oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Olisko niin, että käytöstavat ovat monelta hämärtyneet? Tai niitä ei ole ollut alunperinkään. Kukaan ei ole neuvonut tai näyttänyt mallia, miten vierailut hoidetaan. Taustalla näissä jutuissa monella on vähävaraisuus, ja se sanelee miten vierailujen tarjoilut hoidetaan. Suomessa korkeintaan kahvittelukulttuuri on melko pitkälle vakiintunut tiettyine muotoineen. Mutta ruokatarjoilut ovat asia erikseen. On toki tietoa ja kokemusta rikkaiden maatalojen runsaista ruokatarjoiluista niin idässä kuin lännessäkin. Mutta iso osa suomalaisista on kasvanut niukkuudessa sukupolvesta toiselle. Tämä yhdistettynä tietämättömyyteen käytöstavoista luultavasti selittää sitä, että vierailuilla ei tarjota juuri mitään. Sillä seurauksella, että vieras on nälissään.

Ilmiö ei ole mitenkään uusi. Siitä ei ole vain puhuttu.

Sanoisin, ettei voi olla pelkästään tuosta kyse. Eräs jo hieman ikääntyneempi tuttavani, hyvinkin niukoista oloista lähtöisin ollut, tarjosi AINA, ihan vaikka viimeisistään olisi tarjonnut. Sillä tavalla oli hänelle kotona opetettu ja vieläpä teroitettu asiaa päähän. Erityisesti oli korostettu jakamisen tärkeyttä. Että jos ei voi jakaa, sitten ei syö kukaan. Ei ollut sellaista kertaa, etteikö olisi tarjonnut, jos itse jotain alkoi syömään vaikka.

Tuntuu hyvin oudolta joidenkin ihan normaalituloisten tai jopa varakkaiden asenne, joka vaikuttaa siltä kuin ajattelisivat, että "tulette tänne loisimaan", vaikka itseään olisi kyllä vuorollaan kestitetty :D

Tietenkin tulotasonsa täytyy huomioida, eikä kukaan odotakaan mitään samppanjaa ja kaviaaria vähävaraiselta. Monesti elekin on jo tärkeä, että edes ehdottaa, jos itsekin syö. Ei sen tarvitse olla kuin leipäpalanen, on vain oikeasti epäkohteliasta jättää tarjoamatta edes, etenkin kun itsellekin on vuorollaan tarjottu.

Ei mene ihan samaan kategoriaa mutta tietystä eriparisuudesta tässäkin kokemuksessa on kyse: Menin käymään sukulaismiehen luona joka oli pinttynyt poikamies eikä oikein osaa edes laittaa ruokaa. No lupasin että voin vääntää meillä pitsat ja tuoda tarvikkeet. Ajattelin että riittää ihan normipitsat kun ei tuo mies ole mikään kulinaristi ja ostin valmiita kinkkusikaleita, purkkiherkkusieniä ja muuta vastaavaa vähemmän gurmeeta täytettä.

Na illalla sitten tuli syömisen aika ja paistoin  meille nämä pitsat. Sukulaismies sitten nosti pöytään punaviinipullon ja sanoi että oli ajatellut että nyt kun syömme vähän paremmin niin voimmekin korkata myös vähän paremman pullon hänen varastoistaan. Kävi ilmi että kyseinen pullo oli 70-luvun alkupuolen harvinainen arvoviini (sukulainen on jonkin sortin viiniharrastaja) joka maksaisi satasia pullo jos sellaisen vielä jostain saisi. Hieman hämilläni join sitten elämäni kalleinta viiniä näiden einestarvikepitsojen kanssa mutta ei sukulaismiestä tuntunut haittaavan vaan kehui kovasti pitsojani. No ei kai tässä suurta vahinkoa tapahtunut...

Voi viedä ruokaa mukana, voi itse hakea pizzaa, voi pyytää koko sakin ravintolaan syömään...

Mä joudun aina mun vanhemmilla käydessä olemaan vähän nälässä. Tai joutuisin, ellen veisi omia eväitä.

