Miten pärjäätte sairastuessa yksineläjät/ei apujoukkoja?

Viimeksi söin kaappeja tyhjäksi, viikko meni ja kaappeihin jäi vielä ruokaa. Valitettavasti tuoreet loppui, mutta pärjäsin.

Parin viikon kotivara, ei tarvitse heti lähteä kaupoille.

Onhan terveyspalveluja saatavilla, niitä jotka tekee keikkaa muun työn ohessa. 

Joko sitä pärjää tai sitten kuolee. Aika simppelit vaihtoehdot. Kannattaa terveenä koettaa varautua ja auttaa jos on muuta tukiverkkoa. Itse saan tarvittaessa apua veljeltä ja toisaalta olen sitten valmis häntä auttamaan tarvittaessa vaikka hänellä puoliso onkin.

..tun huonosti, kun on vielä kolme vauvaikäistä lasta.

Kotivara tietysti. Se on tarpeen muulloinkin kuin pitkittyneissä sähkökatkoissa ja muissa yhteiskunnan ongelmatilanteissa. Esim. juuri sairastuessa on syytä olla kaapeissa jotain.

Vierailija kirjoitti:

Joko sitä pärjää tai sitten kuolee. Aika simppelit vaihtoehdot. Kannattaa terveenä koettaa varautua ja auttaa jos on muuta tukiverkkoa. Itse saan tarvittaessa apua veljeltä ja toisaalta olen sitten valmis häntä auttamaan tarvittaessa vaikka hänellä puoliso onkin.

Joka ikisessä lävessä jankataan tätä turvaverkkoa.

Turvaverkko sitä turvaverkko tätä.

Monella ei minkäänlaista turvaverkkoa ole ollenkaan.

Ainut lapsi, vanhemmat ja isovanhemmat kuolleet, ei ystäviä. Muiden sukulaisten kanssa en ole koskaan ollut missään tekemisissä.

Siitä sitten valkkaamaan kuka tulee apuun...

Olisikohan tämmöiselle palvelulle tarvetta? Jos perustaisi yrityksen. Tuntuu että monet ihmiset on tosi yksin :/

-ap

Rokottamaton tyttäreni soitti juuri eilisiltana ja kertoi olevansa koronassa. Kunto on heikko. Asuu yksin kahden koiran kanssa. On niin uupunut, ettei jaksa ulkoiluttaa koiria. Onneksi on rivitalo, joten koirat tekevät tarpeensa pihaan.

Olen itse ottanut 3 koronarokotetta ja rohkaissut myös tytärtä ottamaan. Rokottamattomuus on hänelle kuitenkin periaatekysymys. En singahtanut apuun 120 kilometrin päähän ulkoiluttamaan rokottamattoman aikuisen koiria. En pidä itseäni huonona vanhempana.

Tän paikkakunnan Facebook-ryhmästä pyytäisin apua jos tulis joku ihan ihme tilanne. Ruokaa on kaapeissa ja pakastimessa aina sen verran että joku 2 viikkoa pärjäisin hyvin kaupassa käymättä

Itse en ole onneksi ollut koskaan niin sairas, etten olisi itse pääsyt ruokakauppaan ja apteekkiin. Tosin kurjaahan se on kovissa kivuissa ja esim. kuumeisena liikkua tuolla.  Todella korkeaa kuumetta ei onneksi ole koskaan noussut.

Nyt korona-aikaan olen kyllä kahdesti rikkonut karanteenisääntöjä, eli testin jälkeen liikkunut bussilla ja käynyt ruokakaupassa. Ei ole ollut vaihtoehtoja.  Onneksi testi molemmilla kerroilla negatiivinen. 

Onneksi ei ole kovin pitkiä sairasjaksoja sattunut, tai olen ollut sitten sairaalassa. Kerran sairaalasta tultuani piti neuvoa 8-vuotiaalle, miten lämmittää ruokaa uunissa (ei mikroa silloin). Makasin lattialla patjalla ja annoin ohjeita. Olin varautunut ja käynyt kaupassa ennen sairaalareissua. Olen könkännyt lähikauppaan kävelysauvan avulla, onneksi asuin silloin hyvin lähellä kauppaa. Nyt onneksi on näitä kotiinkuljetuksia, tosin eihän niitä ihan samana päivänä välttämättä saa.

Mietin tuota kun ajattelin, että saan sen koronan ja täällä ei asu ketään sukulaista. Vähän vaikea pyytää muilta apua kun tuntuu olevan aika vaikeata näillä autonomistajillakin auttaa toisia.

Vierailija kirjoitti:

..tun huonosti, kun on vielä kolme vauvaikäistä lasta.

Voi ei, en osaa edes kuvitella kuinka raskasta on sairastua tuossa tilanteessa. Lasten isästä ei apuja? Saako kunnalta mitään apua/palvelua tuommoisessa tilanteessa?

