Lue keskustelun säännöt.
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No,paikkakunnan hoivakodin sivut esiin. Esittelette miten siellä on samanikäistä seuraa,ei tarvitse olla yksin,on esityksiä ja harrastusryhmiä ja vaikka mitä. Pääsee pihalle ja saa plaplaplapallap
"Sitten voidaan aina tulla käymään siellä...saat oman huoneen,siivooja käy,ja me vaan kuule juodaan ravintolassa kahvia...minä tarjoan"
Kannattaa kertoa sitten myös että se on mummon vapaus ja itsemääräämisoikeus mennyt kertaheitolla. Ja sopivassa kohdassa kunnon heiketessä pumpataan morfiinilla taju pois ja jätetään syöttämättä ja juottamatta. Ja kas näin kätevästi saadaan seuraavalle tilaa.
Missä vaiheessa mummo kuvittelee, että hänen vapautensa itsemääräämisoikeitensa ulottuu aikuisiin lapsiinsa? Heilläkin on samat oikeudet.
Siinä onkin syydä hakea kompromissi. Yhteiskunnalta ja sukulaisilta vähän apua mitä kukakin pystyy että kotona asuminen onnistuu. Ei ole niin vaikeaa, näin on tehty iät ja ajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No,paikkakunnan hoivakodin sivut esiin. Esittelette miten siellä on samanikäistä seuraa,ei tarvitse olla yksin,on esityksiä ja harrastusryhmiä ja vaikka mitä. Pääsee pihalle ja saa plaplaplapallap
"Sitten voidaan aina tulla käymään siellä...saat oman huoneen,siivooja käy,ja me vaan kuule juodaan ravintolassa kahvia...minä tarjoan"
Kannattaa kertoa sitten myös että se on mummon vapaus ja itsemääräämisoikeus mennyt kertaheitolla. Ja sopivassa kohdassa kunnon heiketessä pumpataan morfiinilla taju pois ja jätetään syöttämättä ja juottamatta. Ja kas näin kätevästi saadaan seuraavalle tilaa.
Morfiinia ei todellakaan anneta MISSÄÄN muuten kuin syöpä- tai muihin koviin kiputiloihin ja hyvin pienin määrin. Ongelmana useinmiten ettei anneta edes riittävästi noihin kiputiloihin.
Paitsi kun näännyttämällä nälkään ja janoon halutaan päästä ihmisestä eroon.
Kun ihminen on kuolemisen viimeisissä vaiheissa, hän ei halua ruokaa eikä juomaa. Väkisin nesteyttäminen aiheuttaa kipuja. Että silleen.
Juu, mutta kun nämä ihmiset ei aina ole kuolemisen viimeisessä vaiheessa.
Ja sinä asiantuntijana tiedät tämän millä perusteella?
Nähnyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No,paikkakunnan hoivakodin sivut esiin. Esittelette miten siellä on samanikäistä seuraa,ei tarvitse olla yksin,on esityksiä ja harrastusryhmiä ja vaikka mitä. Pääsee pihalle ja saa plaplaplapallap
"Sitten voidaan aina tulla käymään siellä...saat oman huoneen,siivooja käy,ja me vaan kuule juodaan ravintolassa kahvia...minä tarjoan"
Kannattaa kertoa sitten myös että se on mummon vapaus ja itsemääräämisoikeus mennyt kertaheitolla. Ja sopivassa kohdassa kunnon heiketessä pumpataan morfiinilla taju pois ja jätetään syöttämättä ja juottamatta. Ja kas näin kätevästi saadaan seuraavalle tilaa.
Morfiinia ei todellakaan anneta MISSÄÄN muuten kuin syöpä- tai muihin koviin kiputiloihin ja hyvin pienin määrin. Ongelmana useinmiten ettei anneta edes riittävästi noihin kiputiloihin.
Paitsi kun näännyttämällä nälkään ja janoon halutaan päästä ihmisestä eroon.
Kun ihminen on kuolemisen viimeisissä vaiheissa, hän ei halua ruokaa eikä juomaa. Väkisin nesteyttäminen aiheuttaa kipuja. Että silleen.
Juu, mutta kun nämä ihmiset ei aina ole kuolemisen viimeisessä vaiheessa.
Ja sinä asiantuntijana tiedät tämän millä perusteella?
Nähnyt
No, olen nähnyt kaksi kuolemisen viimeistä vaihetta, jossa kuoleva ei missään tapauksessa halunnut ruokaa eikä nesteytystä, sitä paitsi nesteyttäminen olisi aiheuttanut lisää kipuja, koska neste olisi syöpien takia päätynyt väärään kohtaan elimistössä. Kolmannen tapauksen olen kuullut läsnä olleilta. Niin että missä olet nähnyt vanhuksia tapettavan nälkää ja janoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No,paikkakunnan hoivakodin sivut esiin. Esittelette miten siellä on samanikäistä seuraa,ei tarvitse olla yksin,on esityksiä ja harrastusryhmiä ja vaikka mitä. Pääsee pihalle ja saa plaplaplapallap
"Sitten voidaan aina tulla käymään siellä...saat oman huoneen,siivooja käy,ja me vaan kuule juodaan ravintolassa kahvia...minä tarjoan"
Kannattaa kertoa sitten myös että se on mummon vapaus ja itsemääräämisoikeus mennyt kertaheitolla. Ja sopivassa kohdassa kunnon heiketessä pumpataan morfiinilla taju pois ja jätetään syöttämättä ja juottamatta. Ja kas näin kätevästi saadaan seuraavalle tilaa.
