Lue keskustelun säännöt.
"Osalle lapsista kertotaulun opetteleminen voi olla puhdasta kauhua" - Itse en koskaan oppinut kertotauluja ja kirjoitin pitkästä matikasta L:n
05.02.2022 |
Miksi lapset pakotetaan opiskelemaan kertotauluja ulkoa?
"Vaikka matematiikan oppimisvaikeudet huomattaisiin koulussa vasta kertotaulun opettelun kohdalla, ei silti ole liian myöhäistä. "
Ei kertotaulujen opettelun vaikeus ole matemaattinen oppimisvaikeus vaan kyseessä tarpeettoman tiedon ulkoaoppimisen vaikeus!
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni tietää, että 5x2 tarkoittaa samaa kuin 2+2+2+2+2. Hänellä kestäisi paljon kauemmin laskea yhteenlasku kuin opetella ulkoa 5X2=10, vaikka saisikin saman lopputuloksen yhteenlaskusta.
Minun lapseni kohdalla koulun matikassa on ongelmana se, että opettaja vaatii laskemaan perättäin lukuja, esim. 25+37, mutta lapsi hahmottaa luvuista ykköset ja kympit paljon paremmin allekkainlaskuna. Allekkain laskien menee nopeasti, saa oikean tuloksen. Mutta ei kelpaa opettajalle, ei sitten millään. Opettaja on tuominnut lapseni jo epäkelvoksi matikassa, on hommannut erityisopetuskirjan, suunnittelee lapselle matikan yksilöllistämistä, toivottavasti ei ala puuhata luokalle jättämistä.
Kun siirryttiin geometriaan, lapsi osasi kaiken tuosta vain. Kun siirryttiin kertolaskuun, lapsi sai kerran toisensa jälkeen kertolaskukokeista kympin. Mutta kun se saakelin perättäin laskeminen ei onnistu, niin lapsi kuvittelee nyt olevansa aivan surkea matikassa.
Perättäin, tirsk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa kertotaulua, mutta kirjoitin lyhyestä matikasta M. En osaa aakkosjärjestystäkään ja kirjoitin äikästä L.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko vinkkiä tämän tekniikan opetteluun?
Meillä lapsella takkuaa kertotaulut ja ope käskenyt opetella ulkoa. Mutta jos kyse onkin tekniikasta niin miten se menee?
Yksi jota kannattaa opetella niin laskujen ääneen sanominen. Niin että kaikki laskut on lapulla vastauksineen (joko sekaisin tai järjestyksessä) sitten kirjalla tai jollain lapulla peittää ne vastaukset ja lapsi lausuu ääneen itselleen kohta kohdalta kuusi kertaa kahdeksan, nelkytkahdeksan ja liu uttaa lapun pois vastauksen päältä ja katsoo että menikö oikein. Itse osaan nämä siis ulkoa vain toisinperin eli jos joku kysyisi paljon on 8x6 niin mieleni kääntää sen heti 6x8 ja muistan vastauksen koska noin perin ääneen sanottuna se "rimmaa" 😀
Tämä kertoo kyllä kaiken tämän ulkoaopettelun järkevyydestä.
Mitä merkitystä sillä on miten sen osaa ulkoa jos osaa? Moneen muuhunkin ulkoa opeteltavaan asiaan on erilaisia muistisääntöjä. Se idea nimenomaan on vaan se että on painettu muistiin. Joudun työssäni monesti laskemaan muita juttuja, joissa tarvitsen tiettyjä kertotauluja todella paljon ja kyllä muuten on auttanut että osaan ulkoa ne. Työhöni menisi tuplasti aikaa jos ensin laskeskelisin yhteen ja vähennyksiä jotta pääsen alkuun ja sitten vasta sen varsinaisen laskutoimituksen kimppuun.
Minulla on vaikeuksia opetella numerosarjoja (esim. puhelinnumerot opin runotyylillä) ja kertotauluja. Kirjoitin kuitenkin laajan matematiikan.
