Naimisissa oleva mies ihastui minuun ja vaimo suuttui minulle - miksi?
Työkaverini oli minua todella paljon vanhempi mies, meillä oli ikäeroa liki 30 vuotta ja miehellä on vaimonsa kanssa ikäiseni lapset. Tunnen myös miehen vaimon. Olin tuolle miehelle samanlainen kuin muillekin työkavereilleni: ystävällinen, kysyin vanhemmilta kollegoilta neuvoja ja työt sujuivat hyvin. Teimme paljon tuon miehen kanssa töitä yhdessä ja viihdyimme hyvin töissä. Samalla tavalla viihdyin myös muutaman muun työkaverin kanssa sukupuolesta riippumatta.
Olin siirtymässä eri paikkakunnalle toiseen yksikköön töihin, kun mies yhtäkkiä kertoi ihastuneensa minuun. Olin tuosta ilmoituksesta järkyttynyt, koska mies on naimisissa, niin paljon minua vanhempi (voisi helposti olla isäni) ja minäkin olen tahollani parisuhteessa. Mitään ei ole miehen kanssa koskaan tapahtunut. Mies kertoi ihastuksestaan vaimolleen ja vaimo meni tuosta asiasta aivan sekaisin. Vaimo tuli kovistelemaan minua asiasta. Vaimo painotti minulle, kuinka en voisi tulla heidän parisuhteensa väliin, enkä ole heille mikään uhka. Olin noista puheista ihan ymmälläni, sillä enhän minä tässä ollut se ihastunut osapuoli, vaan mies. Minun oli vielä tarkoitus hoitaa yksi työvuoro vanhassa työpaikassani tuon miehen kanssa, mutta miehen ilmoituksen jälkeen sovin työnantajan kanssa, että tilalleni menee toinen työntekijä. Tuon työvuoron jälkeen sain miehen vaimolta viestin, jossa vaimo sanoi ”hyvä kun et mennyt tuohon työvuoroon, olisi ollut sinulle aivan liian piukka paikka 😊”. Koin tuon viestin tosi ikävänä, sillä koin vaimon kettuilevan minulle. Vielä tuon viestinkin jälkeen vaimo on lähestynyt minua kasvotusten ja viesteillä sekä purkanut minuun vihaa siitä, että miehensä on ihastunut minuun. Samaan aikaan vaimon vihaisten viestien kanssa olen saanut viestejä tuolta mieheltä, mies toivoisi, että haluaisin tavata hänet. Minä en todellakaan halua tavata miestä ja koko tämä sotku on kuormittanut todella paljon. Nyt viestejä ei ole enää tullut, kun sanoin molemmille vieväni asian viranomaisille eteenpäin, jos nämä viestit ja yhteydenotot ei lopu. Tilanne on ollut todella ahdistava ja ihan käsittämätön – miten minä päädyin keskelle vanhempieni ikäisten parisuhdekriisiä?
Miksi vaimo suuttui minulle ja purkaa vihansa minuun tässä tilanteessa? Eikö oikea osoite olisi oma aviomiehensä, joka on ihastunut lastensa ikäiseen naiseen ja vielä tyhmänä kertoo tästä ihastumisesta ääneen?
N27
P.S. Ethän tule sanomaan tätä provoksi, tilanne on muutenkin ollut jo todella ahdistava.
Kommentit (183)
Eipä ole miehellä kaikki muumit laaksossa.
Hae kummallekin lähestymiskieltoa ja videoi gopro kameralla työpaikalle tulemiset.
Mies on saattanut kertoa vaimolleen satuversion, missä syyttää sinua tapahtuneesta. Etenkin narsismiin taipuvaiset miehet kertovat mielellään tällaisia, hän näkee itsensä niin vastustamattomana että naiset (myös sinä) suorastaan lakoavat jalkoihin. Hän ei voi sille mitään!
Vaimo yrittää ulkoistaa syyn miehen käytöksestä sinulle. Sinua on helpompi parisuhteen ulkopuolisena vihata kuin sitä aviomiestä, jonka kanssa hän on naimisissa.
Vähän offtopic, mutta sivusta seuranneena en voi kuin ihmetellä, miten joillakin keski-ikäisillä nuo ikäkriisit menevät aivan överiksi ja käyttäytyvät kuin mitkäkin teinit. Toivon todella, etten itse muutu tuollaiseksi, kun tulen keski-ikään.
Luin loppuun ajatellen, että kerrankin virkistävän erilainen tapaus ja sitten vasta selvisi, että ap on nainen. Luulin otsikosta, että hän on nuorempi MIES.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo yrittää ulkoistaa syyn miehen käytöksestä sinulle. Sinua on helpompi parisuhteen ulkopuolisena vihata kuin sitä aviomiestä, jonka kanssa hän on naimisissa.
Vähän offtopic, mutta sivusta seuranneena en voi kuin ihmetellä, miten joillakin keski-ikäisillä nuo ikäkriisit menevät aivan överiksi ja käyttäytyvät kuin mitkäkin teinit. Toivon todella, etten itse muutu tuollaiseksi, kun tulen keski-ikään.
