Lue keskustelun säännöt.
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Mä en vaan suostuisi moisen uhriksi. Jos ostettu apu ei kelpaa, niin sitten on ilman.
Meillä suvun tytöillä kun on oma elämämmekin. Hänkin siihen kuuluu, mutta muutaman kerran kuussa, parin tunnin ajan. Ei vaan löydy aikaa piikomiselle, kun on perhe, duuni, harrastukset ja KYLLÄ - oma-aika! Siitä en luovu, ettei pää levii. Näiden jälkeen tulee suku ja ystävät.
En tajua noita jääriä, että sitten pitää uuvuttaa (sairastuttaa) läheiset. Tarjolla on palveluita, eikun ostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksen oikeuden päättää itse tuhoaa viimeistään lainsäädäntö. Olemme kaikki samassa tilanteessa kuin tuo virkanainen. Jos näemme, ettei vanhus pärjää enää sillä avulla, jonka pystymme antamaan, on heitteillejättö antaa hänen olla kotonaan. Siis iso rikos.
Kannattaa tehdä huoli-ilmoituksia ja sanoa että mumma/vaari ei pärjää. Ei läheisiä voi pakottaa hoitamaan. Itse en ainakaan hoitaisi manipuloivaa ja syyllistävää, kuotenkin täysjärkistä ihmistä.
Meidän vanhuspalvelulakimme on hiukan hassu. Se kyllä velvoittaa huolehtimaan vanhuksista ja yksilöi tarkastikin sen mitä siihen kuuluu, mutta ketään se ei oikeasti velvoita vastuuseen. Omaisia ei voi velvoittaa vastuuseen, eikä yhteiskunta voi sitä vastuuta ottaa. Vanhuksilla on kyllä itsemääräämisoikeus ei vastuuta siitä mitä se käytännössä tarkoittaa esim. Jos haluan asua loppuunasti kotona. Huoli-ilmoituskin on pelkkää vastuun palloittelua. Omainen tekee huoli-ilmoituksen ja luulen että vastuu on siirretty. Viranomainen reagoi ilmoitukseen mutta ei puutu tilanteeseen kun ei voi koska itsemääräämisoikeus. Vastuu palautuu yksilölle itselleen eli vanhukselle.
Vierailija kirjoitti:
Vanhus olen itsekin kirjoitti:
Vanhus on aikuinen ihminen, ei lapsi tai paketti, jota siirretään ja jonka,puolesta päätetään. Kyllä vanhuksella on oikeus itse päättää, että haluaa asua kotona silläkin riskillä, että kaatuu ja kuolee kotiin. Tai elämä on elämää hiukan vähemmillä vaatimuksilla, esim. Siisteyttä ja ruokahuolto kohtaa, kuin mitä sukulaiset, hoivatyöntekijöihin näkevät, että sen tulisi olla. Eri asia on, jos lääketieteellisesti todetaan, että ei itse pysty ymmärtämään tilannettaan ja sen seurauksia. Silloin ei voi itse päättää. Toki vanhukselle voi kertoa, mitä etuja olisi esim. Palvelujen vastaanottamisesta tai hoivakotiin siirtymisestä. Mutta päätös on vanhuksen itsensä.
Tällöin myös vanhuksen olisi elettävä päätöksensä kanssa eikä vyöryttää sitä jälkikasvulleen että mitään en osta enkä minnekään lähde,mutta vaadin syyllistämällä teidän minut hoitavan ja kaiken tekevän. Kuten äiti tekee. Hän määrää itsestään ja samalla syyllistää kun emme voi olla 24/7 auttamassa. Kun hän siis ei tarvi ja halua palveluja ostaa. Mutta lasten pitää olla kotipalvelu.
No niin pitäisi elää, mutta vaikuttaa siltä että hän ei näin ajattele. Ja valittamalla asiasta ja suostumalla hänen pompotukseensa hakkaat itse päätäsi seinään. Myönnä ja hyväksy, että hän ei tule ajatteluaan muuttamaan ja tee omat päätöksesi. Ihmisillä on välillä vielä aikuisenakin ihmeellisiä odotuksia ja toiveita vanhemmilleen sen sijaan että he tarkastelisivat heitä ihan rehellisesti ihmisinä ja ymmärtäisivät sen että omatkin vanhemmat saa laittaa vastuuseen tekemisistään eikä lapsen tarvitse kiitollisuuden velassa kiukkuisena ja uupuneena heitä hoitaa. Ei äitisi muutu.
