Elämäsi paras päätös?

Lapsen hankinta. Olin jo suht iäkäs ensisynnyttäjäksi. Päätös tehtiin kun olin 29 ja reilu vuosi sen jälkeen huomasin olevani raskaana. Nyt minulla on 3 muksua, ja olen huomannut, että äitiys onkin ihanaa! Koska 40-vuotissynttärit lähestyy, lapset taitaa olla nyt tehty. Onneksi en jäänyt enää kauemmin pohtimaan, sillä ystäväni ei saanut kuin yhden, kohdussa kasvain.

Lopetin tupakoinnin pari vuotta sitten. Jaksan taas juosta!

35-vuotias olin kun hankin sterilisaation eli valitsin lapsettomuuden. Taakka katosi harteilta :D 

Päätin jatkaa 17-vuotiaana alkanutta raskautta vaikka moni pitikin sitä hölmönä ja naiivina. Nyt mulla on ihana tytär ja mahtava elämä :)

En ole kai tehnyt sellaista vielä. Olen parikymppinen.

Lähdin kuuntelemaan Mozartin Requiemia työkaverin kanssa, vaikken ole lainkaan kiinnostunut sellaisesta musiikista enkä tunnistanut pyyntöä treffikutsuksi. Nyt olemme olleet yli 10 vuotta naimisissa.

Anoreksiasta parantuminen. Elämä on ihanaa terveenä.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 17:34"]

Lopetin tupakoinnin pari vuotta sitten. Jaksan taas juosta!

[/quote]

Saman tein 13 vuotta sitten. En ymmärrä miksi edes aloitin.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 17:41"]

Lähdin kuuntelemaan Mozartin Requiemia työkaverin kanssa, vaikken ole lainkaan kiinnostunut sellaisesta musiikista enkä tunnistanut pyyntöä treffikutsuksi. Nyt olemme olleet yli 10 vuotta naimisissa.

[/quote]

Oih :)

Joskus parikymppisenä päätin alkaa elää itselleni, siis olematta itsekäs kuitenkaan. Olin aina sellainen, joka auttoi kaikkia milloin missäkin asiassa oman elämän kustannuksella. Nyt toki autan muita edelleen tarvittaessa, mutta niin että laitan itseni aina etusijalle. Ja muutenkin tuo päätös alkoi heijastua kaikkeen elämässäni: ystävävalintoihin, työhön jne. Oloni on hyvin tasapainoinen nykyään.

Hyvänä kakkosena ja aiheeseen liittyen on myös tietoinen erkaneminen kateellisesta ystävästä. Vieläkin pidämme yhteyttä, mutta en enää jaksa välittää hänen passiivis-aggressiivisuudesta, vaan annan mököttää itsekseen jos "loukkaantuu" minulle jostain kivasta jutusta mikä minulle on sattunut. Ennen saatoin tahallaan jopa jättää kertomatta kivat itselle sattuneet asiat ja olla sellainen kannustaja tälle ystävälle, vaikka hän saattoi kohdata hankaluuksia elämässä vain omien tyhmien valintojen vuoksi. Jotenkin elin illuusiossa, että niin ystävät tekevät. Toki edelleen kuuntelen ystävien murheita ja olen empaattinen, enkä kellekään hiero omaa iloa vasten kasvoja, mutta en ala sitä piilottelemaankaan vain toisen loukkaantumisen pelossa.

Päätin, etten suostu olemaan toinen (tai kolmas) nainen vain sillä verukkeella, että rakastamani mies selitti olevansa polyamoristi. Mies joka ei kyennyt rakastamaan vain yhtä naista, siitä siinä oli oikesti kyse. Sattui se, mutta nyt tiedän, että olen joko ainoa rakas tai sitten en ole minkäänlaisessa suhteessa!

Päätin lähteä kotoa 18-vuotiaana. Siitä alkoi elämä.

Itsemurha tulee olemaan

Annoin Jeesuksen armahtaa minut synneistäni. Sain iankaikkisen elämän.

Varmaan se että en suostunut nuoruuden aikaisen avokin vauvakiristykseen.

Nyt myöhemmällä iällä se että otin viime syksynä duunista eropaketin. Elämänlaatu kohosi n. 400%.

Se kun päätin etten mene ikinä töihin.

Kauneusleikkaus. Olisi ollut turhaa antaa ulkonäkövian pilata loppuelämänikin.

Ero exästä, hyvästä en tiedä. Ikuinen riesa tulee olemaan.

Entisen mieheni jättäminen työpaikkaromanssin vuoksi. Ei jäänyt pelkäksi romanssiksi, sain ihanan aviomiehen! :)

Hyviä päätöksiä tulee varmaan vielä tulevaisuudessa, mutta tähän astisessa ehdottomasti espanjalaisen exän kanssa poikkilaittaminen. Ahdistava kontrollifriikki.