Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Johan nousisivat verot jos kaikille nykyisille ja tuleville ikäihmisille kodinhoito palvelut pitäisi ilmaiseksi saada. Siis kyse miljoonista vuosittain. Älytön vaatimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä pitäisi välittömästi korjata ja auttaisi omaisia hoidossa: Kotihoitajat takaisin ja heti.
"Niitä vanhanaikaisia kodinhoitajia, jotka osasivat pestä pyykit ja mankeloida, valmistaa silakkapihvejä ja vispipuuroa, pestä ikkunat ja puhdistaa uunin luukun laseja myöten. Sen lisäksi kodinhoitaja pystyi hoitamaan säärihaavan, pistämään insuliinin, jakamaan lääkkeet, hoivaamaan koliikkivauvaa, leikittämään isompia, kuuntelemaan, täyttämään lomakkeita, leipomaan pullaa, käymään kaupassa. Sitten joku suuressa viisaudessaan keksi, että kodinhoitajan sijaan pitää saada lähihoitaja. Kodinhoitajien koulutus lakkautettiin. Kohta lakkasi myös kodinhoitajien toiminta sellaisena kuin se oli. Työ pirstaloitui. Vanhuksen luona saattaa ravata väkeä kuin hollituvassa: yksi käy siivoamassa, toinen tuo ruoan, kolmas toimii saattoapuna lääkärireissulla, neljäs pesee ja pukee ja niin edelleen. Tätä perustellaan tehokkuudella, mutta kaukanahan se on tehokkuudesta, kun työntekijät ajavat korttelirallia ympäri kaupunkia kunkin käydessä pikaisesti hutaisemassa sen oman pienen viipaleen "kokonaisvaltaiseksikin" kehutusta vanhustyöstä."
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/merjanurmiostuomi/218477-olipa-kerran-…
Todellakin. Erittäin hyvin sanottu.
Kukahan näihin kodinhoitajan hommiin lähtisi? Palkka todennäköisesti olisi heikko. Toisekseen eikö siivouspalvelut ole luonteeltaan sellaisia, että kukin maksaa ne itse. Ei yhteiskunnan tehtävä ole palkata piikoja kenenkään uuninluukkuja jynssämään.
Mistä tämä asenne, että kotityöt olisivat jonkinlaista nöyryyttävää piikomista jota ei pitäisi tehdä? Piiat olivat täysin sidottuja työpaikkaansa ja asuivat siellä, kodinhoitaja olisi aivan normaalisti työtä tekevä ammattilainen jolla on oma elämä. Tietenkin siitä pitäisi maksaa kunnollista palkkaa, monilla vastaavilla aloilla on ongelmana huono palkka.
Ihan hyvin voisin tehdä kodinhoitajan hommia, olen tällä hetkellä henkilökohtainen avustaja ja molemmat näistä ovat arvokasta työtä vaikka tuota avustajan työtäkin haukutaan joksikin piikomiseksi ja valitetaan siitä kun ihan siivoamaankin voi joutua. Tietysti palkkaa pitäisi nostaa, tätä ammattia ei arvosteta ja se näkyy palkassa.
Monet huonokuntoiset vanhukset eivät saa kotitöihin apua mistään, ei kaikilla ole varaa maksaa siivoojasta ja kotihoito ei siivoa. Kyse on "vähän" isommasta ongelmasta kuin siitä, että joku uuninluukku on putsaamatta, kauheassa kunnossa voi olla asunto ja siellä sitten avuttomassa tilassa olevan vanhuksen pitäisi elää. Onko se ihmisarvoista vanhuutta?
Meillä ei riitä kunnallisia työntekijöitä vastaamaan sen mummon terveydenhoidosta ja nyt pitäisi jostain löytää armeija hoitamaan vielä sen kotiakin. Ei tule onnistumaan, veronmaksajat eivät ole halukkaita maksamaan sellaisesta palvelusta valtavina veronkorotuksina vain, jotta itsekkäät vanhukset saisivat uuninluukkunsa jynssätettyä.
