsuttuna ollaan menty paitsi paikan päällä huomattu että kutsu taisi tullakin vain pariskunnan mieheltä. Vaimo naama nyrpeänä sitten tarjonnut kupillisen teetä, ei edes keksin keksiä oheen. Ei ole köyhistä kysymys. Eräs kysyi vierailun lopussa haluaisitteko että lämmitän karjalanpiirakoita. No ei haluttu eikä muutenkaan vierailut jatkossa kiinnostaneet

No onpas tyhmiä miehiä, kutsuvat kylään eivätkä tarjoa mitään. Miksi se vaimo ne kahvitkaan keitti?

Niin tai ne miehet haluaisivat pitää yllä sukulais-/kaverisuhteita ja seurustella muidenkin kuin vaimon sukulaisten kanssa. Ylimielisiä introvertteja ovat kylläkin nuo vaimot, eihän se sitten natsaa jos toinen toivoisi enemmän kanssakäymistä muidenkin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mites sitten toimitaan, kun vieraat kutsuvat itse itsensä kylään kesken pihatyökiireiden - ja ovat hyvin hämmästyneitä, kun meillä ei ole tarjota mitään kahvin kanssa? Itse toisin tällaisessa tilanteessa pullapitkon tuliaisina, mutta meillä on jouduttu jättämään työt kesken ja lähtemään kauppaan, kun vieraat jo istuvat loukkaantuneina pihakeinussa. ”Kyllä sitä nyt yleensä vieraille jotain tarjotaan!”

Leipomo 5 min kävelymatkan päässä ja kauppa parin min. Ja kyllä meillä yleensä aina jotain on, jos ei muuta, niin suklaata, konvehteja tai suklaapatukoita.

Vierailija kirjoitti:

Mites sitten toimitaan, kun vieraat kutsuvat itse itsensä kylään kesken pihatyökiireiden - ja ovat hyvin hämmästyneitä, kun meillä ei ole tarjota mitään kahvin kanssa? Itse toisin tällaisessa tilanteessa pullapitkon tuliaisina, mutta meillä on jouduttu jättämään työt kesken ja lähtemään kauppaan, kun vieraat jo istuvat loukkaantuneina pihakeinussa. ”Kyllä sitä nyt yleensä vieraille jotain tarjotaan!”

Onneksi mun alle 15 neliön asuntooni ei ole juuri vieraita pakkaamassa. Ihan eri asia kuin jos kutsutaan kylään eikä tarjota mitään.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kertaa ollut vieraana suht pitkän matkan päässä, ihan kutsuttuna ollaan menty paitsi paikan päällä huomattu että kutsu taisi tullakin vain pariskunnan mieheltä. Vaimo naama nyrpeänä sitten tarjonnut kupillisen teetä, ei edes keksin keksiä oheen. Ei ole köyhistä kysymys. Eräs kysyi vierailun lopussa haluaisitteko että lämmitän karjalanpiirakoita. No ei haluttu eikä muutenkaan vierailut jatkossa kiinnostaneet

Itse en tuossa tilanteessa olisi keskeyttänyt omia hommiani, mies olisi saanut passata vieraat.

Mulla on se periaate, että jos mun kanssa ei ole asiasta sovittu, vieraat eivät ole mun ongelma.

Kerran mies kertoi 5 minuuttia ennen vieraan tuloa, että on kutsunut erään työkaverinsa meille puhumaan työasioista. Sanoin, että ok.

Katosin yläkertaan ja pysyin siellä. Menin suihkuun ja sen jälkeen sänkyyn lukemaan kirjaa. Mies tuli hämmästyneenä makkariin mutisemaan jotain kahvista. Mua nauratti. Eiköhän se osannut itsekin keittää, mutta niin vaan on sukupuoliroolit tiukassa, että se taisi hetken tosiaan luulla, että alan siinä heille kahveja keittelemään.

