Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa

Olin tyoelämässä 26 vuotta vanhainkodin johtaja, koska sain ensimmäisen johtajan paikan jo 23-vuotiaana. Lisäksi olin viimeisessä työpaikassani avohuollossa  muun työn ohella kotipalvelun esimies ja jouduin käymään kotipalvelun tukena ns.haastellisten vanhusten luona toteamassa tilanteen. Monenlaista tapausta näin niiden 6 vuoden aikana ja pahimmassa tapauksessa jouduin tilaamaan ensin ambulanssin, sitten poliisit, koska mummo pisti niin kovasti vastaan, etteivät ensihoitajat saaneet häntä ambulanssin kyytiin. Oli pakko näin toimia, sillä vanhus ei ymmärtänyt omaa tilaansa , mökki oli täynnä savua ja mummo vain kehui, miten hän luistelee tuossa järven jäällä. Ei ollut järveä. Lääkäri kirjoitti pakkolähetteen psyk.sairaalaan ja sanoi kauniisti mummolle, että emme aina ymmärrä omaa parastamme.  Lähiomaisia ei ollut, huoli-ilmoituksen tekivät naapurit. 

Vaikea asiakasryhmä olivat myös  alkoholiongelmaiset vanhukset. Yhden papan pelastin viimeisenä päivänä, ilmoituksen teki veli, joka ei pystynyt hänestä huolehtimaan. Pappa makasi sotkuisessa huoneessa, 40 litran kiljupönttö oli sängyn vieressä ja kunto heikko. Hänet vei ambulanssi, koska ei jaksanut vastustella. Ei olisi halunnut lähteä sairaalaan. Hän kuoli seuraavana päivänä, onneksi ei kuollut kotiin. 

Eräästä tapauksesta ilmoitti muualla asuva naisystävä. Oli myös alko-ongelma tällä miehellä. Hän ei ollut jaksanut mennä ulkohuussiin ja oli käyttänyt saunaa vessana kuukausikaupalla. Viinaa oli kuitenkin jostain saanut. Emme kodinhoitajan kanssa voineet kutsua ambulanssia ennen kuin pappa saatiin pestyä. Vettä kuumenemaan hellalle ja pesemään. Oli niskaa myöten ulosteessa. Taisipa olla sosiaali- ja terveysjohtajaurani paskaisin keikka!!!! Siis viimeiset 6 vuotta tuolla nimikkeellä.

Yleensä nykyään ei paikkoja saa, minä taas vein vanhuksia puoliväkisellä, mutta kaikissa tapauksissa olisi muutoin ollut heitteillejättö. Monta muuta tapausta oli.

Omaa äitiäni hoidin kotona ne 3 viikkoa, jotka hän halusi olla kotona. Hän kuoli 5 viikon päästä syöpädiagnoosin saatuaan. Olihan se raskasta, kun samalla joutui vahtimaan sekavaa isääni, joka kerrankin meni äidin sängyn viereen ja sanoi: " Täällä sitä vaan maata röllötetään Antti P:n vieressä. " Näki harhoja Parkinsonlääkityksen takia.

Äidin kuoleman jälkeen hoidimme isää kotona vuorokaudet ympäriinsä puoli vuotta. Kaksi siskoani oli remmissä myös. Isä  ahdistui ja karkaili yöllä, niin että oli pakko hankkia dementiaosastopaikka. Minä olin kolmen nuoren yh ja jouduin jättämään heidät yksin noina hoitojaksoina. Jokainen joutuu harkitsemaan itse, mihin rahkeet riittävät ja joskus kotihoito on mahdotonta. 

Kirjan voisin kirjoittaa "seikkailuistani" vanhustenhoidossa. 

Lady M kirjoitti:

Olin tyoelämässä 26 vuotta vanhainkodin johtaja, ...

Vaikea asiakasryhmä olivat myös  alkoholiongelmaiset vanhukset. Yhden papan pelastin viimeisenä päivänä, ilmoituksen teki veli, joka ei pystynyt hänestä huolehtimaan. Pappa makasi sotkuisessa huoneessa, 40 litran kiljupönttö oli sängyn vieressä ja kunto heikko. Hänet vei ambulanssi, koska ei jaksanut vastustella. Ei olisi halunnut lähteä sairaalaan. Hän kuoli seuraavana päivänä, onneksi ei kuollut kotiin. 

