Lue keskustelun säännöt.
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Vierailija kirjoitti:
Hoitajana vanhusten ympärivuorokautisessa yksikössä joskus ihmettelen, mitä pahaa nämä vanhat äidit ja isät ovat lapsilleen tehneet, kun näitä ei koskaan näy omia vanhempiaan katsomassa. Meillä sellainenkin on jo suuri juttu, jos omainen käy kerran viikossa. Tällaiset omaiset ovat meidän kirjoissa aktiiviomaisia. Valitettavasti useamman kohdalla omat lapset vaivautuvat paikalle ehkä kaksi kertaa vuodessa - joulun aikaan ja kesälomillaan.
Tätä on ulkoistettu vanhuus ja elämän viimeiset vuodet laitoksessa.
Minä kysyn sinulta, oletko ollut vanhemmillesi pettymys vai ovatko vanhempasi olleet ylpeitä sinusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs sellainen ukko, joka ei aikanaan ole lapsilleen ollut minkäänlainen isä vaan ainoastaan hankaloittanut perheen elämää ja luonut traumoja? Ei suostu lähtemään lääkäriin, saati sitten päästämään kotiapua luokseen. Vaimonsa on päässyt välimuotoiseen asumiseen eikä halua (ymmärrettävistä syistä) olla missään tekemisissä äijän kanssa, kun on vihdoinkin päässyt eroon. Ukko ei osaa edes perunoita keittää, kun vaimo on tehnyt kaiken, huolehtinut kodin, lapset jne sillä aikaa kun mies ryypännyt ja ollut väkivaltainen. Lapsensa pitävät velvollisuudentunnosta ukon hengissä viemällä lämpimät ruuat, ja siivoavat ja pesevät pyykit kun ukko siihen suostuu. Itse ei äijä lähde kauppaan, vaikka pystyisi rollaattorin kanssa siihen helposti, jos sellaista suostuisi käyttämään. Mikä neuvoksi???
Niin makaa kuin petaa. Ukko pärjäilköön miten haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa ollaan myös vastuussa naapureiden yhtiölainoista. Pääsee eläkeläiset maksamaan nuorten lainoja.
Jos huoneisto ei maksa omia kulujaan, voidaan se laittaa myyntiin.
Ei hoivapaikkoihin pääse tai joudu kovinkaan helposti, ensin kotihoidon puolelta maksimi kertakäynnit per vuorokausi ja jos niidenkään turvin ei pärjää, niin sitten hoivapaikkajonoon.
Joskus käy myös niin, että omaiset haluavat vanhuksen takaisin kotiin asumaan, koska hoivapaikkamaksut ovat kalliita, yhtäkkiä se avuton vanhus pärjääkin omillaan kotona.
Omaisille tiedoksi: harvemmin vanhus kaipaa hoitajan seuraa, vaan omia lapsiaan ja muita omaisia.Monilla vanhuksilla käy vieraita todella harvoin, tai ei ollenkaan. En tiedä mistä johtuu, ovatko olleet kelvottomia vanhempia, vai eikö vaan omaisia kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Kädetön aapee ja aapeen suku. Ei mulla muuta.
Miksi ette kunnioita sen vanhimman toivetta?
En ole aapee mutta pystyn kyllä vastaamaan.
Koska se hänen toiveensa kunnioittaminen syö kohtuuttomasti energiaa ja resursseja niiltä, joiden oletetaan olevan niitä kunnioittavia. Ja asia olisi järjestettävissä paljon helpommin ja sujuvammin.
Miksi asiat pitäisi tehdä vaikeimman kautta, jos toisinkin olisi mahdollista toimia?
Omaisetkin ovat ihmisiä, eivät robotteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei hoivapaikkoihin pääse tai joudu kovinkaan helposti, ensin kotihoidon puolelta maksimi kertakäynnit per vuorokausi ja jos niidenkään turvin ei pärjää, niin sitten hoivapaikkajonoon.
Joskus käy myös niin, että omaiset haluavat vanhuksen takaisin kotiin asumaan, koska hoivapaikkamaksut ovat kalliita, yhtäkkiä se avuton vanhus pärjääkin omillaan kotona.
Omaisille tiedoksi: harvemmin vanhus kaipaa hoitajan seuraa, vaan omia lapsiaan ja muita omaisia.Monilla vanhuksilla käy vieraita todella harvoin, tai ei ollenkaan. En tiedä mistä johtuu, ovatko olleet kelvottomia vanhempia, vai eikö vaan omaisia kiinnosta.