Missä vaiheessa mummo kuvittelee, että hänen vapautensa itsemääräämisoikeitensa ulottuu aikuisiin lapsiinsa? Heilläkin on samat oikeudet.
Siinä onkin syydä hakea kompromissi. Yhteiskunnalta ja sukulaisilta vähän apua mitä kukakin pystyy että kotona asuminen onnistuu. Ei ole niin vaikeaa, näin on tehty iät ja ajat.
Minusta on ihan turha romantisoida aikaa jolloin vanhukset "hoidettiin" kotona. Ei ne vahusten olot toisten nurkissa aina olleet kovin hääppöset ja ehkä sillä oli myös oma osuutensa siihen että elinikä oli huomattavasti matalampi kuin nykyisin.
Tässä aloituksessa nyppii eniten sananvalinta: mummi "uhriutuu".
Se kertoo, että ap:llä on jonkinlainen pääsy mummin mieleen: hän pystyy päättelemään että mummi feikkaa ja liioittelee tunteitaan ja syyllistää omaisiaan.
Vai voisiko olla kyseessä sittenkin pelkkä omaisen olettamus ja tulkinta mummin käytöksestä ja sanomista asioista.
Jos mummi sanoo toivovansa, että haluaisin hoitajien sijasta nähdä tyttäriään ja "suvun tyttäriä", niin eikö se kerro inhimillisen lämmön tarpeesta, (ja siitä aikansa eläneestä käsityksestä, että vanha ihminen olisi jotenkin elävä osa sukua, jota käytäisiin usein tervehtimässä, lapsenlapsetkin jopa!).
Se kertoo myös siitä, että mummo ei ole enää kartalla nykyajassa. Hänen nuoruudessaan vanhainkodit olivat karuja paikkoja, se mielikuva väikkyy varmaan hänen mielessään, ainakin 97-vuotiaan kotona asuvan isäni mielessä väikkyy.
Tämä sama isä sanoi, että omatunto on jännä kapistus, se alkaa toden teolla toimia vasta vanhalla iällä. Hän saattoi murehtia jotain koiran lopettamista vuosikymmeniä sitten. Ottakaa tämä huomioon, kun teette ratkaisuja vanhustenne suhteen. Idea, joka nyt tuntuu hyvältä, voi 20 vuoden päästä tuntuakin huonolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No,paikkakunnan hoivakodin sivut esiin. Esittelette miten siellä on samanikäistä seuraa,ei tarvitse olla yksin,on esityksiä ja harrastusryhmiä ja vaikka mitä. Pääsee pihalle ja saa plaplaplapallap
"Sitten voidaan aina tulla käymään siellä...saat oman huoneen,siivooja käy,ja me vaan kuule juodaan ravintolassa kahvia...minä tarjoan"
Kannattaa kertoa sitten myös että se on mummon vapaus ja itsemääräämisoikeus mennyt kertaheitolla. Ja sopivassa kohdassa kunnon heiketessä pumpataan morfiinilla taju pois ja jätetään syöttämättä ja juottamatta. Ja kas näin kätevästi saadaan seuraavalle tilaa.
Missä vaiheessa mummo kuvittelee, että hänen vapautensa itsemääräämisoikeitensa ulottuu aikuisiin lapsiinsa? Heilläkin on samat oikeudet.
Siinä onkin syydä hakea kompromissi. Yhteiskunnalta ja sukulaisilta vähän apua mitä kukakin pystyy että kotona asuminen onnistuu. Ei ole niin vaikeaa, näin on tehty iät ja ajat.
Minusta on ihan turha romantisoida aikaa jolloin vanhukset "hoidettiin" kotona. Ei ne vahusten olot toisten nurkissa aina olleet kovin hääppöset ja ehkä sillä oli myös oma osuutensa siihen että elinikä oli huomattavasti matalampi kuin nykyisin.
Ennen vanhaan maalaisoloissa se mummi asui siinä lapsensa perheen kanssa alusta alkaen. Yleensä sillä teetettiin töitä niin pitkään kuin pystyi, sitten se vaan makasi jossain huoneen nurkassa ja syötettiin ja käytettiin huusissa tai sangolla. Ei se nyt niin hääviä elämistä ollut kenelläkään. Mutta ei ollut vaihtoehtoja. Jos ei ollut omaisia, niin myytiin huutolaiseksi jonkun talon nurkkaan, huonolle hoidolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylläri että naisten pitäisi hoitaa, oman työnsä ja lapsiensa ohella. Näinhän yhteiskunta vieläkin ajattelee.
25 prossaa oli miehiä v. 2016.
Onko sinulle yllätys, että naisille hoivataidot ovat luontaisempia kuin miehille, johtuen naisten paksummasta aivokurkiaisesta, joka mahdollistaa hyvän tietoliikenteen oikean ja vasemman aivopuoliskon välillä. Siksi naiset ovat parempia lukemaan mikroilmeitä ja eleitä kuin miehet ja pystyvät kommunikoimaan hyvin lapsen tai vanhuksen kanssa.
Myös naisen hormonitoiminta tukee hoivaavia mielentiloja.
Sori, nää on ihan faktoja, vaikka ne ei sovikaan nykyiseen ihmiskuvaan, jonka mukaan miehet ja naiset ovat iiiihan samanlaisia. :)
Toki hoivataitojen aliarvostus näkyy palkkauksessa ja esim. omaishoidontuissa.
