Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa oleva mies ihastui minuun ja vaimo suuttui minulle - miksi?
05.02.2022 |
Työkaverini oli minua todella paljon vanhempi mies, meillä oli ikäeroa liki 30 vuotta ja miehellä on vaimonsa kanssa ikäiseni lapset. Tunnen myös miehen vaimon. Olin tuolle miehelle samanlainen kuin muillekin työkavereilleni: ystävällinen, kysyin vanhemmilta kollegoilta neuvoja ja työt sujuivat hyvin. Teimme paljon tuon miehen kanssa töitä yhdessä ja viihdyimme hyvin töissä. Samalla tavalla viihdyin myös muutaman muun työkaverin kanssa sukupuolesta riippumatta.
Olin siirtymässä eri paikkakunnalle toiseen yksikköön töihin, kun mies yhtäkkiä kertoi ihastuneensa minuun. Olin tuosta ilmoituksesta järkyttynyt, koska mies on naimisissa, niin paljon minua vanhempi (voisi helposti olla isäni) ja minäkin olen tahollani parisuhteessa. Mitään ei ole miehen kanssa koskaan tapahtunut. Mies kertoi ihastuksestaan vaimolleen ja vaimo meni tuosta asiasta aivan sekaisin. Vaimo tuli kovistelemaan minua asiasta. Vaimo painotti minulle, kuinka en voisi tulla heidän parisuhteensa väliin, enkä ole heille mikään uhka. Olin noista puheista ihan ymmälläni, sillä enhän minä tässä ollut se ihastunut osapuoli, vaan mies. Minun oli vielä tarkoitus hoitaa yksi työvuoro vanhassa työpaikassani tuon miehen kanssa, mutta miehen ilmoituksen jälkeen sovin työnantajan kanssa, että tilalleni menee toinen työntekijä. Tuon työvuoron jälkeen sain miehen vaimolta viestin, jossa vaimo sanoi ”hyvä kun et mennyt tuohon työvuoroon, olisi ollut sinulle aivan liian piukka paikka 😊”. Koin tuon viestin tosi ikävänä, sillä koin vaimon kettuilevan minulle. Vielä tuon viestinkin jälkeen vaimo on lähestynyt minua kasvotusten ja viesteillä sekä purkanut minuun vihaa siitä, että miehensä on ihastunut minuun. Samaan aikaan vaimon vihaisten viestien kanssa olen saanut viestejä tuolta mieheltä, mies toivoisi, että haluaisin tavata hänet. Minä en todellakaan halua tavata miestä ja koko tämä sotku on kuormittanut todella paljon. Nyt viestejä ei ole enää tullut, kun sanoin molemmille vieväni asian viranomaisille eteenpäin, jos nämä viestit ja yhteydenotot ei lopu. Tilanne on ollut todella ahdistava ja ihan käsittämätön – miten minä päädyin keskelle vanhempieni ikäisten parisuhdekriisiä?
Miksi vaimo suuttui minulle ja purkaa vihansa minuun tässä tilanteessa? Eikö oikea osoite olisi oma aviomiehensä, joka on ihastunut lastensa ikäiseen naiseen ja vielä tyhmänä kertoo tästä ihastumisesta ääneen?
N27
P.S. Ethän tule sanomaan tätä provoksi, tilanne on muutenkin ollut jo todella ahdistava.
Kommentit (183)
Keneen oikein uppoaa nuo miesten "hän niin aggressiivisesti piiritti minua, etten voinut mitään" selitykset? Ensinnäkin, ei ole vaikeaa sanoa "olen naimisissa", jos toinen oikeasti yrittää vokotella. Ja jos edes epäilee toisen olevan sillä mielellä liikenteessä, niin helposti sitä sivulauseeseen livauttaa jotain aviopuolisosta, niin ei jää siviilisääty epäselväksi. Toisekseen, aika harva on kiinnostunut paljon vanhemmasta vastakkaisen sukupuolen edustajasta, jolla on jo aviopuoliso ja lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä vastausta kysymykseen, mutta kokemusta on itsellänikin, joten I feel you!