Luetun ymmärrys? Ei ole kyse uuninluukuista, vaan siitä, että ihmisiä on heitteillä kaatopaikkaa muistuttavissa asunnoissa.
Muista, että sinustakin tulee joskus vanha.
Sitten ostamaan siivouspalveluita. Ei toisten kotien jynssääminen ole yhteiskunnan tehtävä.
Kaikilla ei kuule ole varaa. Ruokajonoissakin käy paljon vanhuksia, eivät ne siellä huvikseen ole vaan pieni eläke ei riitä kunnolla edes ruokaan. Mitä luulet, että näille käy sitten kun ovat tosi huonokuntoisia, tilaavatko siivouspalveluita?
Ja jos on muistisairas, niin eihän hän edes mitään siivouspalvelua enää osaa tilatakaan.
Hienoa, jos jollakulla on varaa jättää työnsä ja jäädä hoitamaan vanhempaansa kotiin. Kaikilla ei ole varaa, eikä välttämättä pysty vaikka olisikin. Itselläni on kokemusta isän sairastumisesta muistisairauteen. Hänestä, rauhallisesta miehestä, tulikin väkivaltainen ja arvaamaton. Siinä äiti yritti väistellä iskuja ja hoitaa samalla vaipanvaihtoa ym ja itse ramppasin vanhempien luona minkä töiltäni kykenin. Kotihoito ei saanut tehtyä mitään, koska he eivät voi väkisin hoitaa. Ihmettelin, kuinka me sitten pystymme. Saimme hartioiden kohauttelua ja silmien pyörittelyä.
Turha kenenkään jeesustella kuinka ne omat vanhemmat pitää hoitaa kotona, jos ei ole kokemusta muista kun hauraista mummoista/papoista. Laita siihen yli 180 cm pitkä ja 95 kg painava koko ikänsä ulkotöitä painanut mies, joka on aggressiivinen. Joka pystyy liikkumaan, mutta pää ei toimi. Haluaisin nähdä miten sellainen hoidetaan kotona vaimon, tyttären tai poikienkaan avustuksella.
Vierailija kirjoitti:
[quote=Vierailija]Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Edunvalvonta maksaa. Ja toisekseen, ei perhe siitä päätä, että mummi joutuu edunvalvontaan.
Ei ketään noin vaan aseteta edunvalvonnan piiriin, se on melkoinen toimenpide.
Edunvalvontaan voidaan asettaa vain henkilö, jonka lääkäri on tutkinut ja lääkäritodistuksessa vahvistanut, että henkilö ei ns. ole enää "tässä maailmassa", eli ei kykene itse päättämään itseään koskevista asioista.
Sen jälkeen oikeusistuin asettaa henkilön edunvalvontaan ja määrää hänelle edunvalvojan.
Se ettei joku halua omasta kodistaan lähteä hoitokotiin ei pelkästään ole mikään syy laittaa ketään edunvalvontaan. Pitää olla muutoinkin henkisesti syrjässä elämästä, että edunvalvonta voi toteutua.
Joten älkää tietämättömät turisuttako sitä tyhmää turpaanne, kun ette oikeastei asioista tiedä paskan vertaa.
Ja hoitokoteihin ei noin vain mennä. Ensin tehdään hoidon kartoitus, ja sitten pistetään paikka vetämään hoito-hoivakotiin.
Ei mennäkään noin vain. Vielä enemmän hoitoon pääsy viivästyy, jos sukulaiset alkavat kotona hoivaamaan. Syntyy väärä kuva kotona pärjäämisestä. sen jälkeen hoitopaikka löytyy vasta, kun sattuu jotakin ikävää, esim. paha kaatuminen. Monesti nämä sattuvat yöllä vessareisdulla tai talvella pihalla postilastikolle mennessä. Siinä sitä sitten maataan tuntitolkulla, kunnes joku sattuu paikalle. Ei kukaan sukulainen voi kuitenkaan 24/7 siinä vieressä olla.
Edunvalvonta määrätään jos henkilö ei pysty hoitamaan omia asioitaan, eikä niitä saada hoidettua muutoin. Jos esim. sukulaiset eivät halua ottaa vastuuta asioiden hoidosta, niin edunvalvoja määrätään. Edunvalvoja voi sitten ostaa tarvittavia palveluita tai hoitaa mummon palvelukotiin. Palveluseteleitä yms saa näihin.