Jokainen tyylillään, usein en vaan uskalla, koska niin monille naisille on kunnia-asia olla emäntä ja näyttää, että heillä tarjotaan, oli kutsuttu tai ei.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kertaa ollut vieraana suht pitkän matkan päässä, ihan kutsuttuna ollaan menty paitsi paikan päällä huomattu että kutsu taisi tullakin vain pariskunnan mieheltä. Vaimo naama nyrpeänä sitten tarjonnut kupillisen teetä, ei edes keksin keksiä oheen. Ei ole köyhistä kysymys. Eräs kysyi vierailun lopussa haluaisitteko että lämmitän karjalanpiirakoita. No ei haluttu eikä muutenkaan vierailut jatkossa kiinnostaneet

Itse en tuossa tilanteessa olisi keskeyttänyt omia hommiani, mies olisi saanut passata vieraat.

Mulla on se periaate, että jos mun kanssa ei ole asiasta sovittu, vieraat eivät ole mun ongelma.

Kerran mies kertoi 5 minuuttia ennen vieraan tuloa, että on kutsunut erään työkaverinsa meille puhumaan työasioista. Sanoin, että ok.

Katosin yläkertaan ja pysyin siellä. Menin suihkuun ja sen jälkeen sänkyyn lukemaan kirjaa. Mies tuli hämmästyneenä makkariin mutisemaan jotain kahvista. Mua nauratti. Eiköhän se osannut itsekin keittää, mutta niin vaan on sukupuoliroolit tiukassa, että se taisi hetken tosiaan luulla, että alan siinä heille kahveja keittelemään.

Uskotaan että syöt pullat itse. Tuo on ehkä vähän eri tilanne jos pyytää kaverinsa kylään eikä kukaan odotakaan että sun pitäisi seurustella, eikä keittää niitä kahvejakaan vaikka toisaalta ihmetyttää mikä kilpailu mahtaa monissa parisuhteissa olla meneillään koko ajan mun ja sun hommista, on siinä tekemistä kauhun tasapainon säilyttämisessä.

Vierailija kirjoitti:

Mites sitten toimitaan, kun vieraat kutsuvat itse itsensä kylään kesken pihatyökiireiden - ja ovat hyvin hämmästyneitä, kun meillä ei ole tarjota mitään kahvin kanssa? Itse toisin tällaisessa tilanteessa pullapitkon tuliaisina, mutta meillä on jouduttu jättämään työt kesken ja lähtemään kauppaan, kun vieraat jo istuvat loukkaantuneina pihakeinussa. ”Kyllä sitä nyt yleensä vieraille jotain tarjotaan!”

No en itse kauppaan lähtisi, enkä töitäni kesken jättäisi.

Mitä tunkevat pyytämättä tai ilmoittamatta, tällaiset vieraat saa tuoda tarjottavat mukanaan.

Mutta on niitä tyhmiä itse itsensä kylään kutsuneita jotka odottaa pitopöytää.

Oikeastaan olen lähestulkoon aina nälässä, jos olen pidemmällä vierailulla. Lähtiessäni syön aina tukevasti kotona. Ongelma on, että yksinkertaisesti syön niin suuria annoksia, että ainoastaan kanssani seurustelleet sen ymmärtävät. Olen isokokoinen ja urheilullinen ja syön yleensä vähintään tuplasti sen verran kuin naiset syövät, usein miehiäkin enemmän. Lisäksi pidän tiukasti kiinni ateriarytmistä. Vierailuilla huomaan lähes poikkeuksetta etteivät tarjottavat riitä, jos syön itseni kylläiseksi. Ruokaa ei siis ole ylipäänsä varattu niin paljon että voisin syödä tarpeeksi. Niinpä syön kohteliaasti ja pakon edestä paljon pienempiä annoksia kuin normaalisti.

