Lue keskustelun säännöt.
Ignooraaminen somessa - työpaikkakiusaamisen muoto?
08.02.2022 |
Viesti kopioitu toisesta ketjusta:
"Kaikki työkaverit seuraavat toisiaan somessa. Käyvät kehumassa toisiaan somessa ja jos työyhteisön tilillä julkaistaan jotain heidän tekemäänsä, niin ovat heti tykkäämässä ja kommentoimassa "voi kun sä oot meidän työpaikan voimapesä ja saat kaikkea upeaa aikaiseksi, ihana tiina!". Jos työyhteisön tilillä julkaistaan jotain minun tekemääni työhön liittyvää, niin eivät koskaan tykkää eivätkä kommentoi.
Pahimpia ovat nämä, kun julkisesti saatetaan kiittää kaikkia muita nimeltä, mutta minut on aina unohdettu tuolta nimilistalta..."
Pitävätkö muutkin tällaista ignooraamista somessa työpaikkakiusaamisen yhtenä muotona? Tottakai vapaa-ajalla saa tehdä mitä haluaa, mutta monella alalla some on jo osa työtä/somessa ollaan ns. työprofiililla. Luulin olevani ainoa, jolla on tällaista. Työpaikassamme on pieni naisporukka, jotka hehkuttavat somessa vain toistensa saavutuksia. Jos joku toinen työyhteisössä saa vaikka tunnustusta hyvin tehdystä työstä, niin eivät reagoi mitenkään.
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Yllätys yllätys, aina nämä kiusaajat tuntuvat olevan naisporukka. Miehillä ei yleensä ole mitään noin lapsellista ja typerää käyttäytymistä mitä tulee ihmissuhteisiin.
Näin se yleensä on ja monesti nämä tällaiset teennäiset "pistetään taukohuoneeseen kehukoppi" -tyypit ovat niitä, joiden varsinainen työnkuva kärsii ja iso osa päivästä menee siellä taukohuoneessa naureskelemiseen. Minua on pyydetty vastikään esimiehen toimesta ryhmämme tiiminvetäjäksi, koska olen kuulemma siihen sopivin (koska olen se tylsä töihin tullaan tekemään töitä -tyyppi) ja sanoin harkitsevani asiaa. Se tarkoittaisi lisää henkilökohtaisia lisiä ja tiedän, että olen tiimimme yksi parhaimmin tienaavista, ellen jopa parhaiten tienaavin. En ole koskaan välittänyt siitä mitä työkaverit minusta ajattelee, mutta aina olen asiallinen ja kohtelias, mutta en halua olla osa sitä tekopirteää nuoleskelurinkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllätys yllätys, aina nämä kiusaajat tuntuvat olevan naisporukka. Miehillä ei yleensä ole mitään noin lapsellista ja typerää käyttäytymistä mitä tulee ihmissuhteisiin.
Ikävä kyllä. Myöskään miespuoliset esimiehet eivät saa tätä kuriin, eivätkä kauaa halua yrittääkään.
Mutta nämähän ovat juuri niitä jänniä tyttöjä, joiden perään te kuolaatte? Kiltit tytöt ovat hiljaa ja tekevät työt, kun jännät hengaavat tekemättä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekulle kiusaajalle otti näköjään koville, kun pitää monen viestin voimalla tulla tähän puolustelemaan. Taisi osua kunnolla. Lopeta spämmääminen.
Ei vaan hän on ainoa järkevä kommentoija koko ketjussa. Kasvakaa aikuisiksi ja ottakaa vastuu itsestänne ja työstänne sen sijaan ,että syytetään kaikesta toisia. Jos ette jotain tiedä ,kysykää. Jos haluatte jonkun somekaveriksi pyytäkää itse ensin. Jne.
Aika moni pyytääkin, mutta työkaverit ei hyväksy. Sitten jos asiasta sanoo, niin ollaan sillee "et en mä oo huomannut mitään kaveripyyntöä".