...

Miksi ihminen ei saisi kuolla kotonaan?

Tarkoitin lähinnä sitä, että jos olisin käynyt katsomassa häntä edellisenä päivänä enkä olisi hommannut hoitoon, olisin joutunut syytteeseen heitteillejätöstä. Lähes aina tulee myös poliisitutkimus, jos kuolee kotiin epäselvissä olosuhteissa. Joskus jopa vamhainkodissa. Kerran yksi pappa kuoli osastolla yllättäen eikä kukaan henkilökunnasta nähnyt kuollinhetkeä, joten  poliisien piti käydä toteamassa, ettei siinä ole mitään hämärää. Papan ikä oli 92 v.  Hullua kyllä mielestäni. 

ei oo vanhuksilla kyllä mitään arvoo maailmassa. pistää miettiin arvojaan :D

eikö oo kamalaa laittaa siihen paikkaan ketään joka ei oo rikokseen syyllistyny. Ei sielä oleku saikuttavia ahneita hoitajia ja potti on vaipoissa koko päivän.

Vanhus on aikuinen ihminen, ei lapsi tai paketti, jota siirretään ja jonka,puolesta päätetään. Kyllä vanhuksella on oikeus itse päättää, että haluaa asua kotona silläkin riskillä, että kaatuu ja kuolee kotiin. Tai elämä on elämää hiukan vähemmillä vaatimuksilla, esim. Siisteyttä ja ruokahuolto kohtaa, kuin mitä sukulaiset, hoivatyöntekijöihin näkevät, että sen tulisi olla. Eri asia on, jos lääketieteellisesti todetaan, että ei itse pysty ymmärtämään tilannettaan ja sen seurauksia. Silloin ei voi itse päättää. Toki vanhukselle voi kertoa, mitä etuja olisi esim. Palvelujen vastaanottamisesta tai hoivakotiin siirtymisestä. Mutta päätös on vanhuksen itsensä.

Lady M kirjoitti:

Tarkoitin lähinnä sitä, että jos olisin käynyt katsomassa häntä edellisenä päivänä enkä olisi hommannut hoitoon, olisin joutunut syytteeseen heitteillejätöstä. Lähes aina tulee myös poliisitutkimus, jos kuolee kotiin epäselvissä olosuhteissa. Joskus jopa vamhainkodissa. Kerran yksi pappa kuoli osastolla yllättäen eikä kukaan henkilökunnasta nähnyt kuollinhetkeä, joten  poliisien piti käydä toteamassa, ettei siinä ole mitään hämärää. Papan ikä oli 92 v.  Hullua kyllä mielestäni. 

Laki määrittää sen, että jos henkilö kuolee muualla kuin sairaalassa niin poliisi kutsutaan paikalle toteamaan kuolema. Se tehdään kaikissa tapauksissa. Laki luokittelee kodiksi myös hoivalaitokset.

Vanhus olen itsekin kirjoitti:

Vanhus on aikuinen ihminen, ei lapsi tai paketti, jota siirretään ja jonka,puolesta päätetään. Kyllä vanhuksella on oikeus itse päättää, että haluaa asua kotona silläkin riskillä, että kaatuu ja kuolee kotiin. Tai elämä on elämää hiukan vähemmillä vaatimuksilla, esim. Siisteyttä ja ruokahuolto kohtaa, kuin mitä sukulaiset, hoivatyöntekijöihin näkevät, että sen tulisi olla. Eri asia on, jos lääketieteellisesti todetaan, että ei itse pysty ymmärtämään tilannettaan ja sen seurauksia. Silloin ei voi itse päättää. Toki vanhukselle voi kertoa, mitä etuja olisi esim. Palvelujen vastaanottamisesta tai hoivakotiin siirtymisestä. Mutta päätös on vanhuksen itsensä.