Minusta miesten fyysinen voima ja analyyttinen järkiperäinen ajattelu on suurin etu silloin, kun vastaanlaittavaa ihmistä täytyy pestä, puettaa ja siirrellä. Tai kun tulee lyöntiä kohti. Tai kun asiat täytyy saada tehtyä, vaikka vanhus laittaa periaatteestakin vastaan. Eli todellakin harmi, että vanhusten hoivatyötä tekee se sukupuoli, jolla tähän on huonommat edellytykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä aloituksessa nyppii eniten sananvalinta: mummi "uhriutuu".
Se kertoo, että ap:llä on jonkinlainen pääsy mummin mieleen: hän pystyy päättelemään että mummi feikkaa ja liioittelee tunteitaan ja syyllistää omaisiaan.
Vai voisiko olla kyseessä sittenkin pelkkä omaisen olettamus ja tulkinta mummin käytöksestä ja sanomista asioista.
Jos mummi sanoo toivovansa, että haluaisin hoitajien sijasta nähdä tyttäriään ja "suvun tyttäriä", niin eikö se kerro inhimillisen lämmön tarpeesta, (ja siitä aikansa eläneestä käsityksestä, että vanha ihminen olisi jotenkin elävä osa sukua, jota käytäisiin usein tervehtimässä, lapsenlapsetkin jopa!).
Se kertoo myös siitä, että mummo ei ole enää kartalla nykyajassa. Hänen nuoruudessaan vanhainkodit olivat karuja paikkoja, se mielikuva väikkyy varmaan hänen mielessään, ainakin 97-vuotiaan kotona asuvan isäni mielessä väikkyy.
Tämä sama isä sanoi, että omatunto on jännä kapistus, se alkaa toden teolla toimia vasta vanhalla iällä. Hän saattoi murehtia jotain koiran lopettamista vuosikymmeniä sitten. Ottakaa tämä huomioon, kun teette ratkaisuja vanhustenne suhteen. Idea, joka nyt tuntuu hyvältä, voi 20 vuoden päästä tuntuakin huonolta.
Kyllä meillä käydään mummilla ihan riittämiin. Mutta kun sekään ei riitä. Mikään ei riitä. Niitten "suvun tyttärien" pitäisi olla siellä mummin luona koko ajan. Ja miten nykyaikana sen järjestät, jos vain yksi tai kaksi asuu edes jonkunlaisen järjellisen matkan päässä. Muut kaikki eri puolilla Suomea, kaikki ei edes tässä maassa. Ja nykyään suvut ei ole isoja, ei meillä niitä suvun naisia ole kovinkaan montaa. Kaikki kaatuisi heidän päälleen?
On helppo sanoa, että se on vain järjestelykysymys, kun ei tiedä ihmisten tilanteita.
Minä olisin halunnut lisätä kotisairaanhoitajan käyntejä, mutta äiti ei halua, vaikka se olisi hänelle turvallisempaa ja hän saisi ne käynnit ilmaiseksi, koska ne maksaa veteraaniliitto. Mutta ei käy. Kerran kokeiltiin, äiti meni aivan sekaiseksi ja alkoi huutaa että ei täällä tarvi vieraitten ihmisten hänen luonaan rampata! Piti lopettaa, sanoa, että no me tyttäret käymme sitten edelleen, koska kumminkin huoli vanhuksesta on aina mielessä. Meidät hän kelpuuttaa.
Kyllähän se joskus käy mielessä, että äiti itse ei ole joutunut hoitamaan ketään. Omat vanhempansa kuolivat jo sen verran nuorina ja äkillisesti, ettei kukaan lapsistaan joutunut heitä hoitamaan mitenkään. Lastenlasten hoitaminen on ollut erittäin vähäistä, hän vetosi aina huonoihin jalkoihinsa ja huonoon oloonsa, jos häneltä uskalsi pyytää edes yhtä yötä joskus. Isä kuoli äkillisesti jo 50-vuotiaana. Joten äiti on itse saanut kyllä elää hyvinkin vapaata elämää mistään vastuista. Sillä kai hän ei tätä tilannetta ymmärräkään. Jos tätä olisi kestänytkin vain vähän aikaa, mutta laskin juuri, että olemme nyt siskoni kanssa hoitaneet äidin asioita koko ajan enenevässä määrin noin 30 vuotta.
Kun siskoni mies sai vakavan sairauskohtauksen, äiti oli vain mielissään ja sanoi, että jos se kuolee, niin sittenhän se siskoni voi muuttaa tänne hänen luokseen asumaan, sehän olisi hyvä juttu.
Ei tiennyt olisiko itkenyt vai nauranut tuon kuultuamme. Niin tyypillistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen sivusta seurannut erään seniorihenkilön elämää. Kun hänen puolisonsa kuoli, tein kaikki perunkirjoitukseen, pesänselvitykseen ja - jakoon sekä veroilmoituksiin liittyvät paperihommat. Kun vuosi meni ja kaikki oli kunnossa, mies soitti, että veronpalautuskin oli tullut. Näin, kuinka varoissaan pari oli. Hän ei missään vaiheessa kysynyt, tuliko minulle kuluja asioiden hoidosta (tuli puhelin- ja postikuluja suoraan), muodollista kysymystä edes odotin. Olen tietoinen, millaisentestamentin lapseton pariskunta ja ko henkilö on tehnyt ja kenelle hänen jälkeensä varat menevät, mikä keljuttaa, koska saajaa ei ole näkynyt 20 vuoteen kuin kerran, mutta ei koskaan, kun ko henkilöt ovat joutuneet esim. sairaalaan ja sieltä kotiin toipumaan. Mies on saita kuin mikä ja kertoo vieläkin laittavansa säästöön lähes eläkkeensä. Ei raaski ostaa palveluita kotiin jne.
