Lue keskustelun säännöt.
Ignooraaminen somessa - työpaikkakiusaamisen muoto?
08.02.2022 |
Viesti kopioitu toisesta ketjusta:
"Kaikki työkaverit seuraavat toisiaan somessa. Käyvät kehumassa toisiaan somessa ja jos työyhteisön tilillä julkaistaan jotain heidän tekemäänsä, niin ovat heti tykkäämässä ja kommentoimassa "voi kun sä oot meidän työpaikan voimapesä ja saat kaikkea upeaa aikaiseksi, ihana tiina!". Jos työyhteisön tilillä julkaistaan jotain minun tekemääni työhön liittyvää, niin eivät koskaan tykkää eivätkä kommentoi.
Pahimpia ovat nämä, kun julkisesti saatetaan kiittää kaikkia muita nimeltä, mutta minut on aina unohdettu tuolta nimilistalta..."
Pitävätkö muutkin tällaista ignooraamista somessa työpaikkakiusaamisen yhtenä muotona? Tottakai vapaa-ajalla saa tehdä mitä haluaa, mutta monella alalla some on jo osa työtä/somessa ollaan ns. työprofiililla. Luulin olevani ainoa, jolla on tällaista. Työpaikassamme on pieni naisporukka, jotka hehkuttavat somessa vain toistensa saavutuksia. Jos joku toinen työyhteisössä saa vaikka tunnustusta hyvin tehdystä työstä, niin eivät reagoi mitenkään.
Kommentit (212)
Se että jotkut eristetään työyhteisöstä johtuu vain siitä, että he ovat joko huonoja tai todella rumia ihmisiä. Täysin heidän oma vikansa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikat A, B, C, ja E ovat olleet kivoja ja normaali kanssakäyminen luontevaa. Ei tarvitse miettiä sen enempiä tai laskea mitään tykkäyksiä.
Työpaikka D sen sijaan oli juuri ketjussa kuvatun kaltainen: siellä oli tuo tsemppi-hymy-taputtelu-tykkäys -rinki, jonka ulkopuolelle minut jätettiin. Koskaan julkaisuistani ei tykätty, milloinkaan työtäni ei noteerattu, saati kehuttu omassa porukassa, tiettyihin palavereihin en saanut kutsua, asioita oli hankalaa hoitaa, syömään ei kutsuttu jne jne. Somehomma oli vain yksi osatekijä kaikessa, tunnistan kyllä tuon.
Erotan kyllä sairaan työyhteisön terveestä, vaikkei ringin jäsenet sitä ehkä itse halunneet huomata. Nyt olen työpaikassa E ja kaikki on taas siis hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Eristämistähän se on ja ihan tietoinen kannanotto, jos koskaan ei tykätä toisen julkaisuista tai oteta kaveriksi, vaikka kaikki muut työkaverit olisivat kaverilistalla.
Ja ketkä muka väittävät, etteivät tiedä, onko jollakin facebookia tai instaa. Menee pari sekuntia googlata työkaverin etunimi + sukunimi, jolla löytää esim. facebookin nopeasti. Tai jos työkaveri tykkää työpaikan julkaisuista, niin löytyyhän hän sitäkin kautta.
Ihan tietoistahan se on. Mulla ei töiden puolesta ole somehommia ollut, mutta ihan on riittänyt että "kaverit" jättävät tykkäämättä minun julkaisuistani, eivät koskaan kommentoi mitään, ja kun minä kommentoin heidän juttujaan, niin eivät tykkää niistä koskaan, eivätkä kommentoi takaisin. Olin facessa vain muiden yleisöä, joten poistuin sieltä. Instassa olen, mutten seuraa ketään näistä, vaikka he seuraavat minua. Eivät vieläkään tykkää eikä kommentoi, muttei haittaa.
Somessa porukasta eristäminen on ihan samaa touhua kuin kasvotustenkin eristäminen.
Juuri luin tänään yhtä tutkimusta kiusaamisesta, jossa todettiin, että ensin eristetään ihminen työporukasta ja sen jälkeen syyllistetään tuota ihmistä eristäytymisestä. Äärimmäisen ovelaa, sillä porukasta eristetty ihminen ei voi yksin yltää töissä sellaisiin suorituksiin kuin pitäisi. Tieto ei kulje, jää pois päätöksenteosta jne. Herkästi saa sen työntekijän huonoon valoon, kun hän ei ole tiennyt asioista, jotka häntä koskevat. Eristäjien on taas helppo sanoa, että unohtui mainita eikä ole tahallista, vaikka tasan olisi.