Kuka haluaisi kodinhoitajaksi josta maksetaan surkeaa palkkaa ja työ on raskasta??? Siitä vaan kokeilemaan kaikki täälläkin jotka haluavat ilmaiset siivouspalvelut. Ja kuinka paljon olette valmiita omaa veroprosenttianne korottamaan entisestään?
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, jos jollakulla on varaa jättää työnsä ja jäädä hoitamaan vanhempaansa kotiin. Kaikilla ei ole varaa, eikä välttämättä pysty vaikka olisikin. Itselläni on kokemusta isän sairastumisesta muistisairauteen. Hänestä, rauhallisesta miehestä, tulikin väkivaltainen ja arvaamaton. Siinä äiti yritti väistellä iskuja ja hoitaa samalla vaipanvaihtoa ym ja itse ramppasin vanhempien luona minkä töiltäni kykenin. Kotihoito ei saanut tehtyä mitään, koska he eivät voi väkisin hoitaa. Ihmettelin, kuinka me sitten pystymme. Saimme hartioiden kohauttelua ja silmien pyörittelyä.
Turha kenenkään jeesustella kuinka ne omat vanhemmat pitää hoitaa kotona, jos ei ole kokemusta muista kun hauraista mummoista/papoista. Laita siihen yli 180 cm pitkä ja 95 kg painava koko ikänsä ulkotöitä painanut mies, joka on aggressiivinen. Joka pystyy liikkumaan, mutta pää ei toimi. Haluaisin nähdä miten sellainen hoidetaan kotona vaimon, tyttären tai poikienkaan avustuksella.
Enhän esim. minä ole sanonut, että se olisi ratkaisu, että läheiset jäävät hoitamaan, koska moni ei todellakaan pysty (ei itsellänikään matalapalkkatyöläisenä oikeasti olisi varaa, mutta jos luovun asunnostani ja asumme äidin kanssa yhdessä, niin kaipa siinä jotenkin pärjätään), ja hyvinvointivaltiossa yhteiskunnan kyllä tulisi taata ihmisarvoinen vanhuus kaikille. Ainoa mitä yritin sanoa, on se, että kyse ei välttämättä ole siitä, että vanhus on vain niin hankala, vaan häntä voi todella kammottaa ajatus laitoksessa olemisesta. Jokainen täällä on varmasti seurannut uutisointia siitä miten ala-arvoisissa oloissa monissa niistä eletään, mutta siitä huolimatta täällä toistuvat samat mainoslauseet hyvästä hoidosta ja seurasta ja virikkeistä kuin hoivakotiyritysten esitteissä.
Minä en todellakaan ole sitä mieltä, että esim. sinun olisi pitänyt huolehtia aggressiiviseksi muuttuneesta vahvasta muistisairaasta. En todellakaan. Ainoa mitä olen yrittänyt peräänkuuluttaa, on joku ymmärrys näitä hoitokotivastaisia vanhuksia kohtaan mitä monellakaan kommentoijalla ei ole ollut (en tarkoita sinua).
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvonta määrätään jos henkilö ei pysty hoitamaan omia asioitaan, eikä niitä saada hoidettua muutoin. Jos esim. sukulaiset eivät halua ottaa vastuuta asioiden hoidosta, niin edunvalvoja määrätään. Edunvalvoja voi sitten ostaa tarvittavia palveluita tai hoitaa mummon palvelukotiin. Palveluseteleitä yms saa näihin.
Ja kuka tai mikä taho määrää edunvalvojan?
Ehkä hän ei halua, että hänen asuntoonsa muuttaisi lapset perheineen.
Edunvalvontaa voi ehdottaa esim. omaiset tai nykyisin usein sosiaalitoimi. Tai jos hyvin muistisairas niin geriatri.
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontaa voi ehdottaa esim. omaiset tai nykyisin usein sosiaalitoimi. Tai jos hyvin muistisairas niin geriatri.
