Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa

Vierailija kirjoitti:

Oma mummini olisi aina tervetullut luokseni💕

Muistisairas, vaipoissa kulkeva vanhus, joka valvoo yöt ja karkailee, onkin mukava hoidettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylläri että naisten pitäisi hoitaa, oman työnsä ja lapsiensa ohella. Näinhän yhteiskunta vieläkin ajattelee.

25 prossaa oli miehiä v. 2016.

Onko sinulle yllätys, että naisille hoivataidot ovat luontaisempia kuin miehille, johtuen naisten paksummasta aivokurkiaisesta, joka mahdollistaa hyvän tietoliikenteen oikean ja vasemman aivopuoliskon välillä. Siksi naiset ovat parempia lukemaan mikroilmeitä ja eleitä  kuin miehet ja pystyvät kommunikoimaan hyvin lapsen tai vanhuksen kanssa. 

Myös naisen hormonitoiminta tukee hoivaavia mielentiloja.

Sori, nää on ihan faktoja, vaikka ne ei sovikaan nykyiseen ihmiskuvaan, jonka mukaan miehet ja naiset ovat iiiihan samanlaisia. :)

Toki hoivataitojen aliarvostus näkyy palkkauksessa ja esim. omaishoidontuissa.

Minusta miesten fyysinen voima ja analyyttinen järkiperäinen ajattelu on suurin etu silloin, kun vastaanlaittavaa ihmistä täytyy pestä, puettaa ja siirrellä. Tai kun tulee lyöntiä kohti. Tai kun asiat täytyy saada tehtyä, vaikka vanhus laittaa periaatteestakin vastaan.  Eli todellakin harmi, että vanhusten hoivatyötä tekee se sukupuoli, jolla tähän on huonommat edellytykset.

Oletko tehnyt hoivatyötä? Itse menin parikymppisenä kirjallisuuden opiskelijana vuodeosastolle kylvettäjäksi kesätöihin, tapahtui 80-luvulla.

Eka työaamuna minuun teki suuren vaikutuksen se yhteistyö ja järjestelmällisyys, (ja nopeus), jolla osaston potilaat, lähinnä vanhuksia, pestiin, vaihdettiin puhtaat vaipat, puettiin ja  syötettiin. Kaikki toimi kuin se kuuluisa hyvin rasvattu kone.

Jos mulla oli ollut jotain käsityksiä naisten huonommasta organisoimiskyvystä, niin kyllä ne siellä katosivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mummini olisi aina tervetullut luokseni💕

Muistisairas, vaipoissa kulkeva vanhus, joka valvoo yöt ja karkailee, onkin mukava hoidettava.

Ja hereillä ollessaan saisi nauttia hänen harhaisista kertomuksistaan, mitä kaikkea vääryyttä hänelle on tehty viimeisen 80 vuoden aikana. Tarinaa tulee pakkotahtisesti vaikka yrität kääntää keskustelun muihin aiheisiin.

Kertomusten väliin hän aina lisää miten sinua nyt varmaan järkyttävä nämä jutut... Ei äiti järkytä harhasi... ihmettelin jo nuorena miten katkerasti ja kaunaisesti äiti tulkitsee ihan normaaleja tilanteita.

Psykiatrisen hoidon tarpeessa olevat ihmiset kuluttavat läheisensä loppuun, pakko rajoittaa yhteydenpitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan suostuisi moisen uhriksi. Jos ostettu apu ei kelpaa, niin sitten on ilman.

Meillä suvun tytöillä kun on oma elämämmekin. Hänkin siihen kuuluu, mutta muutaman kerran kuussa, parin tunnin ajan. Ei vaan löydy aikaa piikomiselle, kun on perhe, duuni, harrastukset ja KYLLÄ - oma-aika! Siitä en luovu, ettei pää levii. Näiden jälkeen tulee suku ja ystävät.

En tajua noita jääriä, että sitten pitää uuvuttaa (sairastuttaa) läheiset. Tarjolla on palveluita, eikun ostamaan.

