Mikä ihme saa aikuisen ihmisen jämähtämään ruokavalioon joka on kuin suoraan nirsolla 2vuotiaalta, tyyliin makaronia ketsupilla ja kalapuikkoja?

Vastaavia keskusteluja on jo avattu lähimenneisyydessä. Tuolla ranskalaisilla ja kalapuikolla pääset lukemaan niitä. Ei jaksa enää vastailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi ARFID-syömishäiriö.

Totta, tai aistinsäätelyn ongelmat, jotka ovat myös yksi syy arfid:iin.

Samoin kuten lapsilla. Joku tietty koostumus ällöttää, ruoat eivät saa koskea toisiinsa jne.

Ikävää, että aistipulmat on nyt leivottu syömishäiriön alle, on kuitenkin ihan eri syistä johtuvaa kuin esim. anoreksia, bulimia, ortoreksia tai lihavuus.

Minusta se taas on hyvä, että ARFID-diagnoosi on tullut. Tai sitä ei vielä ICD:ssä taida olla, mutta siitä on alettu puhua. Kysehän on hyvin erilaisesta häiriöstä kuin anoreksia ja bulimia, mutta jonkinlainen häiriöhän silloin on kyseessä, jos esimerkiksi lapsen kasvu ja kehitys vaarantuu syömisrajoitteiden vuoksi. Kun asialle annetaan nimi, ihmistä voidaan tukea.

Autismin kirjoon ja ylipäätään aistiherkkyyteen voi liittyä ruokavalion rajoittuneisuutta, mutta se diagnosoidaan häiriötasoiseksi vasta, kun se aiheuttaa terveysongelmia, kuten kasvun pysähtymistä tai painon merkittävää laskua. Fyysiset terveysriskit ovat samat kuin anoreksiassa, jos alipaino on merkittävä. Syyt alipainoon vaan ovat erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Minä en sano milloinkaan "hyi yök en syö".

Miksi minä sitten en syö? Koska minut pakotettiin syömään lapsuudessa asioita, joita en halunnut syödä. Aikuisena minun ei tarvitse siihen alistua.

Olen mm. syönyt kohteliaisuudesta aivan liian mausteista ruokaa ja oksentanut sen vuoksi. Pyrin välttelemään vastaavia tilanteita mahdollisuuksien mukaan, mutta en tee siitä numeroa.

Eli jäit tässä asiassa lapsen tasolle? Onneksi olkoon.

Autismin lisäksi henkilö saattaa olla lievästi allerginen monelle, jolloin ennen testejä keho varoittaa tuollaisella hyi yök reagoinnilla. Pahimmillan kun aletaan testaamaan, pitää testaus keskeyttää kun liian moni allerginen reaktio tulee samaan aikaan päälle. Pieninä annoksina yliherkkyys on enemmän epämiellyttävä tuntemus kehossa, isommilla annoksilla tulee paremmin allergiaoireet esiin.

Kumpikaan, autismin tai allergian takia tiettyjen ruokien välttely ei ole mitään lapsen tasolle jäämistä. Yhtä hyvin voisi jalattomana syntyneelle sanoa että jäit sitten lapsen tasolle kun et osaa kävellä. Ymmärryksen puutetta se on, jos väität noiden olevan täysin eri asioita, vaikka molemmat ovat fyysisiä ominaisuuksia tai poikkeavuuksia.

Kun on jo löytänyt parhaat herkut mitä maa päällään kantaa, niin miksi niistä pitäisi luopua?

Olin todella nirso lapsi ja nykyisin melko nirso aikuinen. En mitenkään äärimmäisen paha tapaus, pystyn syömään terveellisesti. En ole myöskään neurokirjolla eikä minulla ole ocd:tä, näitä on jo kartoitettu. Tästä huolimatta ymmärrän edelleen ruoan kanssa nirsoilevia aikuisia hyvin. Jos maistan ruokaa jonka maku tai koostumus on mielestäni inhottava, kokemus on todella voimakas. Niskavillat nousevat pystyyn, koko kehon läpi menee väristys. Tuntuu oikeastaan vähän samalta kuin esim. liitutaulun raapiminen tai muut vastaavat äänet. Jos tämä kokemus tulee yllätyksenä, säikähdän oikeasti. En voi vain päättää reagoida toisella tavalla.

Minulle ongelmana on useammin tekstuuri kuin maku. Tästä syystä en siedä sellaisenaan  mm. tomaatin sisusta, mitään sitrushedelmiä, banaania (limainen) tai esim. marjajugurttia, jos koostumus ei ole täysin tasainen. Muutkin "sattumat" aiheuttavat inhoreaktion. Onneksi tykkään syödä melkein kaikkia hedelmiä esim. sileinä smoothieina, joita teenkin ahkerasti.

Hedelmien ja marjojen suhteen osa ongelmista juontaa lapsuudestani. Olin lapsi 90-luvulla, jolloin kaupoissa oli hirveän paljon lapsille suunnattuja elintarvikkeita joiden sokerimäärä oli aivan älytön, eikä keskustelu ns. piilosokerista ollut vielä alkanut. Vanhempani ymmärsivät kyllä rajoittaa karkkia yms, mutta pikkulapsesta asti söin/join päivittäin niin paljon niin makeita hedelmä- ja marjajugurtteja ja mehuja, että melkein kaikki hedelmät ja marjat alkoivat maistua niiden rinnalla todella happamilta. Tätä vahinkoa korjailen edelleen enkä usko että saan koskaan koulutettua makuaistiani täysin uudelleen.