Lue keskustelun säännöt.
Ignooraaminen somessa - työpaikkakiusaamisen muoto?
08.02.2022 |
Viesti kopioitu toisesta ketjusta:
"Kaikki työkaverit seuraavat toisiaan somessa. Käyvät kehumassa toisiaan somessa ja jos työyhteisön tilillä julkaistaan jotain heidän tekemäänsä, niin ovat heti tykkäämässä ja kommentoimassa "voi kun sä oot meidän työpaikan voimapesä ja saat kaikkea upeaa aikaiseksi, ihana tiina!". Jos työyhteisön tilillä julkaistaan jotain minun tekemääni työhön liittyvää, niin eivät koskaan tykkää eivätkä kommentoi.
Pahimpia ovat nämä, kun julkisesti saatetaan kiittää kaikkia muita nimeltä, mutta minut on aina unohdettu tuolta nimilistalta..."
Pitävätkö muutkin tällaista ignooraamista somessa työpaikkakiusaamisen yhtenä muotona? Tottakai vapaa-ajalla saa tehdä mitä haluaa, mutta monella alalla some on jo osa työtä/somessa ollaan ns. työprofiililla. Luulin olevani ainoa, jolla on tällaista. Työpaikassamme on pieni naisporukka, jotka hehkuttavat somessa vain toistensa saavutuksia. Jos joku toinen työyhteisössä saa vaikka tunnustusta hyvin tehdystä työstä, niin eivät reagoi mitenkään.
Kommentit (212)
https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/2014061018393225
Kuulutko tähän ryhmään työpaikallasi? Pahempaa kuin kiusaaminen
Työkavereiden toiminta voi aiheuttaa irtisanoutumista ja vaikuttaa kielteisesti terveyteen.
Kanadalaisen yliopiston tutkimuksen mukaan hyljeksintä työpaikalla eli huomiotta jättäminen ja ryhmän ulkopuolelle eristäminen voivat olla haitallisempia kuin luullaan.
Brittiläisen Columbian business -yliopistossa tutkittiin hyljeksinnän vaikutusta työntekijän terveyteen ja moraaliin, jolloin kävi ilmi, että hyljeksinnällä on suurempi vaikutus henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin kuin ahdistelulla tai muilla kiusaamisen muodoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs ketjuun tuli nyt yksi aggressiivinen trolli ajamaan omaa kriittistä mielipidettään. Kummasti ketjun yläpeukut aiempiin viesteihin ja lukuisat kokemukset tästä somekiusaamisesta kertovat muuta.
Hän on se joka työpaikan unelmatyyppi. Extrovertti ilmapiirinpilaaja, jonka mielestä jokaisen täytyy lähteä työpäivän jälkeen kaljalle ja sitten ollaan räsypokkaa. Hei tää on leikkii, kaikki mukaan, ei saa olla ilonpilaaja!
Luulen, että on juurikin päinvastoin... Minä ainakin olen introvertti ja menen työpaikalle tekemään töitä enkä ole kiinnostunut tällaisista after workeista tms. Pari työkaveria on sellaisia, joiden kanssa olen vapaa-ajallakin tekemisissä ja ollaan samalla aaltopituudella eli varmaan juurikin niitä ärsyttäviä mörököllejä, jotka eivät innostu mistään teennäisestä "kehu työkaveria" -pskasta. Jos jotkut sellaisesta nauttii, niin nauttikoon. Ei ole minulta pois.
On eri asia olla hyvissä väleissä parin työkaverin kanssa ja nähdä vapaallakin, kuin sulkea yksi ihminen täysin ulkopuolelle. Et vaikuta viestisi perusteella siltä, että tekisitte noin.
Juu, ei me jätetä ketään ulkopuolelle, mutta jos ottaisin sen jotenkin henkilökohtaisena loukkaamisena, että Pirkko, Liisa, Päivi ja Minna hehkuttaa toistensa ihanuutta eikä tee sitä minulle eikä lisää fb-kaveriksi, niin sitten voisin kokea itseni syrjityksi. Mutta kun en ota, kun ei vois vähempää kiinnostaa! Jos joku alkaisi tahallaan pimittämään jotain tietoja liittyen TYÖASIOIHIN vain siksi, ettei minua kiinnosta töissä jotkut piirileikit, niin otan esimiehen kanssa asian puheeksi enkä myöskään pelkää sanoa mielipidettäni asioihin, että tänne on tultu tekemään töitä eikä leikkimään mitään bestiksiä.