Usein ongelmia teettävät myös pitkät ateriavälit. Entiset appivanhempani tekivät esimerkiksi maukkaita ruokia, mutta vasta illan suussa. Yön yli kestävillä vierailuilla ehdotan usein ulkona syömistä tai vastaavasti kyselen, voisinko ostaa jotakin kaupasta. Joskus tämä toimii, mutta toisinaan isäntäperhe on sitä mieltä, ettei tietenkään. Edellä mainittujen appivanhempien luota poistuttiin usein "käymään kaupungilla", jossa syötiin lounas, mitä ei kerrottu, koska kertoessa he pahastuivat. Usein tarjouduimme käymään kaupassa jo tulomatkalla ja laittamaan ruokaa, mutta sekään ei sopinut.

Useimmiten minulla on mukanani eväitä. Etenkin jos matkustan paria tuntia pidempään, varaudun aina eväillä. Niitä otan reilusti, esimerkiksi banaaneja, joita saatan syödä pahimpaan hätään. Jo kyläilyä ja aikatauluja sopiessani otan kyllä nykyään yleensä ruoan puheeksi. Sanon esimerkiksi, että koska matka on pitkä, käyn syömässä jo ennen varsinaista vierailua. Jos kyläpaikka haluaa tarjota ruoan, sen voi sanoa tässä vaiheessa. He, jotka tietävät kuinka paljon syön, kuten eksäni ja isäni, ilmoittavat jo puhelimessa, mitä ja mihin kellonaikaan on tarjolla, jottei tarvitse arvailla ja osaan tehdä ratkaisuni sen suhteen, miten varaudun.

Kuulostaa niin kuin ruoka olisi minulle ongelma ja niin se pahimmillaan onkin. Tulen huonovointiseksi ja vihaiseksi jollei ruokapuoli ole kunnossa.

En ole mutta häpeäkseni myönnän että eräs kaveri oli nälkäinen luonani. Oli hyvin pieni kaveripiiri nuorena minulla, ja meillä ei kellään ollut tapana tarjota muuta kuin kahvia/teetä kylässä käydessä. Tuli sitten kerran tuore tuttavuus kylään luokseni ja kysäisi siinä parin tunnin päästä että koskas olisi päivällistä. Hänen kaveripiirissään oli tapana kokkailla kylässä. Noh, eipä mulla juuri muuta ollut sillä hetkellä kuin riisiä ja hieman vihanneksia, niistä sitten loihdin meille jotain sapuskaa mutta paljoa sitä ei ollut kun en kaupassa ollut muistanut käydä.  Nykyisin se tapa kokkailla vieraiden kanssa onkin levinnyt koko tuttavapiiriin.

Olin upporikkaan tyypin vieraana hänen huvilallaan, jossa oli henkilökuntaa palvelemassa.Odotin kieli pitkällä, että mitä herkkuja siellä tarjotaan. En tiennyt, että hän oli vinksahtanut terveellisiin elämäntapoihin: ruokana oli vihersalaattia, 1 pala täysjyväleipää oliiviöljyllä höystettynä sekä höyrytettyä tattaria. Illalla sai grillattua kalaa.

Välipalanåksi nautimme kookosvettä. Olin sutjakassa kunnossa viikon loman jälkeen!

Mun äidilla alkaa vähän määrät vipata päässä. Ennen mitään tällaista ei tapahtunut, vaan määrät olivat aina sopivia ja jopa yli. Ja perinteisesti on myös AINA sen jälkeen kun ollaan oltu aikuisia, jaettu ruokakustannukset vaikka juuri juhannuksena, pääsiäisenä tms. jos isommalla porukalla kokoonnutaan.

Hän mainosti viime juhannuksena, että tarjoaa sitten kaikille oikeen kunnon pihviaterian, älkää missään nimessä tuoko lihaa. Että se on hänen osuutensa. Tosi ok. Kun päästiin mökille, niin tää pihviateria kaikille oli joku 750 g ulkofilepala "makurasvalla" (eli suomeksi poistettavaa ihraa oli about 200 g) ja meitä oli 10 henkilöä, pieni pussi uusia perunoita, yksi jääsalaattipussi, pari tomaattia ja kurkku. 

