Lue keskustelun säännöt.
Pääni on ihan sekaisin. Mielialat vaihtelee laidasta laitaan, tätä kestänyt jo kuukausia. En kestä tätä.
09.02.2022 |
Mihinkään en voi itsessäni luottaa. Olen aina ollut tuuliviiri, nopeasti innostuva ja myöskin masentuva.
Olen herkkä stressille ja kehoni onkin usein pakene tai taistele - tilassa. Olen kuitenkin tunnollinen ja teen valtavasti töitä jos johonkin ryhdyn. Haalin parhaan tuloksen, muu ei riitä ja jos en osaa, lannistun. Parhaimpia arvosanoja vetelen milloin mistäkin mutta sisäisesti tunnen itseni suurimmaksi osaksi vain ja pelkästään epäonnistujaksi. Näen omat virheeni ja muistan ne vuosien päähänkin.
Omassa päässä on rankka elää. Ei vain sen takia, että olen kriittinen itseäni kohtaan vaan totta hemmetissä, se myös vaikuttaa kaikkeen fyysiseen olemukseen ja jaksamiseen. Olen väsynyt lähestulkoon koko ajan.
Käytän myös haavojen voitelukeinona milloin mitäkin epäsuotuisia keinoja. Tupakointi, alkoholi, tunnesyöminen.
Alituiseen olen laihiksella ja pidän myös yllä tiukkaa ruokavalioita näiden välissä. Hyvin kausittaista.
No eipä ehkä tuossakaan vielä mitään mutta elämäni on sekaista, kaoottista. Haluan olla siellä, toisena hetkenä täällä. Kun menen työhaastatteluun, saan työn ja sen jälkeen mietin, että haluanko edes koko työtä. No menen kun olen sopinut.
Itsem. ajatuksia on joka viikko, itken vuolaasti ja suunnittelen tarkkaan, mietin päivämäärät yms. Seuraavana päivänä olo helpottaa, kaksi päivää jaksan taas ja sitten mennään alamäkeen pään sisällä.
Tämä on helvettiä! - minulla on on ollut vaikeaa läpielämän, on pahoja traumoja ja olen kokenut paljon hylkäämistä emotionaalisesti.
Olen kuitenkin pärjännyt, olen asioissa määrätietoinen ja tosiaan yritän parhaani. Pääni sisäinen kaaos on vain hyvin uuvuttavaa ja pelottavaa. Ulkoisesti olen itse rauhallisuus ja niin mukava sekä tasapainoisen oloinen. Oikeasti olen ihan sekaisin ja häpeän paljon asioita mitä menneisyydessä on tapahtunut. Sisällä on joku tunnemyllerrys joka vain on niin kokonaisvaltainen, että tekisi mieli joskus huutaa aivan saatanan kovaa, jotta saisin sen purettua. Tyydyn vain sitten käyttämään eri keinoja defensseihin ja vain kestää.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Oletko tehnyt raskaustestin? Itsellä oli paljon mieliala gaihteluita raskaana ollessa.
No minulla on kierukka. Tosin yllättäen olen kärsinyt menkkakivuista, joita ei ole ollut aikoihin ja myöskin tuli ihan vuoroakin vaikka en ole kierukan laiton jälkeen vuotanut paikkaan. Eli hornoneissa ehkä jotain häikkää.
Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa. Siihen päälle stressi, uudet elämäntilanteet, pettymykset js kriiseilyt. Kyllä siinä on kaikenlaista ollut, joten sinänsä en halua kalsisuuntaiseen uskoa mutta toisaalta se on hyvin mahdollistakin koska tämä ei ole mikään pelkkä yksittäinen tilanne itselläni. Mieleni vikoihin kuitenkin on löytynyt aina syy, hyvin ymmärrettävä oireilu.
Vakavasti pohdin lääkäriin menoa kuitenkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh, hemmetin automaatiokirjoitus.
Pahoittelut virheistä edellisessä viestissä!