Meillä ei tosiaan töitä tehdä juurikaan sosiaalisessa mediassa ja työpaikan sometilejä pyörittää siihen palkatut ihmiset. Tässä keskustelussa osa on kokenut tulleensa kiusatuksi sen takia, ettei joku lisää henkilökohtaiselle fb-tilille kaveriksi tms. Ja toin vaan ilmi sen, ettei minua kiinnosta olla kaikkien fb-kaveri tai viettää vapaa-aikaani kaikkien työkavereiden kanssa, vain muutamien, jotka ovat samalla aaltopituudella ja jostain syystä me olemme juuri niitä, joita ei kiinnosta after workit ja muut työasioihin liittymättömät pelleilyt, mitä monesti näkee naisvaltaisilla aloilla. Kaikkien pitäisi olla jotain yhtä suurta porukkaa ja ekstroverttejä ja hehkuttamassa toisiaan.
Tunnistan täysin tuon artikkelin kuvaaman tilanteen! Some tosiaan on vain yksi monista tavoista hyljeksiä/eristää.
***
Mutta kuten tutkijat osoittavat, hyljeksinnällä on yhtä pahoja –ellei jopa pahempia– vaikutuksia työntekijöihin kuin kiusaamisella.
Jos ihmisellä ei ole ”pelipaikkaa” tai roolia työpaikalla, se on haitallisempaa hänen hyvinvoinnilleen kuin jos hänellä on kielteinen rooli.
Hyljeksintä ei vaikuttanut kielteisesti ainoastaan työntekijän terveyteen, vaan myös suoritukseen ja tyytyväisyyteen.
Hyvä muistaa näissä keskusteluissa, että joskus se on esimies, joka mahdollistaa sen kiusaamisen tai on jopa itse se pahin kiusaaja. Tällaiset tilanteet on tosi vaikeita, koska esimiehen on helppo vedota esimiesasemaansa asiattomissakin tilanteissa.
Oma kokemus on, että eristäminen voi mennä niinkin pitkälle, että työnantaja kärsii.
Minä olen mielelläni päivittänyt työpaikan kotisivuja. Sisältö on ollut ajan tasalla ja tasalaatuista. Kiusaajat eivät ole tästä pitäneet, vaan ovat halunneet yhden kiusaajan päivittävän noita sivuja. Tuolla kiusaajalla on lukihäiriö (siinä ei ole mitään pahaa), joten sivu vilisee kirjoitusvirheitä. Lukihäiriölle ei kukaan mitään voi, mutta antaa firmastamme epäpätevän kuvan, kun kotisivu vilisee kirjoitusvirheitä. Olen tarjoutunut käymään tekstit läpi, mutta lukihäiriöstä kärsivä kokee tämän loukkaavana ja työnsä arvosteluna.
Jos olisin esihenkilö, en antaisi firmamme sivulla olla tuollaista tekstiä, joka antaa huonon kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Some on nykyisin niin iso osa ihmisten elämää että vaikea sitä on jättää omaan arvoonsakaan
jos sitä ignooraamista tapahtuu juuri noin systemaattisesti.
Ja niinkuin monet on todenneet se harvoin jää ainoaksi eristämistavaksi jos kyse on työyhteisössä
tapahtuvasta järjestelmällisestä huomiotta jättämisestä.
Tämä on mielestäni myös tämän koko jutun pointti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti, annatteko somessa tapahtuville tykkäyksille noin ison merkityksen??
Sinua ei selvästikään ole eristetty porukoista.