Mitä jos jokainen laittaisitte edes vaikka neljäsosan viikottaisesta somettamiseen käytetystä ajasta hänen hyväkseen?

Toisaalta, hyvä että puhutte tälläiset ajatukset ääneen omille lapsillenne. Tietävät sitten millaista kohtelua itse odotatte, jos syystä tai toisesta (ikä, sairaus, vammautuminen) ette jossain vaiheessa enää pärjääkään itse.

Somettaminen on omaa-aikaa. Siitä ei luovuta. Ihan turha sunkaan heiluttaa marttyyrimaisesti tuota syyllistämiskorttia. Ei toimi.. :)

Asiat on lastenkin kanssa tullut eteen pari vuotta sitten, kun äitini muutti isän kuoltua 68 vuotiaana senioritaloon. Siellä on systeemit ja kaikki, palveluita voi ostaa, myös jatkuvaan hoitoon tarvittaessa. Tässä vaiheessa maksaa nyt 1500 e kuussa ja äiti saa sen maksettua itse, eikä kuulemma tiukkaa tee.

OItais sisarusten kanssa maksettu osa, mutta äiti ei suostunut. Joten alettiin säästämään se summa, joka laitettaisiin äidin hoitoon nyt jo. Tehtiin juristin kanssa paperit asiasta ja tilistä yms.

Tuossa ihan lähellä asuu. On vielä touhukas menemään ja tekemään. Reissaa taas, kun korona pakotti pysymään pienissä ympyröissä.

Asiat voi tehdä niin monella tavalla. Eihän tässä nyt äitiä ole kuitenkaan unohdettu. Tehdään yhdessä asioita ja joissain asioissa autetaan paljonkin.

Mutta semmoista viikottaista pakottamiseen en suostuisi, että sama aika joka viikko kolme tuntia siivousta ja säksätystä (oman duuninsa ja perheensä lisäksi) Kuten esim kaverini tekee vanhemmilleen. Orja ja aivan loppuun palanut sellainen. Sisaruksia kolme, mutta kun hän nyt asuu lähimpänä. Parhaimmat neuvot tietenkin tulee siltä,joka asuu kauimpana ja sitä uskotaan.

Näitä tarinoita valitettavasti tässä maailmassa riittää. Niin paljon näen omassa duunissakin, miten vanhemmat sairastuttaa lapsensa jääräpäisyydellään.

Mä en tajua miksi tuon ikäinen touhukas ja vielä matkustelemaan kykeneväinen ihminen muuttaa senioritaloon asumaan jossa vieläpä noin kallista. Ihan hyvin pärjäisi esim. jossakin kaksiossa lähellä palveluita ja varmasti olisi paljon halvempaa. 

Oma isäni on 75-vuotias ja asuu yksin omakotitalossa. Talo lämpiää puilla ja isä itse pilkkoo polttopuut, puut tuo omasta metsästä. Käy pyörä- tai kävelylenkeillä, avantouinnissa. Ei voisi kuvitellakaan, että isä asuisi jossakin senioritalossa kun kerran omakin koti on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan suostuisi moisen uhriksi. Jos ostettu apu ei kelpaa, niin sitten on ilman.

Meillä suvun tytöillä kun on oma elämämmekin. Hänkin siihen kuuluu, mutta muutaman kerran kuussa, parin tunnin ajan. Ei vaan löydy aikaa piikomiselle, kun on perhe, duuni, harrastukset ja KYLLÄ - oma-aika! Siitä en luovu, ettei pää levii. Näiden jälkeen tulee suku ja ystävät.

En tajua noita jääriä, että sitten pitää uuvuttaa (sairastuttaa) läheiset. Tarjolla on palveluita, eikun ostamaan.

Mitä jos jokainen laittaisitte edes vaikka neljäsosan viikottaisesta somettamiseen käytetystä ajasta hänen hyväkseen?