Kannattaakin tehdä selväksi ajoissa, ettei totuta avullaan ilmaiseen naapuriapuun, vaan varat käytettäisiin henkilön hyväksi hänen eläessään.
No jos olet vain naapuri tai muu sivullinen, älä nyt ainakaan enempää hänen asioitaan hoitele, kun et niistä mitään korvaustakaan saa.
Muakin hiukan ärsytti, kun yksi sukulaismies kuoli ja häneltä jäi avioton lapsi, jota ei ollut koskaan nähnytkään. Maksoi vain aikanaan elatusmaksut. Miehen kuoleman jälkeen se lapsi (eli aikuinenhan se tietysti oli, viisikymppinen jo) olisi ollut velvollinen hoitamaan perunkirjoituksen, mutta siihenhän sitten innokkaasti ryhtyi yksi toinen sukulainen ja teki kaiken sen työn, mikä olisi kuulunut sen perillisen itsensä hoitaa. Kaikki, mitä mieheltä jäi, meni tälle ikinä naamaansa näyttämättömälle lapselleen. Ilmestyi sentään kutsuttuna sitten siihen perunkirjoitustilaisuuteen, kun oli kai pakko. Sai talon, auton, kesämökin, sijoitusasunnon ja merkittävän määrän rahaa.
Minä en olisi sormeanikaan nostanut asian eteen. Mitään tuo perillinen ei maksanut vaivanpalkaksi. Perunkirjoittaja oli eläkkeellä oleva lakimies eli teki työn ns. yksityishenkilönä. Oli hän kuulemma esittänyt jonkinlaisen korvaussumman työstään, mutta kun ei sattunut olemaan senttiäkään rahaa tällä perillisellä sillä hetkellä, niin antoi asian olla. Koskaan ei mitään kuulunut jälkeenpäinkään.
Niin helppoa se on joskus. Minä en olisi moiseen ryhtynyt toisen ihmisen puolesta. Jos perinnön haluaa saada, niin kyllä se jonkinlaista aktiviteettia vaatii sitten siltä perilliseltä itseltäänkin. Jääköön ilman, jos ei aikaiseksi saa. Tieto kuolemasta kuitenkin oli mennyt perille, mutta hautajaisiin ei tullut eikä edes muistotervehdystä laittanut. Muut sukulaiset laativat kuolinilmoituksenkin lehteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No,paikkakunnan hoivakodin sivut esiin. Esittelette miten siellä on samanikäistä seuraa,ei tarvitse olla yksin,on esityksiä ja harrastusryhmiä ja vaikka mitä. Pääsee pihalle ja saa plaplaplapallap
"Sitten voidaan aina tulla käymään siellä...saat oman huoneen,siivooja käy,ja me vaan kuule juodaan ravintolassa kahvia...minä tarjoan"
Kannattaa kertoa sitten myös että se on mummon vapaus ja itsemääräämisoikeus mennyt kertaheitolla. Ja sopivassa kohdassa kunnon heiketessä pumpataan morfiinilla taju pois ja jätetään syöttämättä ja juottamatta. Ja kas näin kätevästi saadaan seuraavalle tilaa.
Missä vaiheessa mummo kuvittelee, että hänen vapautensa itsemääräämisoikeitensa ulottuu aikuisiin lapsiinsa? Heilläkin on samat oikeudet.
Siinä onkin syydä hakea kompromissi. Yhteiskunnalta ja sukulaisilta vähän apua mitä kukakin pystyy että kotona asuminen onnistuu. Ei ole niin vaikeaa, näin on tehty iät ja ajat.
Minusta on ihan turha romantisoida aikaa jolloin vanhukset "hoidettiin" kotona. Ei ne vahusten olot toisten nurkissa aina olleet kovin hääppöset ja ehkä sillä oli myös oma osuutensa siihen että elinikä oli huomattavasti matalampi kuin nykyisin.
Ennen vanhaan maalaisoloissa se mummi asui siinä lapsensa perheen kanssa alusta alkaen. Yleensä sillä teetettiin töitä niin pitkään kuin pystyi, sitten se vaan makasi jossain huoneen nurkassa ja syötettiin ja käytettiin huusissa tai sangolla. Ei se nyt niin hääviä elämistä ollut kenelläkään. Mutta ei ollut vaihtoehtoja. Jos ei ollut omaisia, niin myytiin huutolaiseksi jonkun talon nurkkaan, huonolle hoidolle.
Kun päätyy vuodepotilaaksi, mikä tahansa infektio voi viedä hengen. Nykypäivänäkin. Saatika vanhaan aikaan kun ei hoitokeinoja ollut, tai ei tunnistettu. Tänäpäivänäkin virtsatietulehdus jää vanhuksilta usein huomaamatta, ja on siihen mummuja kuollutkin. Ei kertakaikkiaan elimistö toivu vaikka miten olisi "tavallinen" ja helppo hoitaa.
Toinen paha on perusflunssa. Siitä helposti keuhkokuume niin se on menoa.
Ennen ei tosiaan noin vain sinniteltu sinne päälle kasikymppiseksi, tai vielä vanhemmaksi. Kun jalat ei enää kantaneet ja vietti kaiken ajan vuoteessa, niin loppu tuli seuraavan infektiotaudin myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylläri että naisten pitäisi hoitaa, oman työnsä ja lapsiensa ohella. Näinhän yhteiskunta vieläkin ajattelee.