Ohis....mulla ei ole Facebook-kavereissani sellaisia ihmisiä, joiden kanssa en ole tekemisissä vapaa-ajallani. Tiedän, että joillekin on tärkeää, että on mahdollisimman monta FB-kaveria, mutta mulle ei. En tarvitse sellaisia ihmisiä FB-kavereikseni, joiden päivityksiä en kuitenkaan seuraisi. Kavereiden lukumäärä ei ole mulle mikään itseisarvo. Toki voisin Facebookiin tehdä jonkun ryhmän, jonne laittaisin kaikki tällaiset "kaverit" ja sitten määrittelisin omissa päivityksissäni, haluanko päivitykseni näkyvän myös tuolle porukalle vai ei. En vaan näe tässä mitään järkeä, koska jos haluaisin kaikkien näkevän jonkun päivitykseni, voisin ihan yhtä hyvin tehdä päivityksestäni julkisen, jolloin kaikki naapurini, työkaverini jne näkevät sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on just tätä :D
"Olit kyllä järjestänyt niin hienon esityksen tänään! Onni on, kun saa olla sinun työkaverisi, Sari!<3" (Siirin esityksestä ei sanota mitään, vaikka se oli huolella tehty ja hyvä)
"Maija Mallikas on henkilöiden Tuuli Tomera, Sanna Säihkyvä ja Ulla Upea seurassa. Tänään käytiin työporukalla syömässä onnistuneen projektin kunniaksi. Tehtiin yhdessä tosi hienoa jälkeä." (Siiri Syrjittykin oli tekemässä tuota projektia, mutta häntä ei mainita eikä edes kutsuttu syömään. Siiri kuitenkin näkee tuon julkaisun somesta ja työkaverit tietävät sen.)
Oletko itse tämä Siiri vai miksi et tee asialle mitään?
Ihan tiedoksesi, että sivustakatsominenkin on kiusaamista.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta ole työkaverien kanssa "ystävä" sosiaalisessa mediassa omalla yksityistilillään, jos ei siltä tunnu. Edellisessä työpaikassa en pyytänyt ketään fb-kavereiksi, mutta pari työkaveria kuitenkin lähetti kutsun, joten hyväksyin heidät. Nykyisestä duunista ei ole ketään kavereina. LinkedInissä hyväksyn kaikki, jotka haluavat minut lisätä yhteyksiinsä, mutta itse en ole ihmisille kyselyjä lähtettänyt. Mulla ei ole mitään tietoa ovatko kollegani yhteyksissä keskenään ja tykkäilevätkö toistensa posteista, se on mulle ihan yksi hailee.
Suosittelen itse kullekin vähentämään sosiaalisen median vahtimista ja muiden postausten ja tykkäyksien laskeskelua. Oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kokeeko joku sen työpaikkakiusaamiseksi, ettei lisää henkilökohtaiselle tilille fb-kaveriksi?
Vierailija kirjoitti:
Siis kokeeko joku sen työpaikkakiusaamiseksi, ettei lisää henkilökohtaiselle tilille fb-kaveriksi?
Ei.
Tässä ketjussa puhutaan ihan muusta asiasta, vaikka liittyykin fb-kaveruuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on sitten normaalia kilpailua työpaikalla ja mikä kiusaamista? Jos joku on hyvä työssään, se on ihan odotettavissa, ettei se ns kilpailija, joka ehkä haluaisin samoihin jommiin, ole nostamassa tätä hyvää työntekijää.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sitten normaalia kilpailua työpaikalla ja mikä kiusaamista? Jos joku on hyvä työssään, se on ihan odotettavissa, ettei se ns kilpailija, joka ehkä haluaisin samoihin jommiin, ole nostamassa tätä hyvää työntekijää.
Joo, selkäänpuukottaminen ja ignooraaminen onkin tossa kohdassa oikea tapa toimia. Tsemppiä vaan sulle urapolulla. Toivottavasti ei kohdata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti, annatteko somessa tapahtuville tykkäyksille noin ison merkityksen??
Sinua ei selvästikään ole eristetty porukoista.
Töissä ollaan ensisijaisesti tekemässä töitä, ei kavereita hankkimassa. Ymmärrän "somesurun", jos peukutuksilla tai niiden puutteella on jokin konkreettinen yhteys ja vaikutus työtehtäviin, mutta muutoin minun on vaikea ymmärtää, miksi ihmiset antavat asialle niin paljon painoarvoa? Onko tämä mahdollisesti sukupolvi- tai sukupuolisidonnaista?
