Rehellisesti: mikä "porkkana" saisi sinut kouluttautumaan sote-alalle - tai saisiko mikään?

Iso ja reilu palkka

Nopeammat lääkäriopinnot, mutta niitä ei taida voida nopeuttaa.

Hoitajaksi en lähde.

Jos sairaanhoitajan peruspalkka lähtisi 3000 eurosta ja lisät päälle.

Johtaminen ja työilmapiiri kuntoon.

Työvoimapula hallintaan.

Näillä eväillä saattaisin itse vaihtaa ammattia. Hoitoala sinänsä kiinnostaa, työympäristönä ei...

Jos ihmiset osaisivat käyttäytyä hoitohenkilökuntaa kohtaan asiallisesti.

Eli en päädy sote-alalle :D

Vähemmän kiirettä

Sote alalle ehkä, jos asiakkaana olisi työterveysasiakkaita tms. Terveyskeskus / sairaanlaan ei saisi mikään palkka.

Ehkä jos se ala olisikin miesvaltainen? Olen aina pärjännyt paremmin "miesten jutuiksi" mielletyissä asioissa, kiinnostunut tekniikasta jne. ja työskentelen tietotekniikka-alalla, ja ärsyttää, kun aikoinaan työttömäksi joutuessani ruvettiin tyrkkimään johonkin lähihoitajakoulutukseen kai ihan vain sukupuoleni takia.

En siis vain oikein jaksa ihmisiä kovin paljon, enkä ole järin empaattinen. Toisaalta sen kerran kun itse olen ollut potilaana, ärsyttivät ne mukaempaattisesti lässyttävät hoitajat, ja pidin niistä jotka vain hoitivat hommansa asiallisesti. Ehkä meille olisikin tilausta?

Mutta siis, palkan pitäisi olla kunnossa! Hoitotyö vaikuttaa paljon vaativammalta ja raskaammalta kuin omat hommani, joista kuitenkin saan enemmän palkkaa.

Kouluttautuisin heti. En vain ole alalle sopiva.

Lääkäriksi voisin opiskella ja sielläkin erikoistuminen esim. kirurgiaan, muuten en alalle lähtisi. Jatkuvasti vaihtuvat sosiaaliset kontaktit olisi ihan kauhistus, eli missään perus-tk:n vastaanotolla en jaksaisi, mutta esim. saman leikkaussalitiimin kanssa työskentely voisi olla ok.

Enemmän kiinnostaisi silti lääketieteessäkin tuo tutkimuspuoli.

Yksi porkkana ei riitä, pitäisi olla vähintään rivi, mielellään kokonainen palsta:

1. Johtajuuden merkittävä parantuminen. Alemmuudentuntoinen pokkurointi saati sen odottaminen alaisilta (!) ei ole enää tätä päivää, olemmehan olevinamme maailman tasa-arvoisin maa. Johdon pitäisi olla kiinnostunut alaisistaan ja kehittää näiden toimintaa, ei hankaloittaa sitä.

2. Palkkauksen läpikotainen uudistaminen, siten että palkkaus nousee työtehtävien vaativuuden mukaan. Ei ole millään tavalla oikein, että heräämön päivävuorolaisen ja leikkurin hoitajan palkat ovat yhtäsuuret, kuin viivoittimella vedetyt - yhtään edellisen työtä väheksymättä.

3. Riittävän korkeat kielitaitovaatimukset kaikille uusille tulokkaille. En paikkaa enää yhdenkään säälistä läpipäästetyn sotkuja.

4. Työhyvinvoinnin ennakoiva ja riittävän kokonaisvaltainen ote, sellainen siis, joka auttaisi jaksamaan omissa töissä pidempään.

5. Poliittisen johdon pitäisi nyt hieman nöyrtyä ja edes yrittää pitää hoitajat työssään - eikä nakella niskojaan millään ulkomaan halpatyövoimalla (kokoomuksen viestintäosastolle terveisiä).

