Lue keskustelun säännöt.
Ignooraaminen somessa - työpaikkakiusaamisen muoto?
08.02.2022 |
Viesti kopioitu toisesta ketjusta:
"Kaikki työkaverit seuraavat toisiaan somessa. Käyvät kehumassa toisiaan somessa ja jos työyhteisön tilillä julkaistaan jotain heidän tekemäänsä, niin ovat heti tykkäämässä ja kommentoimassa "voi kun sä oot meidän työpaikan voimapesä ja saat kaikkea upeaa aikaiseksi, ihana tiina!". Jos työyhteisön tilillä julkaistaan jotain minun tekemääni työhön liittyvää, niin eivät koskaan tykkää eivätkä kommentoi.
Pahimpia ovat nämä, kun julkisesti saatetaan kiittää kaikkia muita nimeltä, mutta minut on aina unohdettu tuolta nimilistalta..."
Pitävätkö muutkin tällaista ignooraamista somessa työpaikkakiusaamisen yhtenä muotona? Tottakai vapaa-ajalla saa tehdä mitä haluaa, mutta monella alalla some on jo osa työtä/somessa ollaan ns. työprofiililla. Luulin olevani ainoa, jolla on tällaista. Työpaikassamme on pieni naisporukka, jotka hehkuttavat somessa vain toistensa saavutuksia. Jos joku toinen työyhteisössä saa vaikka tunnustusta hyvin tehdystä työstä, niin eivät reagoi mitenkään.
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti, annatteko somessa tapahtuville tykkäyksille noin ison merkityksen??
Sinua ei selvästikään ole eristetty porukoista.
Töissä ollaan ensisijaisesti tekemässä töitä, ei kavereita hankkimassa. Ymmärrän "somesurun", jos peukutuksilla tai niiden puutteella on jokin konkreettinen yhteys ja vaikutus työtehtäviin, mutta muutoin minun on vaikea ymmärtää, miksi ihmiset antavat asialle niin paljon painoarvoa? Onko tämä mahdollisesti sukupolvi- tai sukupuolisidonnaista?
Mitä vähemmän olen missään työpaikan kuppikunnissa tai ylimääräisissä "kuvioissa" mukana, sitä helpompi minun on hengittää. Vastaavasti mitä enemmän vertailen tai muuten sidon itseäni epätarkoituksenmukaisella tavalla työyhteisööni, sitten enemmän stressikuormaa. Opin tämän jo nuorena.
Kai tässä olikin kyse siitä, etä jos työyhteisössä kaikki muut ovat nuolemassa toinen toistaan ja se yksi JÄTETÄÄN järjestelmällisesti ulkopuolelle, kyse on eristämisestä ja se ON kiusaamista. Sinun kommenttisi on siis hieman asian vierestä. Ymmärrän sinänsä pointtisi.
Jos oikeasti työpaikalla meno olisi tuollaista "nuoleskelua", minä JÄTTÄYTYISIN sellaisesta sivuun mielelläni ja välittömästi.
Asiakkaan suuntaan voin teeskennellä ja tekohymyillä, koska se kuuluu työhöni, mutta minkäänlaiseen työpaikan oheispelleilyyn ja perseennuolentaan en osallistu. Jos se on työnantajalle ongelma, minä en mahda asialle mitään eikä se ole minun päänvaivani.
Minä käyn töissä tekemässä töitä, en pönkittämässä itsetuntoani sosiaalisilla pellen peleillä. Jos työpanokseni ei kelpaa ja minut irtisanotaan, sitten olkoon niin.
Sanotko vastaavaa kokevalle lapsellesikin, että JÄTTÄYTYY vain syrjään? Tuskin. Miksi vähättelet työpaikkakiusaamista?
Tämä. Tässä ketjussa ei ollut kyse pelkästään jotain sometykkäyksien laskemisesta, vaan isommasta kokonaisuudesta jonka jokainen fiksu ihminen ymmärtää ja erottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänne on eksynyt nyt joku joka ei halua asiaa tunnustaa, varmaan yksi noista selkään taputtelijoista ringissä tykkääjistä. Ketjun alkupään kommenttien tykkäysten määrä kerto onneksi kaiken tarpeellisen siitä että suurin osa ymmärtää mistä on kyse ja mikä ero on vaikkapa juuri yleisesti fb-kaveruuteen. <3
Tässä ketjussa moni ei ole huomannut, että aloituksessa puhuttiin työprofiililla tehdyistä kommentoinneista. Mä luulen, että ei ole kovin yleistä pitää kahta "Maija Meikäläinen" -profiilia. Sen vuoksi monet ovat ihmetelleet, miksi työkaverin kanssa pitäisi olla myös some-kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö oikeasti olla kaveri kaikkien työkollegojen kanssa myös vapaa-ajalla? Mulla on muutama hyvä kaveri töistä, joiden kanssa vietetään aikaa, mutta töissä on myös ihmisiä, joiden kanssa en viettäisi vapaaehtoisesti sekuntiakaan vapaa-aikaa. Onneksi saan valita kaverini, jos joku jää ulkopuolelle, niin se ei ole mun ongelma.