Mitä vähemmän olen missään työpaikan kuppikunnissa tai ylimääräisissä "kuvioissa" mukana, sitä helpompi minun on hengittää. Vastaavasti mitä enemmän vertailen tai muuten sidon itseäni epätarkoituksenmukaisella tavalla työyhteisööni, sitten enemmän stressikuormaa. Opin tämän jo nuorena.
Kai tässä olikin kyse siitä, etä jos työyhteisössä kaikki muut ovat nuolemassa toinen toistaan ja se yksi JÄTETÄÄN järjestelmällisesti ulkopuolelle, kyse on eristämisestä ja se ON kiusaamista. Sinun kommenttisi on siis hieman asian vierestä. Ymmärrän sinänsä pointtisi.
Jos oikeasti työpaikalla meno olisi tuollaista "nuoleskelua", minä JÄTTÄYTYISIN sellaisesta sivuun mielelläni ja välittömästi.
Asiakkaan suuntaan voin teeskennellä ja tekohymyillä, koska se kuuluu työhöni, mutta minkäänlaiseen työpaikan oheispelleilyyn ja perseennuolentaan en osallistu. Jos se on työnantajalle ongelma, minä en mahda asialle mitään eikä se ole minun päänvaivani.
Minä käyn töissä tekemässä töitä, en pönkittämässä itsetuntoani sosiaalisilla pellen peleillä. Jos työpanokseni ei kelpaa ja minut irtisanotaan, sitten olkoon niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti, annatteko somessa tapahtuville tykkäyksille noin ison merkityksen??
Sinua ei selvästikään ole eristetty porukoista.
Töissä ollaan ensisijaisesti tekemässä töitä, ei kavereita hankkimassa. Ymmärrän "somesurun", jos peukutuksilla tai niiden puutteella on jokin konkreettinen yhteys ja vaikutus työtehtäviin, mutta muutoin minun on vaikea ymmärtää, miksi ihmiset antavat asialle niin paljon painoarvoa? Onko tämä mahdollisesti sukupolvi- tai sukupuolisidonnaista?
Mitä vähemmän olen missään työpaikan kuppikunnissa tai ylimääräisissä "kuvioissa" mukana, sitä helpompi minun on hengittää. Vastaavasti mitä enemmän vertailen tai muuten sidon itseäni epätarkoituksenmukaisella tavalla työyhteisööni, sitten enemmän stressikuormaa. Opin tämän jo nuorena.
Kai tässä olikin kyse siitä, etä jos työyhteisössä kaikki muut ovat nuolemassa toinen toistaan ja se yksi JÄTETÄÄN järjestelmällisesti ulkopuolelle, kyse on eristämisestä ja se ON kiusaamista. Sinun kommenttisi on siis hieman asian vierestä. Ymmärrän sinänsä pointtisi.
Jos oikeasti työpaikalla meno olisi tuollaista "nuoleskelua", minä JÄTTÄYTYISIN sellaisesta sivuun mielelläni ja välittömästi.
Asiakkaan suuntaan voin teeskennellä ja tekohymyillä, koska se kuuluu työhöni, mutta minkäänlaiseen työpaikan oheispelleilyyn ja perseennuolentaan en osallistu. Jos se on työnantajalle ongelma, minä en mahda asialle mitään eikä se ole minun päänvaivani.
Minä käyn töissä tekemässä töitä, en pönkittämässä itsetuntoani sosiaalisilla pellen peleillä. Jos työpanokseni ei kelpaa ja minut irtisanotaan, sitten olkoon niin.
Oletko samaa mieltä esim. koulukiusatun kohdalla? Että eristetyn pitää jättää kaikki vain omaan arvoonsa ja nousta sen yläpuolelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenelläkään ei ole velvollisuutta ole työkaverien kanssa "ystävä" sosiaalisessa mediassa omalla yksityistilillään, jos ei siltä tunnu. Edellisessä työpaikassa en pyytänyt ketään fb-kavereiksi, mutta pari työkaveria kuitenkin lähetti kutsun, joten hyväksyin heidät. Nykyisestä duunista ei ole ketään kavereina. LinkedInissä hyväksyn kaikki, jotka haluavat minut lisätä yhteyksiinsä, mutta itse en ole ihmisille kyselyjä lähtettänyt. Mulla ei ole mitään tietoa ovatko kollegani yhteyksissä keskenään ja tykkäilevätkö toistensa posteista, se on mulle ihan yksi hailee.