He ovat aina varanneet kyllä riittävästi ruokaa, mutta vahtivat annoskokoja ja valittavat heti, jos ottaa liikaa. Myöskään kuuden jälkeen ei saa enää syödä mitään, eikä jääkaapille saa omin luvin mennä. Ja aamiainen on yleensä 7-8 aikaan. Kerkeää siinä välissä tulla jo kova nälkä.

Muuten pärjäisin mutta nuo yöt on pahimpia, en saa nälkäisenä untakaan.

Nykyään vien omia eväitä mukana, joita sitten syön huoneessani salaa.

Vastavuoroisuus on se avain. Kyllä sapettaa jos itse laittaa ruuat, ja kestitsee vieraansa. Ja sitten itse saat vain kylmää kättä vastavierailulla. Ja kai se on se ylpeys, että sitä vaikka pieree verta, ennenkuin alkaa kyläpaikassa kerjäämään mitään. Ja kotikasvatus, eihän sitä voi mennä kenenkään kaappeja aukomaan, ihan sama jos menis ratsaamaan kaikki kaapit auki isäntäväen nukkuessa. Toisten yksityisalueelle nyt ei mennä, en itsekään pitäisi jos vieraat tutkisivat kaappini sisällöt.

Ja kyse ei ole siitä etteikö sitä pärjäisi pelkällä hengitysilmalla, mutta kertoo vain kuinka paljon vierasta arvostetaan. Mauttomuuden huippu vielä se, että pitäisi tehdä töitä ruokansa eteen. Tai ettei voisi kaavamaisista ruoka-ajoista hieman joustaa.

Oma siskoni aina ajatteli ääneen kuinka halvalla aina järjestää lastensa syntymäpäivät. Ja tuntui pahalta, koska itse laitoin aina seitsemän sortin herkut. Ja tullessaan meille hyökkäsivät heti kahvipöytään, ja alkoivat heti pyytämään että kahvi laitettais tippumaan. Itse haluan laittaa pöydän koreaksi, ja sitten pyytää vieraat pöydän ääreen. No he tyhjäsivät pöydän, ja kun vatsat täynnä, niin tekivät heti kohta lähtöä. Itse pidän siitä, että jäädään edes hetkeksi seurustelemaan, aina jäi olo että ollaan vain joku kestityspaikka.

NäinMeillä kirjoitti:

Kävi ilmi että kyseinen pullo oli 70-luvun alkupuolen harvinainen arvoviini (sukulainen on jonkin sortin viiniharrastaja) joka maksaisi satasia pullo jos sellaisen vielä jostain saisi. Hieman hämilläni join sitten elämäni kalleinta viiniä näiden einestarvikepitsojen kanssa mutta ei sukulaismiestä tuntunut haittaavan vaan kehui kovasti pitsojani. No ei kai tässä suurta vahinkoa tapahtunut...

Varmaan ollut joku Merlotti-pullo ja jäpä vähän leukoja loksutellut että pääsee taas viininmakuun.

Vierailija kirjoitti:

Vastavuoroisuus on se avain. Kyllä sapettaa jos itse laittaa ruuat, ja kestitsee vieraansa. Ja sitten itse saat vain kylmää kättä vastavierailulla. Ja kai se on se ylpeys, että sitä vaikka pieree verta, ennenkuin alkaa kyläpaikassa kerjäämään mitään. Ja kotikasvatus, eihän sitä voi mennä kenenkään kaappeja aukomaan, ihan sama jos menis ratsaamaan kaikki kaapit auki isäntäväen nukkuessa. Toisten yksityisalueelle nyt ei mennä, en itsekään pitäisi jos vieraat tutkisivat kaappini sisällöt.

Ja kyse ei ole siitä etteikö sitä pärjäisi pelkällä hengitysilmalla, mutta kertoo vain kuinka paljon vierasta arvostetaan. Mauttomuuden huippu vielä se, että pitäisi tehdä töitä ruokansa eteen. Tai ettei voisi kaavamaisista ruoka-ajoista hieman joustaa.