6. Riittävän korkeat persoonallisuus- ja muun työhön soveltuvuuden kriteerit. Ei hoitoala saa olla se viimeinen jättömaa, jolle kaikki antisosiaaliset ongelmatapaukset dumpataan. Vastaan on tullut useampi kuin yksi opiskelija, jonka oikea paikka olisi ollut hoitoa saamassa eikä antamassa.

Siittä. Saa suorittaa, saa lainata, saa varastaa omiin tarkoituksiin.

Voisin työskennellä sossussa tai lastensuojelussa. Minulla on sieltä puolelta vähän opintoja. Oma alani on tietysti mielenkiintoisempi. Enhän olisi siihen muuten opiskellutkaan.

Takuu, että kouluttautumisen jälkeen olisi yhä töitä. koulutus jossa ei vaadita harjoittelupaikkaa (2 koulutusta jäi kesken kun vaadittua harjoittelupaikkaa ei saanut), 10 000 kuukaudessa käteen. Tässä iässä elämää ei enää saa takaisin hitaasti kerryttämällä (omaisuus n.600€) joten pienemmällä palkalla masennus ajaisi taas tilanteeseen ettei kykenisi työhön.

Jos saisin työn jossain laboratoriossa vaikka, jossa ei tarttisi olla ihmisten kanssa tekemisissä. Olisi vain arkityö, ei ilta- tai viikonlopputöitä.

Jos lähihoitajan lähtöpalkka olisi 25e/h niin sitten voisin kouluttautua. Siihen paskahommaan en lähtisi koskaan pienemmällä palkalla.

Ei sitten niin yhtikäs mikään. En sovellu alalle.

Voisin ruveta hoitajaksi, jos mulle taattaisiin vakituinen työpaikka eläkeikään saakka sellaisesta paikasta, jossa on hyvä ja reilu työilmapiiri ja resurssit kunnossa. Palkat olis mulle nykyiselläänkin ihan riittävät, raha ei mua oikein motivoi.

Ei löydy niin isoa porkkanaa.

Meidän kaikkien vanhuus näiden vastausten valossa näyttää aika toivottomalta.

4500 euron kk-peruspalkka olisi paras houkutin.

No itse henkilökohtaisesti en tarvitsisi mitään  "porkkanaa" kouluttautua sotealalle.

Oma tyttäreni on sosionomi, eli hän on ammattikorkeakoulussa suorittanut sosionomin tutkinnon.

Tällä hetkellä hän toimii aikuis sosiaalityön parissa, ja on kiinnostunut työstään ja viihtyy siinä-

Kaikki ammattit  ja työt ovat tärkeitä tässä yhteikunnassa, muutoin niitä ei edes olisi olemassa.

Ja se, että ihmiset ovat erilaisia, ja heillä on erilaiset luonteet ja erilaisia näkemyksiä elämästä ja erilaisia jo perustaitoja suuntautua tiettyihin ammatteihin, on tietenkin parasta, mitä koskaan missään yhteisössä tai maassa olla voi.

Joitakin kiinnostaa myyminen, toisia taas johtojen asettaminen asettaminen paikoilleen ja koko sähköjärjestelmän kokoaminen.

Toisia voi kiinnostaa kuljetushommat, ajaa pientä autoa tai suurta rekka läpi koko Euroopan.

Jotkut haluavat leipoa ja valmistaa mitä upeimpia kakkuja ja leivonnaisia, joten he kouluttauvat leipurilinjoilla ammattikouluissa.

Jotkut haluavat terveydenhuollon alalle, etenkin nyt, kun työpaikka ja turvattu toimeentulo alalla on varma.  Mutta siinäkin on mukana tietty oma halu. suuntautua tietylle alalle, eli halu toimia alalla, joissa sairaita ja heikkoja ihmisiä parannetaan, ja se jos mikä, antaa työlle todelle haasteteita.

Siksipä en ymmäräkään ap:n aloituta ollenkaan.   Sillä edelleen useimpinen ammattikorkea koulujen haussa on jo vuosikausia ollut, suurin hakija määräa sairaanhoitaja koulutukseen.

Tämän asian faktat on jokaisen helppo tarkistaa verkosta, mikäli osaaminen siihen riittää.