Elämäsi paras päätös?

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:04"]

Päätin synnyttää lapsen, jonka isä ei halunnut meitä elämäänsä. Nyt mulla on upea poika, joka opiskelee Sibelius-Akatemiassa :-)

[/quote]

Kaunista. :)

Itsekkään ja vihanhallintaongelmaisen miehen jättäminen, sekä lopetin muiden pillin mukaan tanssimisen. Muutin uudelle paikkakunnalle ja aloitin oman elämän - muiden ilkeistä mielipiteistä huolimatta. Ennen tarvitsin muita enemmän ja tanssin heidän pillinsä mukaan, nyt teen mitä itse tahdon ja olen 100 kertaa onnellisempi. Jos olisin jatkanut suhteessa ja kuunnellut vain muita, minulla kyllä olisi hyvä ammatti. Nyt olen vielä kouluttautumaton, ja melko köyhäkin, mutta minulla on ihana aviomies ja 2 lasta, kouluunkin aijon palata.

Kun myytiin omakotitalo maalta ja muutettiin kaupunkiin! Se oli vaikea päätös, mutta siellä maalla oli vaikeuksia, mm. talvella piti kovilla pakkasilla lämmittää lähes joka päivä leivinuunia (lämmitykseen kului aikaa illassa noin 3 tuntia). Lisäksi oli talvella aina pimeää. Koirien kanssa kuljin lenkillä otsalampun kanssa yli puolet vuodesta, ei ollut katuvaloja. Pihalta piti tehdä lumityöt ennenkuin lumisena aamuna pääsi töihin lähtemään , ja se piha oli maalla melko suuri. Lisäksi kyläkauppa oli lopetettu, joten lähimpään kauppaan oli 17 km. Ei joka mielitekoa lähdetty hakemaan. Nyt olen asunut useamman vuoden kaupungissa, on huomattavasti helpompaa.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:06"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 19:28"]Jätin lapset tekemättä. Enemmän hyviä vaikutuksia kuin jaksaa luetella. [/quote] Et voi tietää, mitä se toinen vaihtoehto on. Sinulla ei ole kokemusta, koska ei omia lapsia.

[/quote]

Sori, mutta tämä ei ollut mikään 49-51 päätös. Lapsettomuus on ehdottomasti ollut parempi vaihtoehto.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:06"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 19:28"]Jätin lapset tekemättä. Enemmän hyviä vaikutuksia kuin jaksaa luetella. [/quote] Et voi tietää, mitä se toinen vaihtoehto on. Sinulla ei ole kokemusta, koska ei omia lapsia.

[/quote]

No eihän mistään päätöksestä voi tällä logiikalla sanoa, mikä se toinen vaihtoehto on. Koko ketju vaan lukkoon. :)

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:15"]

Vauvan yrittäminen. Vaikka siihen tarvittiin apua lapsettomuusklinikalta, niin nyt on 6 kk lapsi rakastamani miehen kanssa. Aivan ihana! En ennen tiennyt, mitä on rakkaus.

[/quote]

Just.

Lukioon Helsingin keskustaan ns. "parempaan lukioon", kuin maaseudun tavisten sekaan. Elämäni parhaat ihmissuhteet syntyneet sitä kautta.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:06"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 19:28"]Jätin lapset tekemättä. Enemmän hyviä vaikutuksia kuin jaksaa luetella. [/quote] Et voi tietää, mitä se toinen vaihtoehto on. Sinulla ei ole kokemusta, koska ei omia lapsia.

[/quote]

No voi hyvaa paivaa! Miksi naiden mammojen pitaa tulla aina samaa vanhaa paapattamaan joka ikiseen ketjuun ja kommenttiin, joissa lapsettomat ovat tyytyvaisia valintaansa?!?!

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:06"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 19:28"]Jätin lapset tekemättä. Enemmän hyviä vaikutuksia kuin jaksaa luetella. [/quote] Et voi tietää, mitä se toinen vaihtoehto on. Sinulla ei ole kokemusta, koska ei omia lapsia.

[/quote]

No voi hyvaa paivaa! Miksi naiden mammojen pitaa tulla aina samaa vanhaa paapattamaan joka ikiseen ketjuun ja kommenttiin, joissa lapsettomat ovat tyytyvaisia valintaansa?!?!

[/quote]Niinpä. Tuo on vieläpä aivan älytön kommentti, koska aivan varmasti tiedän lapsiperhe-elämästä tarpeeksi tajutakseni, ettei se ole missään tapauksessa minua varten. Lapsettomuus on minulle suuri helpotus, ja ainakin kerran viikossa tulee siitä kiitollinen olo.

Se, kun lukion jälkeen valitsin alan jota oikeasti halusin opiskella enkä valinnut kakkosvaihtoehtoa, joka olisi ollut lähempänä silloista poikakaveria. Eli valitsin opinnot suhteen sijaan.

Kannatti, koska erosimme 4 vuoden etäsuhteilun jälkeen ja ero ei johtunut etäsuhteesta vaan ihan muista syistä. Sittemmin löysin ihanan miehen, joka on kaikin puolin tasapainoisempi ihminen. Eli koska en takertunut teinirakkauteen, olen unelmieni töissä ja mulla on hyvä mies nyt.

Paras päätös oli se, kun jätin juopon ja henkisesti väkivaltaisen eksäni. Siitä seurasi kolme vuotta sinkkuutta, jonka aikana sain pikkuhiljaa itsetuntoni takaisin. Sitten tapasin nykyisen miehen,i jonka kanssa olen ollut yhdessä ja onnellinen jo kuusi vuotta. Esikoinen syntyy myöhemmin tänä vuonna. En voisi olla onnellisempi. Eksäni kanssa ajattelin, että en ansaitse olla onnellinen.

Kaksosvauvojeni pitäminen ja niiden yksinhuoltaksi alkaminen. 

Syntyivät viikkotolkulla keskosina, alku oli vaikea. 

Nyt minulla kuitenkin on kaksi aikuiseksi kasvanutta, erittäin ihanaa lasta.

En ole katunut päivääkään. Rakastan niin että sattuu. 

Se oivallus, kun tajusin, että elämää on elettävä itseään varten, eikä esimerkiksi omien vanhempien unelmia toteuttaakseen. Tämän oivalluksen jälkeen olen muuttanut pois pk-seudulta, jäänyt pois entisestä, burn outin aiheuttaneesta työstäni ja opiskelen nyt itselleni uutta ammattia, joka on kuin tehty minulle. Olen myös pystynyt myöntämään itselleni, että minä en ole pullantuoksuinen kotiäiti, vaikka lastani paljon rakastankin. Olen ehdottomasti onnellisempi kuin pitkään aikaan.

Paras päätös oli ulkomaille muuttaminen kuusitoista vuotta sitten. Löysin tavallaan itseni ja tulin tietoiseksi kuka ja mistä olen sain uutta itsevarmuutta pärjäämisestä. Aloin myös ymmärtämään enemmän "maailman menoa", ja taloudellinen turvallisuus lisääntyi ja kaikenlainen hyvinvointi. Suomessa elettiin jotenkin umpiossa, siis ei yksin me, vaan kaikki ihmiset. 

Ero. Löysin onnen ja itsenäisyyden ja myöhemmin elämäni miehen :)