Tällöin myös vanhuksen olisi elettävä päätöksensä kanssa eikä vyöryttää sitä jälkikasvulleen että mitään en osta enkä minnekään lähde,mutta vaadin syyllistämällä teidän minut hoitavan ja kaiken tekevän. Kuten äiti tekee. Hän määrää itsestään ja samalla syyllistää kun emme voi olla 24/7 auttamassa. Kun hän siis ei tarvi ja halua palveluja ostaa. Mutta lasten pitää olla kotipalvelu.

Olen sivusta seurannut erään seniorihenkilön elämää. Kun hänen puolisonsa kuoli, tein kaikki perunkirjoitukseen, pesänselvitykseen ja - jakoon sekä veroilmoituksiin liittyvät paperihommat. Kun vuosi meni ja kaikki oli kunnossa, mies soitti, että veronpalautuskin oli tullut. Näin, kuinka varoissaan pari oli. Hän ei missään vaiheessa kysynyt, tuliko minulle kuluja asioiden hoidosta (tuli puhelin- ja postikuluja suoraan), muodollista kysymystä edes odotin. Olen tietoinen, millaisentestamentin lapseton pariskunta ja ko henkilö on tehnyt ja kenelle hänen jälkeensä varat menevät, mikä keljuttaa, koska saajaa ei ole näkynyt 20 vuoteen kuin kerran, mutta ei koskaan, kun ko henkilöt ovat joutuneet esim. sairaalaan ja sieltä kotiin toipumaan. Mies on saita kuin mikä ja kertoo vieläkin laittavansa säästöön lähes eläkkeensä. Ei raaski ostaa palveluita kotiin jne.

Kannattaakin tehdä selväksi ajoissa, ettei totuta avullaan ilmaiseen naapuriapuun, vaan varat käytettäisiin henkilön hyväksi hänen eläessään.

Vierailija kirjoitti:

Vanhus olen itsekin kirjoitti:

Vanhus on aikuinen ihminen, ei lapsi tai paketti, jota siirretään ja jonka,puolesta päätetään. Kyllä vanhuksella on oikeus itse päättää, että haluaa asua kotona silläkin riskillä, että kaatuu ja kuolee kotiin. Tai elämä on elämää hiukan vähemmillä vaatimuksilla, esim. Siisteyttä ja ruokahuolto kohtaa, kuin mitä sukulaiset, hoivatyöntekijöihin näkevät, että sen tulisi olla. Eri asia on, jos lääketieteellisesti todetaan, että ei itse pysty ymmärtämään tilannettaan ja sen seurauksia. Silloin ei voi itse päättää. Toki vanhukselle voi kertoa, mitä etuja olisi esim. Palvelujen vastaanottamisesta tai hoivakotiin siirtymisestä. Mutta päätös on vanhuksen itsensä.

Tällöin myös vanhuksen olisi elettävä päätöksensä kanssa eikä vyöryttää sitä jälkikasvulleen että mitään en osta enkä minnekään lähde,mutta vaadin syyllistämällä teidän minut hoitavan ja kaiken tekevän. Kuten äiti tekee. Hän määrää itsestään ja samalla syyllistää kun emme voi olla 24/7 auttamassa. Kun hän siis ei tarvi ja halua palveluja ostaa. Mutta lasten pitää olla kotipalvelu.

Toki vanhuksen on ymmärrettävä realiteetit asian suhteen, mitä merkitsee, jos hän päättää jäädä kotiin hoivakodin sijaan. On todella vaikea tilanne, koska vanhus ei tunnu ymmärtävän, että nyky yhteiskunnassa harvoin on jälkeläisillä mahdollisuus antaa kotihoitoa tai hoivakotia korvaavia palveluja vanhukselle. Mikä auttaisi - vaikea neuvoa. Keskusteluun kannustaminen tuntuu varmaan ikävältä, koska se ei ilmeisesti ole tuottanut tulosta. Enkä oikein ole väkipakon kannalla. Olisko lääketieteen asiantuntijasta, vaikkapa vanhustyöhön erikoistuneesta perheen ulkopuolisesta lääkäristä apua: hän tutkisi vanhuksen ja rauhallisesti toisi asiantuntijana näkemyksensä esille, pystyisikö vanhus häntä kuuntelemaan ja häneen luottamaan.

