Lue keskustelun säännöt.
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Ihmisillä menee herkästi termit sekaisin, kun puhutaan vanhusten eri asuinmuodoista. Senioritalo, palvelutalo ja hoivakoti ovat erilaisia asuinmuotoja. Senioritalossa ihminen omistaa asuntonsa tai voi olla myös vuokrasopimuksella. Ei yleensä sisällä palveluja, vaan ne voi ostaa ulkopuoliselta palveluntarjoajalta. Senioritalosta voi ostaa asunnon, ja usein alin ikä on 55 vuotta eli yhden asukkaan pitää olla väh. 55 vuotta vanha, jotta asunnon voi ostaa. Senioritalot on rakennettu esteettömiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummu kirjoitti:
Ikävä kyllä huomaa että mummon todellisuudentaju on sairauden myötä hämärtynyt. Syyllisyyttä älkää tunteko, tehkää niinkuin teille paras. Ennen oli ennen silloin ikäihmiset hoidettiin kotiin ja maataloutta kun oli, työtkin tehtiin kotona. Nyt on nyt, työt muualla, harrastukset ym. Ja jos kotihoidon turvin ei enää pärjää, pyytäkää kotihoidosta asiakasohjaajan kotikäynti. Hän kartoittaa palvelutarpeen ja paikka hoitokotiin vetämään. Ajatelkaa niinpäin, että huolehditte äitistänne takaamalla hoitokodissa hänelle jokapäivisen puhtauden sekä ravitsevan ruuan, ihmisiä ympärillä.
Jokainen päättäköönitse, arvostaako enemmän kotioloja ja omaa rauhaa, vai mainitsemiasi asioita.
Tiedoksi, että ehkä kerta viikkoon pääsee nopeaan suihkuun hoitokodissa.
Ja saa koronan ja keuhkokuumeen parissa viikossa ja kuolee. Tai kaatuu kun lähtee vieraassa paikassa yöllä vessaan ja kuolee. Tai kuolee ikävään. Joka tapauksessa kuolee ja lääkäri toteaa että kuoleehan se vanhus.
Kuten meidän mummo joka oli terve mennessään hoivakotiin mutta menehtyi 2 kuukaudessa.
Ja jollei kuole, niin lääkitään vaivattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin on omaishoitajajärjetelmä ja monet on ottaneet työstä hoitovapaata tähän.Työttömille sukulaisille tuosta pitäsi tehdä velvollisuus,eikä aina rusinoita pullasta.Kyllä peritöjä kuitenkin keritään kärkkymään kun vahus kuolee.
Millä rahalla se työtön elää, kun tuosta hän menettää työttömyyskorvauksen? Mitä, jos työtön hakee töitä kuten kuuluukin ja aloittaa työt niin pian kuin mahdollista, vaikka seuraavana päivänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei suostu hoivakotiin tai palvelutaloon, niin sille ei voi mitään. Vanhuksellakin on itsemääräämisoikeus.
Ap:llä on kuitenkin hyvä tilanne siinä mielessä, että vanhuksen kotona käy päivittäin joku virallinen palvelutaho, ja jos vanhus on kaatunut tai pudonnut sängystä, niin he soittavat lanssin viemään hänet sairaalaan. Sairaalasta kotiutetaan vasta kotiutuskeskustelun, jossa joku omaisista on paikalla, jälkeen.
Valitettavasti tätä koti-sairaala-koti-sairaala - rumbaa voi jatkua pitkäänkin, kunnes henkilöä ei enää kotiuteta asumaan yksin kotiinsa. Silloin kuvaan tulee laitoshoito (tai millä nimellä tällaista ympärivuorokautista hoivaa nyt kutsutaankin).
Toivotan ap:lle voimia! Tiedän kokemuksesta, että tilanne ei ole helppo.
Itsemääräämisoikeus ei kata aivan kaikkea. Toki henkilöllä noin niin kuin periaatteessa on oikeus tehdä myös sellaisia päätöksiä, jotka eivät tue hänen hyvinvointiaan tai uhkaavat jopa henkeä. Ehkä kuitenkin voidaan kysyä, millainen elämä on ihmisarvoista ja että eikö jokaisella ole sellaiseen elämään oikeus? Sen pohjalta voi miettiä, että on olemassa tilanteita, joissa itsemääräämisoikeutta rajoitetaan.
Jostain syystä osa näistä minä määrään itse vanhuksista kuvittelee voivansa määrätä myös aikuisten lastensa elämää ja ajankäyttöä niin, että siitä kärsii aikuiset lapset ja lastenlapset. Ei niin kuin mitään rajaa ja kohtuutta.