Toisaalta, hyvä että puhutte tälläiset ajatukset ääneen omille lapsillenne. Tietävät sitten millaista kohtelua itse odotatte, jos syystä tai toisesta (ikä, sairaus, vammautuminen) ette jossain vaiheessa enää pärjääkään itse.

Somettaminen on omaa-aikaa. Siitä ei luovuta. Ihan turha sunkaan heiluttaa marttyyrimaisesti tuota syyllistämiskorttia. Ei toimi.. :)

Asiat on lastenkin kanssa tullut eteen pari vuotta sitten, kun äitini muutti isän kuoltua 68 vuotiaana senioritaloon. Siellä on systeemit ja kaikki, palveluita voi ostaa, myös jatkuvaan hoitoon tarvittaessa. Tässä vaiheessa maksaa nyt 1500 e kuussa ja äiti saa sen maksettua itse, eikä kuulemma tiukkaa tee.

OItais sisarusten kanssa maksettu osa, mutta äiti ei suostunut. Joten alettiin säästämään se summa, joka laitettaisiin äidin hoitoon nyt jo. Tehtiin juristin kanssa paperit asiasta ja tilistä yms.

Tuossa ihan lähellä asuu. On vielä touhukas menemään ja tekemään. Reissaa taas, kun korona pakotti pysymään pienissä ympyröissä.

Asiat voi tehdä niin monella tavalla. Eihän tässä nyt äitiä ole kuitenkaan unohdettu. Tehdään yhdessä asioita ja joissain asioissa autetaan paljonkin.

Mutta semmoista viikottaista pakottamiseen en suostuisi, että sama aika joka viikko kolme tuntia siivousta ja säksätystä (oman duuninsa ja perheensä lisäksi) Kuten esim kaverini tekee vanhemmilleen. Orja ja aivan loppuun palanut sellainen. Sisaruksia kolme, mutta kun hän nyt asuu lähimpänä. Parhaimmat neuvot tietenkin tulee siltä,joka asuu kauimpana ja sitä uskotaan.

Näitä tarinoita valitettavasti tässä maailmassa riittää. Niin paljon näen omassa duunissakin, miten vanhemmat sairastuttaa lapsensa jääräpäisyydellään.

1500 € on järkyttävä hinta pienestä asunnosta, jossa vaan asutaan ilman palveluita. Äitisikö ei itse maksa jatkossa hoitoaan? Vai mistä te säästätte? Omien perheittenne rahoistako?

En selviäisi, mun eläke on 1300. Onneksi asun okt:ssa ja asuminen maksaa kaikkineen n 400 e.

Lapset olisivat jo sitäkin maksamassa, jos tiukkaa rekisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mummini olisi aina tervetullut luokseni💕

Muistisairas, vaipoissa kulkeva vanhus, joka valvoo yöt ja karkailee, onkin mukava hoidettava.

Ja hereillä ollessaan saisi nauttia hänen harhaisista kertomuksistaan, mitä kaikkea vääryyttä hänelle on tehty viimeisen 80 vuoden aikana. Tarinaa tulee pakkotahtisesti vaikka yrität kääntää keskustelun muihin aiheisiin.

Kertomusten väliin hän aina lisää miten sinua nyt varmaan järkyttävä nämä jutut... Ei äiti järkytä harhasi... ihmettelin jo nuorena miten katkerasti ja kaunaisesti äiti tulkitsee ihan normaaleja tilanteita.

Psykiatrisen hoidon tarpeessa olevat ihmiset kuluttavat läheisensä loppuun, pakko rajoittaa yhteydenpitoa.

Tämä kolahti. Itse kasvoin vanhempani harhoihin eikä silloin vielä kukaan edes tajunnut, että osa hänen puheistaan oli harhaa. Yhden sukulaisen se olisi pitänyt tajuta, kun vanhuksia hoiti. Hän piti huolta että pysyin likasankona vielä aikuistuessani. Ja sitten ihmetteli, miksi uskoin noita juttuja. Vaan levätköön rauhassa.