Minä olin pitkään huolissani yksin asuvasta isästäni. Asuu omakotitalossa, pihaa hoidettavana, ei ole koskaan asunut muualla. Yritin puhua että muuta lähemmäs palveluja, ei pihatöitä. Mutta hän ei osaisi asua muualla. Todennäköisesti tuttu ympäristö ja arjen puuhat pitää toimintakykyä yllä. Sitten aloin ajatella, että hän päättää, jos haluaa asua siellä missä riskinä on että puunhakumatkalla kaatui, lyö päänsä eikä voi soittaa apua niin se on niin. Ihan kamala ajatus, mutta ehkä oman perheen sairastumisten ja kuolemien vuoksi olen alkanut ajatella että elämä ja kuolema on karua. Ei ihmisen poismeno ole välttämättä nättiä, mutta olemme sellaisessa kuplassa missä ei tätä tiedosteta ja sitten kun se tulee kohdalle niin ihmiset sekoaa, tuhlaavat omaa elämäänsä yrittämällä kääntää jonkun toisen ihmisen pään ja uuvuttavat itsensä. Dementikot erikseen, olen perheeni kanssa huolehtinut samassa pihapiirissä asuneesta dementoituneesta mummostamme vuosia ja tiedän mitä se on, kun toinen lähtee yöllä jonnekin ja soittelee naapureille ja kieltäytyy lopulta tekemästä itse mitään(tai ei osaa). Mutta kuitenkin täysjärkiset mummelit ja papat tehkööt valintansa. Jos vointi menee liian huonoksi niin huoli-ilmoituksia kehiin niin viranomaisten pitää tilanne tarkistaa. Ei se nyt ratkaise välttämättä tilannetta, mutta omaisella ei ole mitään velvollisuutta hoitaa. Jos kunto on heikko ja tekee huoli-ilmoituksen niin silloin siihen tulee viranomaisen velvollisuus setviä asiaa mummon/vaarin kanssa eikä viranomainen voi jättää sitä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivusta seurannut erään seniorihenkilön elämää. Kun hänen puolisonsa kuoli, tein kaikki perunkirjoitukseen, pesänselvitykseen ja - jakoon sekä veroilmoituksiin liittyvät paperihommat. Kun vuosi meni ja kaikki oli kunnossa, mies soitti, että veronpalautuskin oli tullut. Näin, kuinka varoissaan pari oli. Hän ei missään vaiheessa kysynyt, tuliko minulle kuluja asioiden hoidosta (tuli puhelin- ja postikuluja suoraan), muodollista kysymystä edes odotin. Olen tietoinen, millaisentestamentin lapseton pariskunta ja ko henkilö on tehnyt ja kenelle hänen jälkeensä varat menevät, mikä keljuttaa, koska saajaa ei ole näkynyt 20 vuoteen kuin kerran, mutta ei koskaan, kun ko henkilöt ovat joutuneet esim. sairaalaan ja sieltä kotiin toipumaan. Mies on saita kuin mikä ja kertoo vieläkin laittavansa säästöön lähes eläkkeensä. Ei raaski ostaa palveluita kotiin jne.
Kannattaakin tehdä selväksi ajoissa, ettei totuta avullaan ilmaiseen naapuriapuun, vaan varat käytettäisiin henkilön hyväksi hänen eläessään.No jos olet vain naapuri tai muu sivullinen, älä nyt ainakaan enempää hänen asioitaan hoitele, kun et niistä mitään korvaustakaan saa.
Muakin hiukan ärsytti, kun yksi sukulaismies kuoli ja häneltä jäi avioton lapsi, jota ei ollut koskaan nähnytkään. Maksoi vain aikanaan elatusmaksut. Miehen kuoleman jälkeen se lapsi (eli aikuinenhan se tietysti oli, viisikymppinen jo) olisi ollut velvollinen hoitamaan perunkirjoituksen, mutta siihenhän sitten innokkaasti ryhtyi yksi toinen sukulainen ja teki kaiken sen työn, mikä olisi kuulunut sen perillisen itsensä hoitaa. Kaikki, mitä mieheltä jäi, meni tälle ikinä naamaansa näyttämättömälle lapselleen. Ilmestyi sentään kutsuttuna sitten siihen perunkirjoitustilaisuuteen, kun oli kai pakko. Sai talon, auton, kesämökin, sijoitusasunnon ja merkittävän määrän rahaa.