Perintö kyllä kelpaa, sitten ollaan niin hyvää tytärtä ja poikaa.
Ainahan voi tehdä testamentin vaikka kodittomien kissojen hoitopaikalle, jos perinnön meneminen omille lapsille suututtaa.
Lakiosa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Mummukin hoitopaikkaan : )))) kukaan ei ehdi ja viitti.
Ja kun pitää varmistaa, ettei omaisuuden arvo alene.
Perintö ainakin pienenee, hoivakodit on kalliita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin on omaishoitajajärjetelmä ja monet on ottaneet työstä hoitovapaata tähän.Työttömille sukulaisille tuosta pitäsi tehdä velvollisuus,eikä aina rusinoita pullasta.Kyllä peritöjä kuitenkin keritään kärkkymään kun vahus kuolee.
Työttömän velvollisuus on hakea töitä ja olal työmarkkinoiden käytössä ja tavoitettavissa. Tämä ei toteudu, jos hän hoitaa vanhusta. Silloin hän menettää myös työttömyysetuuden, ilman tulojako hänen pitäisi elää? Miksi vihaat työttömiä, onko oma työsi ja elämäsi niin kurjaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei suostu hoivakotiin tai palvelutaloon, niin sille ei voi mitään. Vanhuksellakin on itsemääräämisoikeus.
Ap:llä on kuitenkin hyvä tilanne siinä mielessä, että vanhuksen kotona käy päivittäin joku virallinen palvelutaho, ja jos vanhus on kaatunut tai pudonnut sängystä, niin he soittavat lanssin viemään hänet sairaalaan. Sairaalasta kotiutetaan vasta kotiutuskeskustelun, jossa joku omaisista on paikalla, jälkeen.
Valitettavasti tätä koti-sairaala-koti-sairaala - rumbaa voi jatkua pitkäänkin, kunnes henkilöä ei enää kotiuteta asumaan yksin kotiinsa. Silloin kuvaan tulee laitoshoito (tai millä nimellä tällaista ympärivuorokautista hoivaa nyt kutsutaankin).
Toivotan ap:lle voimia! Tiedän kokemuksesta, että tilanne ei ole helppo.
Itsemääräämisoikeus ei kata aivan kaikkea. Toki henkilöllä noin niin kuin periaatteessa on oikeus tehdä myös sellaisia päätöksiä, jotka eivät tue hänen hyvinvointiaan tai uhkaavat jopa henkeä. Ehkä kuitenkin voidaan kysyä, millainen elämä on ihmisarvoista ja että eikö jokaisella ole sellaiseen elämään oikeus? Sen pohjalta voi miettiä, että on olemassa tilanteita, joissa itsemääräämisoikeutta rajoitetaan.
Jostain syystä osa näistä minä määrään itse vanhuksista kuvittelee voivansa määrätä myös aikuisten lastensa elämää ja ajankäyttöä niin, että siitä kärsii aikuiset lapset ja lastenlapset. Ei niin kuin mitään rajaa ja kohtuutta.
Perintö kyllä kelpaa, sitten ollaan niin hyvää tytärtä ja poikaa.
Ainahan voi tehdä testamentin vaikka kodittomien kissojen hoitopaikalle, jos perinnön meneminen omille lapsille suututtaa.
Lakiosa
Se on aika pieni. Mutta eihän kaikki peri mitään jos on köyhät vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei suostu hoivakotiin tai palvelutaloon, niin sille ei voi mitään. Vanhuksellakin on itsemääräämisoikeus.
Ap:llä on kuitenkin hyvä tilanne siinä mielessä, että vanhuksen kotona käy päivittäin joku virallinen palvelutaho, ja jos vanhus on kaatunut tai pudonnut sängystä, niin he soittavat lanssin viemään hänet sairaalaan. Sairaalasta kotiutetaan vasta kotiutuskeskustelun, jossa joku omaisista on paikalla, jälkeen.
Valitettavasti tätä koti-sairaala-koti-sairaala - rumbaa voi jatkua pitkäänkin, kunnes henkilöä ei enää kotiuteta asumaan yksin kotiinsa. Silloin kuvaan tulee laitoshoito (tai millä nimellä tällaista ympärivuorokautista hoivaa nyt kutsutaankin).
Toivotan ap:lle voimia! Tiedän kokemuksesta, että tilanne ei ole helppo.