Hoivakotiin on vaikea päästä, kun paikkoja on liian vähän. Huonokuntoiset ikäihmiset kuormittavat myös sairaaloita, kun jatkohoito paikkaa ei löydy ja kotona ei pärjää.

Muistat tuon periaatteesi varmasti, kun olet itse vanha   :0))

Näin on kirjoitti:

Muistat tuon periaatteesi varmasti, kun olet itse vanha   :0))

Epäilen suuresti että siinä vaiheessa muistaisin periaatteitani.

Näin on kirjoitti:

Muistat tuon periaatteesi varmasti, kun olet itse vanha   :0))

Kerron periaatteeni lapselleni. Hänen ei tarvitse omaa elämäänsä uhrata 24/7 hoitajana omien töidensä ja perheensä lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuolinilmoituksia tässä pitäisi välillä lukeakin, niin näkisi, miten rakkaita ja

ikimuistettavia nämä po. mummot ja papat ovat.

Kuolinilmoituksetkin ovat jäämässä pois "muodista", kun niitä lehtiä tilaavat alkavat olla vanhenevaa porukkaa ja muut laittavat mieluimmin "ilmoitukset" someen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No,paikkakunnan hoivakodin sivut esiin. Esittelette miten siellä on samanikäistä seuraa,ei tarvitse olla yksin,on esityksiä ja harrastusryhmiä ja vaikka mitä. Pääsee pihalle ja saa plaplaplapallap

"Sitten voidaan aina tulla käymään siellä...saat oman huoneen,siivooja käy,ja me vaan kuule juodaan ravintolassa kahvia...minä tarjoan"

Kannattaa kertoa sitten myös että se on mummon vapaus ja itsemääräämisoikeus mennyt kertaheitolla. Ja sopivassa kohdassa kunnon heiketessä pumpataan morfiinilla taju pois ja jätetään syöttämättä ja juottamatta. Ja kas näin kätevästi saadaan seuraavalle tilaa.

Morfiinia ei todellakaan anneta MISSÄÄN muuten kuin syöpä- tai muihin koviin kiputiloihin ja hyvin pienin määrin. Ongelmana useinmiten ettei anneta edes riittävästi noihin kiputiloihin. 

Paitsi kun näännyttämällä nälkään ja janoon halutaan päästä ihmisestä eroon.

Kun ihminen on kuolemisen viimeisissä vaiheissa, hän ei halua ruokaa eikä juomaa. Väkisin nesteyttäminen aiheuttaa kipuja. Että silleen.

Juu, mutta kun nämä ihmiset ei aina ole kuolemisen viimeisessä vaiheessa.

Ja sinä asiantuntijana tiedät tämän millä perusteella?

Nähnyt

No, olen nähnyt kaksi kuolemisen viimeistä vaihetta, jossa kuoleva ei missään tapauksessa halunnut ruokaa eikä nesteytystä, sitä paitsi nesteyttäminen olisi aiheuttanut lisää kipuja, koska neste olisi syöpien takia päätynyt väärään kohtaan elimistössä. Kolmannen tapauksen olen kuullut läsnä olleilta. Niin että missä olet nähnyt vanhuksia tapettavan nälkää ja janoon?

Juuri näin. Nämä nesteytyksen ja (pakko-)ruokinnan estot voi kirjata omaan hoitotahtoon ja suosittelen jokaisen tekemään hoitotahdon valmiiksi kanta.fi:hin nyt kun on vielä järki päässä ja fysiikka kunnossa. Jos jotain sattuu yhtäkkiä niin voitte lähteä tästä maailmasta omilla ehdoilla eikä esim. niin että lähiomainen ja suku vaativat nesteytystä ja letkuruokintaa, vaikka siitä ei ole enää mitään hyötyä, päinvastoin se voi pitkittää lähtöä tai jopa olla kivuliasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sivusta seurannut erään seniorihenkilön elämää. Kun hänen puolisonsa kuoli, tein kaikki perunkirjoitukseen, pesänselvitykseen ja - jakoon sekä veroilmoituksiin liittyvät paperihommat. Kun vuosi meni ja kaikki oli kunnossa, mies soitti, että veronpalautuskin oli tullut. Näin, kuinka varoissaan pari oli. Hän ei missään vaiheessa kysynyt, tuliko minulle kuluja asioiden hoidosta (tuli puhelin- ja postikuluja suoraan), muodollista kysymystä edes odotin. Olen tietoinen, millaisentestamentin lapseton pariskunta ja ko henkilö on tehnyt ja kenelle hänen jälkeensä varat menevät, mikä keljuttaa, koska saajaa ei ole näkynyt 20 vuoteen kuin kerran, mutta ei koskaan, kun ko henkilöt ovat joutuneet esim. sairaalaan ja sieltä kotiin toipumaan. Mies on saita kuin mikä ja kertoo vieläkin laittavansa säästöön lähes eläkkeensä. Ei raaski ostaa palveluita kotiin jne.