Entisen vuokranantajan vaimo kävi jopa oveni takana etsimässä miestään kun hän ei ollut tullut yöksi kotiin. Olin 25v, ja vuokranantajani n. 60v.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole provo - olisikin. On hirveää joutua keskelle jotain parisuhderiitaa, johon en liity millään tavalla. Tajuaisin tämän ehkä jotenkin paremmin, jos olisivat ikäisiäni, mutta liki kuusikymppiset ihmiset!
Ap
Tuolle ikäluokalle ominainen toimintatapa.
Jos vielä kerrankin ottaa yhteyttä niin sano että vien ukkosi ihan kiusallakin ettei vaimon tarvitse ilman syytä sekoilla. Järjestät vielä niin että viet miehen lisäksi, heidän omaisuutensa ja teet heidän yhteiset lapsensa perinnöttömäksi. Syyllistä etsiessään voikin se akka tuijottaa käsipeiliin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä vastausta kysymykseen, mutta kokemusta on itsellänikin, joten I feel you!
Entisen vuokranantajan vaimo kävi jopa oveni takana etsimässä miestään kun hän ei ollut tullut yöksi kotiin. Olin 25v, ja vuokranantajani n. 60v.
Miksi nämä naiset kuvittelevat, että se oma mies olisi muiden naisten, varsinkin vuosikymmeniä nuorempien, mielestä jotenkin hyväkin saalis? Harva haaveilee, että kylläpäs se vastakkaisen sukupuolen edustaja on komeimmillaan/kauneimmillaan joskus kuusikymppisenä, jos itse on vaikka kolmekymppinen. Oma kokemus on, että todella paljon nuorempi/vanhempi on jo niin eri sukupolvea, että ajatusmallit monista arkisista asioista on tyystin erilaiset (parisuhde, kotitöiden jakaminen, vapaa-ajan viettäminen, keskustelutaito jne). Paljon mukavampaa on olla suunnilleen samanikäisen kanssa, joka jakaa saman kokemusmaailman. Ja ainakin itse ajattelen parisuhdeasioissa nykyhetkeä kauemmaksi: haluaisinko olla parisuhteessa vaikka 25 v vanhemman miehen kanssa? Kun itse olisin nelikymppisenä työuran huipulla, olisi mies jäämässä eläkkeelle. Kun itse jäisin eläkkeelle, olisi mies todennäköisesti ollut mullan alla jo hyvän tovin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tällaisen pariskunnan. Pariskunta alkoi syyllistää miehen ihastusta tuosta tilanteesta. Ulkoistivat siis parisuhteestaan ongelman tuohon ihastukseen. Eihän se sitä pariskunnan tilannetta ratkaissut. Ei mennyt kauaa, kun muuttivat erilleen, välissä yrittivät taas asua yhdessä ja lopulta erosivat. Ehkä tajusivat lopulta, että parisuhteensa ei toimi, vaikka kuinka syyttäisi tuota ihastusta.
Minut leimattiin tällä tavalla syylliseksi. Mies sentään myöhemmin pyysi asiaa ja tunteistaan kertomista anteeksi. Nainen ei vielä myöhemminkään kokenut tehneensä väärin, eikä tietenkään pyytänyt anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka on niin tollo, että kertoo ihastumisesta, vaikkei mitään ole tapahtunut 🙈
Minulla oli kerran työkaveri, jonka kanssa viihdyin todella hyvin. Ehkä jollain tasolla olin ihastunut, vaikka koskaan en olisi mitään tuon tunteen eteen tehnyt. Olin aikaisemminkin ihastunut sellaisiin "saavuttamattomiin" ihmisiin, jotka olivat ns. turvallisia kohteita, joiden kohdalla tunteen ei koskaan ollut tarkoituskaan johtaa mihinkään. Vähän kuin teini-iässä muusikoihin ja muihin.