Hauska homma jos näin nuoremmista tuntuu. Voi olla, olen reilusti yli viisikymppisenä hieman jäävi arvioimaan asiaa. Tässä iässä kun taas tuntuu, että alle kolmekymppiset pystyvät kehittämään kriisejä sellaisist asioista, jota tuntuvat täysin epäolennaisilta ja naurettavilta: "Täytin kolmekymmentä. Tuntuu kuin koko elämä olisi ohi" jne.
Ei naistennaurattajia kannata ottaa vakavasti. Siinä vain satuttaa itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo yrittää ulkoistaa syyn miehen käytöksestä sinulle. Sinua on helpompi parisuhteen ulkopuolisena vihata kuin sitä aviomiestä, jonka kanssa hän on naimisissa.
Vähän offtopic, mutta sivusta seuranneena en voi kuin ihmetellä, miten joillakin keski-ikäisillä nuo ikäkriisit menevät aivan överiksi ja käyttäytyvät kuin mitkäkin teinit. Toivon todella, etten itse muutu tuollaiseksi, kun tulen keski-ikään.
Hauska homma jos näin nuoremmista tuntuu. Voi olla, olen reilusti yli viisikymppisenä hieman jäävi arvioimaan asiaa. Tässä iässä kun taas tuntuu, että alle kolmekymppiset pystyvät kehittämään kriisejä sellaisist asioista, jota tuntuvat täysin epäolennaisilta ja naurettavilta: "Täytin kolmekymmentä. Tuntuu kuin koko elämä olisi ohi" jne.
Anteeksi logiikkavirhe. Alle kolmekymppinen ei oikein voi kehittää kolmenkympin kriisiä. Ymmärtänette kuitenkin idean.
Toi iso ikäero tekee tilanteesta jo valmiiksi typerän, mutta miksi ylipäätään varattu menee tunnustamaan ääneen ihastuksensa? Testaa, saako vastakaikua?
Minä olisin miehen tilanteessa pitänyt mölyt mahassani ja antanut asian olla.
Minulla vastaava kokemus.
Ahdistus jäi pitkäksi aikaa. Jouduin muuttamaan ja hankkimaan turvakiellon, kun eivät jättäneet minua rauhaan.
Mutkan kautta kuulin, että mies oli vielä vuosia ihastunut, vaikka emme enää nähneet.
Pari erosi lopulta.
Koen tuosta erosta syyllisyyttä, vaikka pohjimmiltaan tiedän ettei ole minun syyni.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se varattu kuvittelee tunteiden tunnustamisen auttavan? Jos itse on varattu, toinen on varattu ja itsellä on vielä samanikäisiä lapsia, niin kuka oikeasti kuvittelee tuosta syntyvän jotain? On kyllä aika suuret luulot itsestään.
Itse asiassa osa tekee tuota sen takia, että saavat jotain kieroutunutta mielihyvää siitä että puoliso on mustasukkainen.
Todennäköisesti se puolisolle kerrottu "totuus" ihastumisesta on hyvin väritetty (joko annetaan ymmärtää tilanteen olevan molemmin puolinen tai se toinen osapuoli on se vokottelija). Jotain sellaista oman itsetunnon kohottamista, kun puoliso alkaa taistella pitääkseen avioliittonsa, tai jopa kuvittelee päässään että naiset taistelee keskenään kumpi saa tämän uljaan uroksen. Moni tällaista harrastava ei edes kykene itsereflektioon ja miettimään omia motiivejaan.
Moni suhde on sairas ja siihen leikkiin sitten revitään ulkopuolisiakin. Vähän samaa ilmiötä kuin se että jotkut tarvitsee parisuhderiidoilleen yleisön.
Eihän tuota käytösmallia kunnolla ymmärrä kukaan tervettä parisuhdetta haluava, joka ei kaipaa ylimääräistä mustasukkaisuutta, ylimääräisiä riitoja ja ulkopuolisia ihmisuä riitojen keskelle tai yleisöksi jne. Mutta kaikilla ei ole ihan terve se suhtautuminen parisuhteeseen tai omaan kumppaniin.
Aivan järkyttävää toimintaa tuolta pariskunnalta sinua kohtaan!
Mua ihmetyttää melkein enemmän tuo vaimo. Mitä kuvittelee saavuttavansa tuolla sinulle paasaamisella ja vakuutteluilla, että miehensä kohtaaminen olisi ollut sinulle liian "piukka paikka"? Eikö olisi kannattanut paasata miehelleen. Väistämättä tulee tunne, että onko mies sanonut, että sinä tunnet samoin?
Ap, etkö huomannut ollenkaan miehen työkaverina ollessa että mies olisi susta kiinnostunut? Eikö flirttaillut, kyylännyt, koittanut lähestyä, tehnyt tikusta asiaa tms?
Vierailija kirjoitti:
Ap, etkö huomannut ollenkaan miehen työkaverina ollessa että mies olisi susta kiinnostunut? Eikö flirttaillut, kyylännyt, koittanut lähestyä, tehnyt tikusta asiaa tms?