Kannattaakin tehdä selväksi ajoissa, ettei totuta avullaan ilmaiseen naapuriapuun, vaan varat käytettäisiin henkilön hyväksi hänen eläessään.

No jos olet vain naapuri tai muu sivullinen, älä nyt ainakaan enempää hänen asioitaan hoitele, kun et niistä mitään korvaustakaan saa.

Muakin hiukan ärsytti, kun yksi sukulaismies kuoli ja häneltä jäi avioton lapsi, jota ei ollut koskaan nähnytkään.  Maksoi vain aikanaan elatusmaksut.  Miehen kuoleman jälkeen se lapsi (eli aikuinenhan se tietysti oli, viisikymppinen jo) olisi ollut velvollinen hoitamaan perunkirjoituksen, mutta siihenhän sitten innokkaasti ryhtyi yksi toinen sukulainen ja teki kaiken sen työn, mikä olisi kuulunut sen perillisen itsensä hoitaa.  Kaikki, mitä mieheltä jäi, meni tälle ikinä naamaansa näyttämättömälle lapselleen.  Ilmestyi sentään kutsuttuna sitten siihen perunkirjoitustilaisuuteen, kun oli kai pakko.   Sai talon, auton, kesämökin, sijoitusasunnon ja merkittävän määrän rahaa.

Minä en olisi sormeanikaan nostanut asian eteen.  Mitään tuo perillinen ei maksanut vaivanpalkaksi.  Perunkirjoittaja oli eläkkeellä oleva lakimies eli teki työn ns. yksityishenkilönä.  Oli hän kuulemma esittänyt jonkinlaisen korvaussumman työstään, mutta kun ei sattunut olemaan senttiäkään rahaa tällä perillisellä sillä hetkellä, niin antoi asian olla.  Koskaan ei mitään kuulunut jälkeenpäinkään.

Niin helppoa se on joskus.  Minä en olisi moiseen ryhtynyt toisen ihmisen puolesta.  Jos perinnön haluaa saada, niin kyllä se jonkinlaista aktiviteettia vaatii sitten siltä perilliseltä itseltäänkin.  Jääköön ilman, jos ei aikaiseksi saa.  Tieto kuolemasta kuitenkin oli mennyt perille, mutta hautajaisiin ei tullut eikä edes muistotervehdystä laittanut.  Muut sukulaiset laativat kuolinilmoituksenkin lehteen. 

"avioton lapsi, jota ei ollut koskaan nähnytkään"

Eli mies ei luonut suhdetta omaan lapseensa, maksoi vain ruokot. Ja kuoleman jälkeen tämän aviottoman lapsen olisi pitänyt tulla kiltisti hymistelemään kiitollisena bioisänsä suvulle ja nöyrästi käyttämään rahaansa ja muuta? MIKSI?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No,paikkakunnan hoivakodin sivut esiin. Esittelette miten siellä on samanikäistä seuraa,ei tarvitse olla yksin,on esityksiä ja harrastusryhmiä ja vaikka mitä. Pääsee pihalle ja saa plaplaplapallap

"Sitten voidaan aina tulla käymään siellä...saat oman huoneen,siivooja käy,ja me vaan kuule juodaan ravintolassa kahvia...minä tarjoan"

Kannattaa kertoa sitten myös että se on mummon vapaus ja itsemääräämisoikeus mennyt kertaheitolla. Ja sopivassa kohdassa kunnon heiketessä pumpataan morfiinilla taju pois ja jätetään syöttämättä ja juottamatta. Ja kas näin kätevästi saadaan seuraavalle tilaa.