Suosittelen itse kullekin vähentämään sosiaalisen median vahtimista ja muiden postausten ja tykkäyksien laskeskelua. Oikeasti.
Mä ajattelen niin, että jos työ on sellaista, jossa työasioita käsitellään yhdessä työkavereiden kanssa esimerkiksi Facebookissa, silloin luodaan Facebookiin tätä varten oma ryhmä ("Yritys X:n työntekijät"), jonka jäseniä työntekijät ovat. He voivat ryhmässä keskustella työasioista ilman, että kenenkään tarvitsee olla työkaverinsa Facebook-kaveri. Toinen vaihtoehto on luoda Facebookiin kaksi profiilia: toinen on työminä ja toinen siviiliminä. Työminä-profiililla voi sitten olla FB-kavereita kaikkien työkavereidensa kanssa ja tätä profiilia käyttää silloin, kun haluaa keskustella työkavereidensa kanssa työasioista. Siviiliminä-profiilia taas käytetään työajan ulkopuolella.
En oikein tiedä, millaisia ovat sellaiset työpaikat, joissa työasioista voisi kirjoitella siviiliminä-profiililla omalla seinällään. Silloinhan kirjoituksen näkevät myös muutkin FB-kaverit kuin työkaverit. Käsittääkseni aika moneen työtehtävään liittyy ainakin jonkinlainen salassapitovelvollisuus. Firman asioista ei saa kertoa firman ulkopuolisille.
Helppohan se on nousta kaiken yläpuolelle ja olla tunnistamatta kiusaamista jos ei sitä ole itse kokenut. Ei kannata vähätellä some-eristämistäkään, koska se nimenomaan on usein osa suurempaa eristämiskokonaisuutta.
Ja ihminen viettää koulussa / työpaikalla niin paljon aikaa, että ei pidä vähätellä työyhteisön / yhteisöllisyyden merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä harrastetaan myös linkkarissa. Käsittämätöntä, että aikuiset ihmiset (nämä vieläpä miehiä) eivät kestä, että jollain heitä alempiarvoisella henkilöllä on asiaa, jota linkkarissa kuunnellaan. Sitten tämän yhden asiantuntijan postauksista eivät nämä herrat tykkää koskaan, vaikka ovat samassa työyhteisössä, samojen työtehtävien parissa. Kuitenkin samaan aikaan jakavat muita postauksia. Ottaa ilmeisesti itsetunnon päälle.
Käykö "Linkkari-aktiivit" oikeasti kamman kanssa läpi keräämiään tykkäyksiä? Mitä ihmettä? Siis että tarkistavat, kuka on tykännyt ja kuka ei ja pitävät siitä jonkinlaista kirjanpitoa päänsä sisällä. Anteeksi vain, mutta kuulostaa paitsi tosi ahdistavalta myös todella lapselliselta.
Tänne on eksynyt nyt joku joka ei halua asiaa tunnustaa, varmaan yksi noista selkään taputtelijoista ringissä tykkääjistä. Ketjun alkupään kommenttien tykkäysten määrä kerto onneksi kaiken tarpeellisen siitä että suurin osa ymmärtää mistä on kyse ja mikä ero on vaikkapa juuri yleisesti fb-kaveruuteen. <3
Vierailija kirjoitti:
Helppohan se on nousta kaiken yläpuolelle ja olla tunnistamatta kiusaamista jos ei sitä ole itse kokenut. Ei kannata vähätellä some-eristämistäkään, koska se nimenomaan on usein osa suurempaa eristämiskokonaisuutta.
Ja ihminen viettää koulussa / työpaikalla niin paljon aikaa, että ei pidä vähätellä työyhteisön / yhteisöllisyyden merkitystä.
En vähättele, mutta myönnän minulla olevan vaikeuksia samastua sellaisen henkilön saappaisiin, jonka itsetunto rakentuu työyhteisön peukutusten varaan. Tai joka ylipäätään käyttää aikaansa tykkäysmäärien vertailuun. En tietenkään väitä, etteikö taustalla voisi olla kiusaamista, mutta onhan tuollainen jatkuva vertailu myös itsensä kiusaamista. Ja itselleen täytyy olla armollinen, jos meinaa tässä sirkuksessa jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti, annatteko somessa tapahtuville tykkäyksille noin ison merkityksen??