Ap
Lopeta se alkoholinkäyttö. Alkoholihan noita mielialanvaihteluja ja ahdistusta aiheuttaa. Parin viikon jälkeen helpottaa ja kuukauden jälkeen jo selvästi parempi olo,
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Epävakaa persoonallisuushäiriö?
Sama tuli mieleen. Kuulostaa tutulta, ja itselläni on diagnosoitu kyseinen häiriö. Kaksisuuntaista tuskin on, koska siinä on selkeitä jaksoja, joissa mieliala on koholla tai matala. Nopea ailahtelevuus on enemmänkin tunne-elämän epävakauden merkki.
Lohdullista on, että epävakaaseen persoonallisuuteen on kehitetty tehokkaita hoitoja. Se ei siis ole yhtä kuin loppuelämä helvettiä. Oma elämä on tasoittunut paljon siitä, mitä se oli joskus.
"While the rest of the world is a bit german, they are a bit more spanish.😃"
Katsopas vaikka tämä, sinä epävakaa ystäväiseni:
Löytyy kyllä suomeksikin ajankohtaista tietoa epävakaasta persoonallisuushäiriöstä nykyään hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"While the rest of the world is a bit german, they are a bit more spanish.😃"
Katsopas vaikka tämä, sinä epävakaa ystäväiseni:
Löytyy kyllä suomeksikin ajankohtaista tietoa epävakaasta persoonallisuushäiriöstä nykyään hyvin.
Hei kiitos! :)
Katsoin vähän alkua ja mielenkiinto heräsi.
Kuuntelen tuon ennen nukkumaanmenoa, ehkä saan uusia oivalluksia ja toivottavasti voin olla hieman ymmärtäväisempi itseäni kohtaan.
Tsemppiä sullekin jos olet taistellut samojen asioiden äärellä!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaksisuuntaiselta vaikuttaisi. Sen kanssa oppii kyllä elämään, mutta on kovin voimia vievää ja raskasta. Hyvä olisi käydä lääkärin pakeilla, lääkitys säästää voimavaroja, jos ja kun saadaan niillä kakkkonen vähän aisoihin.
Kaikki mielialanvaihtelu ei ole aina kaksisuuntaista. Surullisten usein persoonallisuuden epävakaus diagnosoidaan lääkäreidenkin toimesta kaksisuuntaiseksi. Kokemusta on. Ap:lla ei ole kaksisuuntaista, jos jos mieliala vaihtelee päivittäin. Ennemmin veikkaisin tunne-elämän epävakautta. Myös kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö voi oireilla epävakaan kaltaisesti. Myös mielenkiinnon kohteiden vaihtuminen ja motivaation yhtäkkinen loppuminen sekä hylkäämisen kokemukset voisi viitata epävakauteen. Mitään nettidiagnooseja kukaan ei voi kuitenkaan tehdä.
Ap kuulostaa myös itselleen hyvin vaativalta. Sekin on tuttua. Suosittelen ap hakeutumaan terveydenhuoltoon. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksisuuntaiselta vaikuttaisi. Sen kanssa oppii kyllä elämään, mutta on kovin voimia vievää ja raskasta. Hyvä olisi käydä lääkärin pakeilla, lääkitys säästää voimavaroja, jos ja kun saadaan niillä kakkkonen vähän aisoihin.
Kaikki mielialanvaihtelu ei ole aina kaksisuuntaista. Surullisten usein persoonallisuuden epävakaus diagnosoidaan lääkäreidenkin toimesta kaksisuuntaiseksi. Kokemusta on. Ap:lla ei ole kaksisuuntaista, jos jos mieliala vaihtelee päivittäin. Ennemmin veikkaisin tunne-elämän epävakautta. Myös kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö voi oireilla epävakaan kaltaisesti. Myös mielenkiinnon kohteiden vaihtuminen ja motivaation yhtäkkinen loppuminen sekä hylkäämisen kokemukset voisi viitata epävakauteen. Mitään nettidiagnooseja kukaan ei voi kuitenkaan tehdä.