Minä en olisi sormeanikaan nostanut asian eteen. Mitään tuo perillinen ei maksanut vaivanpalkaksi. Perunkirjoittaja oli eläkkeellä oleva lakimies eli teki työn ns. yksityishenkilönä. Oli hän kuulemma esittänyt jonkinlaisen korvaussumman työstään, mutta kun ei sattunut olemaan senttiäkään rahaa tällä perillisellä sillä hetkellä, niin antoi asian olla. Koskaan ei mitään kuulunut jälkeenpäinkään.
Niin helppoa se on joskus. Minä en olisi moiseen ryhtynyt toisen ihmisen puolesta. Jos perinnön haluaa saada, niin kyllä se jonkinlaista aktiviteettia vaatii sitten siltä perilliseltä itseltäänkin. Jääköön ilman, jos ei aikaiseksi saa. Tieto kuolemasta kuitenkin oli mennyt perille, mutta hautajaisiin ei tullut eikä edes muistotervehdystä laittanut. Muut sukulaiset laativat kuolinilmoituksenkin lehteen.
Hienosti hoiti sukulaisesi isyytensä. Ei nähnyt lastaan koskaan. Harmittiko sinua rahojen päätyminen jollekin muulle kuin sinulle? Vai miksi syyttelet lasta?
No se asiahan ei kuulu minulle miten isyytensä hoiti. Vielä vähemmän sinulle. Lapsi (= n. 50 v. mies) ei koskaan käynyt isäänsä tapaamassa, vaikka aikanaan oli kovasti otettu yhteyttäkin ja pyydetty, että voisivat tavata. Alkuun kuulemma äitinsä sähläsi välissä pitäen huolen siitä, että mies ei lastaan saa nähdä. Mutta se on vain minulle kerrottu asia, todenperäisyyttä en tiedä.
En ole perinnöstä katkera, en ole perillinen millään lailla. Ajattelimme vain muutamien muiden kanssa, että miksi ihmeessä nähdä vaivaa jonkun sellaisen asian eteen, mikä ei itselle kuulu eikä kiitosta edes tule. Vainajallehan asialla ei ole mitään merkitystä.
Ai syyttelen "lasta?" No en syyttele, olen vain sitä mieltä, että aikuisen ihmisen kuuluisi itsensä huolehtia omista asioistaan, varsinkin noinkin tärkeistä. Ja ainakin korvata toiselle tämän vaivannäön.
Jos et tiedä itsekään miten asiat menivät, niin huolehdi tosiaan sinäkin vain omista asioistasi. Et voi tietää mitä taustalla oli ja miksi vaivannäkö ei kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhus olen itsekin kirjoitti:
Vanhus on aikuinen ihminen, ei lapsi tai paketti, jota siirretään ja jonka,puolesta päätetään. Kyllä vanhuksella on oikeus itse päättää, että haluaa asua kotona silläkin riskillä, että kaatuu ja kuolee kotiin. Tai elämä on elämää hiukan vähemmillä vaatimuksilla, esim. Siisteyttä ja ruokahuolto kohtaa, kuin mitä sukulaiset, hoivatyöntekijöihin näkevät, että sen tulisi olla. Eri asia on, jos lääketieteellisesti todetaan, että ei itse pysty ymmärtämään tilannettaan ja sen seurauksia. Silloin ei voi itse päättää. Toki vanhukselle voi kertoa, mitä etuja olisi esim. Palvelujen vastaanottamisesta tai hoivakotiin siirtymisestä. Mutta päätös on vanhuksen itsensä.
Tällöin myös vanhuksen olisi elettävä päätöksensä kanssa eikä vyöryttää sitä jälkikasvulleen että mitään en osta enkä minnekään lähde,mutta vaadin syyllistämällä teidän minut hoitavan ja kaiken tekevän. Kuten äiti tekee. Hän määrää itsestään ja samalla syyllistää kun emme voi olla 24/7 auttamassa. Kun hän siis ei tarvi ja halua palveluja ostaa. Mutta lasten pitää olla kotipalvelu.
