Rehellisesti: mikä "porkkana" saisi sinut kouluttautumaan sote-alalle - tai saisiko mikään?

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tarvitse tehdä vuorotyötä eikä käsitellä ihmiseritteitä lainkaan (oksennan erittäin helposti hajuista, ison verimäärän näkemisestä yms), niin sitten voisin lähteä hoitotyöhön.

Mulla ihan sama mutta jos palkka hyvä niin sitten hakisin alalle ja sinnittelen. Ketään ei voi erottaa jos on hieman herkkä.

Ei mikään. Hoitoalat tai hoiva-alat eivät ole ikinä kiinnostaneet, vaikka joskus ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen työkkäristä yritettiin työntää meikäläistä johonkin päiväkotitutkintokurssille (kuten kaikkia parikymppisiä tyttöjä silloin).

Ei ole sellaista palkkaa, että suostuisin noihin hommiin, vaikka nykyisissä töissäni liksa onkin vielä pienempi kuin sotetöissä. Mieluummin pieni palkka ja kiinnostava, hyvä työ kuin iso liksa ja duuni, jota vihaa.

Olen sairaanhoitaja ja nyt opetustyössä. Saan palkkaa 3800€/kk. Vaihtaisin mielelläni takaisin sairaanhoitajan työhön, jos saisin saman palkan ja lomat hoitajana. Sairaanhoitajan työ voittaa opetustyön 6-0.

Ei mikään. En ole sosiaalinen luonne. En ole hoivatyyppiä. Lähinnä lasten kanssa voisin tulla toimeen, koska itselläkin on pari lasta, tosin isoja ovat jo. Olen kouluikäisestä saakka ollut kiinnostunut tekniikasta ja siksi olen nykyisin insinöörin hommissa. En ole ihmisvihamielinen, mutta en vaan koe hoivatyötä kiinnostavaksi. Esimiestehtävissä välillä tuntuu siltä, kuin olisin lasten kanssa tekemisissä.

t. insinööri ja isä

Varmaan sota ja se, että olisi pakko jotenkin osallistua. Tosin silloin varmaan ei tarvisi edes kouluttautua.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jos se ala olisikin miesvaltainen? Olen aina pärjännyt paremmin "miesten jutuiksi" mielletyissä asioissa, kiinnostunut tekniikasta jne. ja työskentelen tietotekniikka-alalla, ja ärsyttää, kun aikoinaan työttömäksi joutuessani ruvettiin tyrkkimään johonkin lähihoitajakoulutukseen kai ihan vain sukupuoleni takia.

En siis vain oikein jaksa ihmisiä kovin paljon, enkä ole järin empaattinen. Toisaalta sen kerran kun itse olen ollut potilaana, ärsyttivät ne mukaempaattisesti lässyttävät hoitajat, ja pidin niistä jotka vain hoitivat hommansa asiallisesti. Ehkä meille olisikin tilausta?

Mutta siis, palkan pitäisi olla kunnossa! Hoitotyö vaikuttaa paljon vaativammalta ja raskaammalta kuin omat hommani, joista kuitenkin saan enemmän palkkaa.

Samaa mieltä mukaempaattisesta lässytyksestä. Ärsyttää hemmetisti, jos lääkärissä ym. ollaan liian mielisteleviä. Haluan vain, että homma hoidetaan kuntoon ja minulle puhutaan kuin aikuiselle. Liiallinen hyysääminen on imelää ja epäaitoa.

t. 2xisä

Ei kaikki hoitoalan hommat ole tauotta puurtamista. Omalla saralla saattaa mennä suurin osa vuorosta tekemättä mitään. Ja se kuuluu työn luonteeseen, ei ole lusmuilua.

Minut sai varma työpaikka, eli varmat tulot vaikka ei hirveän isot. Mutta sitten tuli piikkipakko ja siihen loppui se. Kiva nyt lueskella uutisia että mistäkä saataisiin lisää porukkaa hoitoalalle, kun itse istun kotona tyhjänpanttina, vaikka vielä muutoma päivä sitten tein niiden koronaa sairastavien rokotettujenkin työt.

Jos luvattaisiin 100 % varmuudella työ, missä ei tarvitse olla juurikaan ihmisten kanssa tai sisäelinten tekemisissä. Ei taitaisi joku välinehuoltaja tai tautsatehtävissä kirjaamassa jotain olla ainoa työ, verta kyllä kestän nähdä ja tahroja ja eritteitä, mutta en pahempaa.  Mutta kun on työ suunnittelutoimistossa, ei näistä taitaisi parempaa palkkaa saada ja nyt töihin.

Olen taas laiska, enkä jaksa lukea muita viestejä, mutta: jos sairaanhoitajan opinnoista puhutaan, niin verkossa tapahtuva koulutus! Suurimman osan voi oikeasti oppia verkossa, joten on vain äärimmäisen turhauttavaa ajan haaskausta istua paikan päällä tekemässä jotain naurettavia ryhmätöitä. Tietysti asia erikseen on kurssit joissa opetetaan jotain toimenpiteitä konkreettisesti, mutta varmaan ainakin 80% on sellaisia, jotka voisi opettaa verkossa.

Lääkiksessä taas voitaisiin hieman helpottaa sisäänpääsyä lisäämällä aloituspaikkoja. Enkä tarkoita mitään radikaalia, vaan yksinkertaisesti sen verran enemmän, ettei tarvetta olisi ulkomaisille lääkäreille, joilta ei vaadita edes tarpeeksi hyvää kielitaitoa. On se nyt aika naurettavaa, että pidetään aloituspaikkakiintiöt niin alhaisina, ettei esimerkiksi Helsingin terveyskeskuksiin riitä enää juuri yhtäkään suomenkieltä äidinkielenään puhuvaa.