Morfiinia ei todellakaan anneta MISSÄÄN muuten kuin syöpä- tai muihin koviin kiputiloihin ja hyvin pienin määrin. Ongelmana useinmiten ettei anneta edes riittävästi noihin kiputiloihin. 

Paitsi kun näännyttämällä nälkään ja janoon halutaan päästä ihmisestä eroon.

Kun ihminen on kuolemisen viimeisissä vaiheissa, hän ei halua ruokaa eikä juomaa. Väkisin nesteyttäminen aiheuttaa kipuja. Että silleen.

Juu, mutta kun nämä ihmiset ei aina ole kuolemisen viimeisessä vaiheessa.

Ja sinä asiantuntijana tiedät tämän millä perusteella?

Nähnyt

No, olen nähnyt kaksi kuolemisen viimeistä vaihetta, jossa kuoleva ei missään tapauksessa halunnut ruokaa eikä nesteytystä, sitä paitsi nesteyttäminen olisi aiheuttanut lisää kipuja, koska neste olisi syöpien takia päätynyt väärään kohtaan elimistössä. Kolmannen tapauksen olen kuullut läsnä olleilta. Niin että missä olet nähnyt vanhuksia tapettavan nälkää ja janoon?

Juuri näin. Nämä nesteytyksen ja (pakko-)ruokinnan estot voi kirjata omaan hoitotahtoon ja suosittelen jokaisen tekemään hoitotahdon valmiiksi kanta.fi:hin nyt kun on vielä järki päässä ja fysiikka kunnossa. Jos jotain sattuu yhtäkkiä niin voitte lähteä tästä maailmasta omilla ehdoilla eikä esim. niin että lähiomainen ja suku vaativat nesteytystä ja letkuruokintaa, vaikka siitä ei ole enää mitään hyötyä, päinvastoin se voi pitkittää lähtöä tai jopa olla kivuliasta.

Vaikea ymmärtää miksi vaaditaan nesteytystä ja letkuruokintaa. Oma äitini on itse tehnyt elvytyskiellon. Taustalla vähintään yksi aivoinfarkti.

Olin teini kun seurasin isomummoni muistisairautta, laitettiin hoitokotiin kun yksin asuminen alkoi olla vaarallista naapurissa asuvista läheisistä huolimatta. Tulipalon ja katoamisen vaara oli jatkuva.

Käytiin katsomassa hoitokodissa, koko iso suku kävi niin että joka päivä joku, viiden minuutin päästä itki kun kukaan ei ole vuosiin käynyt.

Kävi välillä lastensa kotona "lomalla" hoitokodista. Vessaan piti päästä kerran viidessä minuutissa, ei muistanut syöneensä eikä juoneensa eikä tunnistanut suurinta osaa perheestään.

Hänen lapsensa olivat vielä työssäkäyviä tai asuivat ulkomailla. Lapsenlapset samoin työssäkäyviä pienten lasten tai teinien vanhempia. Kuka sitä mummoa olisi hoitanut jos ei hoitokotiin saisi laittaa?

Nyt suvussa on seuraava muistisairas, saa nähdä kauanko pärjää kotona. Lapsista eikä lapsenlapsista kukaan voi jättää elämäänsä, lapsiaan, töitään ja muuttaa korpeen hoitamaan mummua, osa on huonommassa kunnossa kuin mummu eikä pysty edes itsestään huolehtimaan.

