oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Mulle olisi hirveä häpeä jos ruoka loppuisi vierailta kesken. Niinpä varaan kaikkea ihan ylenpalttisesti.

Eli jos arvioin, että varmaan noin 1kg lihapullia riittää, niin teen 2kg. Mitäpä sillä on väliä, kun ylijääneet voi syödä myöhemmin itse tai laittaa pakkaseen.

Jep. Kerran lapsena pääsin luokkakaverin ja hänen vanhempiensa mukaan mökille pariksi yöksi. Oli melko hulppea kesäpaikka ja muutenkin hyvin toimeentulevia ovat, eli rahasta eivät niukat ruokatarpeet johtuneet. Muistan reissusta vain sen kuinka nälkäinen olin. Päivän aikana syötiin nihkeä, yhdestä leipäpalasta ja juustosiivusta koostuva aamupala (voita ei ollut), ja myöhään illalla ateria joka koostui yhdestä perunasta ja lenkkimakkaran palasta. 

Vanhemmat eivät näyttäneet muutenkaan nauttivan mistään, vaan istuivat ja jurottivat TV:n äärellä. Mitään virvokkeita tai herkkuja ei tietenkään ollut mukana. Taisivat olla jotain avaruusolioita. :D

Omat kokemukseni,

Mies kutsui kylään , selvisi että eli vain tupakalla ja kaljalla. Huomasin vasta jälkeenpäin, että oli joka kerta päissään. No, ruokaa ei tarjonnut ja vihaisena katsoi jos olin eväitä ottanut mukaan, tuliaiset kaappiin piiloon, totesi vaan ettei ole nälkä. Yhden kerran kollaasi ja kehui ammattitaitoaan, kokki kun oli. No ruoka oli raakaa makkaraa kermassa ja sipuli paprika, ruoka siis jäi kylmäksi ja oli kyllähän hirveän makuista. Maisteluun jäi. Minä en saanut kokata, koska hän oli kokki ammatiltaan. Ei kauaa kestänyt meidän tapailumme.

Yhden miehen luona kyläläillessäni suosiolla otin omat juomat ja ruoat mukaan, no ei tarjonnut edes kahvia, nukkuessani söi evääni ja joi juotavani, sekä joi viskipullon, jonka olin tarkoittanut vieväni naapurissa asuvalle ystävälleni. Kilahdin. Sanoi maksavansa, no ei koskaan maksanut. Nykyään elää aika rappiollista elämää.

Nuorena minulla oli kaveri, jolle aika ostin kaapin täyteen ruokaa kun menin kylään, kokkasin hänelle ja vein vaikkapa leipomuksia ihan kylään mentäessä. No aina kummastinruokahetken lähetessä toivotti heipat ja no lähdin sitten kotiin. Minun luokse ei suostunut tulemaan, kun oli mukamas niin kallista. No yhtä kallista se oli minullekin. Kerran sain hänet suostumaan lähtemään pitsalle ja huomasin, että minulla ei ollut tarpeeksi kolikoita pitsaan ja limsaan (20snt puuttui). No pyysin lainaan tuolta kaverilta ja hän suuttui tulisesti. Vaati maksamaan sitten korkojen kera takaisin. Kysyin, että oliko ihan tosissaan. Olinhan maksanut useamman kerran hänelle kaikki kauppaostokset hyvää hyvyyttäni. No välit meni poikki tuon kanssa, ehkä ihan hyvä se.

Lapsuudessakin oli niitä kyläreissuja, ettei tarjottu mitään. Kerrankin kaverin vanhempi patisteli pois keittiöstä, kun luulin kutsun syömään tulosta koskevan minua. Kaveri kuitenkin kävi tosi tiuhaan meillä ja meillä sai aina ruokaa. No onneksi minä olin tosi vähäruokainen lapsi, että ei haitannut unia.

Onhan noita kokemuksia vaikka mitä. Onneksi on nykyään miehenä palomies, jolla tuntuu olevan aina nälkä, niin osaa ostaa eväitä/tuliaisia joka reissulle. Meillä vieraat keskitetään vähän kalliimmalla kaavalla, harmi vain että ei meillä oikein kukaan käy, kutsumista huolimatta. Ruoista on nautittu ainakin, kehuttikin molempien kokkaustaitoja.

Niin ja vielä yksi mies jota tapailin, ikinä ei tarjonnut mitään, varkaiten kävin yöllä juomassa vettä, kun ei halunnut, että aiheutan turhaa tiskiä. Lapsensa kanssa saattoivat alkaa syömään edessäni hyvissä mielin, minulle ei tarjottu, ja jos pyysin, sanoi ettei ole minulle asti. No en ollut tajunnut eväitäkään ottaa, muut kyläilykerrat olivat niin lyhyitä, että sinnittelin vain suosiolla läpi.