Ap kuulostaa myös itselleen hyvin vaativalta. Sekin on tuttua. Suosittelen ap hakeutumaan terveydenhuoltoon. Voimia![/quote
Toit esille sen mitä itsekin olen pohtinut. Siis tässä kokonaisuudessaan se syy miksi en ole ottanut juurikaan kantaa kaksisuuntaiseen.
Sillä tiedän, että toki se on mahdollista mutta tiedän myös, että impulssiivisuus voi johtua hyvin monista muistakin asioista.
Itseasiassa minusta tuntuu, minulla on vahva tunne siitä, että tämä on oireilua käsittelemättömistä asioista.Esimerkiksi olin lapsena todella seksuaalinen, siis niin pieneksi lapseksi ylivirittäytynyt seksuaalisesti. Se ilmeisesti johtui lapsuuden hyväksikäyttökokemuksista ja seksuaalisesta väärinkäytöstä.
Nykyään en oireile noin, enkä varastele tms kuten lapsena esimerkiksi toimin.
Elämäni vain on ollut melko haastavaa ja olen läpielämän jollain tavoin tuntenut oloni raskaaksi, ulkopuoliseksi, ei-ihmiseksi, häpeälliseksi jne.
Alkoholistien aikuinen lapsi jne. En nyt lokeroi mutta vaikutusta on tietenkin. Joskus kun olin 18-20v. lääkäri puhui kohdallani traumaperäisestä stressihäiriöstä.
Silloinkin oli todella paljon kaikenlaista ikävää ja diagnooseja tuli. Myös epäilyjä kaksisuuntaisesta. Nyt olen 26v.Tavallaan olen se sama ihminen kun tuossa lapsuudessa mutta käsittelen eri tavoin, se kohdistuu itseeni. Olen tunnollinen ja kiltti, en siis halua muita satuttaa ja olen tavallaan kahleissa kun en keksi keinoa saada tätä kaikkea ulos. Sisällä on niin paljon vangittua energiaa, sekä negatiivista että positiivista. Varmasti todella suuri määrä joka sitten vain oireilee eri tavoin, uuvuttaa tukahduttaa.
Kysymys tässä onkin se, että miten ihmeessä saan tuon purettua tai itseni kuntoon? Ei minussa sinällään mitään "vikaa" ole, en vain osaa käsitellä tai purkaa.
Psykoterapiaan ei ole varaa nyt. Itse apu-keinoja saa heitellä?
Saako jonnekin mennä huutamaan ja karjumaan niin ettei siitä ole haittaa kenellekään? :DAp
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksisuuntaiselta vaikuttaisi. Sen kanssa oppii kyllä elämään, mutta on kovin voimia vievää ja raskasta. Hyvä olisi käydä lääkärin pakeilla, lääkitys säästää voimavaroja, jos ja kun saadaan niillä kakkkonen vähän aisoihin.
Kaikki mielialanvaihtelu ei ole aina kaksisuuntaista. Surullisten usein persoonallisuuden epävakaus diagnosoidaan lääkäreidenkin toimesta kaksisuuntaiseksi. Kokemusta on. Ap:lla ei ole kaksisuuntaista, jos jos mieliala vaihtelee päivittäin. Ennemmin veikkaisin tunne-elämän epävakautta. Myös kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö voi oireilla epävakaan kaltaisesti. Myös mielenkiinnon kohteiden vaihtuminen ja motivaation yhtäkkinen loppuminen sekä hylkäämisen kokemukset voisi viitata epävakauteen. Mitään nettidiagnooseja kukaan ei voi kuitenkaan tehdä.
Ap kuulostaa myös itselleen hyvin vaativalta. Sekin on tuttua. Suosittelen ap hakeutumaan terveydenhuoltoon. Voimia![/quote
Toit esille sen mitä itsekin olen pohtinut. Siis tässä kokonaisuudessaan se syy miksi en ole ottanut juurikaan kantaa kaksisuuntaiseen.