Juuri näin. Edunvalvontaa ei noin vain määrätä kuten joku edellä sanoi vaan ehdotetaan. Ihmisellä on lähtökotaisesti itsemääräämisoikeus muistisairaanakin.
Talvella muistisairaat ja monisairaat vanhukset lähtevät yöpaidassa, pyjamassa tai sisävaatteissa ulos ja eksyvät ja paleltuvat pakkaseen. Kotiavaimet ovat aina hukassa. Samoin silmälasit, lompakko, rahat, käsilaukku ja puhelin.
Kesällä vanhukset lähtevät kävelylle ja marjametsään ja eksyvät metsään. Poliisi, Vapepa, sukulaiset ja vapaaehtoiset etsivät. Osa vanhuksista löytyy hengissä ja osa menehtyneenä.
Suomessa kotona asuu liian huonokuntoisia, monisairaita, muistisairaita ja raihnaisia vanhuksia. Nämä vanhukset tarvitsisivat turvallisen, 24/7 hoitopaikan, jossa on henkilökuntaa koko ajan paikalla. Koti ei ole läheskään kaikille vanhuksille ja sairaille ihmisille oikea ja turvallinen asuinpaikka. Vanhuus ei tule yksin. Vanhuuden mukana tulee raihnaisuutta, heikkoutta, liikuntarajoitteita, fyysisiä sairauksia, muistisairauksia, turvattomuutta ja yksinäisyyttä.
Kotona asuvat huonokuntoiset, monisairaat, muistisairaat ja raihnaiset vanhukset ovat kiviriippoina perheelle, lähiomaisille ja naapureille. Kotona asuvat vanhukset kuormittavat kohtuuttomasti kunnan rajallista kotihoitoa, terveyskeskusten ja sairaaloiden ensiapua, ensihoitoa, ambulanssia ja sairaaloiden päivystysosastoja. Tätä ei saa kuitenkaan ääneen sanoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote=Vierailija]Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Edunvalvonta maksaa. Ja toisekseen, ei perhe siitä päätä, että mummi joutuu edunvalvontaan.
Ei ketään noin vaan aseteta edunvalvonnan piiriin, se on melkoinen toimenpide.
Edunvalvontaan voidaan asettaa vain henkilö, jonka lääkäri on tutkinut ja lääkäritodistuksessa vahvistanut, että henkilö ei ns. ole enää "tässä maailmassa", eli ei kykene itse päättämään itseään koskevista asioista.
Sen jälkeen oikeusistuin asettaa henkilön edunvalvontaan ja määrää hänelle edunvalvojan.
Se ettei joku halua omasta kodistaan lähteä hoitokotiin ei pelkästään ole mikään syy laittaa ketään edunvalvontaan. Pitää olla muutoinkin henkisesti syrjässä elämästä, että edunvalvonta voi toteutua.
Joten älkää tietämättömät turisuttako sitä tyhmää turpaanne, kun ette oikeastei asioista tiedä paskan vertaa.
Ja hoitokoteihin ei noin vain mennä. Ensin tehdään hoidon kartoitus, ja sitten pistetään paikka vetämään hoito-hoivakotiin.
Ei mennäkään noin vain. Vielä enemmän hoitoon pääsy viivästyy, jos sukulaiset alkavat kotona hoivaamaan. Syntyy väärä kuva kotona pärjäämisestä. sen jälkeen hoitopaikka löytyy vasta, kun sattuu jotakin ikävää, esim. paha kaatuminen. Monesti nämä sattuvat yöllä vessareisdulla tai talvella pihalla postilastikolle mennessä. Siinä sitä sitten maataan tuntitolkulla, kunnes joku sattuu paikalle. Ei kukaan sukulainen voi kuitenkaan 24/7 siinä vieressä olla.
Täällä niitä visinkertojia riittää.... Eipä ole ainakaan vielä tullut nimitettäväksi Yhtään edunvalvojaa joka olisi valittu Lääkärintodistuksella. Tiedä sitten jossain sairaalloisen kateellisten savolaisten asuttamalla takahikiällä.
Hoivakodista puhuminen on kuin lähettäisi mummon Auschwitziin.