25 prossaa oli miehiä v. 2016.
Onko sinulle yllätys, että naisille hoivataidot ovat luontaisempia kuin miehille, johtuen naisten paksummasta aivokurkiaisesta, joka mahdollistaa hyvän tietoliikenteen oikean ja vasemman aivopuoliskon välillä. Siksi naiset ovat parempia lukemaan mikroilmeitä ja eleitä kuin miehet ja pystyvät kommunikoimaan hyvin lapsen tai vanhuksen kanssa.
Myös naisen hormonitoiminta tukee hoivaavia mielentiloja.
Sori, nää on ihan faktoja, vaikka ne ei sovikaan nykyiseen ihmiskuvaan, jonka mukaan miehet ja naiset ovat iiiihan samanlaisia. :)
Toki hoivataitojen aliarvostus näkyy palkkauksessa ja esim. omaishoidontuissa.
Minusta miesten fyysinen voima ja analyyttinen järkiperäinen ajattelu on suurin etu silloin, kun vastaanlaittavaa ihmistä täytyy pestä, puettaa ja siirrellä. Tai kun tulee lyöntiä kohti. Tai kun asiat täytyy saada tehtyä, vaikka vanhus laittaa periaatteestakin vastaan. Eli todellakin harmi, että vanhusten hoivatyötä tekee se sukupuoli, jolla tähän on huonommat edellytykset.
Tää on muuten ihan totta. On sääli että nykyajan ihminen on niin vieraantunut luonnosta että vanhustenhoitoa pidetään naisten työnä. Homonien vaikutuksista jos kirjoittaa niin kannattaa ensin tutustua aiheeseen kunnolla ettei käy noin että tulee perusteltua jäätelönsyönnilla hukkumistilastoja. Fakta on fakta vaikka siitä tulisiki paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot te että nyky-yhteiskunta on kiristänyt vaatimuksiaan niin paljon että entisenkaltaiselle perheen sisäiselle hoitotyölle ei enää löydy sijaa, nykyisin pitää olla niin tehokasta että hoivakoti on ainoa malli.
Ei hän ymmärrä, vaan on sitä mieltä että esim. minä, siskoni tai yksi serkuistani voisivat vallan hyvin ryhtyä hänen hoitajakseen kun heillä on molemmilla niin hyväpalkkaiset miehet ettei hänen mielestään tarvitse käydä töissä.
Serkkuni mies on tosiaan lääkäri, mutta niin on serkkunikin ja on ihan ymmärrettävää ettei hän halua vaihtaa työtään mummin hoitamiseen. Sisko taas on tarjoilija ja miehensä asianajaja, ja etenkin häntä mummi syyllistää kun käy mieluummin töissä.
Minä olen opettaja ja mies myöskin, ja mummi ihmettelee että eikö sitä yhden opettajan palkalla voisi elättää noin pienen perheen (meillä on kaksi lasta).
-apElämän raadollisuus on siinä, että välillä läheistenkin ihmisten maailmankuvat ja käsitykset ovat hyvin erilaisia ja siitä tulee paha mieli. Mummosi saa toki ajatella arvomaailmansa ja näkemyksensä mukaisesti, mutta kyse on kuitenkin teidän elämästänne ja valinnoistanne joita haluatte tehdä. Ikävää tuottaa mummolle pettymys, mutta niin se vaan menee, ymmärsi hän sitä tai ei. Lakatkaa ottamasta vastuuta muiden ihmisten puolesta; käy katsomassa, hoitamassa ja tekemässä asioita sen mitä pystyt ja jos haluat tehdä enemmän niin yritä järjestellä elämääsi sitten niin, ei se mummo enää realistisesti kovin montaa vuotta enää elä; yritä myös puhua hänelle järkeä ja kertoa että häntä ei hylätä ja hän voi saada apua enemmän kun menisi johonkin asumisyksikköön mutta jos asia ei mene perille niin älä tuhlaa energiaasi mahdottomaan. Hän joko ymmärtää tai ei ymmärrä.
Ja mitä sitten tapahtuu, kun hän ei ymmärrä?
Tähän meidän syyllistämiseen on mennyt mukaan myös äitini luona käyvä kotisairaanhoitaja. Hän pompottaa meitä tyttäriä koko ajan ja antaa ymmärtää, että olemme välinpitämättömiä, kun emme ole siellä koko ajan äitimme luona.
Olemme molemmat jo yli 70-vuotiaita, kummallakin perussairaus, joka vaatii hoitoa ja lepoa.
Kummallakaan ei ole mahdollisuutta ottaa äitiä luoksemme asumaan. Meillä ei ole sellaista huonejärjestystä, mihin hänet luontevasti sijoittaisi. Sauna ja kylpytilat vessoineen on alakerrassa, jonne on jyrkät portaat, äiti ei pääsisi sinne mitenkään muuten kuin kantamalla ja se ei onnistu meiltä. En ole ollenkaan varma siitä, että saisimme jotain avustusta siihen, että tähän meidän taloomme, joka ei ole äitini nimissä oleva koti, rakennettaisiin saniteettitilat häntä varten. Ei tällaiseen vanhaan pieneen taloon niitä mihinkään saisi muutenkaan, ellei sitten rakenneta lisäsiipeä. Millä rahalla?
Lisäksi äiti huudattaa televisiota kovalla koko ajan, kun ei kuulolaitteesta huolimatta kuule kunnolla. Meidän pitäisi sitä sietää sitten yöt päivät.