Sillä tiedän, että toki se on mahdollista mutta tiedän myös, että impulssiivisuus voi johtua hyvin monista muistakin asioista.
Itseasiassa minusta tuntuu, minulla on vahva tunne siitä, että tämä on oireilua käsittelemättömistä asioista.Esimerkiksi olin lapsena todella seksuaalinen, siis niin pieneksi lapseksi ylivirittäytynyt seksuaalisesti. Se ilmeisesti johtui lapsuuden hyväksikäyttökokemuksista ja seksuaalisesta väärinkäytöstä.
Nykyään en oireile noin, enkä varastele tms kuten lapsena esimerkiksi toimin.
Elämäni vain on ollut melko haastavaa ja olen läpielämän jollain tavoin tuntenut oloni raskaaksi, ulkopuoliseksi, ei-ihmiseksi, häpeälliseksi jne.
Alkoholistien aikuinen lapsi jne. En nyt lokeroi mutta vaikutusta on tietenkin. Joskus kun olin 18-20v. lääkäri puhui kohdallani traumaperäisestä stressihäiriöstä.
Silloinkin oli todella paljon kaikenlaista ikävää ja diagnooseja tuli. Myös epäilyjä kaksisuuntaisesta. Nyt olen 26v.Tavallaan olen se sama ihminen kun tuossa lapsuudessa mutta käsittelen eri tavoin, se kohdistuu itseeni. Olen tunnollinen ja kiltti, en siis halua muita satuttaa ja olen tavallaan kahleissa kun en keksi keinoa saada tätä kaikkea ulos. Sisällä on niin paljon vangittua energiaa, sekä negatiivista että positiivista. Varmasti todella suuri määrä joka sitten vain oireilee eri tavoin, uuvuttaa tukahduttaa.
Kysymys tässä onkin se, että miten ihmeessä saan tuon purettua tai itseni kuntoon? Ei minussa sinällään mitään "vikaa" ole, en vain osaa käsitellä tai purkaa.
Psykoterapiaan ei ole varaa nyt. Itse apu-keinoja saa heitellä?
Saako jonnekin mennä huutamaan ja karjumaan niin ettei siitä ole haittaa kenellekään? :DAp
Valaisit tilannettasi, ei kuulosta enää kakssuuntaiselle. Mene lääkärin juttusille, ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksisuuntaiselta vaikuttaisi. Sen kanssa oppii kyllä elämään, mutta on kovin voimia vievää ja raskasta. Hyvä olisi käydä lääkärin pakeilla, lääkitys säästää voimavaroja, jos ja kun saadaan niillä kakkkonen vähän aisoihin.
Kaikki mielialanvaihtelu ei ole aina kaksisuuntaista. Surullisten usein persoonallisuuden epävakaus diagnosoidaan lääkäreidenkin toimesta kaksisuuntaiseksi. Kokemusta on. Ap:lla ei ole kaksisuuntaista, jos jos mieliala vaihtelee päivittäin. Ennemmin veikkaisin tunne-elämän epävakautta. Myös kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö voi oireilla epävakaan kaltaisesti. Myös mielenkiinnon kohteiden vaihtuminen ja motivaation yhtäkkinen loppuminen sekä hylkäämisen kokemukset voisi viitata epävakauteen. Mitään nettidiagnooseja kukaan ei voi kuitenkaan tehdä.
Ap kuulostaa myös itselleen hyvin vaativalta. Sekin on tuttua. Suosittelen ap hakeutumaan terveydenhuoltoon. Voimia![/quote
Toit esille sen mitä itsekin olen pohtinut. Siis tässä kokonaisuudessaan se syy miksi en ole ottanut juurikaan kantaa kaksisuuntaiseen.
Sillä tiedän, että toki se on mahdollista mutta tiedän myös, että impulssiivisuus voi johtua hyvin monista muistakin asioista.