Yhteisöasumisessa ei ole yksityisyyttä. Joutuu sopeutumaan ja sietämään muita. Ja rahat viedään ja saa vain taskurahoja käyttöönsä. Hoidokkina olet köyhä ja varaton. Ryöstetty ja alistettu.
Pahinta lienee on tunne, että tämä oli nyt tässä. Lähitulevaisuudessa edessä vuodeosasto ja omissa ulosteissa makaamista. Sata potilasta ja kaksi yöhoitajaa. Vanhukset huutavat apua ja valittavat. Lääkitys pitää vuoteissa. Liikkumattomuus jouduttaa lopun tuloa. Korkeissa vuoteissa ei välttämättä kaiteita eli putoaminen tietää kuolemaa.
Toinen vanhempani joutui moiseen helvettiin. Otin töistä vapaata ja ryhdyin omaishoitajaksi. Kolme vuotta kesti. Kuluin loppuun. Mutta tein oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, jos jollakulla on varaa jättää työnsä ja jäädä hoitamaan vanhempaansa kotiin. Kaikilla ei ole varaa, eikä välttämättä pysty vaikka olisikin. Itselläni on kokemusta isän sairastumisesta muistisairauteen. Hänestä, rauhallisesta miehestä, tulikin väkivaltainen ja arvaamaton. Siinä äiti yritti väistellä iskuja ja hoitaa samalla vaipanvaihtoa ym ja itse ramppasin vanhempien luona minkä töiltäni kykenin. Kotihoito ei saanut tehtyä mitään, koska he eivät voi väkisin hoitaa. Ihmettelin, kuinka me sitten pystymme. Saimme hartioiden kohauttelua ja silmien pyörittelyä.
Turha kenenkään jeesustella kuinka ne omat vanhemmat pitää hoitaa kotona, jos ei ole kokemusta muista kun hauraista mummoista/papoista. Laita siihen yli 180 cm pitkä ja 95 kg painava koko ikänsä ulkotöitä painanut mies, joka on aggressiivinen. Joka pystyy liikkumaan, mutta pää ei toimi. Haluaisin nähdä miten sellainen hoidetaan kotona vaimon, tyttären tai poikienkaan avustuksella.
Enhän esim. minä ole sanonut, että se olisi ratkaisu, että läheiset jäävät hoitamaan, koska moni ei todellakaan pysty (ei itsellänikään matalapalkkatyöläisenä oikeasti olisi varaa, mutta jos luovun asunnostani ja asumme äidin kanssa yhdessä, niin kaipa siinä jotenkin pärjätään), ja hyvinvointivaltiossa yhteiskunnan kyllä tulisi taata ihmisarvoinen vanhuus kaikille. Ainoa mitä yritin sanoa, on se, että kyse ei välttämättä ole siitä, että vanhus on vain niin hankala, vaan häntä voi todella kammottaa ajatus laitoksessa olemisesta. Jokainen täällä on varmasti seurannut uutisointia siitä miten ala-arvoisissa oloissa monissa niistä eletään, mutta siitä huolimatta täällä toistuvat samat mainoslauseet hyvästä hoidosta ja seurasta ja virikkeistä kuin hoivakotiyritysten esitteissä.
Minä en todellakaan ole sitä mieltä, että esim. sinun olisi pitänyt huolehtia aggressiiviseksi muuttuneesta vahvasta muistisairaasta. En todellakaan. Ainoa mitä olen yrittänyt peräänkuuluttaa, on joku ymmärrys näitä hoitokotivastaisia vanhuksia kohtaan mitä monellakaan kommentoijalla ei ole ollut (en tarkoita sinua).
Ymmärrän kyllä hoitokotivastaisuuden. Sen verran ehdin vajaan 10 vuoden aikana nähdä hoitokoteja (4 eri laitosta) että ymmärrän niissä todellakin olevan eroja. En itsekään haluaisi joutua hoitokotiin ja uskallan väittää, ettei haluaisi kukaan muukaan. Ihmisarvoisesta vanhuudesta olen samaa mieltä, kyllä se yhteiskunnan tehtävä on taata ja hoitaa jokaiselle. (En mitenkään erityisesti vastannut sinulle, kun puhuin jeesustelijoista).