Itsekin olen vanhus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhus olen itsekin kirjoitti:

Vanhus on aikuinen ihminen, ei lapsi tai paketti, jota siirretään ja jonka,puolesta päätetään. Kyllä vanhuksella on oikeus itse päättää, että haluaa asua kotona silläkin riskillä, että kaatuu ja kuolee kotiin. Tai elämä on elämää hiukan vähemmillä vaatimuksilla, esim. Siisteyttä ja ruokahuolto kohtaa, kuin mitä sukulaiset, hoivatyöntekijöihin näkevät, että sen tulisi olla. Eri asia on, jos lääketieteellisesti todetaan, että ei itse pysty ymmärtämään tilannettaan ja sen seurauksia. Silloin ei voi itse päättää. Toki vanhukselle voi kertoa, mitä etuja olisi esim. Palvelujen vastaanottamisesta tai hoivakotiin siirtymisestä. Mutta päätös on vanhuksen itsensä.

Tällöin myös vanhuksen olisi elettävä päätöksensä kanssa eikä vyöryttää sitä jälkikasvulleen että mitään en osta enkä minnekään lähde,mutta vaadin syyllistämällä teidän minut hoitavan ja kaiken tekevän. Kuten äiti tekee. Hän määrää itsestään ja samalla syyllistää kun emme voi olla 24/7 auttamassa. Kun hän siis ei tarvi ja halua palveluja ostaa. Mutta lasten pitää olla kotipalvelu.

Toki vanhuksen on ymmärrettävä realiteetit asian suhteen, mitä merkitsee, jos hän päättää jäädä kotiin hoivakodin sijaan. On todella vaikea tilanne, koska vanhus ei tunnu ymmärtävän, että nyky yhteiskunnassa harvoin on jälkeläisillä mahdollisuus antaa kotihoitoa tai hoivakotia korvaavia palveluja vanhukselle. Mikä auttaisi - vaikea neuvoa. Keskusteluun kannustaminen tuntuu varmaan ikävältä, koska se ei ilmeisesti ole tuottanut tulosta. Enkä oikein ole väkipakon kannalla. Olisko lääketieteen asiantuntijasta, vaikkapa vanhustyöhön erikoistuneesta perheen ulkopuolisesta lääkäristä apua: hän tutkisi vanhuksen ja rauhallisesti toisi asiantuntijana näkemyksensä esille, pystyisikö vanhus häntä kuuntelemaan ja häneen luottamaan.

Ei keskustella kyllä voi. Sama puhua seinille. Ei kuuntele ketään. Yhtä vaikea oli tilanne isän kohdalla kun elämän loppumetreillä tarvitsi kotona apua paljon eikä äiti pystynyt itse ja silti teki mielensä mukaan isän palvelusopimuksille. Seurauksena esim se että heillä ei syöty yli vuorokauteen mitään vaan makasivat . Lopulta isä onneksi pääsi hoivaosastolle josta äiti kokoajan häntä puuhasi kotihoitoon. Ei onneksi ehtinyt toteutua. Meistä ei paljoa apua isälle ollut,vaati täysihoivaa jo kotona. Tää kaikki kertoo miten järkähtämätön ja itsepäinen vanhus äiti on. Todennäköisin tulos on se että kaatuu kerran niin pahasti ettei enää pääse kotiin tai löytyy sieltä menehtyneenä. Ei varmasti ikinä muuta vapaaehtoisesti.

Tapaukset, joissa kerroin vanhuksen toimittamisesta hoitoon tahdonvastaisesti, olivat kaikki sellaisia, että lääkäri totesi hoidon olevan tarpeen ja kotiin jättämisen heitteillejätön. Minulla ei ole lääkärinkoulutusta, joten lääkäri teki lopullisen diagnoosin ja hoitoon määräämisen.  Toimin mielestäni niin kuin kunnon ihminen ja virkanainen toimii. Onko parempi, että ihminen ehtii maata kuolleena viikko- tai kuukausitolkulla kotonaan, kun kukaan ei välitä?