Minua kiusattiin mm. siten, että jätettiin kertomatta tärkeistä palavereista. Näin jälkikäteen sähköisestä kalenterista, että muut olivat kokoontuneet ilman minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa somekiusaamisessa musta tosi ikävää on, että se tapahtuu kaikkien silmien alla julkisesti. Ilkeät kahvipöytäkeskustelut ei ole kaikkien kuultavissa.
plus tää on tosi helppo kiistää
"en mä edes tiennyt, että annalla on facebooktili/instagram"
"en ole nähnyt noita jutan tekemiä julkaisuja, siksi en ole niistä tykännyt"
"mä vaan unohdin mainita marin muiden joukossa, mut ei marikaan tullut asiasta sanomaan"
Vastaavat perustelut toimii kiusaamisessa kasvotusten. Lisäksi omalla kohdalla on tullut vastaan perustelu "en muista tuollaista tilannetta, niin sitä ei ole tapahtunut". Käsittämätöntä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä aivan samoja kokemuksia kuin tässä ketjussa!
Työpaikallani on kolmen ihmisen porukka, jotka tekevät tiimin ilmapiiristä suorastaan myrkyllisen. Kiusaavat ja eristävät porukasta. Siirryin itse toiseen tiimiin ja seuraajanikin eristivät porukasta. En tajua, miksi näihin ei puututa töissä.
Minulla ainakin roikkuu facessa kaveripyyntöjä työkavereilta. Olen töissä ihan seurallinen ja positiivinen, mutta en halua työkavereita henkilökohtaiseen someeni. En ajatellutkaan, että joku voi kokea tämän kiusaamisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilökohtaista somea ja työhön liittyvää somea ei pitäisi sotkea keskenään.
Eroa on, puhutaanko yksityisestä somenkäytöstä vai työhön liittyvästä somen käytöstä.
Jokainen saa päättää itse kenen kanssa haluaa olla tekemisissä tai haluaako hyväksyä kaveripyyntöjä.
Jos kyse on henkilökohtaisesta somesta, en näkisi tai kokisi itse kiusaamiseksi, jos ei hyväksy tai joku ei hyväksy pyyntöjä fecessa. Tai jos viesteihin tai jakoihin ei aina kommentoitaisi.
En itse mielellään käytä henkilökohtaisia tilejä tai tietoja työasioissa. En pidä oikein ajatuksestakaan, että henkilökohtaiset tiedot ja työ sotketaan keskenään tai edellytetään jonkin oman sometilin käyttöä työssä. Töissä pitäisi olla työpaikan omat työsähköpostit, työprofiilit-ja ryhmät ja Whatsap-ryhmissä työpuhelimella työnumeroilla.
Asia olisi eri, jos esim. olisi töissä olisi työhön liittyvä esim. Whatsapp, facebook-ryhmä, minne ei päästettäisi. Tai päästettäisi sisään, mutta ohitettaisi, ei reagoitaisi, jätettäisi ulkopuolelle.. . Se olisi kiusaamista.
Miksi olette somessa, minua ei siellä kukaan kiusaa🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se tavallaan samoin, kuin esimerkiksi whatsapp-ryhmissä yhden viestien järjestelmällinen huomiotta jättäminen. Ulkopuolelle sulkemista, mutta ei niin selkeää, kuin elävän elämän tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ainakin roikkuu facessa kaveripyyntöjä työkavereilta. Olen töissä ihan seurallinen ja positiivinen, mutta en halua työkavereita henkilökohtaiseen someeni. En ajatellutkaan, että joku voi kokea tämän kiusaamisena.
Minä koen että työkavereita ei tarvitse ottaa fb-kavereiksi jollei halua tai somekanavat ole ainoastaan ammatillisia. Edellisestä työpaikastani ei ole ketään fb-kavereina, ja johtuu ihan ihmisten kusipäisestä käytöksestä työkavereita kohtaan (ei pelkästään minua). Miksi jakaisin siis elämääni tällaisille ihmisille. Jokaisen oma valinta ottaako vai ei, omalta kohdalta voin ainoastaan kertoa, että paras valinta mitä olen tehnyt työkavereiden suhteen on olla antamatta puhelinnumeroani tai ottamatta somekavereiksi.
Kuulostaa ikävältä ja realistisesti ajateltuna varmasti yksi työpaikkakiusaamisen muoto.
Olen itse aina ollut vähän ulkopuolella ja viihdyn siellä. Kerron, jos on asiaa niin aika avoimesti, enkä ole jäänyt miettimään kuinka niihin reagoidaan. Kun ne on jossain kirjallisesti ilmoitettu, ei voida sanoa, etten ole kertonut. En myöskään ole henkilönä kovin miellyttämishaluinen, joten sometykkäilyt ja muiden seuraaminen on minulle vierasta.
Toki erona, etten ole hihhuloimassa ylistyssanoin muidenkaan viestejä ja tykkään tsekattuani viestin, joka minun tulee työni puolesta tietää (eli olen sen huomannut).
Joo, olen vähän tylsä, mutta säästyn ulkopuolella monelta mielipahalta ja tiedän olevani outo, eikä se mua haittaa. Vapaa-ajalla osaan kyllä rentoutua.