Oltiin hiukan hämmentyneitä broidin kanssa. Lapset ovat siis jo teinejä, eli joku 55 g pihvi on aika vähän, varsinkin jos sen kaveriksi on kaksi pingispallon kokoista perunaa ja lusikallinen salaattia.

Veli ja mun mies kävivät sitten hakemassa kilon lisää lihaa ja vähän muutakin tykötarvetta. Tää oli ihan ok meille tuttujen kesken, mutta toivottavasti ei nyt vieraille ala tarjoilla jotain 20 g kalaa ja yksi peruna tyyppisiä juttuja. Ei muuten mitään muistisairauden tms. oiretta, mutta kun asuu yksin, niin ei vaan osaa ajatella. Eikä ole mikään pieniruokainen lintunen.

Olen. Yks yleensä tarjoa mitään muuta kuin puolen litran mukillisen teetä. Toisenkin mukillisen saisin jos haluaisin. Ottaisin omat eväät mukaan, jos kehtaisin. Kerran se tarjosin jotain, mut nekin se poltti uunissa. :D

Vierailija kirjoitti:

Teille joiden vieraille eivät tarjoilut kelpaa, omakohtasina kokemuksina:

Lakkasin syömästä appivanhempieni ruokia kun huomasin ettei käsiä pesty wc- käynnin jälkeen tai jos pestiin, se käsipyyhe oli todella likainen. Ajatuksissaan appi myös rapsutteli itseään milloin mistäkin ja ei kun leipomaan.. Ruoasta löytyi hius ja kattilan yllä hikoiltiin. En vaan pystynyt syömään, vaikka ihania ja rakkaita ihmisiä olivatkin, ja nauttivat ruoanlaitosta.

Komppaan tätä. Sukulaisen luona olisi kivan näköisiä tarjoiluja ja leipomuksia, mutta niitä ei tahdo iljetä syödä hygienian takia. Koko talo ja ihmiset on järisyttävän epähygieenisiä. Pelkästään pöytä ja istuimet on aina jossain tahmassa (plus lattia pöydän ympäriltä) ja nykyään niitä ei edes pyyhitä millään kun vieraat istutetaan siihen. Lapset ei koskaan pese käsiä vessassakäynnin jälkeen (saati vedä pönttöä) ja kopeloivat kaikkia tarjoomuksia läpi. Eli jos leivoksia on pöydässä, lärppivät montaa pullaa läpi, ennen kuin ottavat omansa. Tai saattavat maistaa ja laittaa takaisin samaan vatiin "koskemattomien" pullien kanssa. Sama homma jos kakku odottaa jääkaapissa, saattavat käydä maistelemassa täytettä ja kakussa onkin sitten sormenjälkiä tai koristeluja kadonnut. Ei auta sanoa, ja vanhemmat ei huomauta mitään. :X Usein on saanut jotain vatsatautia, kun on kutsuttuna käynyt tuolla syömässä.

Vähän ohis, mutta olen joutunut pitämään vierasta nälässä. Minulla on kaveri, joka ei tahdo lähtä pois kulumallakaan. Sen takia kutsun hänet vain erittäin harvoin kylään. Jos kutsun häntä kahville, oletan sen kestävän 2-4h. Joten varaan tarjottaviakin vain kahvitteluun. Kaveri taas olettaa ajan olevan 4-12h, ja yleensä se on 6h. Odotan kohteliaasti, että lähtisi kotiinsa kun tulee nälkä. Vaikka kaveri on mukava, niin hän ei oikein näytä hoksaavan. Yleensä yritän olla kohtelias, mutta hänen kohdallaan minun pitää olla nykyään todella epäkohtelias, että pääsen hänestä lopulta eroon, ja se on vaivaannuttavaa. Vierailua sovittaessa pitää sanoa jokin meno vaikka klo17 ja painottaa puolivälissä vierailua että kun on se meno silloin-ja-silloin. Kello kun alkaa lähestyä, kaveri ei tee elettäkään lähteäkseen, vaan minun pitää alkaa kyselemään kuinkas bussit kulkee takaisin. Tämäkään ei herätä häntä, vaan minun pitää alkaa keräämään pöytää tyhjäksi. Ja tämäkään ei auta, vaan sanoa suoraan että nyt sinun on lähdettävä, ja hyvä etten takkia joudu pukemaan päälle, kun kaveri vaan kuppaa ja jahkaa.