Itseasiassa minusta tuntuu, minulla on vahva tunne siitä, että tämä on oireilua käsittelemättömistä asioista.Esimerkiksi olin lapsena todella seksuaalinen, siis niin pieneksi lapseksi ylivirittäytynyt seksuaalisesti. Se ilmeisesti johtui lapsuuden hyväksikäyttökokemuksista ja seksuaalisesta väärinkäytöstä.
Nykyään en oireile noin, enkä varastele tms kuten lapsena esimerkiksi toimin.
Elämäni vain on ollut melko haastavaa ja olen läpielämän jollain tavoin tuntenut oloni raskaaksi, ulkopuoliseksi, ei-ihmiseksi, häpeälliseksi jne.
Alkoholistien aikuinen lapsi jne. En nyt lokeroi mutta vaikutusta on tietenkin. Joskus kun olin 18-20v. lääkäri puhui kohdallani traumaperäisestä stressihäiriöstä.
Silloinkin oli todella paljon kaikenlaista ikävää ja diagnooseja tuli. Myös epäilyjä kaksisuuntaisesta. Nyt olen 26v.Tavallaan olen se sama ihminen kun tuossa lapsuudessa mutta käsittelen eri tavoin, se kohdistuu itseeni. Olen tunnollinen ja kiltti, en siis halua muita satuttaa ja olen tavallaan kahleissa kun en keksi keinoa saada tätä kaikkea ulos. Sisällä on niin paljon vangittua energiaa, sekä negatiivista että positiivista. Varmasti todella suuri määrä joka sitten vain oireilee eri tavoin, uuvuttaa tukahduttaa.
Kysymys tässä onkin se, että miten ihmeessä saan tuon purettua tai itseni kuntoon? Ei minussa sinällään mitään "vikaa" ole, en vain osaa käsitellä tai purkaa.
Psykoterapiaan ei ole varaa nyt. Itse apu-keinoja saa heitellä?
Saako jonnekin mennä huutamaan ja karjumaan niin ettei siitä ole haittaa kenellekään? :DAp
Valaisit tilannettasi, ei kuulosta enää kakssuuntaiselle. Mene lääkärin juttusille, ole hyvä.
Kiitos.
En keksi mitä lääkärit voisivat tehdä. Max 15 min käynti ja minulla olisi paljon asiaa. Monesta kulmasta katsottuna.
Lääkkeitä en halua syystä x - siihen minulle tulisi pidempi kirjoitus tähän, joten en selitä sitä nyt.
Tarvitsisin jonkinlaista psykiatrista keskustelua ehkä kun en itsekään taas jaksa kantaa tätä kaikkea.
Asioiden jäsentelyä kai tarvitsen, niin ne eivät ehkä leijuisi hallitsemattomina mielessä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko rokotettu?
Kahteen kertaan. Rokotteet ei nyt kuitenkaan liity tähän. Olen ollut pahasti masentunut kuitenkin pidemmän aikaan. Välillä tuntuu, että selviän ja sitten romahtelen.
Ap
Ikääntyminen voi auttaa asiaan. Naiset nyt vain usein on tuollaisia, hormonien vaikutuksesta.
mies54v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin minun suustani sinä sanoitit kaiken mitä minä koen. Käyn itse juttelemassa lyhytterapiassa. Ehkä siitä sinulle apua.
Minullakin on ollut pää ihan sekaisin viime aikoina. Mutta en käytä päihteitä, ja pärjään ok. Tunnen vain itse olevani ihan sekaisin. Tiedostan joitain tapahtumia, jotka ovat vaikuttaneet asiaan, lähiajan tapahtumia. En tunnista itseäni epävakaan persoonallisuuden kuvauksesta.
Hakeuduhan psyykkisten traumojen arviointiin Traumaterapiakeskukseen.
https://traumaterapiakeskus.com/
Kuulostaa kyllä postraumaattiselta stressihäiriötä (PTSD), josta lääkärisi on kertonut sinulle jo parikymppisenä.
Oletko tehnyt raskaustestin? Itsellä oli paljon mieliala gaihteluita raskaana ollessa.