Vanhus olen itsekin kirjoitti:

Vanhus on aikuinen ihminen, ei lapsi tai paketti, jota siirretään ja jonka,puolesta päätetään. Kyllä vanhuksella on oikeus itse päättää, että haluaa asua kotona silläkin riskillä, että kaatuu ja kuolee kotiin. Tai elämä on elämää hiukan vähemmillä vaatimuksilla, esim. Siisteyttä ja ruokahuolto kohtaa, kuin mitä sukulaiset, hoivatyöntekijöihin näkevät, että sen tulisi olla. Eri asia on, jos lääketieteellisesti todetaan, että ei itse pysty ymmärtämään tilannettaan ja sen seurauksia. Silloin ei voi itse päättää. Toki vanhukselle voi kertoa, mitä etuja olisi esim. Palvelujen vastaanottamisesta tai hoivakotiin siirtymisestä. Mutta päätös on vanhuksen itsensä.

Vanhus muuttuu yhtä vaativaksi ja joustamattomaksi kuin teini. Muiden väsymisellä ei ole mitään merkitystä.

Lady M kirjoitti:

Tarkoitin lähinnä sitä, että jos olisin käynyt katsomassa häntä edellisenä päivänä enkä olisi hommannut hoitoon, olisin joutunut syytteeseen heitteillejätöstä. Lähes aina tulee myös poliisitutkimus, jos kuolee kotiin epäselvissä olosuhteissa. Joskus jopa vamhainkodissa. Kerran yksi pappa kuoli osastolla yllättäen eikä kukaan henkilökunnasta nähnyt kuollinhetkeä, joten  poliisien piti käydä toteamassa, ettei siinä ole mitään hämärää. Papan ikä oli 92 v.  Hullua kyllä mielestäni. 

Hyvin olet säästynyt jos noita tapauksia on mahtiunut urallesi vain yksi. Minullakin vastaavia tilanteita on useampia vaikka en noin pitkään ole edes alalla ollut. Enkä minä näe siinä mitään ongelmaa että poliisi tutkii tai tutkisi asian.

Yleensähän ellei omaiset ole paikalla myös hoivakodeissa samoin kuin sairaalassa ihminen kuolee yksi ehkä jotakin teho osastoa lukuunottamatta. Vaikka tilanne ei tulisi täysin yllättäen hyvin harvoin siinä vieressä kukaan hoitajosta/henkilökunnasta ehtii pitkään olla. Eikä kuoleman hetkeä kukaan pysty ennustajan useinkaan edes päivien tarkkuudella. Jostain syystä meidän kulttuurissa kuolemaa laitoksessa pidetään helpompana tai toivottavampana kuin sitä että voisi kuolla kotona.

Lady M kirjoitti:

Tapaukset, joissa kerroin vanhuksen toimittamisesta hoitoon tahdonvastaisesti, olivat kaikki sellaisia, että lääkäri totesi hoidon olevan tarpeen ja kotiin jättämisen heitteillejätön. Minulla ei ole lääkärinkoulutusta, joten lääkäri teki lopullisen diagnoosin ja hoitoon määräämisen.  Toimin mielestäni niin kuin kunnon ihminen ja virkanainen toimii. Onko parempi, että ihminen ehtii maata kuolleena viikko- tai kuukausitolkulla kotonaan, kun kukaan ei välitä?

Siistimpää ehkä. Mutta viranomainen ei koskaan voi olla lähimmäinen joten samalla tavalla sitä välittämistä ei jokatapauksessa ole siellä laitoksessa kuin läheisten keskellä. Läheisten keskellä ja läheisten välittämänä ihminen voi toki olla myös hoitokodissa/sairaalassa. Mutta yksinäinen ihminen on kyllä niissäkin varsin yksin.

Vanhuksen oikeuden päättää itse tuhoaa viimeistään lainsäädäntö. Olemme kaikki samassa tilanteessa kuin tuo virkanainen. Jos näemme, ettei vanhus pärjää enää sillä avulla, jonka pystymme antamaan, on heitteillejättö antaa hänen olla kotonaan. Siis iso rikos.