Yh-iskä siinä näytti oikein parhaita puoliaan vieraalle! Ja nämä sankarit vielä kuvittelevat olevansa jotain taivaan lahjoja naisille.

Yllättävän moni nainen tuntuu joutuneen kotitreffeille miehen kanssa, joka ei tarjonnut mitään. On kyllä ihan uskomattoman pölhöä käytöstä näiltä miehiltä!

Onkohan nämä niitä paljonpuhuttuja kilttimiehiä, jotka kummastelevat kun ei kunnon mies kelpaa nirsolle ja itsestään liikoja lukevalle suomalaiselle naiselle :D

Hyvät ystävät, miksi kutsutte vieraita luoksenne, jos ette halua/ pysty tarjoamaan heille (juuri) mitään? Kyllä isännän/emännän kuuluu tarjota syötävät vierailleen. Se kuuluu käytöstapoihin.

olen.

Olin polttareissa ja ajatuksena oli tehdä tortilloja. Lihansyöjiä oli porukassa 8-9 ja sanoin vielä ennen kun porukka lähti kauppaan että varatkaa ruokaa tarpeeksi. Noh tulihan sieltä 400g jauhelihaa. Siinä sitten vuorasin tortillan kasviksilla. En tiedä olenko jotenkin ylensyöjä, kun itse lasken aina niin että lihaa olisi väh. 150g/syöjä. Ja eipä tuossa muuten olisi ongelmaa ollut mutta se oli illan ainut ruoka ja ennen tuota syötiin 6-7 h ennen.

Oma äitini ja sisareni ovat myös sellaisia, että ruokaaa tehdään ains todella niukasti. Eli vaikka syöjiä olisi 6 niin ruokas tehdään saman verran kun olisi 3 niin kun yleensä. Siskoni saattsa tehdä ruokaa minulle, hänelle, kolmelle lapselle ja miehelle 250g lihaa. Häihimme jossa oli 100 vierasta äitini teki 3 pellillistä kinkkupiirakka josts riitti n. 50 vieraalle. Onneksi toki oli muutakin. Aina ennen kaikkia juhlia kauhea vauhkoominen että liikaa ruokaa liikaa ruokaa. Meiltä jäi hääkakkua yli ja edelleen 4 vuoden jälkern ainut asia minkä äiti muistaa on se että kakkua jäi niin harmillisen paljon yli... Noh itse teen aina paljon ruokaa jottei vaan jää nälkä vieraille tai lopu ruoka kesken.

Sen haluaisin lukea, vasta argumentoinnin ruuasta pihtaajat ja kylään kutsujat, syöttekö jossain makkarissa salaa, vai miten luovitte viikonlopun?

Edellä oli tuosta lihavien ihmisten ruokatarjoiluista. Totta, tarjottu ruoka on näillä jotain erittäin kevyttä esim. keitto pakastejuureksilla ja ruisleipä rasvaisella juustosiivulla. Jos lihavalla ihmisellä on käsitys maittavista ja terveellisesti ruuasta tuo, niin ei ihme että ylipaino pysyy.

Tuskin kyse on siitä, että heillä olisi käsitys, että tuollainen ruoka on erityisen kevyttä. Kyse on näön vuoksi syömisestä, eli se julkisesti syöminen on sellaista, minkä kuvitellaan herättävän mahdollisimman vähän huomiota. Joku mahdollisimman pieni ja huomaamaton annos työpaikalla lounasravintolassa, tai ei lounasta lainkaan. Ja se "oikea" syöminen sitten tapahtuu kotona, kun kukaan ei näe. 

Miten on noin yleistä että mies ei tarjoa kylään kutsumalleen naiselle ruokaa?! Minullakin on tuollainen kokemus, katsoin nälissäni kun ukko veti kalapuikkoja ja ranskanperunoita. Ei mitään gourmet-ruokaa, mutta kyllä olisi minullekin kelvannut! Oli vielä ihmeissään , kun joutui keskellä yötä kuskaamaan minua mäkkärin autokaistalle että " Ai säkin tahdot syödä ?" Aamiaiseksi tämä sankari oli varannut itselleen pikarin jugurttia, minä sain pelkän kahvin.

Eikä ollut edes mikään teini tämä mies vaan 30v!

En nälässä, mutta "janossa". Ja en tarkoita sitä, että mut pitäisi tietenkään juottaa umpijurriin. Mutta tosi usein sitä viiniä pitää oikein odottaa. Vettä tarjoillaan kyllä, siitä ei ole pulaa. Maksaahan se viini Suomessa, mutta ei se nyt sentään niin kallista ole.