Töissä ollaan ensisijaisesti tekemässä töitä, ei kavereita hankkimassa. Ymmärrän "somesurun", jos peukutuksilla tai niiden puutteella on jokin konkreettinen yhteys ja vaikutus työtehtäviin, mutta muutoin minun on vaikea ymmärtää, miksi ihmiset antavat asialle niin paljon painoarvoa? Onko tämä mahdollisesti sukupolvi- tai sukupuolisidonnaista?
Mitä vähemmän olen missään työpaikan kuppikunnissa tai ylimääräisissä "kuvioissa" mukana, sitä helpompi minun on hengittää. Vastaavasti mitä enemmän vertailen tai muuten sidon itseäni epätarkoituksenmukaisella tavalla työyhteisööni, sitten enemmän stressikuormaa. Opin tämän jo nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yök! En ikinä haluaisi olla tuollaisessa firmassa töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti, annatteko somessa tapahtuville tykkäyksille noin ison merkityksen??
Sinua ei selvästikään ole eristetty porukoista.
Töissä ollaan ensisijaisesti tekemässä töitä, ei kavereita hankkimassa. Ymmärrän "somesurun", jos peukutuksilla tai niiden puutteella on jokin konkreettinen yhteys ja vaikutus työtehtäviin, mutta muutoin minun on vaikea ymmärtää, miksi ihmiset antavat asialle niin paljon painoarvoa? Onko tämä mahdollisesti sukupolvi- tai sukupuolisidonnaista?
Mitä vähemmän olen missään työpaikan kuppikunnissa tai ylimääräisissä "kuvioissa" mukana, sitä helpompi minun on hengittää. Vastaavasti mitä enemmän vertailen tai muuten sidon itseäni epätarkoituksenmukaisella tavalla työyhteisööni, sitten enemmän stressikuormaa. Opin tämän jo nuorena.
Kiusatun näkökulma:
On jo valmiiksi rankkaa, kun työpaikalla on eristetty tuosta porukasta. En saa tärkeitä työhön liittyviä tietoja. Muut sopivat asiat kysymättä minulta. Tekemisiäni vähätellään. Menevät keskenään syömään, minua ei pyydetä mukaan. Jos kysyn työhön liittyviä asioita esimerkiksi teamsissä, minulle ei vastata. Siihen päälle vielä se, että somessa eristetään. Ei tunnu kivalta nähdä, kun toiset kilpaa kehuvat toistensa työtä ja minun työstäni ei sanota mitään positiivista. Tiedän olevani työssäni hyvä, koska asiakkaat ovat todella tyytyväisiä eli ei ole huonosti töiden tekemisestä kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti, annatteko somessa tapahtuville tykkäyksille noin ison merkityksen??
Sinua ei selvästikään ole eristetty porukoista.
Töissä ollaan ensisijaisesti tekemässä töitä, ei kavereita hankkimassa. Ymmärrän "somesurun", jos peukutuksilla tai niiden puutteella on jokin konkreettinen yhteys ja vaikutus työtehtäviin, mutta muutoin minun on vaikea ymmärtää, miksi ihmiset antavat asialle niin paljon painoarvoa? Onko tämä mahdollisesti sukupolvi- tai sukupuolisidonnaista?
Mitä vähemmän olen missään työpaikan kuppikunnissa tai ylimääräisissä "kuvioissa" mukana, sitä helpompi minun on hengittää. Vastaavasti mitä enemmän vertailen tai muuten sidon itseäni epätarkoituksenmukaisella tavalla työyhteisööni, sitten enemmän stressikuormaa. Opin tämän jo nuorena.
Kai tässä olikin kyse siitä, etä jos työyhteisössä kaikki muut ovat nuolemassa toinen toistaan ja se yksi JÄTETÄÄN järjestelmällisesti ulkopuolelle, kyse on eristämisestä ja se ON kiusaamista. Sinun kommenttisi on siis hieman asian vierestä. Ymmärrän sinänsä pointtisi.
Tätä harrastetaan myös linkkarissa. Käsittämätöntä, että aikuiset ihmiset (nämä vieläpä miehiä) eivät kestä, että jollain heitä alempiarvoisella henkilöllä on asiaa, jota linkkarissa kuunnellaan. Sitten tämän yhden asiantuntijan postauksista eivät nämä herrat tykkää koskaan, vaikka ovat samassa työyhteisössä, samojen työtehtävien parissa. Kuitenkin samaan aikaan jakavat muita postauksia. Ottaa ilmeisesti itsetunnon päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti, annatteko somessa tapahtuville tykkäyksille noin ison merkityksen??