-ap

Naisethan pystyy toimimaan vaikka pää kainalossa. Yksin elävälle miehelle vois olla hankalampaa (koska miesflunssa, vai onko se niin, että miesflunssa iskee vain jos on nainen kuuntelemassa sitä vinkumista?).

Mutta kuten edellä mainitut sanoivat, kannattaa varautua tällaisiin tilanteisiin. Ja lapsille lastenohjelmat pyörimään ja tilataan vaikka pizzat ruuaksi, jos ei kotivaroistakaan jaksa sairaana tehdä. Vettä tulee hanasta. Aina sitä muutaman päivän selviää, jos ei sairaalaan joudu.

Vierailija kirjoitti:

Rokottamaton tyttäreni soitti juuri eilisiltana ja kertoi olevansa koronassa. Kunto on heikko. Asuu yksin kahden koiran kanssa. On niin uupunut, ettei jaksa ulkoiluttaa koiria. Onneksi on rivitalo, joten koirat tekevät tarpeensa pihaan.

Olen itse ottanut 3 koronarokotetta ja rohkaissut myös tytärtä ottamaan. Rokottamattomuus on hänelle kuitenkin periaatekysymys. En singahtanut apuun 120 kilometrin päähän ulkoiluttamaan rokottamattoman aikuisen koiria. En pidä itseäni huonona vanhempana.

120 km oo matka eikä mikää. Mä oon jeesannu periaatteesta rokottamatonta eksääki. Hyi sua.

Vierailija kirjoitti:

Rokottamaton tyttäreni soitti juuri eilisiltana ja kertoi olevansa koronassa. Kunto on heikko. Asuu yksin kahden koiran kanssa. On niin uupunut, ettei jaksa ulkoiluttaa koiria. Onneksi on rivitalo, joten koirat tekevät tarpeensa pihaan.

Olen itse ottanut 3 koronarokotetta ja rohkaissut myös tytärtä ottamaan. Rokottamattomuus on hänelle kuitenkin periaatekysymys. En singahtanut apuun 120 kilometrin päähän ulkoiluttamaan rokottamattoman aikuisen koiria. En pidä itseäni huonona vanhempana.

Mielestäni olet huono vanhempi, jos et kertaakaan käy auttamassa. Ellet sitten ole niin köyhä,  ettei rahaa siihen kerta kaikkiaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan tämmöiselle palvelulle tarvetta? Jos perustaisi yrityksen. Tuntuu että monet ihmiset on tosi yksin :/

-ap

Siihen tää maa pikkuhiljaa on menossa, että ihmisten alettava itse tuottaa enenevissä määrin palveluita. Julkinen sektori on tilanteessa, että palvelut ei.mitenkään riitä kaikille.

Hyvä idea 👍

Yksin eläjillä, tai ainakin itselläni, on aina vararuokaa sekä pakasteeessa että kaapeissa.

Kaapeissa on säilykeruokaa, eli pussikeittoja, joita on helppo valmistaa kovassakin kuumeesa.

Tosin kovassa kuumessa ja tulehdusten sun pahimmallaan olessa, mikään ruoka ei edes maistu.

Lisäksi itselläni on  tuoremehuja purkkeja kaapeissa, joiden päiväykset ovat pitkät. Samoin säilykepurkkeja eri ruuista.

On myös pastaa ja tomaattikastikkeita.

Lisäksi on Siripiriä sitä varten, mikäli verensokeri jostain syystä laskisi tosi alas sairauden aikana, sillä sairastan kakkostyypin diabetestä ja toistaiseksi tablettihoidolla.

Myös taloudessa tarvittavia wc-ja talouspaperia on aina tietty määrä kotona

Kuten myös särkylääkettä, ripulilääkettä, sekä laastareita ja muutama patterit pieneen, varalla olevaan ns. matkaradioon.

Itse siis pärjäisin sairauden takia kotonani melko pitkäänkin, ellei sairaus itse sinänsä, aiheuttaisi lääkäriin lähtemistä.

Puhelimeni voin ladata aivan sängyn vieressä olevalla koskettimella, joten avun saanti on vain puhelinsoiton päässä.

Jokainen aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta voinnistaan.  Samoin myös terveeet eläkeläiset.

Sairaiden, kotona asuvien vanhusten, jotka jo ovat kotihoidon piirissä, ei huolissaan tarvitse olla.

Joka päivä heillä käy hoitaja joka tarkistaa vanhusten voinnin.

Äkillinen sairastuminen voi yllättää , jolloin kaapeissa ei välttämättä ole viikkojen muonavarastoja. Muitakin seikkoja voi olla esteenä, rahattomuutta ym. Ei siinä silloin pitsaa tilata ja varsinkaan maaseudulla missä kotiin ei saa edes sitä pitsaa.

Mulla on kaapissa ja pakkasessa ruokaa, viimeksi kun tulin kipeäksi, pystyin tilaamaan Woltilla mitä puuttui. Täällä siis Woltilla voi tilata ruokakaupasta, ei kaikkea mutta tietyn listan mukaan.