Vierailija kirjoitti:

Vanhus olen itsekin kirjoitti:

Vanhus on aikuinen ihminen, ei lapsi tai paketti, jota siirretään ja jonka,puolesta päätetään. Kyllä vanhuksella on oikeus itse päättää, että haluaa asua kotona silläkin riskillä, että kaatuu ja kuolee kotiin. Tai elämä on elämää hiukan vähemmillä vaatimuksilla, esim. Siisteyttä ja ruokahuolto kohtaa, kuin mitä sukulaiset, hoivatyöntekijöihin näkevät, että sen tulisi olla. Eri asia on, jos lääketieteellisesti todetaan, että ei itse pysty ymmärtämään tilannettaan ja sen seurauksia. Silloin ei voi itse päättää. Toki vanhukselle voi kertoa, mitä etuja olisi esim. Palvelujen vastaanottamisesta tai hoivakotiin siirtymisestä. Mutta päätös on vanhuksen itsensä.

Vanhus muuttuu yhtä vaativaksi ja joustamattomaksi kuin teini. Muiden väsymisellä ei ole mitään merkitystä.

Totta, koettu on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis valehtelette mummille miten hyvää hoitoa hoivakodissa saa jos siellä nyt sattuu olemaan edes enää hoitajia. Mikäli mummi ei ole muistisairas niin en kyllä normaaliin hoivakotiin laittaisi lähimmäistäni. Eikö olekin hienoa kun aina toitotetaan miten elämällä askeettisesti, ilman alkoholia ja herkkuja, saavutat korkean iän? Mikä idea on elää liian vanhaksi kun puolisoa ei enää ole ja sukulaisetkin näkee vain rasitteena.? 

Kuvitteletko, että ilman muistisairautta kukaan hoivakotiin pääsee?😅

T.hoitsu

En kuvittele, kyllä se 90 -vuotias vanhus pääsi, kun sanoin, että en enää jaksa hoitaa enkä huolehtia.

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksen oikeuden päättää itse tuhoaa viimeistään lainsäädäntö. Olemme kaikki samassa tilanteessa kuin tuo virkanainen. Jos näemme, ettei vanhus pärjää enää sillä avulla, jonka pystymme antamaan, on heitteillejättö antaa hänen olla kotonaan. Siis iso rikos.

Oma isäni on kuollut vähän vastaavalla tavalla kotonaan. Kaikki tiesi että hän olisi hoidon tarpeessa varmasti hän myös itse. Apuakin oli hälytetty jossain vaiheessa hän vain ei suostunut lähtemään. Heitteillejätöstä kukaan ei saanut syytettä eikä kysymys edes ollut siitä ettei kukaan olisi välittänyt. Isän valitsi kuolla kotona ilman että hänet olisi pakotettu sieltä lähtemään. Edelleen olen sitä mieltä että hän valitsi oman tapansa elää ja myös kuolla enkä näe sitä mitenkään huonona asiana että niin oli.

Ottakaa kuntaan yhteys ja pyytäkää, että mummille tehdään hoidon kartoitus sekä pankaa vetämään paikka hoitokotiin. Joillakin paikkakunnilla saattaa paikka hoitokodista lohjeta suhteellisen nopeastikin, vaikka mummi ei vielä olisikaan täysin dementti.

Moni ikäihminen muistaa vain, miten heidän lapsuudessaan ja nuoruudessaan vanhukset hoidettiin kotona, mutta eivät ota huomioon sitä, että harva ikäihminen asui yksin. Samassa taloudessa asui yleensä ainakin maalla pari nuorempaakin sukupolvea. Miniä tai tytär hoiti kotitöiden ohella mummin tai vaarin, vaikka tämä olisi ollut vuodepotilaskin. Kotisairaanhoitoa ei silloin ollut, mutta esim. diakonissa saattoi pistäytyä vanhusta tervehtimässä ja tarpeen tullen hoitajaa opastamassakin, koska diakonissallahan oli ja on sairaanhoitajan koulutus.