Omaiset ei välttämättä jaksa. He saattavat olla jo itsekin levon ja hoitamisen tarpeessa. Jotkut on voineet olla sen vanhuksen hoitamiskierteessä vuosikausia ja täysin väsyneitä ja kyllästyneitä. Moni voi huokaista helpotuksesta, kun ei ole enää pakko käydä kuuntelemassa jatkuvaa valitusta.
Vierailija kirjoitti:
Onneks mun mummot ja papat on kuollu nopeasti, ennen ku joutuivat minnekään laitokseen. Isääni ja äitiäni aion kyllä auttaa minkä ehdin. Itse aion ehdottomasti kuolla kotiin, sitten kun en osaa enää pitää itseäni vanhuuden takia hengissä.
Niin, minkä ehdit.
Se siinä se taikasana onkin.
Monien kun oletetaan jaksavan hoitaa enemmän kuin ehtivät.
Mistä muusta se otetaan pois kuin omasta jaksamisesta? Ja sen ikäisenä, ettei voimat enää ole kuin nuorella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syytinkijärjestelmä takaisin. Sitten olisi asiat selvät ja molempien osapuolten välillä vallitsisi rehellisyys ja selvyys siitä, että kenelle vastuu kuuluu, mitä tähän minimivastuuseen sisältyy ja mikä on sen hinta.
Vaatisi koko yhteiskunnan muuttumisen. Kaikille sellaiset asunnot, että niihin pystyy majoittamaan vanhuksen sitten aikanaan, joissakin tapauksissa jopa neljä.
Eläkeiän reipas alentaminen, jotta vanhusten hoitaminen mahdollistuu kokopäiväisesti.
Palkkojen tuntuva korotus tai sitten vanhuksen eläkkeen maksaminen syytingin pitäjälle. Tai sitten eläkkeuden oltava kaikilla sen suuruiset, että sillä voi kustantaa myös sen vanhuksen tarpeet.
Mitä tykkäsit?
Kaikkien lasten pitäisi sitten vielä olla siinä kunnossa, että heistä on vanhempiensa hoitajaksi. Miten velvoitat jonkun alkkiksen tai huumehörhön hoitamaan vielä iäkästä äitiään?
Sairastaa ei saa kukaan, koska vastuullahan on iäkäs ihminen joka vaatii hoitoa
Oletko vielä älylläsi?
Vierailija kirjoitti:
Ja joutilas sukulaispoika ei kelpaa mummille?
Ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tehtiin näin. Kun mummi ei enää pärjännyt omassa asunnossaan, kaatui ja teloi itsensä sairaalakuntoon, irtisanoimme hänen vuokrasopimuksensa ja otimme yhteyttä kaupungin vanhuspalveluun. Mummi oli pikkukaksiossamme sen aikaa, kun sai paikan palvelutalosta. Vetosimme vanhuspalvelulakiin. Se kannattaa opiskella tarkoin niin on kättä pitempää, kun asioi viranomaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä avuksi?
Palkkaatte sinne kotiin hoitajan.Missä te itse asutte? Jos sopivan matkan päässä, niin jakakaa vastuu.
Se äiti ei halua mitään vierasta hoitajaa. Eikä äitiä voi pakottaa ottamaan sinne ketään palkollista.
Kyllä se riippuu myös niin paljon vanhemman ja lapsen väleistä, mikä on viisas lopputulos. Meillä oli tyytyväinen vaari olohuoneen hyllyn takana omassa loosissaan, kuunteli ja katseli perheen elämää ja osallistui, milloin jaksoi. Hän ei ollut syyllistävä eikä vaativa, joten hänen hoitamisensa oli kaunista aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekös te juurikin ole hylänneet hänet?
Teitä on monta. Miksi ette hoida?
Itsehän te uhriudutte.
Eikö joku MUU voi hoitaa? Eihän me itse.Paskat sukulaiset mummillasi.
Paska tuuri.
Toivon mummillesi kaikkea hyvää ja ymmärrän hyvin hänen ajatusta.Olet joko typerä tai et muuten ymmärtänyt aloitusta. Muista tämä mielipiteesi sitten, kun omat vanhempasi tarvisevat apuasi.
Kolahti näköjään omatuntoon.
Muuta et tuohon sitten keksinyt. Omantunnon perään sitä onkin helppo huudella.
Jos sitä ei olisi, tämäkin ongelma olisikin helppo hoitaa. Mutta juuri siksi niitä ongelmia asiassa tuleekin, kun ihmiset viimeiseen asti yrittävät tehdä sen omantuntonsa vaatimalla tavalla, hoitaa, kuunnella, ymmärtää jne.
Sitten kun uskaltaa tunnustaa, ettei enää jaksaisi, aletaan sivusta huudella sen omantunnon perään.
