miksi suomen kielessä on aakkosissa kirjaimia kuten b, c, d, f, g, q, x ja z

Lainasanoissahan noita tosiaan käytetään ja vierasperäisussä nimissä

G ja D on otettu käyttöön nun yleiskieltä on sorvatru suomen eri murteista.

Siinä, missä D- kirjainta käytetään, käytetään eri murteissa eri äänteitä, kuten on mainittu.

Me, meidän, meijän, meiän, meirän, meilän...

Ä ja Ö ovat otetut mukaan, niin saadaan aikaan tilanne, että jokaista suomen väännettä vastaa oma kirjain(poikkeukksena nk ja ng sekä konsonanttiennkahdentumiset)

Kätevää, näin ei taida olla monessakaan kielessä?

Kun menin 1. luokalle vuonna 1978, koululuokan seinällä oli aakkoset, joista tosiaan puuttuivat ap:n mainitsemat kirjaimet, koska ne eivät ole suomen aakkosia.

Tai no, D ja G olivat mukana.

Tulipa lyöntivirheitä, anteeksipyynnöt siitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On siellä turhiakin kirjaimia mutta ei nuo kaikki sitä ole. Q x ja z voisi jättää pois

Mitenhän Qatar sitten kirjoitettaisiin? Tai mieheni nimi jossa on z?

Kvatar ja miehesi nimessä z on ts

Mikä ts? Ihan s vaan, kuten Sorro.

Jaa että pizza kirjoitettaisiin ja lausuttaisiin jatkossa PISSA?

Kaksi zz peräkkäin on ts. Yksi z pelkkä s.

Eli ZZ Top on "ts top"?

Onko tämä mielestäsi suomenkielinen ja yleisesti käytetty sana?

Tseta Tseta Toppi.

Koska mm. Pekasus, Rakon Tover ja Thunrerpirt ei kuulosta hyvältä 😂

Eikös noita käytetty ennen paljon enemmän?

Myös kerakkeissa on hauskuutta. Tule tänne. Tulet tänne.

Vierailija kirjoitti:

D-konsonantti (herras-Tee) esiintyy hyvin harvoin useissa  suomalaismurteissa.

Useimmin se korvataan r-äänteellä (ree-ree-ärrä = DDR)

Tai l-äänteellä "meilän, teilän jne)

Tai jätetään kokonaan  lausumatta itämurteiden tapaan: Meijän, Teijän...

Kansalliseepoksessamme Kalevala ei ole yhtään herras-d-kirjainta. Ihan totta! 

Lueppa läpi, ihan varulta.

Jep! Tarkastin asian. Kalevalan runoissa ei ole yhtään d-kirjainta.

Vierailija kirjoitti:

Jaa että parokkimusiikkia kirjoitteli Lutvik van Peethooven?

Ei totellakaan kirjoittanut, tässä on väärää vaktaa. Parokkimusiikkia sävelsi Pah, Johan Sepastian Pah.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa että parokkimusiikkia kirjoitteli Lutvik van Peethooven?

Ei totellakaan kirjoittanut, tässä on väärää vaktaa. Parokkimusiikkia sävelsi Pah, Johan Sepastian Pah.

Kuten myös Jori Reetrik Hentel ja muutama muu :)

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa että parokkimusiikkia kirjoitteli Lutvik van Peethooven?

Ei totellakaan kirjoittanut, tässä on väärää vaktaa. Parokkimusiikkia sävelsi Pah, Johan Sepastian Pah.

Toinen säveltäjä oli Saansi Peelius ja orkesterinjohtaja Sooste Kotsinski

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi mainitsemistasi kirjaimista esiintyy mm. minun sukunimessäni.

Jos se on vaikka Fagerholm, niin sen voisi kirjoittaa ihan hyvin Hakerholm.

V on äänteellisesti lähempänä.

Fagerholm kirjoitetaan Monroe.

Vierailija kirjoitti:

Esim. g esiintyy suomenkielessä, kuten sanassa kangas. Muut AP:n mainitsemat kirjaimet esiintyvät kylläkin lähinnä lainasanoissa.

Suomen kieli, erikseen, suomen kieli, pienellä, paitsi lauseen alussa. G esiintyy meillä lähinnä äng äänteessä ja lainasanoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

D-konsonantti (herras-Tee) esiintyy hyvin harvoin useissa  suomalaismurteissa.

Useimmin se korvataan r-äänteellä (ree-ree-ärrä = DDR)

Tai l-äänteellä "meilän, teilän jne)

Tai jätetään kokonaan  lausumatta itämurteiden tapaan: Meijän, Teijän...

Kansalliseepoksessamme Kalevala ei ole yhtään herras-d-kirjainta. Ihan totta! 

Lueppa läpi, ihan varulta.

Totta! Kalevalan runoteksteissä ei ole yhtään d-kirjainta!

Esipuheessa on montakin, mutta yhdessäkään runossa ei ole.

Mutta W esiintyy sitäkin useammin.

aehijklmnoprstuvyäö

Savolaiset pärjää näillä.

voitaisiin olla erilaisia.

luovutaan kokonaan konsonanteista! j säilyy tavallaan äänteenä mutta kirjoitetaan i.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi mainitsemistasi kirjaimista esiintyy mm. minun sukunimessäni.

Moi Hanna!

Vierailija kirjoitti:

Äiti - äidin. Neiti - neidin. Sanko - sangon. Toki voimme ottaa đ äänteen takaisin.

Äireen, neirin ja sankon.

Pannaani

Pätmänni

Jos konsonanteista luovuttaisiin, puhuminen vastaisi tanskankieltä. Sehän on ruotsinkieltä ilman konsonantteja.

Vierailija kirjoitti:

No miten aiot sitten kirjoittaa esim ulkomaisia nimia? Venäjän kielellä kirjoitetaan kaikki nimet kyrillisin kirjaimin niin, miten ne luetaan. Se on ihan hirveää.

Se, että sanat lausutaan niin miten ne kirjoitetaan on mielestäni yksi suomenkielen vahvuuksia ja näin ajattelee myös moni muu. Mutta jos Venäjällä tehdään näin niin se on huono asia?