No niin pitäisi elää, mutta vaikuttaa siltä että hän ei näin ajattele. Ja valittamalla asiasta ja suostumalla hänen pompotukseensa hakkaat itse päätäsi seinään. Myönnä ja hyväksy, että hän ei tule ajatteluaan muuttamaan ja tee omat päätöksesi. Ihmisillä on välillä vielä aikuisenakin ihmeellisiä odotuksia ja toiveita vanhemmilleen sen sijaan että he tarkastelisivat heitä ihan rehellisesti ihmisinä ja ymmärtäisivät sen että omatkin vanhemmat saa laittaa vastuuseen tekemisistään eikä lapsen tarvitse kiitollisuuden velassa kiukkuisena ja uupuneena heitä hoitaa. Ei äitisi muutu.
Minä olin pitkään huolissani yksin asuvasta isästäni. Asuu omakotitalossa, pihaa hoidettavana, ei ole koskaan asunut muualla. Yritin puhua että muuta lähemmäs palveluja, ei pihatöitä. Mutta hän ei osaisi asua muualla. Todennäköisesti tuttu ympäristö ja arjen puuhat pitää toimintakykyä yllä. Sitten aloin ajatella, että hän päättää, jos haluaa asua siellä missä riskinä on että puunhakumatkalla kaatui, lyö päänsä eikä voi soittaa apua niin se on niin. Ihan kamala ajatus, mutta ehkä oman perheen sairastumisten ja kuolemien vuoksi olen alkanut ajatella että elämä ja kuolema on karua. Ei ihmisen poismeno ole välttämättä nättiä, mutta olemme sellaisessa kuplassa missä ei tätä tiedosteta ja sitten kun se tulee kohdalle niin ihmiset sekoaa, tuhlaavat omaa elämäänsä yrittämällä kääntää jonkun toisen ihmisen pään ja uuvuttavat itsensä. Dementikot erikseen, olen perheeni kanssa huolehtinut samassa pihapiirissä asuneesta dementoituneesta mummostamme vuosia ja tiedän mitä se on, kun toinen lähtee yöllä jonnekin ja soittelee naapureille ja kieltäytyy lopulta tekemästä itse mitään(tai ei osaa). Mutta kuitenkin täysjärkiset mummelit ja papat tehkööt valintansa. Jos vointi menee liian huonoksi niin huoli-ilmoituksia kehiin niin viranomaisten pitää tilanne tarkistaa. Ei se nyt ratkaise välttämättä tilannetta, mutta omaisella ei ole mitään velvollisuutta hoitaa. Jos kunto on heikko ja tekee huoli-ilmoituksen niin silloin siihen tulee viranomaisen velvollisuus setviä asiaa mummon/vaarin kanssa eikä viranomainen voi jättää sitä siihen.
Ei huoli-ilmoitus ole auttanut mitään. Äiti pysyy kotona ja selittää että kyllä hän pärjää. Tsemppaa just sen hetken näyttääkseen ja luovuttaa kävijöiden lähdettyä odottelemaan että lapset...Minä en ole enää juuri suostunut palvelemaan, se ei estä äitiä ruikuttamasta ja syyllistämästä. En sentään voi häntä blokata kokonaan yhteyksistä.
Ei huoli-ilmoitus itsessään mitään tee, mutta ainakin on ilmoittanut asian eteenpäin. Tuossa joku totesikin että vastuu palautuu vanhukselle itselleen ja niinhän se on. Ei toista voi pakottaa ja se on vaan hyväksyttävä. Suurinta ahdistusta tulee siitä kun taistelee tätä vastaan sen sijaan että hyväksyy tilanteen ja laittaa itse rajoja. Minä rajaan omaa vanhempaani. On tunne-elämältään joissain asioissa epäkypsä, mikä näkyy mm siinä että korostaa korostamasta päästyään omaa vaatimattomuuttaan ja kuinka ei tarvitse oikeastaan mitään ja voisi elää vain vedellä ja riisillä (oikeasti), halveksii hyvin moni asioita ja on siinä mielessä kuitenkin itsekeskeinen että arvostelee esim minun elämääni kuten harrastuksiani tai suunnitelmiani vaikka ne eivät millään lailla häntä koske. Hän ei muuta toimintatapojaan, se on hänen syvälle pinttynyttä maailmankatsomustaan ja persoonaansa joten olen ilmoittanut että hän loukkaa minua ja anteeksi pyynnöistänsä huolimatta pidän vuorpvaikutuksen minimissään koska hän ei muutu - anteeksipyyntö ei ole sillä tavalla aito koska hän ei silti normaalin ihmisem tavoin mene itseensä miettimään ja muuttamaan asiaa vaan tämä sama on toistunut kunnes ymmärsin että hän ei muutu ja minun kuuluu suojella itseäni vanhempani myrkyllisyydeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt talvella, kun monella sähkölasku on 3000 - 4000 kuukaudessa ja verovähennystä saa 600 niin miten ihmiset jaksaa käydä auttamassa vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylläri että naisten pitäisi hoitaa, oman työnsä ja lapsiensa ohella. Näinhän yhteiskunta vieläkin ajattelee.