Minä en mielelläni vietä kallisarvoista vapaa-aikaani edes ei-työkavereideni kanssa, joten en myöskään aio alkaa hengastella työkavereiden kanssa vain välttääkseni ignooraajan leiman. Kuulosta kummalliselta ja epärehelliseltä, että alkaisin valhdella ja tekohymyillä vain luodakseni jollekin tunteen "kuulumisesta johonkin". Minä itse kun en halua kuulua yhtään mihinkään, mihin ei ole pakko.
Eiköhän useimmilla kuitekin ole vain se yksi FB-tili, henkilökohtainen. Samoin instagramissa. Ja sinne on kyllä oikeus valikoida kenen kanssa haluaa jakaa päivityksiään. Kiusaamista ja ulos sulkemista en missään tapauksessa kannata, mutta en myöskään ole sitä mieltä, että jokaisen kanssa tarvitsee olla tuolla tasolla kaveri tai hänen päivityksistään tykätä.
Itse tykkäilen postauksista, jos ne oikeasti ovat erityisen kiinnostavia, en siksi että ovat työkaverin tekemiä.
Hyvä ketju, olen lukenut suunnilleen kaiken. Itselläni on myöskin samantapainen kokemus, eikä tosiaan ole kyse mistään "sometykkäyksien laskemisesta", vaan tosiaan kokonaisvaltaisemmasta syrjään jättämisestä, jossa tuo some-ulottuvuus on vain yksi tapa jättää sivuun.
Ylipäänsä sivuun jättäminen, eristäminen on todella tehokas tapa kiusata ja samalla sen tunnistaminen ulkopuolelta on vaikeaa kun siitä ei jää jälkiä. Aina voidaan mennä sen taakse, etten huomannut, muistanut, hoksannut... Jätetään kutsumatta kokouksiin, ei pyydetä syömään, ei huomioida työpanosta, ei koskaan sanota mitään positiivista, ylipäänsä jätetään huomiotta. Somessa sitten sama jatkuu.
Minä vaihdoin myös pois toiselle osastolle tuosta epäterveestä ringistä.
Tsemppiä kaikille, kyllä tämän tunnistaa kun kohdalle osuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni olennainen kysymys on myös, miten joku voi olla niin tarkasti perillä siitä, kuka kulloinkin tykkäilee tai ei-tykkäile kenenkin "postauksista"? Eihän se ole mahdollista ilman, että tarkoituksella syynäilee, ynnäilee ja vertailee niitä tykkäysmääriä, mikä on mielestäni ihan pähkähullua touhua ja tuskin on kenenkään mielenterveydelle tai itsetunnolle hyväksi.
Miten sitten sellaiset tilanteet, jossa mennään istumaan jonnekin. Istutteko yksin silloin vai tuleeko joku seuraan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten sellaiset tilanteet, jossa mennään istumaan jonnekin. Istutteko yksin silloin vai tuleeko joku seuraan?
Istumaan minne ja milloin? Ruokatunnilla työpaikkaruokalaan?
Some-kanavat on hankalia senkin takia, että siellä on hankala olla vain vähän ja rajatusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten sellaiset tilanteet, jossa mennään istumaan jonnekin. Istutteko yksin silloin vai tuleeko joku seuraan?
Istumaan minne ja milloin? Ruokatunnilla työpaikkaruokalaan?
No esimerkiksi sinne. Jos on oikeasta eristämisestä kyse, uhri jätetään yksin istumaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten sellaiset tilanteet, jossa mennään istumaan jonnekin. Istutteko yksin silloin vai tuleeko joku seuraan?
Kun menen töissä kahvihuoneeseen tai työpaikkaruokalaan, valitsen vapaan istumapaikan. Ei mua kiinnosta, tuleeko joku viereeni tai onko vieressäni jo joku. Mua kiinnostaa vain kahvi/ruoka sekä se, että ei tarvitse seistenkään juoda/syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Some-kanavat on hankalia senkin takia, että siellä on hankala olla vain vähän ja rajatusti.
Siis täh? Mulla on Linkedin-tili, jota olen käyttänyt ehkä kerran vuodessa jakaakseni jonkun työnantajan diibadaaban sosiaalisen paineen takia. En ole kokenut hankalaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Some-kanavat on hankalia senkin takia, että siellä on hankala olla vain vähän ja rajatusti.
Siis täh? Mulla on Linkedin-tili, jota olen käyttänyt ehkä kerran vuodessa jakaakseni jonkun työnantajan diibadaaban sosiaalisen paineen takia. En ole kokenut hankalaksi.