Sinua ei selvästikään ole eristetty porukoista.
Töissä ollaan ensisijaisesti tekemässä töitä, ei kavereita hankkimassa. Ymmärrän "somesurun", jos peukutuksilla tai niiden puutteella on jokin konkreettinen yhteys ja vaikutus työtehtäviin, mutta muutoin minun on vaikea ymmärtää, miksi ihmiset antavat asialle niin paljon painoarvoa? Onko tämä mahdollisesti sukupolvi- tai sukupuolisidonnaista?
Mitä vähemmän olen missään työpaikan kuppikunnissa tai ylimääräisissä "kuvioissa" mukana, sitä helpompi minun on hengittää. Vastaavasti mitä enemmän vertailen tai muuten sidon itseäni epätarkoituksenmukaisella tavalla työyhteisööni, sitten enemmän stressikuormaa. Opin tämän jo nuorena.
Kiusatun näkökulma:
On jo valmiiksi rankkaa, kun työpaikalla on eristetty tuosta porukasta. En saa tärkeitä työhön liittyviä tietoja. Muut sopivat asiat kysymättä minulta. Tekemisiäni vähätellään. Menevät keskenään syömään, minua ei pyydetä mukaan. Jos kysyn työhön liittyviä asioita esimerkiksi teamsissä, minulle ei vastata. Siihen päälle vielä se, että somessa eristetään. Ei tunnu kivalta nähdä, kun toiset kilpaa kehuvat toistensa työtä ja minun työstäni ei sanota mitään positiivista. Tiedän olevani työssäni hyvä, koska asiakkaat ovat todella tyytyväisiä eli ei ole huonosti töiden tekemisestä kyse.
Oletko ottanut asian puheeksi esimiehen kanssa? Sanooko esimies positiivista työstäsi? Ilmeisesti asiakkaat sanovat? Eikö se ole pääasia eikä se, että joku työkaveri Irmeli hehkuttaisi teennäisesti sinun ihanuuttasi?
Eristämistä kokeneena täytyy sanoa, että on muuten todella tehokas tapa saada työntekijä tuntemaan itsensä vääränlaiseksi ja huonoksi! Mua on vielä syyllistetty siitä, että en itse aktiivisemmin ota kontaktia. Aluksi otin, mutta kuinka pitkään pitäisi jaksaa vaikka jossain sisäisessä viestintäkanavassa laittaa viestiä, jos niihin jätetään kuitenkin vastaamatta? Tulee olo, että tuossa vain saadaan lisää aihetta naureskella, kun "taas se Susanna laittaa viestiä, mut ei vastata sille mitään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tiimiesimies oli osa tuota selkääntaputtelu/sydän/tykkäys/kehurinkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti, annatteko somessa tapahtuville tykkäyksille noin ison merkityksen??
Sinua ei selvästikään ole eristetty porukoista.
Töissä ollaan ensisijaisesti tekemässä töitä, ei kavereita hankkimassa. Ymmärrän "somesurun", jos peukutuksilla tai niiden puutteella on jokin konkreettinen yhteys ja vaikutus työtehtäviin, mutta muutoin minun on vaikea ymmärtää, miksi ihmiset antavat asialle niin paljon painoarvoa? Onko tämä mahdollisesti sukupolvi- tai sukupuolisidonnaista?
Mitä vähemmän olen missään työpaikan kuppikunnissa tai ylimääräisissä "kuvioissa" mukana, sitä helpompi minun on hengittää. Vastaavasti mitä enemmän vertailen tai muuten sidon itseäni epätarkoituksenmukaisella tavalla työyhteisööni, sitten enemmän stressikuormaa. Opin tämän jo nuorena.