Kyllä olen, lapsena kaverin mökillä. Kutsuivat minut mukaan viikonlopuksi. Ennen lähtöä, puolen päivän jälkeen, söin ison lautasellisen keittoa ja leipää kotona. Kun pääsimme mökille muutama tunti myöhemmin, kaverin vanhemmat korkkasivat tuntien aikana useamman oluen ja lukivat kirjaa. Ei mitän ruokaa koko iltana. Myöhään hipsimme kaverin kanssa keittiöön ja kaveri leikkasi kummallekin pienet palat patonkia, jotka syötiin kuivana. Vatsa mourusi koko yön ja oli todella kipeä. Aamulla kaverin vanhemmat nukkuivat myöhään, mutta herättyään paistoivat kyllä pekonia ja munia. Siinä olikin taas syöminen hetkeksi ja illalla myöhään paistettiin makkaraa. Ei kai sitä vanhemmille tule nälkä, jos päivät lipittivät olutta.

En yhtään ihmettele, miksi kaverilla oli aina iltaisin nälkä tullessaan meille kylään. Äitini tarjosi kaverille syötävää. Ja kaverin perhe ei siis ollut mikään alkkisperhe, vaan vanhemmat melkoisen boheemeja.

Kaverini kertoi viettäneensä aikaa perheessä, jossa tavallinen lounas (ja päivän ainoa lämmin ateria) oli saarioisen makaronilaatikko. Se jaettiin neljään yhtä suureen osaa. Lisukkeita ei ollut. Ei iltaruokaa/iltapalaa. Perhe oli langanlaihoja (ja erittäin varakkaita).

Toisaalta eipä kasvaneet murrosikäisillå pojilla manboobsit eikä ollut jenkkakahvoja.

Tapailemani mies kutsui minut viikonlopuksi mökille,  kysyin mitä ostan ja mies vakuutti ostavansa kaikkea.  Päätin kuitenkin ostaa pullapitkon sekä kahvia ja siitä pullapitkosta tulikin sitten viikonlopun ruokani, sillä mies oli ostanut itselleen kaljaa sekä oikein chilisiä grillimakkaroita  2 pakettia, määrä ei riittänyt enkä edes pysty syömään tulista ruokaa. Minulle oli varattu siideriä sekä lightlimsaa , ei  syötävää! Kävi ilmi, että miehen ex oli elänyt tupakalla sekä lightlimsalla ja mies luuli  minun olevan samanlainen . Ei voinut lähteä kuskaamaan kauppaan, joten elin sillä perhanan pullalla sekä riisimuroilla. Sunnuntaina kun pääsin kotiin,  tein itselleni munakkaan ja ahmin kyytipojaksi pussin ruisleipää. 

Myöhemmin suhde sitten kaatukin siihen, että mies vertaili minua liikaa  siihen tupakalla eläneeseen exäänsä. Tuli aina sellainen olo, että on emämoka tuntea nälkää.

Vierailija kirjoitti:

En nälässä, mutta "janossa". Ja en tarkoita sitä, että mut pitäisi tietenkään juottaa umpijurriin. Mutta tosi usein sitä viiniä pitää oikein odottaa. Vettä tarjoillaan kyllä, siitä ei ole pulaa. Maksaahan se viini Suomessa, mutta ei se nyt sentään niin kallista ole.

Eri perheissä on erilainen kulttuuri alkoholin suhteen. Oma äitini on täysraitis, ja hän on aina hirveän hämmentynyt, jos joku tuo pullon tuliaiseksi. Ihan varmasti se päätyy kaappiin, ja vieras saa kyllä kaikkea muuta hyvää, mutta alkoholia ei meillä juoda. Näin se vaan on. Äiti sitten työntää niitä pulloja minulle myöhemmin... 

Itse laitan kyllä aina kaikki tuomiset tarjolle saman tien, koska oletan, että vieraat haluavat niitä itsekin maistaa. Tosin jos saisin tuliaiseksi kossupullon, niin miettisin kyllä, kannattaako tässä nyt alkaa paukkuja tarjoilemaan. Itse en pidä päihtyneistä vieraista.

Kaveriperheen kesäpaikalla ollessa nähtiin nälkää koko viikonloppu, talo saaressa, perhe hoikkia himourheilijoita, ei minkäänlaisia kalastusvälineitä ja ruokaa niin vähän, että vatsa kurisi koko ajan. Kysyttiin vielä etukäteen mitä tuodaan esim. lihaa tms. mutta ei kuulemma tarvinnut. Onneksi otettiin lapsille makkaraa ja nameja ja saunalimut. Ruoalla tarjottiin kanasalaattia ilman leipää vichyveden kanssa (ainoa ruoka), päiväkaffella kuivia korppuja ja omenoita sekä illalla jugurttia leseiden kera. Saunajuomaksi vichyä ja sitruunalohkoja. Voi v...u kun päästiin mantereelle niin etsittiin suoraan ravintola jossa nälkiintynyt perhe sai syödä ihan mitä halusi ja kuinka paljon halusi. Eipä ole paljon kyläilty sen jälkeen heidän luonaan.

