Lue keskustelun säännöt.
Te joiden kumppanit nukkuvat pitkälle iltapäivään.. argh!
14.06.2015 |
Siis nyt mulla vaan meni yksinkertaisesti hermot. En jaksa enää! Ollaan oltu miehen kanssa pian 5 vuotta yhdessä ja koko tän suhteen ajan mua on harmittanut se, että mies nukkuu joka saakelin viikonloppu ja vapaapäivinä pitkään. Saattaa nukkua helposti vaikka neljään asti, jos en yritä herätellä sitä ennen. Miehen mielestä on herännyt aikaisin, jos sattuu joskus nousemaan 12-14 välillä. Sitten juo pari tuntia kahvia ja istuu koneella ja miettii sen jälkeen, että mitäs sitä tänään tekis.
Herään itse viikonloppuisin yleensä joskus 8-9 aikoihin ja nautin kyllä siitä että voin rauhassa keitellä kahvit, käydä koiran kanssa lenkillä ja syödä aamupalaa. Kuitenkin oon etenkin nyt viimeisen vuoden aikana huomannut että kaipaan tosi paljon sellaista, että voisin puolison kanssa yhdessä juoda aamukahvit, syödä aamupalaa ja lähteä vaikka ruokaostoksille, torille, kirpputorille tai ihan vaan ulos kävelemään kun olisi kerrankin yhteistä vapaa-aikaa. Voisin kutsua meille vieraita ja olen kutsunutkin, mutta se tuntuu jotenkin nololta kun porukkaa tulee kahville ja olen leiponut tarjottavaa ja siivonnut ja mies se vaan vetää hirsiä makuuhuoneessa kellon ollessa kaksi päivällä.
Me ei oikeastaan koskaan viikonloppuisin kokata ruokaa kuin vasta joskus myöhemmin illalla. Ei tehdä yhdessä viikonlopun ruokaostoksia, ei suunnitella viikonlopun menoja kun mitään ei voi suunnitella ton nukkumisen takia! Mulla ei itselläni ole ajokorttia, joten en pääse täältä kovin helposti edes lähtemään minnekään.
Ollaan puhuttu lapsista ja halutaan molemmat jälkikasvua, mutta tää on yksi suuri syy miksi olen tätäkin asiaa vatvonut niin moneen kertaan. Se tulen olemaan minä joka lapset hoitaa ja herää aikaisin aamulla. Kyllähän minä nytkin hoidan koiran aamu- ja päivälenkit ja ruokinnat sillä aikaa kun mies nukkuu. Hänen mukaansa tilanne tottakai tulee muuttumaan, jos lapsia joskus saadaan. En vaan voi mitenkään uskoa tuota, miten se nyt yhtäkkiä heräis sitten aikaisemmin kun ei ole niin tehnyt muutenkaan koko elämänsä aikana.
Työaamuisin herää vartin ennen töihiin lähtöä, juo kupin mun keittämää kahvia ja lähtee. Jos en ole pakannut eväitä valmiiksi, niin ei esimerkiksi varaa aamuisin aikaa siihen että tekisi niitä itse.
En vaan jaksa enää.. on niin tylsää tehdä kaikki yksin. Nytkin mies sanoi yli tunti sitten, että nousee jos keitän kahvia.. Oon koittanut käydä herättelemässä, mutta ei jaksa nousta.
Onko täällä muita, jotka kärsii samasta tilanteesa? Onko lapset muuttaneet tilannetta parempaan suuntaan? Kaipaan vertaistukea tai vinkkejä siihen, mitä voisin oikein tehdä tilanteen suhteen.. :(
Kommentit (91)
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 14:59"]
Minä olen hyväksynyt sen, että meillä on omat aikataulut. Voin jättää miehen kotiin nukkumaan ja käväistä vaikka Tallinnassa shoppailemassa ja kun illalla palaan kotiin, mies nukkuu edelleen, ei ole edes huomannut poissaoloani. Minulla on omat menoni, ystäväpiirini, harrastukseni ja sitten se mies, jonka kanssa jaetaan asumiskulut ja satunnainen seksi.
Mies ei pidä siitä, että menen menojani. Hän on usein sanonut, että on kurja herätä (iltapäivällä klo 15) ja huomata olevansa yksin. Olen sanonut, että aamukahviseuraa minusta saa parhaiten aamulla klo 8, ei enää iltapäivällä. Valinta on hänen.
Miksikö olemme yhdessä? Ei minua varsinaisesti haittaa eri aikataulut. Mies on mukava, ihana, rakas - ja siinä paketissa tulee mukana se, että hän nukkuu pitkään. Mutta ei yritä tahallaan pilata päiviäni, ei ole ilkeä, ei ryyppää meillä kavereitten kanssa.