Sinua ei selvästikään ole eristetty porukoista.
Töissä ollaan ensisijaisesti tekemässä töitä, ei kavereita hankkimassa. Ymmärrän "somesurun", jos peukutuksilla tai niiden puutteella on jokin konkreettinen yhteys ja vaikutus työtehtäviin, mutta muutoin minun on vaikea ymmärtää, miksi ihmiset antavat asialle niin paljon painoarvoa? Onko tämä mahdollisesti sukupolvi- tai sukupuolisidonnaista?
Mitä vähemmän olen missään työpaikan kuppikunnissa tai ylimääräisissä "kuvioissa" mukana, sitä helpompi minun on hengittää. Vastaavasti mitä enemmän vertailen tai muuten sidon itseäni epätarkoituksenmukaisella tavalla työyhteisööni, sitten enemmän stressikuormaa. Opin tämän jo nuorena.
Kai tässä olikin kyse siitä, etä jos työyhteisössä kaikki muut ovat nuolemassa toinen toistaan ja se yksi JÄTETÄÄN järjestelmällisesti ulkopuolelle, kyse on eristämisestä ja se ON kiusaamista. Sinun kommenttisi on siis hieman asian vierestä. Ymmärrän sinänsä pointtisi.
Jos oikeasti työpaikalla meno olisi tuollaista "nuoleskelua", minä JÄTTÄYTYISIN sellaisesta sivuun mielelläni ja välittömästi.
Asiakkaan suuntaan voin teeskennellä ja tekohymyillä, koska se kuuluu työhöni, mutta minkäänlaiseen työpaikan oheispelleilyyn ja perseennuolentaan en osallistu. Jos se on työnantajalle ongelma, minä en mahda asialle mitään eikä se ole minun päänvaivani.
Minä käyn töissä tekemässä töitä, en pönkittämässä itsetuntoani sosiaalisilla pellen peleillä. Jos työpanokseni ei kelpaa ja minut irtisanotaan, sitten olkoon niin.
Sanotko vastaavaa kokevalle lapsellesikin, että JÄTTÄYTYY vain syrjään? Tuskin. Miksi vähättelet työpaikkakiusaamista?
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tätä entisessä työpaikassa.
Paras oli, että tein organisaation someen todella hyvää materiaalia, josta tykättiin paljon, jota jaettiin työyhteisömme ulkopuolellakin ja tekemäni jutut ylittivät uutiskynnyksen. Eiköhän pari työkaveria ottanut minut tästä puhutteluun ja kieltänyt jakamasta enää tuota materiaalia organisaatiomme someen, "koska se on pois muiden julkaisujen saamasta huomiosta". Ihan oikeasti, kuinka kateellisia aikuiset ihmiset voivat olla?
Minulle tokaistiin jokunen vuosi sitten, että olen liian positiivinen henkilö sote-alalle. Preppasin huvikseni tauoilla kollegoita läpäisemään lääkelaskutenttejään (ja näitä norsunelin harppuja en neuvonut) ja he pääsivätkin viimein niistä läpi, kun toiset hankasivat näitä laskuja kuukausitolkulla ne läpäisemättä niitä koskaan. Itse vetäisin ne ensimmäisellä kahvitauolla kaikki, joka sekin oli väärin tehty.
Kamala paikka, dorkia ihmisiä. Onneksi menen jo kaukana tällaisista, mutta repussa kerättynä osaaminen miten en missään nimessä muita kohtele.
Pitääkö oikeasti olla kaveri kaikkien työkollegojen kanssa myös vapaa-ajalla? Mulla on muutama hyvä kaveri töistä, joiden kanssa vietetään aikaa, mutta töissä on myös ihmisiä, joiden kanssa en viettäisi vapaaehtoisesti sekuntiakaan vapaa-aikaa. Onneksi saan valita kaverini, jos joku jää ulkopuolelle, niin se ei ole mun ongelma.
Yllätys yllätys, aina nämä kiusaajat tuntuvat olevan naisporukka. Miehillä ei yleensä ole mitään noin lapsellista ja typerää käyttäytymistä mitä tulee ihmissuhteisiin.