Kiusatun näkökulma:
On jo valmiiksi rankkaa, kun työpaikalla on eristetty tuosta porukasta. En saa tärkeitä työhön liittyviä tietoja. Muut sopivat asiat kysymättä minulta. Tekemisiäni vähätellään. Menevät keskenään syömään, minua ei pyydetä mukaan. Jos kysyn työhön liittyviä asioita esimerkiksi teamsissä, minulle ei vastata. Siihen päälle vielä se, että somessa eristetään. Ei tunnu kivalta nähdä, kun toiset kilpaa kehuvat toistensa työtä ja minun työstäni ei sanota mitään positiivista. Tiedän olevani työssäni hyvä, koska asiakkaat ovat todella tyytyväisiä eli ei ole huonosti töiden tekemisestä kyse.
Oletko ottanut asian puheeksi esimiehen kanssa? Sanooko esimies positiivista työstäsi? Ilmeisesti asiakkaat sanovat? Eikö se ole pääasia eikä se, että joku työkaveri Irmeli hehkuttaisi teennäisesti sinun ihanuuttasi?
Esimies on tietoinen tilanteesta, olen yrittänyt puuttua kiusaamiseen jo parin vuoden ajan. Muutosta ei ole saatu aikaiseksi. Esimies on työhöni tyytyväinen ja toivoo, että pysyn jatkossakin töissä. Haaveilen työpaikan vaihtamisesta, koska kiusaamiseen ei ole puututtu.
T. aiempi
Vierailija kirjoitti:
Eristämistä kokeneena täytyy sanoa, että on muuten todella tehokas tapa saada työntekijä tuntemaan itsensä vääränlaiseksi ja huonoksi! Mua on vielä syyllistetty siitä, että en itse aktiivisemmin ota kontaktia. Aluksi otin, mutta kuinka pitkään pitäisi jaksaa vaikka jossain sisäisessä viestintäkanavassa laittaa viestiä, jos niihin jätetään kuitenkin vastaamatta? Tulee olo, että tuossa vain saadaan lisää aihetta naureskella, kun "taas se Susanna laittaa viestiä, mut ei vastata sille mitään".
Sama kokemus. Tekee ihan todella karmeaa jälkeä kun viesteihin ei vastata, työpanosta ei noteerata, palavereihin ei kutsuta ja somessakin jätetään ulkopuolelle.
Minun oli myös lähdettävä ja jälkikäteen tajuan vielä selkeämmin millaisen henkisen kuormituksen alla tuolla olin, kun nyt on taas ympärillä normaalin yhdenvertainen työporukka.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmettelee työpaikan somettamista. Se on nykyaikaa monessa paikassa, ja osa markkinointia. Meillä osa jokaisen työnkuvaa on tehdä vähintään julkaisu per viikko, jotta saadaan tarpeeksi materiaalia someen. Joistain se on jopa kivaa, toisille yhtä piinaa.
Yksi somevastaava olisi parempi vaihtoehto. Silloin jäisi tämä kiusausmuoto vähemmälle.
Jos pomo käskis asentaan jonkun vakoiluohjelman omalle koneelle, en asentais. En siis käytä f*ckbookiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti, annatteko somessa tapahtuville tykkäyksille noin ison merkityksen??
Sinua ei selvästikään ole eristetty porukoista.
Töissä ollaan ensisijaisesti tekemässä töitä, ei kavereita hankkimassa. Ymmärrän "somesurun", jos peukutuksilla tai niiden puutteella on jokin konkreettinen yhteys ja vaikutus työtehtäviin, mutta muutoin minun on vaikea ymmärtää, miksi ihmiset antavat asialle niin paljon painoarvoa? Onko tämä mahdollisesti sukupolvi- tai sukupuolisidonnaista?
Mitä vähemmän olen missään työpaikan kuppikunnissa tai ylimääräisissä "kuvioissa" mukana, sitä helpompi minun on hengittää. Vastaavasti mitä enemmän vertailen tai muuten sidon itseäni epätarkoituksenmukaisella tavalla työyhteisööni, sitten enemmän stressikuormaa. Opin tämän jo nuorena.