Itsemääräämisoikeus ei kata aivan kaikkea. Toki henkilöllä noin niin kuin periaatteessa on oikeus tehdä myös sellaisia päätöksiä, jotka eivät tue hänen hyvinvointiaan tai uhkaavat jopa henkeä. Ehkä kuitenkin voidaan kysyä, millainen elämä on ihmisarvoista ja että eikö jokaisella ole sellaiseen elämään oikeus? Sen pohjalta voi miettiä, että on olemassa tilanteita, joissa itsemääräämisoikeutta rajoitetaan.
Jostain syystä osa näistä minä määrään itse vanhuksista kuvittelee voivansa määrätä myös aikuisten lastensa elämää ja ajankäyttöä niin, että siitä kärsii aikuiset lapset ja lastenlapset. Ei niin kuin mitään rajaa ja kohtuutta.
Perintö kyllä kelpaa, sitten ollaan niin hyvää tytärtä ja poikaa.
Ainahan voi tehdä testamentin vaikka kodittomien kissojen hoitopaikalle, jos perinnön meneminen omille lapsille suututtaa.
Lakiosa
Se on aika pieni. Mutta eihän kaikki peri mitään jos on köyhät vanhemmat.
Puolet se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei suostu hoivakotiin tai palvelutaloon, niin sille ei voi mitään. Vanhuksellakin on itsemääräämisoikeus.
Ap:llä on kuitenkin hyvä tilanne siinä mielessä, että vanhuksen kotona käy päivittäin joku virallinen palvelutaho, ja jos vanhus on kaatunut tai pudonnut sängystä, niin he soittavat lanssin viemään hänet sairaalaan. Sairaalasta kotiutetaan vasta kotiutuskeskustelun, jossa joku omaisista on paikalla, jälkeen.
Valitettavasti tätä koti-sairaala-koti-sairaala - rumbaa voi jatkua pitkäänkin, kunnes henkilöä ei enää kotiuteta asumaan yksin kotiinsa. Silloin kuvaan tulee laitoshoito (tai millä nimellä tällaista ympärivuorokautista hoivaa nyt kutsutaankin).
Toivotan ap:lle voimia! Tiedän kokemuksesta, että tilanne ei ole helppo.
Itsemääräämisoikeus ei kata aivan kaikkea. Toki henkilöllä noin niin kuin periaatteessa on oikeus tehdä myös sellaisia päätöksiä, jotka eivät tue hänen hyvinvointiaan tai uhkaavat jopa henkeä. Ehkä kuitenkin voidaan kysyä, millainen elämä on ihmisarvoista ja että eikö jokaisella ole sellaiseen elämään oikeus? Sen pohjalta voi miettiä, että on olemassa tilanteita, joissa itsemääräämisoikeutta rajoitetaan.
Jostain syystä osa näistä minä määrään itse vanhuksista kuvittelee voivansa määrätä myös aikuisten lastensa elämää ja ajankäyttöä niin, että siitä kärsii aikuiset lapset ja lastenlapset. Ei niin kuin mitään rajaa ja kohtuutta.
Perintö kyllä kelpaa, sitten ollaan niin hyvää tytärtä ja poikaa.
Ainahan voi tehdä testamentin vaikka kodittomien kissojen hoitopaikalle, jos perinnön meneminen omille lapsille suututtaa.
Lakiosa
Suomessa valtaosa perinnöistä on pieniä, joten jos sitä rahaa tulee muutama satanen, niin itse en lakiosaa vaatisi. Vanhusten ei tarvitse mitään perintöä säästää, sen kun ostavat niillä säästöillään itselleen palveluja, niin pystyvät asumaan kotonaan kauemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, meillä isä puhu samaa. Sai sairaskohtauksen ja joutu samantien sairaalakierteeseen. Lopuksi hoivakotiin.
Isällä myös muistisairaus. Ei olisi ikänä päästänyt mitää kodinhoitajaa kotiinsa. Keppi ovella odottamassa tunkeilijoita.
Oli meillä lapsilla helpottunut olo kun pääsi sinne, haavereita ja onnetomuuksia sattuu paljo näille muistisairaille kotonaan.
Niin ja jos sen verran kuntoa on että ei aina pysty nukkumaan ja kävelee käytävällä,Nii kyllä hoitajat hommaa lääkäriltä sellaiset mömmöt että liikkuminen lopuu ja uni on lopullinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin on omaishoitajajärjetelmä ja monet on ottaneet työstä hoitovapaata tähän.Työttömille sukulaisille tuosta pitäsi tehdä velvollisuus,eikä aina rusinoita pullasta.Kyllä peritöjä kuitenkin keritään kärkkymään kun vahus kuolee.