Meiltä loppuisi oma elämä kokonaan.
Äiti EI SUOSTU muuttamaan pois mihinkään hoitokotiin tai edes palveluasuntoon.
Ja esitellä nyt äidille jotain hoitopaikkaa, missä on seuraa ja muita vanhuksia jne. Äitini vihaa ajatustakin. Hän ei halua muita ihmisiä lähelleen. Hän ei halua mitään juttuseuraa muista vanhuksista. Juuri sitä hän vihaa kaikkein eniten. Muita vanhoja ihmisiä!!! Ja vieraita ihmisiä! Ei ikinä.
Joten jotta emme saa kaikkien vihoja päällemme siitä, että annamme vanhan ihmisen olla itsekseen omassa kodissaan, joudumme laukkaamaan siellä vähän väliä omista asioistamme huolimatta. Minunkin on kipeällä jalallani vain jaksettava raahautua sinne, oli oma tilanteeni mikä tahansa. Äiti ei ota kuuleviin korviinsa meidän vaivojamme, koska hänhän tässä se vanha ja kipeä on, hänestähän sitä on kaikkien huolta pidettävä.
Lapsenlapset asuvat kaikki muualla. Ei ole ketään muita kuin minä ja sisareni. Ja yksi kaukana asuva, joka tulee kerran pari vuodessa äitiä katsomaan, täysihoitoon, joka on minun ja siskoni järjestettävä.
Niin, jos ei ole muistisairas, ja haluaa asua kotonaan, niin sitten asuu kotonaan. Mutta annapa asua siellä sitten ihan yksin. Heti ollaan syyllistämässä meitä jo eläkkeellä olevia tyttäriä, jotka jo itsekin kaipaisimme rauhallisia eläkepäiviä. Niitä meille ei ole suotu.
Itse sinä uhriudut ja leikit marttyyriä. Luulisi, että tuohon ikään olisit oppinut, että ei kukaan sinua voi syyllistää, jos et suostu syyllisyyttä tuntemaan. Ei sinun ole pakko olla missään tekemisissä hoitajan kanssa, miksi olisi? Jos siis et ole äitisi edunvalvoja, ei hänen hoitonsa kuulu sinulle mitenkään. Ei sinun ole myöskään pakko laukata missään kipeällä tai terveellä jalalla, jos et itse tahdo. Ei myöskään ole pakko järjestää täysihoitoa sisarukselle, hotelleja on olemassa, käsket menemään niihin.
En tajua tuollaista märinää, kitinää ja ruikutusta, että sinua pakotetaan, kiusataan, syyllistetään ja ties mitä, kun itse olet vaan ollut niin heikko ja pimpitön, että olet kaikkeen suostunut.
Miten joku voi elää yli 70-vuotiaaksi oppimatta rakkaan äidinkielensä kauneinta sanaa? Maija Vilkkumaakin siitä lauloi, ja se on:
EI.
Eli lakkaa vastaamasta puhelimeen, kyllä ne kotihoitajat äitisi hoitoon toimittavat. Sinulla ei ole mitään juridisia velvollisuuksia hoitaa äitisi asioita (jos siis et ole edunvalvoja, jos olet siihen tyhmyyttäsi suostunut asia on tietysti eri), joten sinua ei kerta kaikkiaan voi kukaan pakottaa yhtään mihinkään, ei edes hautajaisia järjestämään.
Perunkirjoitus on pakko järjestää, jos tahtoo perintöä. Jos ilmoittaa ettei ota perintöä vastaan, ei tarvitse tehdä sitäkään.
Amen. Eikö kukaan ole kertonut tuolle, ettei tässä maailmassa kenellekään ole mitään suotu, vaan täytyy ihan itse ojentaa kätensä ja ottaa, jos jotain tahtoo?
Olen aina ihmetellyt mistä feministit repivät sen kokemansa sorron, mutta ilmeisesti se on samansorttista sortoa kuin tuolla lainatulla. Jos kaikkea ei pedata eteen, eli suoda, elämä on niin epiä ja raskasta ja on niin kauheasti kaikenlaisia (enimmäkseen kuvitteellisia) oletuksia joista tulee niin paha mieli ja syyllisyys.
Oikeasti 90 % niistä muiden oletuksista on teidän omassa päässänne, ja vaikka ne olisivat tottakin, minulla on teille uutinen. Muiden oletuksista ja odotuksista ei tarvitse piitata vittujakaan, sen kun teette mitä lystäätte. Niinhän miehetkin tekee ja SIKSI NE PÄRJÄÄ PAREMMIN. Ei siksi, että patriarkaatti sortaa, vaan siksi että naiset pakenee heikkouteen jonka naamioivat välittämiseksi.
Ihan järkyttävää että eläkeikäinen ämmä ei ole oppinut elämään omaa elämäänsä omilla ehdoillaan, vaan kitisee vaan suomisesta ja syyllisyydestä.
Opipa puhumaan ja kirjoittamaan asiallisesti ilman ämmittelyjä. Sitä ennen kommenttisi on tuulen suhinaa.