Oma siskoni aina ajatteli ääneen kuinka halvalla aina järjestää lastensa syntymäpäivät. Ja tuntui pahalta, koska itse laitoin aina seitsemän sortin herkut. Ja tullessaan meille hyökkäsivät heti kahvipöytään, ja alkoivat heti pyytämään että kahvi laitettais tippumaan. Itse haluan laittaa pöydän koreaksi, ja sitten pyytää vieraat pöydän ääreen. No he tyhjäsivät pöydän, ja kun vatsat täynnä, niin tekivät heti kohta lähtöä. Itse pidän siitä, että jäädään edes hetkeksi seurustelemaan, aina jäi olo että ollaan vain joku kestityspaikka.

Näitä henkilöitä riittää, jotka säästävät muiden kustannuksella ja jopa kehuskelevat sillä. Siksi haluaa tavata vain niitä henkilöitä, jotka ovat valmiita vastavuoroisuuteen ja unohtaa nämä itsekkäät oman edun tavoittelijat vaikka olisivat lähisukuakin.

Olen, anoppilassa. Yksi meidän lapsista oli silloin pelkällä rintaruokinnalla ja mulla on imettäessä aina todella suuri ruoan tarve. Söin mitä oli, mutta en kehdannut valittaa nälkääni heti kohta taas. Käytiin sitten miehen kanssa päivittäin ”kävelyllä” eli läheisessä ruokakaupassa hakemassa vähän lisää syötävää.

Ennen muinoin on ajateltu että on talon häpeä jos ei ole pöytä koreana vieraalle. Toisaalta on sitä osattu nuukaillakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset eivät oikeasti osaa pyytää syötävää tai edes kahvia. Olen pari kertaa elämäni aikana saanut kuulla jälkikäteen minun pitäneen vieraitani nälässä. Yhden kuulin haukkuneen minua tästä yhteiselle ystävällemme ja tämä kertoi minulle. Toinen tuli seuraavalla kerralla kylään omien eväidensä ja murukahvin kanssa, koska koki, ettei minun luona saanut syötävää ja kahvia!

Oikeasti tilanne siis on se, että minä en juo kahvia tai teetä ja syön vain kaksi kertaa päivässä. Useimmiten siis olen syönyt aamupalan ennen vieraiden tuloa ja seuraavan kerran syön aika tukevan aterian noin klo. 20. Minulla on kuitenkin ihan vieraita varten hankittu kahvinkeitin ja siihen tykötarpeet. Olen kaikille vierailleni aina sanonut monta kertaa, että senkus vaan pyytävät, milloin tahtovat kahvia tai nälättää. Minä kun en itse syö usein, niin en osaa edes ajatella, että milloin vierailleni maistuisi kahvi tai syötävä. Lisäksi moni tuntee kiusalliseksi syödä tai juoda kahvia, kun minä en emäntänä syö enkä juo. Tämä on harmillista ja nykyään koko vieraiden saaminen tämän takia tuntuu vaivaannuttavalta. Mitä ratkaisuksi?

Ensinnäkin voit sovittaa syömisiäsi vieraiden aikatauluun, jos sellaisia on tulossa.

Toisekseen, tuo 2x päivässä ruokailu on epäterveellistä! Energiaa tulisi saada 3 tunnin välein, jotta energiataso pysyy tasaisena, eikä keho mene säästöliekille. Laihana varmasti pysyt tuolla tyylillä...

Tuolla ruokailutyylillä pysyy myös lihavana jos sellainen on. Monet lihavat yrittävät laihduttaa niin etteivät syö ja sitten ahmivat ison kasan ruokaa. Kun elimistö on säästöliekillä ei energiaa kulu. Vaikka luullaan että lihavat mössöttävät jatkuvasti niin ei se aina ole niin.