Valitettavasti näin ei vaan reaalimaailmassa ole. Ihmiset elää aivan liian pitkään nykyään ja niitä muistisairaita pidetään väkisin hengissä laitoksissa, vaikka ollaan oltu jo liikuntakyvyttömiäkin useita vuosia. Missä on tämmöisen elämän laatu?
Tulevaisuudessa hoivakotipaikat ovat vielä enemmän kiven alla kun henkilöstöpula senkun pahenee, kannattaisi jokaisen miettiä omalta kohdalta kuinka haluaisi itseään hoidettavan (hoitotahto). Ja haluaako oikeasti olla riippana lapsille. Koska sitähän se on, taakka joka on pakko hoitaa. Kukaan joka ei ole joutunut hoitamaan läheistään ei voi tajuta, kuinka paljon se sitoo ja vie voimavaroja. Puhumattakaan siitä, että kun ei enää jaksaisi, ei läheinen välttämättä saakaan hoitokotipaikkaa, koska omaishoitaja löytyy. Tiedän tapauksen, jossa omaishoitaja tappoi itsensä, koska ei enää jaksanut eikä saanut riittävästi apua.
Se rauhallisen ja pikkuisen Martta-mummin hoito voi olla ihan jees. Ikävä kyllä, suurin osa hoidettavista ei ole niitä Martta-mummoja.
Vierailija kirjoitti:
Hoivakodista puhuminen on kuin lähettäisi mummon Auschwitziin.
Yhteisöasumisessa ei ole yksityisyyttä. Joutuu sopeutumaan ja sietämään muita. Ja rahat viedään ja saa vain taskurahoja käyttöönsä. Hoidokkina olet köyhä ja varaton. Ryöstetty ja alistettu.
Pahinta lienee on tunne, että tämä oli nyt tässä. Lähitulevaisuudessa edessä vuodeosasto ja omissa ulosteissa makaamista. Sata potilasta ja kaksi yöhoitajaa. Vanhukset huutavat apua ja valittavat. Lääkitys pitää vuoteissa. Liikkumattomuus jouduttaa lopun tuloa. Korkeissa vuoteissa ei välttämättä kaiteita eli putoaminen tietää kuolemaa.
Toinen vanhempani joutui moiseen helvettiin. Otin töistä vapaata ja ryhdyin omaishoitajaksi. Kolme vuotta kesti. Kuluin loppuun. Mutta tein oikein.
Meillä kesti 10 vuotta. Itse siis olisin ollut töistä pois ikävuosina 35-45, kun omat lapset oli 14 ja 10 vuotiaita isovanhemman alkaessa sairastaa. Hän ei nukkunut vaan ravasi yöllä ympäri taloa. Oli vihainen ja aggressiivinen, huusi ja töni ohimennessään. Hän huusi apua ja valitti. Istui ja makasi omissa ulosteissaan, eikä antanut siivota niitä. Ei suostunut suihkuun. Ei antanut vaihtaa vaatteita. Väkisin ei voinut, koska hän alkoi lyödä.
Sain hänet hoitokotiin uhkaamalla jättää heitteille, enkä kadu. Ilmeisesti tein mielestäsi väärin, joutuihan hän helvettiin sinun mukaasi. En vaan halunnut enää riskeerata toista vanhempaani ja omaa terveyttäni, koska olin jatkuvasti huolissani heistä ja sain monena yönä puhelun kotoa, jossa pyydettiin tulemaan auttamaan. Ja minä menin. Lopussa olimme kaikki täysin stressaantuneita ja toinen vanhempi myös pahoinpidelty. Mutta mielestäsi teimme väärin. Tämä selvä.
Kannattaisi joskus laskeutua jalustalta ja miettiä asiaa toiseltakin kantilta.