Kaveri on mukava, mutta hänen vierailunsa ovat todella raskaita, kun mikään normaali vihjailu-kohteliaisuus ei riitä ja aina saa jännittää milloin hänestä pääsee eroon.

Teininä mentiin toisen kaverin kanssa kolmannen luoksi yöksi toiselle paikkakunnalle. Matka oli pitkä, ja muistan että saatiin sinä päivänä ruuaksi vain kylmää nakkia tai hieman maksalaatikkoa (sai valita ja maksalaatikko loota oli 400g ja olisi pitänyt riittää meille kolmelle teinille + kaverin isälle). Olen vähäruokainen, mutta minäkään en selvinnyt tuolla, vaan nälkä kurni. Toisen kaverin kanssa maaniteltiin tätä kolmatta jonka luona oltiin yötä, että lähdetään etsimään kioskia, kun mitään kauppaa ei ollut lähiseuduilla. Kioski oli, ja sieltä sai vain hieman jotain karkkia joka ei paljoa nälkään auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Mökillä kerran... kirjoitti:

Itse ihmettelin suuresti aikuisen ajatusmaailmaa joka tuli kylään mökillemme 2 lapsensa kanssa. Sanoin hyvyyttäni ettei tarvitse mitään tuoda. No eivät oikeasti tuoneet mitään paitsi omille lapsilleen isot pussit karkkia ja puolen litran limut. Omat saman ikäiset lapseni sitten katselivat kaksi päivää kun toiset söivät edessään karkkia ja joivat limua. Taisivat yhdet karkit saada maistaa. Itse en ollut ostanut lapsille herkkuja kun ei ollut edes viikonloppu ja lapset oli aika pieniä. Poikani ei oikein ymmärtänyt mitä tapahtuu ja kiukutteli koko kyläilyn koska ei osannut muulla tavoin ilmaista epäreiluuden tunnettaan. Enkä minäkään oikein siinä tilanteessa kehdannut lapsille sanoittaa miksi toiset toimivat noin kun en itse edelleenkään kykene ymmärtämään miten aikuiset ihmiset laittavat lapsia tuollaisiin ihmiskokeisiin...

Olihan tämä provo? :) Vaikka olisi kuinka arkipäivä niin kyllä minusta kyläily tuttavaperheen mökillä on silti "irtiotto arjesta".  Ymmärrän hyvin, että tuttavanne ovat ostaneet lapsillenne karkkia ja limsaa. Mitä jos he olisivat ostaneet niitä myös teidän lapsillenne? Silloin valittaisit täällä siitä, että he tyrkyttävät lapsillesi karkkia ja limsaa vaikkei ole karkkipäivä.

Ei voi olla näin tilannetajuton ihminen. Joko karkit ja limut ostetaan kaikille lapsille tai ei kenellekään. Jos kuitenkin karkkien kanssa tullaan ja toisilla ei ole karkkia, niin ne jaetaan kaikille yhteisiksi.

Jos on epäselvyyttä saako toisen perheen lapset syödä karkkia, niin se selvitetään vanhemmilta ennen tuloa. Tarvittaessa herkut vaihdetaan sellaisiksi mitä kaikki voivat syödä.

Ihan törkeää massuttaa omia nameja toisten edessä jakamatta niitä muiden kanssa. Jos ei halua omiaan jakaa, ne pidetään piilossa ja syödään sitten kun muita ei ole paikalla.