[/quote]
Jos molemmat ovat tyytyväisiä, eikä lapsia ole, niin mikäs tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mietipä millaista tulee olemaan lasten kanssa? Haluatko itse hoitaa kaikki viikonloput yhteisiä lapsianne, kun miehesi vetää lonkkaa? Lapsiperheessä ei voi olla erilaisia aikatauluja, ellei kyse ole vuorotyöläisistä.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 14:42"]
Kannattaisiko miehen mennä aiemmin nukkumaan jos nyt menee vasta selvästi puolenyön jälkeen
[/quote]
Sehän se onkin, kun kukkuu yöt läpeensä! Pelaa ja hengaa kavereiden kanssa tai katsoo telkkaria. Muistelen aina niitä aikoja, kun tuli mentyä yhtä aikaa nukkumaan. En edes muista milloin niin olisi viimeksi käynyt. Mies valvoo arkena monesti 1-2 saakka ja viikonloppuisin menee tosiaan helposti sinne 4-5. Ei ihme, että nukkuu pitkään! Mies on itsekin sanonut, että pitäis varmaan muuttaa rytmiä, mutta ei kuitenkaan tee asialle mitään. Kohta alkaa miehen kesäloma ja mulla on vielä pari viikkoa töitä. Varmaan mies on vielä nukkumassa tai vaihtoehtoisesti ei ole vielä edes mennyt nukkumaan kun tulen töistä.. Ja koiran hoito jää taas mun vastuulle!
Täytyy ottaa asia puheeksi kun herra suvaitsee tuolta jossain vaiheessa kömpiä. Mur!
Olen pitkään nukkuja, samoin mies ja vaikka olen lasten takia tottunut heräämään aikasin aamulla viikonloppuisinkin, en edelleenkään ole tottunut siihen. Olen ensimmäiset tunnit tosi väsynyt ja lähinnä makaan sohvalla. Esikoinen kävi kerhossa ja vein joka aamu heti herättyä sinne ja silti väsytti senkin jälkeen eli ei edes liikunta piristänyt. Todella rasittavaa, etrei keho toimi aamuisin eikä jaksa mitään tehdä. Vasta siinä 11 jälkeen alkaa tulla energiaa ja joskus kolmelta olen jo tosi pirteä. Harmi, että kaikki perhekerhot yms. On niin aikaisin, kun itse olisin siellä puolikuollut. Samoin koulut ja työt on olleet vaikeita jos on aamuvuoro. Joskus teininä nukuin siivouskomerossa, kun olin siivoojana. Koulussa nukahdin joskus tunnille. Kohta pitäs alkaa työt aamuvuorossa enkä tiedä miten onnistun. Ilman lapsia oli helppo tehdä iltavuoroa jolloin olin aina pirteä. Sai nukkua pitkään ja elää oman rytmin mukaan. Joskus luin jutun, että geenit voi olla syynä tähän. Iltavirkuilla voi kestää 3-4 tuntia ennen kun kunnolla aamulla herää.
Itse taistellut saman asian kanssa vuosia. Ensimmäinen lapsi ei muuttanut tilannetta juuri lainkaan ja jouduttiin käymään keskusteluja ja paljon. Välillä vieläkin unohtuu makoilemaan, mutta kyllä yleensä ennen 11 nousee ylös. Itse nousen lasten kanssa viimeistään klo 8, mutta se ei haittaa, koska en ees haluaisi nukkua pitkään. Se mitä minä haluaisin on se yhteinen perheaika ja onneksi sitä on ollutkin, mutta paljon on joutunut noinkin yksinkertaisesta asiasta tappelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ja miehellä on ihan eri rytmi, mutta eipä tuo ole mitään haitannut. Yhdessä oltu 17v. Pahinta olisi, jos jompi kumpi yrittäisi muuttaa toista, yrittäisi ahtaa sitä toista siihen omaan muottiin. Meillä toimii, koska kumpaakaan ei haittaa eri rytmi.
Niin ja sanotaan vielä, että lapsia meillä on. Ei haittaa eri rytmi siltikään.
45.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 13:46"]
Ymmärrän kiukkusi jos mies juo rankasti ja nukkuu krapuloissaan pitkään.
Mutta toiset ihmiset tarvii enemmän unta kun toiset. Oma vaimoni on kova nukkumaan. Yleensä hän menee nukkumaan joskus klo 22 ja itse valvon vielä tunnin pari. Aamulla herään klo 6-7 ja hän nukkuu helposti kahdeksaan tai jopa kymmeneen asti. Näin on ollut aina, eikä se ole meillä mikään ongelma. Minulle riittää mainiosti vajaa 8 unta ja hän tarvii jopa yli 10 tuntia.