Kyllä niitä on omaishoitajissa miehiäkin. Tämä ei ole sukupuolikysymys vaikka niin haluatkin kääntää. Alatko jauhamaan seuraavaksi sukunimistä?
Lähes kaikki omaishoitajamiehet ovat samassa taloudessa asuvia puolisoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylläri että naisten pitäisi hoitaa, oman työnsä ja lapsiensa ohella. Näinhän yhteiskunta vieläkin ajattelee.
Kyllä niitä on omaishoitajissa miehiäkin. Tämä ei ole sukupuolikysymys vaikka niin haluatkin kääntää. Alatko jauhamaan seuraavaksi sukunimistä?
Lähes kaikki omaishoitajamiehet ovat samassa taloudessa asuvia puolisoita.
Varmasti, koska he saavat eläkkeen ja sen lisäksi tulee omaishoitokorvaus.
Työtön ei voi alkaa omaishoitajaksi, koska silloin otetaan työttömyyskorvaus pois eikä saa oman asunnon ja lasten kuluja maksettua.
Kotihoitaja käy 2-3 kertaa päivässä ja on 10 minuuttia kerralla, hän auttaa pukemisessa, antaa aamupalaa ja lääkkeet, maksu menee eläkkeen suuruuden mukaan noin 400-1000 euroa kuukaudessa.
Ateriapalvelu tuo pakettiautolla mikrossa lämmitettävän lämpimän ruoan, maksaa noin 7,50 annos.
Muut ruoat tilataan kaupasta, kauppa ottaa kotiinkuljetus maksun.
Kodin siivous ostetaan yksityiseltä siivousyritykseltä.
Kunnilla ja kaupungeilla ei ole kodin siivous palveluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylläri että naisten pitäisi hoitaa, oman työnsä ja lapsiensa ohella. Näinhän yhteiskunta vieläkin ajattelee.
Kyllä niitä on omaishoitajissa miehiäkin. Tämä ei ole sukupuolikysymys vaikka niin haluatkin kääntää. Alatko jauhamaan seuraavaksi sukunimistä?
Lähes kaikki omaishoitajamiehet ovat samassa taloudessa asuvia puolisoita.
Jos miespuolinen samassa taloudessa elävä puoliso voi saada omaishoitajakorvauksen, kyllähän se haetaan. Milloinkas miehet mitään ilmaiseksi tekisivät. Mutta miespuolinen omaishoitaja usein saa paljon apua suvun naisilta, joille ei makseta korvauksia. Toki saman katon alla eläessä sitä hommaa jää miehelle itselleenkin, mutta väitän silti, että mies pääsee tässä usein helpommalla kuin vastaavaan tilanteeseen joutunut nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylläri että naisten pitäisi hoitaa, oman työnsä ja lapsiensa ohella. Näinhän yhteiskunta vieläkin ajattelee.
Kyllä niitä on omaishoitajissa miehiäkin. Tämä ei ole sukupuolikysymys vaikka niin haluatkin kääntää. Alatko jauhamaan seuraavaksi sukunimistä?
Lähes kaikki omaishoitajamiehet ovat samassa taloudessa asuvia puolisoita.
Jos miespuolinen samassa taloudessa elävä puoliso voi saada omaishoitajakorvauksen, kyllähän se haetaan. Milloinkas miehet mitään ilmaiseksi tekisivät. Mutta miespuolinen omaishoitaja usein saa paljon apua suvun naisilta, joille ei makseta korvauksia. Toki saman katon alla eläessä sitä hommaa jää miehelle itselleenkin, mutta väitän silti, että mies pääsee tässä usein helpommalla kuin vastaavaan tilanteeseen joutunut nainen.