Lady M kirjoitti:

Olin tyoelämässä 26 vuotta vanhainkodin johtaja, koska sain ensimmäisen johtajan paikan jo 23-vuotiaana. Lisäksi olin viimeisessä työpaikassani avohuollossa  muun työn ohella kotipalvelun esimies ja jouduin käymään kotipalvelun tukena ns.haastellisten vanhusten luona toteamassa tilanteen. Monenlaista tapausta näin niiden 6 vuoden aikana ja pahimmassa tapauksessa jouduin tilaamaan ensin ambulanssin, sitten poliisit, koska mummo pisti niin kovasti vastaan, etteivät ensihoitajat saaneet häntä ambulanssin kyytiin. Oli pakko näin toimia, sillä vanhus ei ymmärtänyt omaa tilaansa , mökki oli täynnä savua ja mummo vain kehui, miten hän luistelee tuossa järven jäällä. Ei ollut järveä. Lääkäri kirjoitti pakkolähetteen psyk.sairaalaan ja sanoi kauniisti mummolle, että emme aina ymmärrä omaa parastamme.  Lähiomaisia ei ollut, huoli-ilmoituksen tekivät naapurit. 

Vaikea asiakasryhmä olivat myös  alkoholiongelmaiset vanhukset. Yhden papan pelastin viimeisenä päivänä, ilmoituksen teki veli, joka ei pystynyt hänestä huolehtimaan. Pappa makasi sotkuisessa huoneessa, 40 litran kiljupönttö oli sängyn vieressä ja kunto heikko. Hänet vei ambulanssi, koska ei jaksanut vastustella. Ei olisi halunnut lähteä sairaalaan. Hän kuoli seuraavana päivänä, onneksi ei kuollut kotiin. 

Eräästä tapauksesta ilmoitti muualla asuva naisystävä. Oli myös alko-ongelma tällä miehellä. Hän ei ollut jaksanut mennä ulkohuussiin ja oli käyttänyt saunaa vessana kuukausikaupalla. Viinaa oli kuitenkin jostain saanut. Emme kodinhoitajan kanssa voineet kutsua ambulanssia ennen kuin pappa saatiin pestyä. Vettä kuumenemaan hellalle ja pesemään. Oli niskaa myöten ulosteessa. Taisipa olla sosiaali- ja terveysjohtajaurani paskaisin keikka!!!! Siis viimeiset 6 vuotta tuolla nimikkeellä.

Yleensä nykyään ei paikkoja saa, minä taas vein vanhuksia puoliväkisellä, mutta kaikissa tapauksissa olisi muutoin ollut heitteillejättö. Monta muuta tapausta oli.

Omaa äitiäni hoidin kotona ne 3 viikkoa, jotka hän halusi olla kotona. Hän kuoli 5 viikon päästä syöpädiagnoosin saatuaan. Olihan se raskasta, kun samalla joutui vahtimaan sekavaa isääni, joka kerrankin meni äidin sängyn viereen ja sanoi: " Täällä sitä vaan maata röllötetään Antti P:n vieressä. " Näki harhoja Parkinsonlääkityksen takia.

Äidin kuoleman jälkeen hoidimme isää kotona vuorokaudet ympäriinsä puoli vuotta. Kaksi siskoani oli remmissä myös. Isä  ahdistui ja karkaili yöllä, niin että oli pakko hankkia dementiaosastopaikka. Minä olin kolmen nuoren yh ja jouduin jättämään heidät yksin noina hoitojaksoina. Jokainen joutuu harkitsemaan itse, mihin rahkeet riittävät ja joskus kotihoito on mahdotonta. 

Kirjan voisin kirjoittaa "seikkailuistani" vanhustenhoidossa. 

Lukisin mielelläni kirjasi. Kirjoita se. Jo tämä juttu oli täyttä tavaraa, ja nostan hattua sinulle.

"Mun mummuni muni mun mammani,

mun mammani muni mun!

Mun mummuni muni mun mammani,

mun mammani muni mun!

Ji-haa!!!

Mun mummuni mun mammani,

mun mammani (. . .)"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.