Olitko mielestäsi nokkela?
No nyt muistat saman sitten itse kun aika tulee etkä ala uhriutumaan vaan meet sinne hoitoon etkä vaadi että lähimmäiset hoitaa.
Eihän se ihme ole että toivoo rakkaiden hoitovan ja että saisi vielä elää perhepiirissä kuin hoivakodissa. Mutta muistat sitten kuinka olet itse toiminut.
Mummista se olet sinäkin elämäsi saanut. Opettele kiitollisuutta. Ilman mummiasi, et olisi sinä. Mokomakin valittaja!
Oma mummini olisi aina tervetullut luokseni💕
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No,paikkakunnan hoivakodin sivut esiin. Esittelette miten siellä on samanikäistä seuraa,ei tarvitse olla yksin,on esityksiä ja harrastusryhmiä ja vaikka mitä. Pääsee pihalle ja saa plaplaplapallap
"Sitten voidaan aina tulla käymään siellä...saat oman huoneen,siivooja käy,ja me vaan kuule juodaan ravintolassa kahvia...minä tarjoan"
Kannattaa kertoa sitten myös että se on mummon vapaus ja itsemääräämisoikeus mennyt kertaheitolla. Ja sopivassa kohdassa kunnon heiketessä pumpataan morfiinilla taju pois ja jätetään syöttämättä ja juottamatta. Ja kas näin kätevästi saadaan seuraavalle tilaa.
Missä vaiheessa mummo kuvittelee, että hänen vapautensa itsemääräämisoikeitensa ulottuu aikuisiin lapsiinsa? Heilläkin on samat oikeudet.
Siinä onkin syydä hakea kompromissi. Yhteiskunnalta ja sukulaisilta vähän apua mitä kukakin pystyy että kotona asuminen onnistuu. Ei ole niin vaikeaa, näin on tehty iät ja ajat.
No tuo se on juuri se, mitä tässä kaikki on tehneet. Mutta kun se ei aina mene noin yksinkertaisesti. "Vähän apua" ja "mitä kukakin pystyy." Siinäpä se. Kun sitä apua tarvitaan enemmän kuin vähän ja jos niitä "kukakin" ei ole kuin yksi, niin mitä ehdotat?
Ja siitähän tässä nyt alunperin oli kyse, että se mummi ei halua sitä yhteiskunnan apua. Miten hänet saisi ymmärtämään, että hän vaatii kohtuuttomuuksia?
Meillä sitä yhteiskunnan tukea on sen mitä nyt tarvitaan, mutta se meidän "mummi" ei pidä niistä avustajista, vaan näkee ne vain inhottavina tunkeilijoina, jotka tulee hänen kotiinsa hänen tahtomattaan. Hänen mielestään minä voisin ihan yhtä lailla käydä hänen luonaan monta kertaa päivässä ja hänestä minä olisin se, jonka pitäisi hänellä käydä siivoamassa, eikä ne siivousfirman naiset. Hyvä jos jaksan enää omankaan kotini tässä siivota. Ja sitten olen pahis, kun en tee niin kuin hän haluaa.
Kautta aikojen on ollut samat ongelmat eikä se ole rahasta kysymys vaan asenteesta, ei kukaan vanhus halua lähteä laitokseen koska sen jokainen tietää jo heti että se on viimeinen paikka missä ollaan ennen päivien päättymistä. Heillä on asenne jo kielteinen ihan niinkuin murros ikäisillä, ja tottahan se laitos on laitos ja siellä laitostuu hyvin nopeasti ja tylsistyy lopullisesti.
Maassamme ei ole satsattu vanhustenhoitoon millään tavalla että heilläkin olisi jonkinlainen elin paikka viimeisinä vuosina missä olisi olosuhteet myös otettu huomioon niin että heidän elämänsä olisi myös arvokkaampaa ja sekä enemmän huomioon ottava viimeisinäkin aikoina. Nythän nämä nykyiset hoitopaikat ovat lähinnä säilytyspaikkoja missä odotetaan poispääsyä tuonpuoleiseen. ja vanhukset joko istuu tai makaa ja tylsistyy tylsistymistään. Heitä ei toisinsanoen hoideta niin kuin pitäisi sillä hekin ovat ihan ihmisä kuin me muutkin työssäkäyvät tai eläkkeellä olevat. Tämä on surullista mutta totta täällä Suomen hyvinvointivaltiossamme jota niin kuulutetaan Eduskunnastakin käsin ja pääministerin suulla.
Miten eläkeläisillä on rahaa kodinsiivoukseen ensi talvena, kun tulee isoja sähkölaskuja?