En oo ap, mut en mä omalla kohdalla huomannut. Olin töissä ulkopuolinen yhdestä naisporukasta, mutta muutamat työkaverit olivat tosi kivoja. Neuvoivat kärsivällisesti. Juteltiin paljon ja naurettiin usein. Yksi vanhempi miespuolinen työkaveri oli isoksi avuksi, kun neuvoi. Oli kannustava ja kohteli ystävällisesti. Iloitsin saaneeni töistä ystävän. Eiköhän sitten mies tunnustanut, että on kiinnostunut minusta. En ollut tajunnut asiaa, luulin hänen olevan vain ystävällinen. Minun oli niin vaikea suhtautua mieheen tuon paljastuksen jälkeen, etten halunnut olla tekemisissä. Mies oli naimisissa. Vaihdoin onneksi aika pian työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vain niin paljon helpompaa ajatella, että toinen nainen on se oikea syyllinen, kuin ajatella että oma mies on k*pää, joka kuolaa lastensa ikäisten naisten perään. Vaikka tällaisia miehiä on olemassa niin ei kukaan halua uskoa että oma mies on sellainen, vaan mieluummin selittää asian niin että se nuori nainen on varmasti vokotellut ja liehitellyt miestä ja saanut tämän raiteiltaan.
Mut leimattiin tuollaiseksi vokottelijaksi. Olin tuolloin päälle parikymppinen, pukeuduin välillä töissä hameeseen, hymyilin ja vitsailin toisten kanssa. Olen aina nauranut kaksimieliselle huumorille, mutta omalla kohdalla tuo kokemus opetti sen, etten enää vitsaile kaksimielisiä asioita miespuolisten työkaverien kanssa. Omassa tapauksessani miespuolinen työkaveri käsitti tuollaiset vitsit kiinnostuksen osoituksena. Minun syyhän tuo kiinnostuminen siis miehen ja hänen vaimonsa mielestä oli (vaikka siis käyttäydyin noin kaikkien muidenkin kanssa).
Se on kumma, miten nuoren naisen pitäisi pukeutua perunasäkkiin, olla hiljaa ja piilossa jossain nurkassa, ettei vaan kukaan mies iske silmiään häneen. Sillä miehellähän ei itsellään ole mitään vastuuta tässä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vain niin paljon helpompaa ajatella, että toinen nainen on se oikea syyllinen, kuin ajatella että oma mies on k*pää, joka kuolaa lastensa ikäisten naisten perään. Vaikka tällaisia miehiä on olemassa niin ei kukaan halua uskoa että oma mies on sellainen, vaan mieluummin selittää asian niin että se nuori nainen on varmasti vokotellut ja liehitellyt miestä ja saanut tämän raiteiltaan.
Mut leimattiin tuollaiseksi vokottelijaksi. Olin tuolloin päälle parikymppinen, pukeuduin välillä töissä hameeseen, hymyilin ja vitsailin toisten kanssa. Olen aina nauranut kaksimieliselle huumorille, mutta omalla kohdalla tuo kokemus opetti sen, etten enää vitsaile kaksimielisiä asioita miespuolisten työkaverien kanssa. Omassa tapauksessani miespuolinen työkaveri käsitti tuollaiset vitsit kiinnostuksen osoituksena. Minun syyhän tuo kiinnostuminen siis miehen ja hänen vaimonsa mielestä oli (vaikka siis käyttäydyin noin kaikkien muidenkin kanssa).
Se on kumma, miten nuoren naisen pitäisi pukeutua perunasäkkiin, olla hiljaa ja piilossa jossain nurkassa, ettei vaan kukaan mies iske silmiään häneen. Sillä miehellähän ei itsellään ole mitään vastuuta tässä...
Aina löytyy selittelijöitä, jotka saavat mustan muutettua valkoiseksi ja omat tunteet on toisen syytä. Eiköhän tuo mies ole vaimolleen vakuutellut, miten nuori tyttö on niin ahkerasti häntä piirittänyt, ettei mahtanut ihastukselleen mitään. Vaimolla ei tietenkään soita kelloja, että kuinka todennäköistä on, että itsekin varattu nuori nainen kiinnostuu jostain viisi-kuusikymppisestä.
Mulla toi kääntyi miehen puheissa puolisolleen niin, että minä olisin ollut se ihastunut osapuoli. Olipa kiva selostaa vieraalle naiselle, että en mä sun miehestä ole kiinnostunut.
Mies on esittänyt asian vaimolleen niin, että hän on ollut passiivinen osapuoli ja sinä taas aktiivinen syöjätär jota hän parka on yrittänyt vältellä. Tää on niin nähty.
Olen tosi pahoillani puolestasi, Ap! Musta tuossa on kaikkein kurjinta se, että et joutunut vain kestämään jotakin ihastunutta setämiestä, vaan vielä sen päälle rähisevää vaimoa! Ei ole sinun syysi, että heidän keskinäiset välinsä eivät ole kunnossa. Tilanne ei ole millään lailla sinun syysi, muista se!<3