Hyvä, olet sitten onnistunut :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjua lukiessa ei voi välttyä johtopäätökseltä, että keskimäärin ihmiset ovat kuin läähättäviä koiranpentuja, joille yhteisön hyväksyntä ja "rapsutukset" ovat elämän ja kuoleman kysymyksiä. Eikä siinä mitään, mutta koska itse olen pikemminkin uuninpankkolla yksin viihtyvä yrmeä katti, on hyvä aina välillä muistuttaa itselleen tosiaankin olevansa marginaalissa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju, olen lukenut suunnilleen kaiken. Itselläni on myöskin samantapainen kokemus, eikä tosiaan ole kyse mistään "sometykkäyksien laskemisesta", vaan tosiaan kokonaisvaltaisemmasta syrjään jättämisestä, jossa tuo some-ulottuvuus on vain yksi tapa jättää sivuun.
Ylipäänsä sivuun jättäminen, eristäminen on todella tehokas tapa kiusata ja samalla sen tunnistaminen ulkopuolelta on vaikeaa kun siitä ei jää jälkiä. Aina voidaan mennä sen taakse, etten huomannut, muistanut, hoksannut... Jätetään kutsumatta kokouksiin, ei pyydetä syömään, ei huomioida työpanosta, ei koskaan sanota mitään positiivista, ylipäänsä jätetään huomiotta. Somessa sitten sama jatkuu.
Minä vaihdoin myös pois toiselle osastolle tuosta epäterveestä ringistä.
Tsemppiä kaikille, kyllä tämän tunnistaa kun kohdalle osuu.
Tämä. Ei huomattu, muistettu tai hoksattu.
En voi kuin ihmetellä, miten monessa asiassa tarkkaavaiset työkaverit unohtavat aina systemaattisesti tietyn ihmisen. Miten voi olla aina sama ihminen, jonka kohdalla asiaa ei hoksattu tai huomattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten sellaiset tilanteet, jossa mennään istumaan jonnekin. Istutteko yksin silloin vai tuleeko joku seuraan?
Istumaan minne ja milloin? Ruokatunnilla työpaikkaruokalaan?
No esimerkiksi sinne. Jos on oikeasta eristämisestä kyse, uhri jätetään yksin istumaan.
No olisiko vinkkejä vapaaehtoiseen "uhriutumiseen" - siis että kukaan EI änkeäisi viereeni ja saisin edes syödä rauhassa? En tietenkään halua ketään alkaa kieltämäänkään, joten olen lopettanut ruokalassa käynnit. Hybridityön varjolla on ollut helppo selittää, miksei miestä ruokalassa paljon näy.
Eristäminen on todellakin kiusaamista, ihan samalla tavalla koulussa ja työyhteisöissä.
On ihan eri asia jos joku itse haluaa eristäytyä, se hänelle sallittakoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten sellaiset tilanteet, jossa mennään istumaan jonnekin. Istutteko yksin silloin vai tuleeko joku seuraan?
Istumaan minne ja milloin? Ruokatunnilla työpaikkaruokalaan?
No esimerkiksi sinne. Jos on oikeasta eristämisestä kyse, uhri jätetään yksin istumaan.
No olisiko vinkkejä vapaaehtoiseen "uhriutumiseen" - siis että kukaan EI änkeäisi viereeni ja saisin edes syödä rauhassa? En tietenkään halua ketään alkaa kieltämäänkään, joten olen lopettanut ruokalassa käynnit. Hybridityön varjolla on ollut helppo selittää, miksei miestä ruokalassa paljon näy.
Jos sun seuraan tullaan, niin oot pidetty. Kyllä ihminen, joka aina joutuu olemaan yksin, tietää mitä se on.
Se, ettei ole työpaikan suosituin työntekijä kun ei saa eniten tykkäyksiä sone-kanavissa, ei täytä kiusaamisen tunnusmerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän useimmilla kuitekin ole vain se yksi FB-tili, henkilökohtainen. Samoin instagramissa. Ja sinne on kyllä oikeus valikoida kenen kanssa haluaa jakaa päivityksiään. Kiusaamista ja ulos sulkemista en missään tapauksessa kannata, mutta en myöskään ole sitä mieltä, että jokaisen kanssa tarvitsee olla tuolla tasolla kaveri tai hänen päivityksistään tykätä.
Itse tykkäilen postauksista, jos ne oikeasti ovat erityisen kiinnostavia, en siksi että ovat työkaverin tekemiä.
Niinpä. Meillä ei ole töissä työkäyttöön tarkoitettuja some-profiileja. Teamsin kautta laitetaan viestiä. Joko koko tiimille, yhdelle työkaverille tai osalle työkavereista. Eli ihan samalla tavalla kuin on Teamsin kautta palaveritkin eli joskus on palaverissa kaikki, joskus vain kaksi ja useimmiten jotain siltä väliltä.
Ensinnäkään minä en ole enää lapsi - eikä käsittääkseni muutkaan työyhteisöjen jäsenet (ainakaan syntymäajasta päätellen) - ja toisekseen en ole vähätellyt työpaikkakiusaamista.