On tuossa kyllä semmoinen aika tärkeä pikkujuttu, että miehiltä hyväksytään se itsekkyys, naisilta ei. On paljon vaikeampi olla välittämättä muista, jos siitä tulee isot sosiaaliset sanktiot. Eiväthän miehetkään juuri ikinä tee asioita, joista heille tulee vastaavia isoja sosiaalisia sanktioita, kuten vaikka itkeä tihrustele muiden nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivusta seurannut erään seniorihenkilön elämää. Kun hänen puolisonsa kuoli, tein kaikki perunkirjoitukseen, pesänselvitykseen ja - jakoon sekä veroilmoituksiin liittyvät paperihommat. Kun vuosi meni ja kaikki oli kunnossa, mies soitti, että veronpalautuskin oli tullut. Näin, kuinka varoissaan pari oli. Hän ei missään vaiheessa kysynyt, tuliko minulle kuluja asioiden hoidosta (tuli puhelin- ja postikuluja suoraan), muodollista kysymystä edes odotin. Olen tietoinen, millaisentestamentin lapseton pariskunta ja ko henkilö on tehnyt ja kenelle hänen jälkeensä varat menevät, mikä keljuttaa, koska saajaa ei ole näkynyt 20 vuoteen kuin kerran, mutta ei koskaan, kun ko henkilöt ovat joutuneet esim. sairaalaan ja sieltä kotiin toipumaan. Mies on saita kuin mikä ja kertoo vieläkin laittavansa säästöön lähes eläkkeensä. Ei raaski ostaa palveluita kotiin jne.
Kannattaakin tehdä selväksi ajoissa, ettei totuta avullaan ilmaiseen naapuriapuun, vaan varat käytettäisiin henkilön hyväksi hänen eläessään.No jos olet vain naapuri tai muu sivullinen, älä nyt ainakaan enempää hänen asioitaan hoitele, kun et niistä mitään korvaustakaan saa.
Muakin hiukan ärsytti, kun yksi sukulaismies kuoli ja häneltä jäi avioton lapsi, jota ei ollut koskaan nähnytkään. Maksoi vain aikanaan elatusmaksut. Miehen kuoleman jälkeen se lapsi (eli aikuinenhan se tietysti oli, viisikymppinen jo) olisi ollut velvollinen hoitamaan perunkirjoituksen, mutta siihenhän sitten innokkaasti ryhtyi yksi toinen sukulainen ja teki kaiken sen työn, mikä olisi kuulunut sen perillisen itsensä hoitaa. Kaikki, mitä mieheltä jäi, meni tälle ikinä naamaansa näyttämättömälle lapselleen. Ilmestyi sentään kutsuttuna sitten siihen perunkirjoitustilaisuuteen, kun oli kai pakko. Sai talon, auton, kesämökin, sijoitusasunnon ja merkittävän määrän rahaa.
Minä en olisi sormeanikaan nostanut asian eteen. Mitään tuo perillinen ei maksanut vaivanpalkaksi. Perunkirjoittaja oli eläkkeellä oleva lakimies eli teki työn ns. yksityishenkilönä. Oli hän kuulemma esittänyt jonkinlaisen korvaussumman työstään, mutta kun ei sattunut olemaan senttiäkään rahaa tällä perillisellä sillä hetkellä, niin antoi asian olla. Koskaan ei mitään kuulunut jälkeenpäinkään.
Niin helppoa se on joskus. Minä en olisi moiseen ryhtynyt toisen ihmisen puolesta. Jos perinnön haluaa saada, niin kyllä se jonkinlaista aktiviteettia vaatii sitten siltä perilliseltä itseltäänkin. Jääköön ilman, jos ei aikaiseksi saa. Tieto kuolemasta kuitenkin oli mennyt perille, mutta hautajaisiin ei tullut eikä edes muistotervehdystä laittanut. Muut sukulaiset laativat kuolinilmoituksenkin lehteen.
Hienosti hoiti sukulaisesi isyytensä. Ei nähnyt lastaan koskaan. Harmittiko sinua rahojen päätyminen jollekin muulle kuin sinulle? Vai miksi syyttelet lasta?
Vierailija kirjoitti:
On tuossa kyllä semmoinen aika tärkeä pikkujuttu, että miehiltä hyväksytään se itsekkyys, naisilta ei. On paljon vaikeampi olla välittämättä muista, jos siitä tulee isot sosiaaliset sanktiot. Eiväthän miehetkään juuri ikinä tee asioita, joista heille tulee vastaavia isoja sosiaalisia sanktioita, kuten vaikka itkeä tihrustele muiden nähden.
Anopin perheelliset pojat huolehtivat huomattavasti enemmän äidistään kuin anopin sinkku ja lapseton tytär, joka vielä asuu lähimpänä äitiään. Tyttären aika menee lomailuun ja ylimääräisten vapaiden ottoon töistä. Sitten hän valittaa, kun rahat ovat loppu ja luulee veljiensä käyvän äitinsä kukkarolla. Ihan käsittämätön tapaus.
ei sinne kukaan pääse. miettikään nyt ittekki vanhenette ja PÄÄSETTE vanhainkotiin
Jos ei kotihoitopalvelu kerta kelpaa ja itse itseään ei kykene hoitaa niin laitokseen vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivusta seurannut erään seniorihenkilön elämää. Kun hänen puolisonsa kuoli, tein kaikki perunkirjoitukseen, pesänselvitykseen ja - jakoon sekä veroilmoituksiin liittyvät paperihommat. Kun vuosi meni ja kaikki oli kunnossa, mies soitti, että veronpalautuskin oli tullut. Näin, kuinka varoissaan pari oli. Hän ei missään vaiheessa kysynyt, tuliko minulle kuluja asioiden hoidosta (tuli puhelin- ja postikuluja suoraan), muodollista kysymystä edes odotin. Olen tietoinen, millaisentestamentin lapseton pariskunta ja ko henkilö on tehnyt ja kenelle hänen jälkeensä varat menevät, mikä keljuttaa, koska saajaa ei ole näkynyt 20 vuoteen kuin kerran, mutta ei koskaan, kun ko henkilöt ovat joutuneet esim. sairaalaan ja sieltä kotiin toipumaan. Mies on saita kuin mikä ja kertoo vieläkin laittavansa säästöön lähes eläkkeensä. Ei raaski ostaa palveluita kotiin jne.