Millä rahalla se työtön elää, kun tuosta hän menettää työttömyyskorvauksen? Mitä, jos työtön hakee töitä kuten kuuluukin ja aloittaa työt niin pian kuin mahdollista, vaikka seuraavana päivänä?
Ekös tuossa kirjoiteta että omaishoidosta maksetaan.Saksassa kuulemma makset 1€ nuorille kun ulkoiluttavat vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja jos sen verran kuntoa on että ei aina pysty nukkumaan ja kävelee käytävällä,Nii kyllä hoitajat hommaa lääkäriltä sellaiset mömmöt että liikkuminen lopuu ja uni on lopullinen.
Vanhuksen on oltava siellä kuin armeijassa, aamulla viimeistään klo 8 ylös vaatteisiin ja aamupalalle ruokalaan, huoneeseen jos ei ole viriketoimintaa, klo 11 syömään ruokalaan oli nälkä tai ei, huoneeseen päivälevolle, klo 14 päiväkahvi ruokalassa, jotain toimintaa tai ulkoilua jos joku vie ulos, klo 17 syömään ruokalaan, huoneeseen, klo 20 iltapala jos haluaa, iltapesu ja nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin on omaishoitajajärjetelmä ja monet on ottaneet työstä hoitovapaata tähän.Työttömille sukulaisille tuosta pitäsi tehdä velvollisuus,eikä aina rusinoita pullasta.Kyllä peritöjä kuitenkin keritään kärkkymään kun vahus kuolee.
Millä rahalla se työtön elää, kun tuosta hän menettää työttömyyskorvauksen? Mitä, jos työtön hakee töitä kuten kuuluukin ja aloittaa työt niin pian kuin mahdollista, vaikka seuraavana päivänä?
Ekös tuossa kirjoiteta että omaishoidosta maksetaan.Saksassa kuulemma makset 1€ nuorille kun ulkoiluttavat vanhuksia.
Tiedätkö sinä yhtään, minkä suuruisia omaishoidon tuet ovat? Niilläkö työtön elättää itsensä ja osallistuu oman perheen kuluihin? Älytöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin on omaishoitajajärjetelmä ja monet on ottaneet työstä hoitovapaata tähän.Työttömille sukulaisille tuosta pitäsi tehdä velvollisuus,eikä aina rusinoita pullasta.Kyllä peritöjä kuitenkin keritään kärkkymään kun vahus kuolee.
Millä rahalla se työtön elää, kun tuosta hän menettää työttömyyskorvauksen? Mitä, jos työtön hakee töitä kuten kuuluukin ja aloittaa työt niin pian kuin mahdollista, vaikka seuraavana päivänä?
Ekös tuossa kirjoiteta että omaishoidosta maksetaan.Saksassa kuulemma makset 1€ nuorille kun ulkoiluttavat vanhuksia.
Niin, muutaman satasen/kk. Silläkö pitäisi elää? Noiden saksalaisten nuorten kannattaisi ennemmin tehdä palkkatyötä tai opiskella kuin ulkoiluttaa vanhuksia euron palkkiolla josta menee vielä verot.
Olisiko aloittajan mummolle palvelutalo parempi paikka kuin hoivakoti?
Muutin jo valmiiksi senioritaloon, oon vielä alle 60 vee.
Olenpahan sitten täällä valmiina säilössä, kun dementia iskee ja palvelutaloon siirtymiselle on matala kynnys.
Valitettavasti sellaista, että hoidettaisiin rikkaita paremmin ei enää ole. Hyvätuloiset ovat ahnehtimisellaan suututtaneet nuoremman sukupolven. Se, että olet toimitusjohtaja ei merkitse mitään.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti sellaista, että hoidettaisiin rikkaita paremmin ei enää ole. Hyvätuloiset ovat ahnehtimisellaan suututtaneet nuoremman sukupolven. Se, että olet toimitusjohtaja ei merkitse mitään.
Jos keski-ikäisenä haukuttuna työttömänä luen lähihoitajaksi ei auta.
Se, että kumartelisin lääkärin vaimoa ei tuo minulle omistusasuntoa.
Minulle ammatit ja ihmisen menestynyt menneisyys ei merkitse yhtään mitään eikä se mitä hän hoidosta maksaa.
Suomessa puhaltaa uudet tuulet.
Ainahan voi tehdä testamentin vaikka kodittomien kissojen hoitopaikalle, jos perinnön meneminen omille lapsille suututtaa.