Tämä on ihan totta. Monilla lihavilla on aivan hukassa normaali ruokailu ja normaali syöminen. Olen nähnyt lukemattomia kertoa esim. bussissa, kun lihava nainen ahmii irtokarkkeja tai suklaata. Nämä ovat niitä ihmisiä, jotka eivät omasta mielestään ikinä syö mitään. Työpaikallakin käyvät vain ottamassa näön vuoksi työkavereiden kanssaa lounaalla vähän keittoa ja salaattia. Työpöydän laatikossa odottaa sitten se suklaalevy.

En hämmästele, että useissa tämän ketjun kertomuksissa juuri nimenomaan reippaasti ylipainoiset isännät ja emännät eivät ole osanneet edes tarjota ruokaa vierailleen. Miten osaisivat, kun eivät itsekään syö normaalisti?

Minulla on ystävä, joka itse tarjoaa vain pelkkää kahvia. Meillä hän sitten syö kaksin käsin. Hänen luo mennessäni vien aina kahville kastamista ja hän tulee meille aina kahta kättä heilutellen. Hän jopa syö ruokaa kotonaan vieraiden nenän edessä, mutta ei tarjoa vierailleen mitään. Ei ole reilua, ei.

Joo kerran. Laittoivat jalkapuuhun pihalle, eivätkä antaneet ruokaa vasta kun tuntien päästä 🤣

Saisiko vastauksia näiltä, jotka eivät koskaan vastavuoroisesti tarjoa mitään, että miksi tekevät näin?

Veikkaan, että eivät vaan tajua. Nämä ovat ihmisiä, joilla ei ole ymmärrystä siitä, että joku voi tuntea tai kokea jonkun asian eri tavalla. Eli kun emännällä itsellään ei ole nälkä, ei juolahda mieleenkään, että jollain muulla voisi olla. 

Kyse voi olla myös ihan tapakulttuurin heikosta omaksumisesta. Tämä voi liittyä omiin rikkinäisiin taustoihin. Ei olla nähty, miten vieraiden kanssa tomitaan, jos oma kokemus lapsuudesta on se että vanhempien juoppokaverit tulevat kännissä heittämään tikkaa, lopuksi tapellaan ja lopulta poliisit vievät isän putkaan. Ei siinä paljon kahveja keitellä.

Siskoni kertoi, että heidän naapurustossa asuu nainen, jolla on poikia, saman ikäisiä kuin siskoni pojat. Tämä nainen on kuulemma juuri tällainen, joka ei koskaan tarjoa mitään. Heidän poikansa tulevat aina kaverisynttäreille, mutta kun on heidän vuoro pitää synttärit, kutsua ei joko kuulu, tai sitten juhliin ei ole panostettu yhtään. Pari vuotta sitten esikoispojan synttärit olivat sellaiset, että vieraat (kourallinen poikia) saivat mennä heidän ulkorapuille asti syömään yhdet pullat ja juomaan lasillisen mehukatti-mehua, joka oli kuulemma niin laimeaa, että maistui vain Fairylle. Siskoni oikein nauroi, kun oli niin riman alta se juttu.

Ja siis heidän naapurustossa on ollut tapana satsata aika paljon lasten synttäreihin, jopa pientä kilpavarustelun makua ilmassa. Ja sitten tämä yksi ei välitä tuon taivaallista! Mietin, ovatko jotkut niin ymmärtämättömiä luonnonlapsia, että eivät tajua, miltä se ensinnäkin näyttää toisille päin, ja toisekseen, että ei ole sellaista pientä ylpeyttä tai narsismin poikasta edes, että haluaisi näyttää, että on hyvä emäntä?

Itse passaan vieraita henkihieveriin asti, ja itse ainakin tunnistan, että taustalla on myös tietynlainen omahyväisyys ja ylpeys omista emännäntaidoista. Tai toisaalta ehkä myös pelko siitä, että joku pääsisi kritisoimaan jollain tavalla kotiani ja emännäntaitojani. Herkkä paikka minulle, mutta ilmeisesti ei kaikille?

Exän vanhempien luona aina. Heiltä puuttui ihan peruselintarvikkeet, söivät grillimakkaroita ja kerran päivässä jotain soppaa. Eivät liiku lainkaan ja joivat paljon kaljaa. En lopulta mennyt sinne ollenkaan, kun anoppi pahoitti mielensä omista eväistä. Ei tarjonnut mitään, mutta paha mieli tuli kun vei omat. 