[/quote]
Mutta tuohan on ihan eri asia. Teillä on kuitenkin koko päivä aikaa tehdä kaikkea, vaikka vaimosi nukkuisi kymmenen. Aloittajan tapauksessa äijä herää iltapäivällä pahimmassa tapauksessa neljältä! Siinähän on päivä jo mennyt.
eikö asiasta kannata keskustella miehen kanssa, jos nukkuu pitkään ja se sinua häiritsee. meillä aineki on ollu joskus asiasta puhetta, hän ymmärtää miltä minusta tuntuu jos herää vasta puolilta päivää ja meillä olis yhteinen vapaa viikonloppu. toki sen ymmärrän, että töistä on väsyny ja sit viikonloppuna kun on aikaa ni saa nukkua univelat pois. mut jos hän haluaa vaan nukkua ja nukkua, niin sit ei taia olla kaikki kunnossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ainakin hommaat sen ajokortin. Eihän kukaan tervejärkinen ole riippuvainen toisesta liikkumisen suhteen, etenkin jos asutaan yhtään syrjemmässä. Vai haluatko jumittaa sinne vielä lapsien kanssa?
Ymmärrän tunteen, meillä on samaa ongelmaa. Ja ärsyttäväähän se on, kun mies rupeaa siinä herättyään, kahviteltuaan ja lehden luettuaan klo 14 miettimään, että mitä sitä tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tuollainen (ihana!) mies, kolme lasta tehty, neljäs vielä harkinnassa. Suhteen alkuvaiheista tiesin mihin lähdin, mutta toki on aina ollut puhetta rytmin muutoksesta. Tuloksetta. Minä olen hoitanut lapset, jos ei siihen ole valmis, niin kannattaa harkita tarkkaan. Mieheni on kyllä iltaisin puuhakas.
/
Nyt on kuitenkin lopulta hänen puoleltaan tullut aloite rytmin muuttamiseksi. Haluaa olla lasten kanssa paremmin ja jaksavampi. Nettiä selaamalla löysimme keinon, jota koitamme nyt lomalla. Joka ilta mennään nukkumaan tuntia myöhemmin, ja nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa. Näin vältetään kuluttava väsymys, mikä seuraa väkisin aikaisin heräämisestä. Saavutettua haluttu rytmi siitä pidetään kiinni 6 päivää viikossa. Kokeillaan, sitten mietitään muuta, jos ei onnistu.
/
Ap, kuulostaa siltä, että sun pitää keskustella miehesi kanssa, kuinka tärkeänä te mitäkin asioita pidätte. En lähtisi noiden tuntemusten ja ajatuksien kanssa yhteistä perhettä rakentamaan
Meillä mies ei nuku ihan noin pitkään, mutta rytmimme ovat kuitenkin n. 5 t erilaiset, sillä minä vastaavasti olen tosi aamuvirkku. Ei tuo yleensä ärsytä, siihen on jo niin tottunut. Korkeintaan jos olemme lähdössä jonnekin, niin ärsyttää toisen odottelu.
Lasten ollessa pieniä tuo kiukutti kamalasti, sillä aamu-unisuus paheni tuolloin. Lupauksista huolimatta mies ei herännyt hoitamaan lapsia. Koskaan. Yritin tökkiä häntä hereille, siinä onnistumatta. Mies saattoi kävellä lasten huoneeseen ja nukahtaa lattialle lasten karjuessa.
Toinen harmituksen aihe on tietenkin se, että jos haluan viettää aikaa miehen kanssa niin joudun joustamaan omasta uniajastani. Esim. illalla menin nukkumaan klo 01 ja silti heräsin klo 6. Eli sitten taas olen rättiväsnyt jo klo 20.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso osa vastaajista ovat itse ongelmia. Miksi juuri se miehen rytmi on väärä? Miksi ei sinun? On käsittämätöntä kuinka joillakin on kuvitelma, että heillä on oikeus ja velvollisuus muuttaa toista itsensä kaltaiseksi. Parisuhden on kompromisseja ja toisen hyväksymistä. Ajan kuluessa moni erilaisuus tasoittuu itsestään ja osaa voi vähän avittaa. Silloinkin muutos täytyy lähteä ensin itsestä, ei toisesta. Ja ei, en tarkoita että toisenkin pitää alkaa ryyppäämään jos toinenkin sitä tekee.
Jos ette löydä molempia tyydyttävää ratkaisua tai jos ongelma on oikeasti iso ongelma, niin silloin ette ole sopivia toisillenne. Lasten tuleminen muuttaa tilanteen täysin.
Omassa parisuhteessani oli sama ongelma. Mulle riittää 4-6 h unta ja vaimolleni ei mikään tuntunut riittävän. Lasten myötä hänen oli pakko muuttaa rytmejään. Eikä muutenkaan enää onneksi halua nukkua 14h putkeen ja siihen päikkärit päälle. Kyllä se ketutti suhteen alkuaikoina kun olisi halunnut viettää yhdessä mahdollisimman paljon aikaa, mutta toisen unet vei siitä 8h vrkaudessa.