Kertotaulujen osaamattomuudesta ja ulkoa opettelun vaikeudesta on ollut minulle valtavasti haittaa elämässäni. Onneksi olen oppinut erilaisia kiertoteitä asioiden opetteluun, mutta ne eivät tuota yhtä hyvää tulosta, kuin ulkoa opettelu.
youtubessa on dokumentti englantilaisesta discalculasta kärsivästä naisesta. ei pysty kaupassa näkemään tai ymmärtämään hintalapun numeroita. kun ei hahmota numeroita. suomessa tälläiset ihmiset viedään peruskoulun läpi ulkomuistilla hokemalla.ulkomailla saa eri opetusta tai vapautuksen.jossain maissa vissiin sai matematiikan sijaan valita jonkin kieliaineen tai muun aineen tilalle, koska se hyödyttää enemmän discalculasta kärsivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
youtubessa on dokumentti englantilaisesta discalculasta kärsivästä naisesta. ei pysty kaupassa näkemään tai ymmärtämään hintalapun numeroita. kun ei hahmota numeroita. suomessa tälläiset ihmiset viedään peruskoulun läpi ulkomuistilla hokemalla.ulkomailla saa eri opetusta tai vapautuksen.jossain maissa vissiin sai matematiikan sijaan valita jonkin kieliaineen tai muun aineen tilalle, koska se hyödyttää enemmän discalculasta kärsivää.
No tuo vapautus oppiaineesta on kyllä omituinen. Ei luki-häiriöinenkään saa ottaa kaikkien lukemista vaativien oppiaineiden tilalle liikuntaa ja käsitöitä. Sen sijaan opetellaan erilaisia tapoja oppia ja elää vaikeuden kanssa, kuten ensin sivujen katselua ja osien hahmottamista sivulla, äänikirjoja jne.
Dyskalkulia on kyllä Suomessakin tuttu juttu. Meillä luki-häiriötä voivat testata koulujen eristyisopettajat, mutta dyskalkuliaa testaavat vain koulupsykologit. Ratkaisuksi ehdotetaan usein suullisia kokeita, joissa siis on sama paperikoe kuin muillakin, mutta kokeen saa tehdä avustajan kanssa selittämällä suullisesti koko ajan, mitä tekee. Sillä tavoin huomataan heti esimerkiksi se, jos paperilla on luku 357 mutta oppilas hahmottaakin sen 375.
Vierailija kirjoitti:
Ei herran tähden vastako NELJÄNNELLÄ luokalla kertotaulu opetellaan!!!
70-luvulla minä opin sen ensimmäisellä luokalla ja on pysynyt päässä tähän aikaan asti.
Mitä matematiikan opetus on luokilla 1-2????
Nykyisin kakkosluokan vaatimuksiin sisältyy ainakin kahden, viiden ja kympin kertotaulut. Ja siis myös nollan ja yhden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertotaulufani kertoa arkielämän esimerkkejä, jossa olette soveltaneet ulkoaopeteltua kertotaulun tulosta?
Joka kerran kun lasken kertolaskuja. Joko tiedän vastauksen suoraan (koska osaan kertotaulun) tai jaan jaettavan laskun osiin, jonka jälkeen tiedä osien vastaukset ja summaan ne yhteen.
Nopeuttaahan se, jos ei tarvitse lähteä siitä, että 6x7 = 6+6+6+....
Ja kyllä, lasken kertolaskuja päivittäin. Töissäni on valtavasti matematiikkaa, joka ei hoidu päässälaskuna, mutta helpot hoidan niin. Matlabilla tehdään sitten muuta.
luulen että suomessa aliarvioitu ja alidiagnosoitu tämä discalkula.
en itse kuullut tästä kouluaikana mainittavan 90 luvun pikkukaupungissa, vaikka usea oppilas kärsi tästä vaivasta luokallani, samoin lukihäiriöstä kärsi moni. apua ei saanut,ei yritetty edes selvittää asiaa. kaupungilla oli säästöt menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ostin viisi pussia herneitä, hinta 0,89, ja ne olivat 30% alennuksessa. Laskin, että yhden pussin hinnaksi jäi jotain 63 senttiä (9x7) ja koko satsi maksaisi sitten 3,2€ (6,30€/5). Kun kädessä oli kahdenkympin seteli, niin piti laskea, että paljonko loppusumma missäkin vaiheessa on, että mitä vielä voi ostaa. Ja pyöristän ylöspäin, niin ei tule ikäviä yllätyksiä. Ja sitäpaitsi aina kannattaa laskea, paljonko jää sen -30% alennuksen jälkeen hinnaksi, siinä voi tulla ikäviäkin yllätyksiä, jos katsoo vain, että punalaputettu.