Jonkun pitää(pitäisi) olla uhrautuva hyväksikäytetty hoitaja jonka työtä Ei kuitenkaan arvosteta. Perinnön jaossa unohdetaan ja sanotaan kiitokseksi ettet sinä mitään tarvia. Joku, ei välttämättä läheinenkää käy jo ennen hautajaisia tyhjentämässä asunnon mahdollisista arvoesineistä. Näissä tapauksissa kannatta tehdä rikosilmoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö, että kun vanhus joutuu hoivakotiin, häneltä katoaa kaikki elämänhalu? Se on hirvittävää katseltavaa, kun ihminen hiipuu kun laitetaan laitokseen odottamaan kuolemaa. Olen nähnyt tämän itse kahden lähiomaisteni kohdalla ja en voi sanoin kuvata kuinka pahalta se tuntuu.
Te jotka vaaditte ja ihmettelette kun vanhus ei halua hoivakotiin mennä, miettikääpä tätä hetki.[/quote
Tätä voivat alapeukuttaa vai ne, jotka eivät ole joutuneet käymään asiaa läpi
Alapeukutin ja olen kokenut kolmen lähiomaisen laitokseen joutumisen. Kahta muistisairasta hoidin useita vuosia pitempään kuin olisin kohtuudella jaksanut, enkä voi sanoin kuvata, kuinka pahalta tuntui, kun itse sairastuin vakavaan uupumukseen. Oma elämä jäi elämättä ja lapsenlapsia en jaksanut tavata/ hoitaa, niin usein, kuin olisin halunnut isovanhemmuudesta nauttia. Kolmannen kohdalla kieltäydyin omaishoitajuudesta heti kun tunsin jaksamiseni alkavan loppua. Jätin tylysti kunnalle viestin, että käyn vain kyläilemässä, mutta yhtään vaippaa en vaihda, enkä lähde mummon perässä juoksemaan pitkin kyliä, kun hän päättää lähteä navettahommiin keskellä yötä, keskellä taajamaa. Alan olla nyt itsekin hoivakoti-ikäinen, enkä ikimaailmassa velvoittaisi, enkä haluaisi kaataa lasteni tai sukulaisteni niskaan hoito taakkaa minun hoitamisestani. Ja tämä kaikki siis oman kokemuksen kautta.
Kommenttini ei suinkaan tarkoittanut, että omaisen pitäisi uhrautua ja hoitaa itse vanhusta. Kommentti oli tarkoitettu lähinnä niille, jotka huutelee sivusta että laittakaa vanhus hoitokotiin ymmärtämättä mitä se vanhukselle tarkoittaa.
Olen pahoillani kokemastasi. Itse järjestin omaisilleni kotihoidon ym. kunnes sekään ei enää riittänyt. Silloin raskain sydämmin suostuin, että siirtyvät hoitokotiin.
Joo, siis kun täällä vain sanotaan että laittakaa hoitokotiin ja jopa hehkutetaan kuinka sitten saa palvelua ja on seuraa ja virikkeitä ja trallalaa (ihan kuin olisivat jotkut mainosmiehet paikalla mainostamassa hoitokoteja), niin eipä siinä paljon mietitä mitä se tosiaan vanhuksen kannalta tarkoittaa. Aika lailla heitteillä niissä laitoksissakin ollaan, sukulaiseni esimerkiksi ei saanut koronarokotusta koska oli sinä päivänä niin väsynyt ja huonokuntoinen, että ei jaksanut lähteä palvelutalon yleisiin tiloihin joissa rokotuksia annettiin. Ei voitu sitten tulla hänen asuntoonsa sitä antamaan. Että sellaista palvelua. Varsinaisissa hoitokodeissa ihmisiä makuutetaan likaisissa vaipoissa, erilaisia tulehduksia ei hoideta, tulee painehaavoja....ulos nyt ei tietenkään pääse vaikka pystyisi autettuna kävelemäänkin, ja henkilökunta voi olla suorastaan ilkeää. Ruokaakaan ei välttämättä kunnolla saa kun joko syötetään sellaisella vauhdilla, ettei vanhus pysty nielemään, tai vain annetaan lautanen muistisairaalle joka ei enää ymmärrä miten syödään, koskematon lautanen sitten viedään pois kiekaisten, että eikö maistu.