Miehesi unirytmi on aivan persiillään. Yöllä nukutaan eikä valvota! Ukko nukkumaan klo 22!
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 15:36"]
Iso osa vastaajista ovat itse ongelmia. Miksi juuri se miehen rytmi on väärä? Miksi ei sinun?
[/quote]No ainakin meidän perheessä on 3 ihmistä toisessa rytmissä ja mies omassaan. Enemmistö on siis toisessa rytmissä. Lisäksi kaupat yms. ovat auki sen enemmistön mukaan. Joka vuosi kiukuttaa kun muu perhe haluaisi lähteä huvipuistoon kotoa klo 9 ja mies koisaa niin pitkään, että hyvä kun keritään huvipuistoon ennen sulkemisaikaa.
Eli siinä mielessä miehen rytmi on meillä se huono rytmi.
Miehesi vain tarvitsee enemmän unta. Ei se tosiasia tule varmaan ikinä muuttumaan. Jos et kestä miehesi päivärytmiä, niin hanki itsellesi mies, jonka päivärytmi on sama kuin sinun.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 15:36"]
Iso osa vastaajista ovat itse ongelmia. Miksi juuri se miehen rytmi on väärä? Miksi ei sinun? On käsittämätöntä kuinka joillakin on kuvitelma, että heillä on oikeus ja velvollisuus muuttaa toista itsensä kaltaiseksi. Parisuhden on kompromisseja ja toisen hyväksymistä. Ajan kuluessa moni erilaisuus tasoittuu itsestään ja osaa voi vähän avittaa. Silloinkin muutos täytyy lähteä ensin itsestä, ei toisesta. Ja ei, en tarkoita että toisenkin pitää alkaa ryyppäämään jos toinenkin sitä tekee.
Jos ette löydä molempia tyydyttävää ratkaisua tai jos ongelma on oikeasti iso ongelma, niin silloin ette ole sopivia toisillenne. Lasten tuleminen muuttaa tilanteen täysin.
Omassa parisuhteessani oli sama ongelma. Mulle riittää 4-6 h unta ja vaimolleni ei mikään tuntunut riittävän. Lasten myötä hänen oli pakko muuttaa rytmejään. Eikä muutenkaan enää onneksi halua nukkua 14h putkeen ja siihen päikkärit päälle. Kyllä se ketutti suhteen alkuaikoina kun olisi halunnut viettää yhdessä mahdollisimman paljon aikaa, mutta toisen unet vei siitä 8h vrkaudessa.
Nukkui siis 8 tuntia enemmän kuin minä. Unet vei todella ison osan vuorokaudesta. Hereilläolon taas määritteli syöminen. Kaikki meneminen ja tekeminen rytmitettiin ruokailujen mukaan. Olisiko minulla ollut oikeus vaatia häntä muuttumaan? Mielestäni ei. Minulla oli oikeus valita olenko hänen kanssaa kimpassa vai en.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 15:41"]
Miehesi unirytmi on aivan persiillään. Yöllä nukutaan eikä valvota! Ukko nukkumaan klo 22!
[/quote]
Jos parisuhteessa pitäisi mennä kello 22 nukkumaan, niin silloin en halua ikinä parisuhteeseen, koska itse menen nukkumaan usein keskiyön jälkeen. Klo 22 otan usein vielä kavereitakin vierailulle vastaan. Lisäksi monet hyvät TV-ohjelmat alkavat vasta tuohon aikaan tai myöhemmin. T: Nuori sinkkumies.
Minä olen hyväksynyt sen, että meillä on omat aikataulut. Voin jättää miehen kotiin nukkumaan ja käväistä vaikka Tallinnassa shoppailemassa ja kun illalla palaan kotiin, mies nukkuu edelleen, ei ole edes huomannut poissaoloani. Minulla on omat menoni, ystäväpiirini, harrastukseni ja sitten se mies, jonka kanssa jaetaan asumiskulut ja satunnainen seksi.
Mies ei pidä siitä, että menen menojani. Hän on usein sanonut, että on kurja herätä (iltapäivällä klo 15) ja huomata olevansa yksin. Olen sanonut, että aamukahviseuraa minusta saa parhaiten aamulla klo 8, ei enää iltapäivällä. Valinta on hänen.
Miksikö olemme yhdessä? Ei minua varsinaisesti haittaa eri aikataulut. Mies on mukava, ihana, rakas - ja siinä paketissa tulee mukana se, että hän nukkuu pitkään. Mutta ei yritä tahallaan pilata päiviäni, ei ole ilkeä, ei ryyppää meillä kavereitten kanssa.