Tai aamulla kun paistoin kananmunia, niin montako pannullista paistan, kun munia oli 16 ja pannuun mahtuu kerrallaan 4. Ja sitten siinä munia rikkoessani laskin samalla, että kun munat olivat 15snt kpl, että kuinka paljon ne 16 munaa maksoivat (2,40€ - yksi satsi 60snt, neljä satsia 2,40€).
Neljän teinin äitinä elämä on pelkkää vähennyslaskua ja jakolaskua. Jos voi lisätä ja kertoa, niin se on mukavampaa. Minä tiedän, että yleensä ihmiset eivät laske koko ajan, ja esimerkiksi kaupassa moni ei ollenkaan ajattele sitä loppusummaa, kun rahaa on käytössä "rajattomasti". Minulla kun sitä rahaa tulee vain tietty summa tiettyyn aikaan, ja kuluja on (ne neljä teiniä) niin joutuu kuitenkin aina miettimään.
Tällaista en kuvitellut kun ekaluokkalaisena opettelin kertolaskut vuotta vanhemman serkkuni vierellä.
Vierailija kirjoitti:
luulen että suomessa aliarvioitu ja alidiagnosoitu tämä discalkula.
en itse kuullut tästä kouluaikana mainittavan 90 luvun pikkukaupungissa, vaikka usea oppilas kärsi tästä vaivasta luokallani, samoin lukihäiriöstä kärsi moni. apua ei saanut,ei yritetty edes selvittää asiaa. kaupungilla oli säästöt menossa.
90-luvusta on 30 vuotta. Eipä silloin puhuttu adhd:stakaan, eikä normaaliluokalla ollut aspergereita ja autisteja.
Miten vaikeasti ihmiset laskee?
Minä lasken pääasiassa päässäni kaikkea, jos menee nelinumeroiksiksi niin käytän paperia ja kynää. Kertolaskut on helppoja, kyllähän ne nyt väkisin on tullut oppineeksi ne perus kahden-kymmenen kertolaskut ulkoa, kun niitä on 45 vuotta liki päivittäin käyttänyt. Siitä soveltamalla pääsee pitkälle.
Kyllä on muuten todella vaikeita nää teidän lasku"muistisäännöt", ei ikinä tulisi mieleek kertoilla kymmeniä ja ykkösiä erikseen ja lisäillä ja vähennellä ja mitä tässä oli, hirveän monta vaihetta. Teen minäkin tuota, mutta kovin suoraviivaisesti. Joku 13x17 kertolasku menee mun päässä niin, että 20x13-51 (joka tulee ajatuksissani nopeasti 3x20-9) eli 260-51=209. Kymmenillä laskeminen on helppoa ja sitten vaan lisää tai poistaa riittävästi. Mutta siis lasken koko ajan päässäni, kaupassa käydessä harvoin tulee tilannetta, että loppusumma yllättäisi. Lasken askelia, lasken kilometrejä, minuutteja, kulutettavaa aikaa, polttopuiden tilavuutta...
Elämä on minulle numeroita, mutta ei valitettavasti matematiikkaa. Kun numeroiden tilalle tuli x ja y ja z, alkoi tökkiä. Alfat, betat ja gammat olivat jo liki ylivoimaisia, ja derivoimisen ja integroimisen eroa en taida enää ymmärtää lainkaan. Kirjoitin kyllä laajan matematiikan, valmistuin myös dippainssiksi konetekniikasta, mutta en edelleenkään hahmota funktioiden muodostamia käyriä.