Kannattaakin tehdä selväksi ajoissa, ettei totuta avullaan ilmaiseen naapuriapuun, vaan varat käytettäisiin henkilön hyväksi hänen eläessään.No jos olet vain naapuri tai muu sivullinen, älä nyt ainakaan enempää hänen asioitaan hoitele, kun et niistä mitään korvaustakaan saa.
Muakin hiukan ärsytti, kun yksi sukulaismies kuoli ja häneltä jäi avioton lapsi, jota ei ollut koskaan nähnytkään. Maksoi vain aikanaan elatusmaksut. Miehen kuoleman jälkeen se lapsi (eli aikuinenhan se tietysti oli, viisikymppinen jo) olisi ollut velvollinen hoitamaan perunkirjoituksen, mutta siihenhän sitten innokkaasti ryhtyi yksi toinen sukulainen ja teki kaiken sen työn, mikä olisi kuulunut sen perillisen itsensä hoitaa. Kaikki, mitä mieheltä jäi, meni tälle ikinä naamaansa näyttämättömälle lapselleen. Ilmestyi sentään kutsuttuna sitten siihen perunkirjoitustilaisuuteen, kun oli kai pakko. Sai talon, auton, kesämökin, sijoitusasunnon ja merkittävän määrän rahaa.
Minä en olisi sormeanikaan nostanut asian eteen. Mitään tuo perillinen ei maksanut vaivanpalkaksi. Perunkirjoittaja oli eläkkeellä oleva lakimies eli teki työn ns. yksityishenkilönä. Oli hän kuulemma esittänyt jonkinlaisen korvaussumman työstään, mutta kun ei sattunut olemaan senttiäkään rahaa tällä perillisellä sillä hetkellä, niin antoi asian olla. Koskaan ei mitään kuulunut jälkeenpäinkään.
Niin helppoa se on joskus. Minä en olisi moiseen ryhtynyt toisen ihmisen puolesta. Jos perinnön haluaa saada, niin kyllä se jonkinlaista aktiviteettia vaatii sitten siltä perilliseltä itseltäänkin. Jääköön ilman, jos ei aikaiseksi saa. Tieto kuolemasta kuitenkin oli mennyt perille, mutta hautajaisiin ei tullut eikä edes muistotervehdystä laittanut. Muut sukulaiset laativat kuolinilmoituksenkin lehteen.
Hienosti hoiti sukulaisesi isyytensä. Ei nähnyt lastaan koskaan. Harmittiko sinua rahojen päätyminen jollekin muulle kuin sinulle? Vai miksi syyttelet lasta?
No se asiahan ei kuulu minulle miten isyytensä hoiti. Vielä vähemmän sinulle. Lapsi (= n. 50 v. mies) ei koskaan käynyt isäänsä tapaamassa, vaikka aikanaan oli kovasti otettu yhteyttäkin ja pyydetty, että voisivat tavata. Alkuun kuulemma äitinsä sähläsi välissä pitäen huolen siitä, että mies ei lastaan saa nähdä. Mutta se on vain minulle kerrottu asia, todenperäisyyttä en tiedä.
En ole perinnöstä katkera, en ole perillinen millään lailla. Ajattelimme vain muutamien muiden kanssa, että miksi ihmeessä nähdä vaivaa jonkun sellaisen asian eteen, mikä ei itselle kuulu eikä kiitosta edes tule. Vainajallehan asialla ei ole mitään merkitystä.
Ai syyttelen "lasta?" No en syyttele, olen vain sitä mieltä, että aikuisen ihmisen kuuluisi itsensä huolehtia omista asioistaan, varsinkin noinkin tärkeistä. Ja ainakin korvata toiselle tämän vaivannäön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylläri että naisten pitäisi hoitaa, oman työnsä ja lapsiensa ohella. Näinhän yhteiskunta vieläkin ajattelee.
25 prossaa oli miehiä v. 2016.
Onko sinulle yllätys, että naisille hoivataidot ovat luontaisempia kuin miehille, johtuen naisten paksummasta aivokurkiaisesta, joka mahdollistaa hyvän tietoliikenteen oikean ja vasemman aivopuoliskon välillä. Siksi naiset ovat parempia lukemaan mikroilmeitä ja eleitä kuin miehet ja pystyvät kommunikoimaan hyvin lapsen tai vanhuksen kanssa.
Myös naisen hormonitoiminta tukee hoivaavia mielentiloja.
Sori, nää on ihan faktoja, vaikka ne ei sovikaan nykyiseen ihmiskuvaan, jonka mukaan miehet ja naiset ovat iiiihan samanlaisia. :)
Toki hoivataitojen aliarvostus näkyy palkkauksessa ja esim. omaishoidontuissa.
Ahaa.. ja miesten pitäisi hoitaa ilmaiseksi kaikki vähänkään voimaa vaativat työt ja hommat koska tuleeko sinulle yllätyksenä että miehillä on testosteronista johtuen enemmän voimaa? Juujuu..
Ja sinä asiantuntijana tiedät tämän millä perusteella?