Jos samalla mitalla mennään, niin hoidetaan sitten mummoa se yksi viikonloppu vuodessa.

Ja me ei ollenkaan koska mummo ei hoitanut meidän lapsia yhtään kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa.

Kysyn aapee sinulta ihan tosissani, että kuka tuossa oikein uhriutuu. Ihan oikeasti.

No se vanha äiti. Aikuiset lapset eivät ole mitåän velkaa vanhemmilleen.

Itselläni vanha äiti joka on koko elämäni ajan avoimesti halveksinut, pilkannut, vähätellyt ja alentanut minua ja myös perhettäni. Hyvä että on edes lastemme nimet muistanut. Nyt sitten pitäisi olla äitiä palvelemassa ja tuo sana on sana jota äitini käyttää eli häntä pitåä palvella.

En palvele ja sen vuoksi saan sontaa puhelimen täydeltä.

Vierailija kirjoitti:

Hoitokotiin pääsy voi olla vaikeaa. Todella huonokuntoisia vanhuksia on kotihoidon turvin kotonaan.

Riippuu tietysti oletteko valmiit maksamaan yksityisestä hoitokodista.

Jos paikka tuntuu mahdolliselta saada, mummo kannattaa viedä tutustumaan hoitokodin toimintaan. Hänellä on luonnollisesti muutosvastarintaa, mikä pitää kohdata ja ymmärtää.

Miettikää, jos teille tultaisiin sanomaan, että oma koti pitää nyt jättää ja siirtyä jonkinlaiseen kolhoosiin. Joskus se on omallakin kohdalla.

Eikö mummon tutuista kukaan ole hoitokodissa? Häntä voisi jututtaa asiasta.

Epäilemättä olisi järkyttävää, jos ihan yhtäkkiä käskettäisiin muuttaa kolhoosiin.

Mutta kun eihän se näille vanhuksille yllätyksenä tule! Eikä kenellekään yli 30-vuotiaalle, että elämän loppupuolella ollaan yleensä aika heikossa hapessa ja mennään viettämän viimeiset ajat johonkin laitokseen. Kaikki, ihan kaikki tietävät että näin se menee ja on mennyt siitä saakka kun naiset menivät työelämään.

Muutosvastarinnasta on turha inistä, vanhuksella on ollut vuosikymmeniä aikaa miettiä ja järjestää asiansa selviksi, oma vikansa jos ei ole niin tehnyt. Kuten moni tässä ketjussa on sanonut, niin kauan kun on oikeustoimikelpoinen ja äänioikeutettu aikuinen ihminen, on itse vastuussa itsestään, tunteistaan, teoistaan ja ällityksistään. Ei pelkkä korkea ikä ole mikään "vapaudut vankilasta" -kortti, mikä oikeuttaisi minkä hyvänsä itsekkyyden ja perseilyn ja infantiilin mut kun mä haluuuuuuun -en haluuuuuuu -asenteen.

Elämä menee niin, että ensimmäiset vuosikymmenet saadaan asioita ja sitten niistä pikkuhiljaa joudutaan luopumaan. Jos joku ei ole sitä luopumista oppinut ja asioita hyväksynyt, eihän se kenenkään muun vika voi olla, ja oikeuttaa loputtomaan päänsilitykseen. Aika moni sitäpaitsi joutuu hyvinkin nuorena luopumaan esim. terveydestä ja toimintakyvystä, jokainen joka on saanut elää vanhaksi ja vasta sitten alkamaan sen luopumisen, on sanomattoman onnekas.

Ja muutenkin ihmiset nyt vaan joutuvat tahdonvastaisesti hoitoon, jos oma järki ei ymmärrä että sitä hoitoa pitää ottaa vastaan. Vrt. esim. psykoosipotilaat. Eipä niiltäkään kysellä, tahdotko olla suljetulla. Miksi vanhukselta pitäisi kysellä sen enempää, jos on tosiasia ettei hän yksinään pärjää? Todellisuudentajuhan siltäkin on häiriintynyt, jos ei sitä suostu itse myöntämään.