Onko se miehen tai miesten syytä jos nainen ei edes pyydä sitä apua keneltäkään vaan päättää että selviytyy yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei sinne kukaan pääse. miettikään nyt ittekki vanhenette ja PÄÄSETTE vanhainkotiin
Niin, toivottavasti pääsen.
Ettekös te juurikin ole hylänneet hänet?
Teitä on monta. Miksi ette hoida?
Itsehän te uhriudutte.
Eikö joku MUU voi hoitaa? Eihän me itse.
Paskat sukulaiset mummillasi.
Paska tuuri.
Toivon mummillesi kaikkea hyvää ja ymmärrän hyvin hänen ajatusta.
Vierailija kirjoitti:
Kotihoitaja käy 2-3 kertaa päivässä ja on 10 minuuttia kerralla, hän auttaa pukemisessa, antaa aamupalaa ja lääkkeet, maksu menee eläkkeen suuruuden mukaan noin 400-1000 euroa kuukaudessa.
Ateriapalvelu tuo pakettiautolla mikrossa lämmitettävän lämpimän ruoan, maksaa noin 7,50 annos.
Muut ruoat tilataan kaupasta, kauppa ottaa kotiinkuljetus maksun.
Kodin siivous ostetaan yksityiseltä siivousyritykseltä.
Kunnilla ja kaupungeilla ei ole kodin siivous palveluita.
Palkatkaa itse siihen joku hoitamaan.
Tai käykää itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No,paikkakunnan hoivakodin sivut esiin. Esittelette miten siellä on samanikäistä seuraa,ei tarvitse olla yksin,on esityksiä ja harrastusryhmiä ja vaikka mitä. Pääsee pihalle ja saa plaplaplapallap
"Sitten voidaan aina tulla käymään siellä...saat oman huoneen,siivooja käy,ja me vaan kuule juodaan ravintolassa kahvia...minä tarjoan"
Kannattaa kertoa sitten myös että se on mummon vapaus ja itsemääräämisoikeus mennyt kertaheitolla. Ja sopivassa kohdassa kunnon heiketessä pumpataan morfiinilla taju pois ja jätetään syöttämättä ja juottamatta. Ja kas näin kätevästi saadaan seuraavalle tilaa.
Missä vaiheessa mummo kuvittelee, että hänen vapautensa itsemääräämisoikeitensa ulottuu aikuisiin lapsiinsa? Heilläkin on samat oikeudet.
Siinä onkin syydä hakea kompromissi. Yhteiskunnalta ja sukulaisilta vähän apua mitä kukakin pystyy että kotona asuminen onnistuu. Ei ole niin vaikeaa, näin on tehty iät ja ajat.
Minusta on ihan turha romantisoida aikaa jolloin vanhukset "hoidettiin" kotona. Ei ne vahusten olot toisten nurkissa aina olleet kovin hääppöset ja ehkä sillä oli myös oma osuutensa siihen että elinikä oli huomattavasti matalampi kuin nykyisin.
Niinpä, agraariyhteiskunnassa vanhukset hoidettiin kotona, mutta jotkut päätyivät köyhyydessään kiertämään eri taloissa, heistä tuli ruotimummoja ja ruotiukkoja. He, jotka kynnelle kykenivät, saivat lupalapun kerjäämistä varten. Huutokaupat olivat myös aivan tavallisia, viimeksi ihmisiä huutokaupattiin Suomessa muistaakseni 1930-luvulla. Lisäksi tulivat nämä "kyrkfattige", en muista nyt oikeaa kirjoitusasua enkä osaa sitä täsmällisesti kääntää.
Miksi ette ota itse vastuuta?
Ei ole pakko uhriutua järjestelmän armoille.
Vierailija kirjoitti:
Ettekös te juurikin ole hylänneet hänet?
Teitä on monta. Miksi ette hoida?
Itsehän te uhriudutte.
Eikö joku MUU voi hoitaa? Eihän me itse.Paskat sukulaiset mummillasi.
Paska tuuri.
Toivon mummillesi kaikkea hyvää ja ymmärrän hyvin hänen ajatusta.
Olet joko typerä tai et muuten ymmärtänyt aloitusta. Muista tämä mielipiteesi sitten, kun omat vanhempasi tarvisevat apuasi.
Tuossahan se lukee aloituksessa: tyttäret hoitaa. Jauha sinä vaan omasta sukunimestäsi jos haluat, ei liittyne tähän mitenkään.