Siis hetkinen? oletko sä antanut laittaa oman sukulaisesi hoitokotiin?!?! mitä ihmettä? miksi et ottanut asumaan luoksesi? siis hyvä jumala mihin sä olet hänet hylännyt!
Kyseessä on kaukainen sukulainen ja missään en sanonut, että ratkaisu on sitten se, että työssäkäyvä omainen hoitaa. Omat lapsensa kyllä häntä käyvät siellä palvelutalossa auttamassa, veivät sitten koronarokotukseenkin. Ja ihan itse kuule aikoinaan palvelutaloon halusi, mutta nyt on huomannut, että eipä se apu siitä parantunutkaan.
Omaa äitiäni aion kyllä hoitaa kun sen aika tulee, kaikilla ei toki tätä mahdollisuutta ole.
Seli seli, nyt se onkin yhtäkkiä kaukainen sukulainen joka siellä kauhulaitoksessa kituu?
Ja siis todellakin otat tämän sukulaisen nyt kotiisi, vain ihmishirviö jättää sen noihin oloihin mitä kuvailit?!?!
taitaa se äitisikin mennä laitokseen niin nopeasti ettei tiedä mitä tapahtui kun tytär on tuollainen 🤮Älä sinä nimittele ja minusta ja äidistäni sinä et tiedä mitään joten pidä suusi kiinni. Minä aion jättää työni siinä vaiheessa kun äiti tarvitsee niin paljon apua ja ryhtyä omaishoitajaksi, olen näitä järjestelyjä jo miettinyt, äitini luona olen paljon jo nyt koska liikkuminen on hänellä vaikeaa. Mitenkäs aiot itse toimia omien vanhempiesi kohdalla?
Ja vaikka asia ei sinulle varsinaisesti kuulukaan, niin sukulaiseni asuu palvelutalossa, ei varsinaisessa hoivakodissa joiden ongelmista puhuin toisessa lauseessa. Hän on sen verran itsenöinen, ettei sentään tarvitse maata likaisissa vaipoissa tai olla toisten syöttämisen varassa, mutta muutto palvelutaloon ei käytännössä tuonut hänen palvelutasoonsa mitään eroa kotona olemiseensa. Ihan on hänellä ne omat lapset jotka häntä käyvät auttamassa.
Seli seli
Palvelutalossahan (yksityisessä) saa palvelua juuri niin paljon, kuin on halua ja varaa maksaa. Maksuperuste ei ole esim "WC-paperirullan vaihtaminen tms" vaan maksu perustuu työhon kuluvaan aikaan. Näin ainakin palvelutalossa, jossa tuttavani asuu. Minimi aikaveloitus on 15 minuuttia, joten pikku palveluille tulee hintaa. Palvelutalo on yksityinen. Ruuan voi laittaa itse, tilata annoksen omaan asuntoon tai voi käydä ruokasalissa. Ainakin tietämässäni palvelutalossa on tällainen käytäntö. En tiedä muista. On myös mahdollista saada joitakin kunnan palveluita myös palvelutaloon, esim vaipat, jos asukkaalla on lääkärin lausunto ja Kelan päätös nyt ainakin siitä, että on oikeutettu ilmaisiin vaippoihin. Sivusta seuranneena aikamoisen paperisodan joutuu tekemään, jos omaiselleen jotain apua hakee yhteiskunnalta. Kunnilla on ostopaikkoja yksityisissä palvelutaloissa. Siinäkin tarvitaan jaksavan ja sinnikkään omaisen apua, jos itse ei osaa vaikkapa Kelan kanssa asioida tietokoneella. Mitään apuja ei tuoda pyytämättä eikä anomatta vaikka niihin olisi oikeutettu. Jos itse ei osaa, eikä sukulainen tai ystävä auta, jää palvelu saamatta.
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontaa voi ehdottaa esim. omaiset tai nykyisin usein sosiaalitoimi. Tai jos hyvin muistisairas niin geriatri.
Taas uudemman kerran tiedoksi, että edunvalvoja voi olla omainen, jolloin se ei maksa mitään, ellei omainen laskuta.
Lääkärinlausonto .tarvitaan