Kiusatun näkökulma:
On jo valmiiksi rankkaa, kun työpaikalla on eristetty tuosta porukasta. En saa tärkeitä työhön liittyviä tietoja. Muut sopivat asiat kysymättä minulta. Tekemisiäni vähätellään. Menevät keskenään syömään, minua ei pyydetä mukaan. Jos kysyn työhön liittyviä asioita esimerkiksi teamsissä, minulle ei vastata. Siihen päälle vielä se, että somessa eristetään. Ei tunnu kivalta nähdä, kun toiset kilpaa kehuvat toistensa työtä ja minun työstäni ei sanota mitään positiivista. Tiedän olevani työssäni hyvä, koska asiakkaat ovat todella tyytyväisiä eli ei ole huonosti töiden tekemisestä kyse.
lähtisin tuosta työpaikasta niin pian kuin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti, annatteko somessa tapahtuville tykkäyksille noin ison merkityksen??
Sinua ei selvästikään ole eristetty porukoista.
Töissä ollaan ensisijaisesti tekemässä töitä, ei kavereita hankkimassa. Ymmärrän "somesurun", jos peukutuksilla tai niiden puutteella on jokin konkreettinen yhteys ja vaikutus työtehtäviin, mutta muutoin minun on vaikea ymmärtää, miksi ihmiset antavat asialle niin paljon painoarvoa? Onko tämä mahdollisesti sukupolvi- tai sukupuolisidonnaista?
Mitä vähemmän olen missään työpaikan kuppikunnissa tai ylimääräisissä "kuvioissa" mukana, sitä helpompi minun on hengittää. Vastaavasti mitä enemmän vertailen tai muuten sidon itseäni epätarkoituksenmukaisella tavalla työyhteisööni, sitten enemmän stressikuormaa. Opin tämän jo nuorena.
Kiusatun näkökulma:
On jo valmiiksi rankkaa, kun työpaikalla on eristetty tuosta porukasta. En saa tärkeitä työhön liittyviä tietoja. Muut sopivat asiat kysymättä minulta. Tekemisiäni vähätellään. Menevät keskenään syömään, minua ei pyydetä mukaan. Jos kysyn työhön liittyviä asioita esimerkiksi teamsissä, minulle ei vastata. Siihen päälle vielä se, että somessa eristetään. Ei tunnu kivalta nähdä, kun toiset kilpaa kehuvat toistensa työtä ja minun työstäni ei sanota mitään positiivista. Tiedän olevani työssäni hyvä, koska asiakkaat ovat todella tyytyväisiä eli ei ole huonosti töiden tekemisestä kyse.
Oletko ottanut asian puheeksi esimiehen kanssa? Sanooko esimies positiivista työstäsi? Ilmeisesti asiakkaat sanovat? Eikö se ole pääasia eikä se, että joku työkaveri Irmeli hehkuttaisi teennäisesti sinun ihanuuttasi?
Esimies on tietoinen tilanteesta, olen yrittänyt puuttua kiusaamiseen jo parin vuoden ajan. Muutosta ei ole saatu aikaiseksi. Esimies on työhöni tyytyväinen ja toivoo, että pysyn jatkossakin töissä. Haaveilen työpaikan vaihtamisesta, koska kiusaamiseen ei ole puututtu.
T. aiempi
Ehkä minun on vaikea ymmärtää tällaisia asioita, kun olen tällainen introvertti mörökölli, jota kiinnostaa vaan ja ainoastaan se, että teen oman työni hyvin ja saan esimiehiltä ja asiakkailta hyvää palautetta. Minua ei kiinnosta, jos muut työntekijät kihertelevät keskenään ja kehuvat toisiaan eikä minua. Menen töihin tekemään töitä ja saan siitä palkkaa (hyvin tehdystä työstä saa myös palkankorotuksia) ja se varmasti sapettaa niitä tekopirteitä hihkujia, jotka keksivät "työpäivän piristeeksi" kaikkea scheissea, jotka ei minua vaan kiinnosta.
Some harvemmin on ainoa paikka, jossa yksittäinen työntekijä joutuu eristetyksi. Se eristäminen tapahtuu työpaikalla ja jatkuu somessa.