Tämä ei ole yhtään niin paha tarina kuin monet muut tässä ketjussa kerrotut, ja kyseessä on varmasti enemmän ymmärtämättömyys kuin mikään tahallinen tökeryys. Ruoatta jääminen on myös vain yksi osa kokonaisuudessaan kummallista iltaa.

Kerran opiskeluaikoina yksi muuten fiksu ja mukava opiskelukaveri kutsui teelle ja istumaan iltaa. Minulla on erikoisruokavalio, ja en halua olla kenellekään vaivaksi. Olin siis jo etukäteen varoittanut, että minulle ei tarvitse varata mitään syömistä. Leivoin aamulla suurella vaivalla ja opiskelijabudjetti huomioiden myös suurella rahalla suolaista ja makeaa herkkua (muistaakseni täytettyjä sarvia ja kinuskimokkapaloja) ja pakkasin niitä mukaan kuusi runsaan kokoista kappaletta kumpaakin. Koska leipomukset olivat niin ruokaisia, olin syönyt etukäteen hyvin kevyesti.

Kun sitten saavuin sovitusti kaverin oven taakse kuudelta illalla, vastaan tulvahti ummehtunut vanhan roskapussin haju. Asunto oli todella sotkuinen, ja kun kaverini avasi jääkaapin, haju oli suorastaan tyrmäävä. Ojensin tuomiseni ("Mä nyt otin mukaan vähän tämmöisiä leipomuksia, kun mulla on tämä ruokavamma"). Niitä ei laitettukaan tarjolle. Kaverini ainoastaan otti itselleen yhden kumpaakin ja laittoi loput jääkaappiin eikä selvästikään ymmärtänyt, että olin tarkoittanut meidän syövän niitä yhdessä. Minulle hän kaatoi hellalla olevasta isosta kattilasta tahmaiseen mukiin kädenlämpöistä kamomillateetä. En voi sietää kamomillateetä, mutta tätä en tietenkään sanonut ääneen, vaan kohteliaasti särpin kauhean makuista litkua. 

En ollut ajatellut jäädä asumaan kaverini luokse, mutta oletin illanvieton kestävän ainakin pari tuntia. Meillä riitti juttua ja naurua. Kuitenkin jo tunnin kuluttua kaverini ilmoitti jotenkin tosi kömpelösti, että hänen pitäisi nyt päästä jatkamaan hommiaan. Yleensähän lähtö on vähän sellaista kursailua ("Ohoh, onpas tuo kello jo paljon. Pitäisiköhän minun jo lähteä pikkuhiljaa kotiin päin, kun on taas aikainen aamu huomenna." "No harmi, kiva olisi ollut jatkaa vielä. Ottaisitko vielä jotain?" jne jne jne.). Kaverin tyyli ilmaista asia jätti kiusaantuneen ja suorastaan nöyryytetyn olon - aivan kuin olisin jotenkin väkisin tuppautunut sen sijaan, että minut olisi kutsuttu. Pakko myöntää, että outo vieraanvaraisuuden ja käytöstapojen puute muutti käsitystäni tästä ihmisestä. Emme olleet enää mitään teinejä, ja kaveri on ihan normaalin oloinen ihminen hyvästä perheestä. En siis todella tajua, mitä hänen päässään liikkui. 

Olin aikoinaan Scotlannissa vaihdossa ja yhdella suomalaisella pojalla oli puolalainen kamppis jolla oli auto. No yhtena paivana lahdin heidan kanssaan paivaksi ajelemaan ja tutustumaan toisiin kaupunkeihin ja kyliin. Olin syonyt normaalisti aamupalan, mutta olen tottunut syomaan kunnon lounaan jne. Ikava kylla monesta ehdotuksesta huolimatta pojat eivat halunneen pysahtya syomaan missaan valissa.  Ja maha kipeana sitten 10-12 tunnin paivan jalkeen vihdoin kotona sain syotavaa.

Nykyaan olisin vain hakenut jotain kaupasta kun jossain kaupungissa pysahdyttiin mutta nuorena ja epavarmana en silloin kehdannut kun en kumpaakaan kunnolla edes tuntenut enka oikein uskonut etta he eivat todellakaan aio syoda koko paivan aikana.

Tama nyt ei kylailyyn liittynyt mutta tuli vain mieleen kuinka erilaisia ihmisten ruokailutottumukset ovat.

Aina kaveriperheen luona. Heillä on samanikäiset kuin meillä.

Kun siellä tehdään ruokaa kahdelle perheelle - 3-4 aikuista ja 4 lasta iältään 10-12 - niin jauhelihaa on koko poppoolle yksi paketti. Tai kalaa on yksi pienehkö kirjolohen file.

Meidän perhe syö jo keskenään sen määrän.

Kun lähdemme, niin pysähdymme ekassa mäkkärissä.