Itse karjalaisena ihmisenä en vaan käsitä tollasta vieraille vit***lua.

Oma äitini on omanlaisensa tapaus, aivan onneton keittiössä ja tarjoilujen suhteen käsittämätön puusilmä. Herttainen ja hyvää tarkoittava ihminen, mutta juuri näitä, jotka ei tajua ettei neljälle aikuiselle ja parille lapselle yksi 400g pussi wokkivihanneksia ihan riitä päivän ainoaksi ruoaksi.

Anoppi taas on tätä vanhaa kansanosaa, joille ulkonasyöminen on jotain todella ihmeellistä. Ja se tietenkin näkyy niin, että kyllä kotona vedetään sapuskaa niin että tyrät rytkyy, viisi kertaa päiväsaä. Mutta jos syödään ulkona lounaaksi yksi salaatinlehti, niin loppupäivä huohotetaan ja ähistään, miten ulkonasyömisestä tuli täyteen.

Sitten on näitä, joilla kyllä olisi varaa tarjota mutta kutsuvat itsensä lapsineen mieluummin kavereille syömään niin säästyy itseltä vaiva ja rahat.

Vierailija kirjoitti:

Fiksu vieras vie ruokaa tuliaisiksi, jos menee yökylään. On äärettömän tyhmää odottaa runsasta tarjoilua isäntäväeltä esim. koko viikonlopun ajaksi. Varsinkin jos on erityisruokavalio, pitää älytä ottaa omat eväät mukaan. Se on myös vihje, että kun tarjoilu loppuu, on vieraan syytä lähteä.

Fiksu emäntä/isäntä ei kiellä tuomasta ruokaa, jos vieras sitä ehdottaa. Eikä mainosta runsaita tarjoiluja, jos ei ole runsaita tarjoiluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen! Erään mukavan, mutta melko lihavan ihmisen luona. Olin iltapäivästä seuraavaan iltapäivään asti. Ja mitä kummaa, tuo monta kymmentä kiloa liikaa painava nainen ei syönyt oikeastaan mitään (ainakaan minun nähden). Iltateet keitettiin ja pieni leipä oli siinä sitten kylkiäisenä. Aamulla sama. Ja voin lyödä vetoa että hän söi minulta salaa, eikä oikeasti elä noin vähällä.

Ketjussa on useampikin näitä lihavan kotona nälkiintyneitä. Olen muuallakin kuullut näitä tarinoita, että jopa sairaalloisen lihavien ihmisten kotona tarjotaan linnunannoksia. Näiden ihmisten on varmaan tosi vaikea arvioida, kuinka paljon hoikat tai normaalipainoiset syövät. Usein kuvitellaan, että he eivät syö juuri mitään. Lihava pelkää, että on jotenkin nolo, jos näyttäytyy syömässä "liikaa". Varmuuden vuoksi ollaan sitten vaikka syömättä.

Minulla oli kerran yksi todella ylipainoinen työkaveri. Liikapainoa oli varmaan valehtelematta sata kiloa. Hän söi töissä porkkananpaloja. Ulkona syödessä hän aina korosti, että ei ole vuosiin syönyt ranskalaisia tmv. Jälkiruokaa hän ei ottanut, elleivät kaikki muut ottaneet ensin jne. Tuntui, että hän piti tosi tarkasti huolen, että näyttäytyi julkisesti normaalina syöjänä.

Oon seurannut läheltä vastaavaa.. oikeestaan aika surullista, kun ei voi olla mikä on ja jos ei pidä siitä mikä on niin ei pysty sitä itsessään muuttamaan. Ei oo helppoa ei..

Oon joo monta kertaa. Useimmiten ruokaa ollu tosi vähän verrattuna syöjämäärään, vaikka nimenomaan on kutsuttu syömään, ei siinä uskalla syyä tarpeeksi ku ei muille jäisi 😅