No työskentelen sote-alalla, kun olen psykologi. Mutta tarkoituksena itselläkin hakeutua lisäkouluttautumisen myötä muualle esihenkilö- ym. tehtäviin sote-alan teemoihin liittyen ja työskennellä yrittäjänä psykologina.

Sinänsä työni on ihan ok. Ei tarvitse koskea ihmisiin, minulla on vaihteleva työnkuva ja asiakkaina sekä aikuisia että lapsia, palkka on ihan ok, saan päättää lähes täysin itsenäisesti työstäni. Päivätyö, voin laittaa koska tahansa oven kiinni ja tehdä mitä tykkään, kunhan suurinpiirtein pidän asiakasvirtaa yllä. Minulla on eri esihenkilöt kuin hoitajilla eikä lomista ym. ole koskaan ollut sanomista. Ymmärtävät, että jos olen pois, ei tilalleni yleensä löydy sijaista, lyhyemmille pätkille sitä ei edes palkata. Eli kenelläkään ei oikein ole vastaan sanomista.

Miinuksiakin löytyy ja siksi en aiokaan istua julkisella puolella lopun ikääni. Mm. pakko tehdä ainakin enin osa työstä lähityötä. Varsinaista hoitotyötä en tekisi koskaan ja olen saanut aika monen hoitajan hiljaiseksi, kun olen sanonut, että en ole kiinnostunut asiakkaista vapaa-ajalla. Pystyn rajaamaan työn ja vapaa-ajan hyvin ja onnistunkin siinä. Voi olla empaattinen ym. voivottelematta asioita ja menemättä ns. sisälle asioihin. Oleellista työssäni. Ylipäätään pidän siitä, että näkökulma työssäni on hyvin erilainen kuin hoitotyössä. Saan asiantuntijaroolin avulla pidettyä eräänlaisen etäisyyden asiakkaaseen ja se on enemmän kuin ok.

Itselläni olisi unelma-ammatti ravitsemisterapeutti..olen jo dieettikokki eli paljon tehnyt ruokavalioita, mutta sotealan perusopinnot tuossa välissä ei houkuta..minusta ei ole hoitotyöhön, kammoan piikkejä yms.

No, sotealalla ja sotealan koulutuksella voi tehdä aika monenlaisia hommia. Itse opiskelin tälle alalle vasta nelikymppisenä, mutta tiesin jo silloin, että hoitajaksi minusta ei ole. Mutta esimerkiksi järjestöiltä ja kunnilta löytyy tosi kiinnostavia tehtäviä, joissa ei tarvitse kenenkään vaippaa vaihtaa tai ottaa nyrkistä. Toisaalta tiedän, että jos oikein surkea tilanne tulisi, aina löytyisi jotain hommaa, tyhjän päälle en varmasti jää. 

En ole koskaan edes harkinnut alaa, joten tuskin mikään. Psykiatri olisi ainoa vähän sinnepäin jota voisi harkita.

Kun ei tarvitsisi olla ihmisten kanssa. Voisin touhuta tietokoneella, kirjata, kuitata ja laitella sähköpostia. Sosiaalisuutta, nostoja ja toistuvia liikkeitä en kestä.

Varma työllisyys ja tieto siitä, että voi auttaa jollain tavalla heikommassa asemassa olevia.

Se, että naiset poistuisi alalta, mutta eiväthän he sitä tee, kun naisilla ei äly oikein riitä muuhun, niin sit jaetaan Buranaa ja pestään pyllyjä.

Ei siis sillä, upeaa, että on ihmisiä, jotka tuota jaksaa tehdä, mutta ajatuskin naisten ja vielä hoitoalalla työskentelevien naisten kanssa työskentelystä, on ihan kamala.

Vierailija kirjoitti:

Varma työllisyys ja tieto siitä, että voi auttaa jollain tavalla heikommassa asemassa olevia.

Tämä on syy meille monille ja toimii edelleen.

Aina on ollut töitä. Työ on mielekästä, vaihtoehtoja on paljon.

Sanoisin, että nämä johtaminen, työolot ym muualla aina paremmin, eivät näe mitä työelämä muualla on. Mielivaltaa, palkka huono, nollatuntisopimukset ym.

Oletus näissä on se, että saa hyväpalkkaisen ja ihanan asiantuntijatyön. Totuus on toinen. Työttömyyttä, pieni palkka, kyykytystä ja epävarmuutta.

T. Sh

Vierailija kirjoitti:

Itselläni olisi unelma-ammatti ravitsemisterapeutti..olen jo dieettikokki eli paljon tehnyt ruokavalioita, mutta sotealan perusopinnot tuossa välissä ei houkuta..minusta ei ole hoitotyöhön, kammoan piikkejä yms.

Ravitsemusterapeutti on ehkä pellein ammatti ikinä, alittaa ehkä jopa puhelinmyyjät ja parkkipirkot. Siinä on taas yksi ala jolle "korkeasti" koulutetut naiset hakeutuu. Älykkyys kun ei riitä oikeasti vaativiin hommiin, niin luotiin taas naisille joku turhaakin turhempi lässytyshomma, jotta voivat kokea olevansa tarpeellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tarvitse tehdä vuorotyötä eikä käsitellä ihmiseritteitä lainkaan (oksennan erittäin helposti hajuista, ison verimäärän näkemisestä yms), niin sitten voisin lähteä hoitotyöhön.

Mulla ihan sama mutta jos palkka hyvä niin sitten hakisin alalle ja sinnittelen. Ketään ei voi erottaa jos on hieman herkkä.

Hoitoala pärjää hyvin ilman sinua.

Ei kannata hakea alalle, joka ei sovi itselle.