Työkaveri sanoi minun lähtiessäni toiseen työpaikkaan, että hänellä on tunteita minua kohtaan, kehui minua maasta taivaisiin ja kertoi, hänellä jää minua kova ikävä. Tiesin työkaverin puolison olevan sairaalloisen mustasukkainen, joten sanoin, että minullakin jää häntä ikävä ehkä enemmän kuin vaimon mielestä on sopivaa. Työkaveri sitten kertoi tuon minun sanoman asian vaimolleen ja vaimo syytti minua tuosta tilanteesta. Koki minun vonganneen miestään. Se ei selvinnyt, kertoiko mies omista sanomisistaan vaimolle lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisäistettyä seksismiä. Nainen ei uskalla suuttua miehelle, vaan viha puretaan heikompana miellettyyn kohteeseen eli siihen naiseen. Miestä ei nähdä koskaan syyllisenä mihinkään, vaan naiset on kaiken pahan alku ja juuri.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kerran työkaveri, jonka kanssa viihdyin todella hyvin. Ehkä jollain tasolla olin ihastunut, vaikka koskaan en olisi mitään tuon tunteen eteen tehnyt. Olin aikaisemminkin ihastunut sellaisiin "saavuttamattomiin" ihmisiin, jotka olivat ns. turvallisia kohteita, joiden kohdalla tunteen ei koskaan ollut tarkoituskaan johtaa mihinkään. Vähän kuin teini-iässä muusikoihin ja muihin.
Työkaveri sanoi minun lähtiessäni toiseen työpaikkaan, että hänellä on tunteita minua kohtaan, kehui minua maasta taivaisiin ja kertoi, hänellä jää minua kova ikävä. Tiesin työkaverin puolison olevan sairaalloisen mustasukkainen, joten sanoin, että minullakin jää häntä ikävä ehkä enemmän kuin vaimon mielestä on sopivaa. Työkaveri sitten kertoi tuon minun sanoman asian vaimolleen ja vaimo syytti minua tuosta tilanteesta. Koki minun vonganneen miestään. Se ei selvinnyt, kertoiko mies omista sanomisistaan vaimolle lainkaan.
Et sä nyt ihan puhdas pulmunen tossa oo, kun sanoit jää ikävä enemmän kuin on sopivaa. Onhan toi sellainen tunnustus, et kelaat työkaveria enemmän kuin pelkkänä työkaverina. Syystä vaimo pahastui sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muista, että se totuus voi miehen suussa vääntyä ihan muuksi ja vaimo saa aivan toisenlaisen version. Mulla kävi näin ja tilanne meni vielä astetta ikävämmäksi. Nainen kävi muhun käsiksi miehen kerrottua ihastuneensa muhun. Fyysisesti ei käynyt pahasti, mutta henkisesti sitäkin enemmän. Vein asian viranomaisille eteenpäin, mutta nainen jäi tuomitsematta, koska nainen ei tunnustanut, vaan valehteli, ettei ollut käynyt käsiksi. Minulla ei ollut mustelmia eikä tapahtuneella ollut silminnäkijöitä, joten juttu jäi siihen. Todisteeksi ei riittänyt se, että olin ollut heti tapahtuneen jälkeen yhteydessä psykologiin, olin kertonut tapahtuneesta hänelle ja olin psyykisesti hyvin järkyttynyt. Valehtelu ei valitettavasti ole rikos, joten juttu voi vääntyä aivan muuksi. Minuun käytiin käsiksi, eikä siitä seurannut mitään rangaistusta.
Siis oikeasti toinen saanut syytettä käsiksi käymisestä, koska kielsi tehneensä niin? Missä on noin surkea oikeusjärjestelmä? Itä-Suomessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kerran työkaveri, jonka kanssa viihdyin todella hyvin. Ehkä jollain tasolla olin ihastunut, vaikka koskaan en olisi mitään tuon tunteen eteen tehnyt. Olin aikaisemminkin ihastunut sellaisiin "saavuttamattomiin" ihmisiin, jotka olivat ns. turvallisia kohteita, joiden kohdalla tunteen ei koskaan ollut tarkoituskaan johtaa mihinkään. Vähän kuin teini-iässä muusikoihin ja muihin.
Työkaveri sanoi minun lähtiessäni toiseen työpaikkaan, että hänellä on tunteita minua kohtaan, kehui minua maasta taivaisiin ja kertoi, hänellä jää minua kova ikävä. Tiesin työkaverin puolison olevan sairaalloisen mustasukkainen, joten sanoin, että minullakin jää häntä ikävä ehkä enemmän kuin vaimon mielestä on sopivaa. Työkaveri sitten kertoi tuon minun sanoman asian vaimolleen ja vaimo syytti minua tuosta tilanteesta. Koki minun vonganneen miestään. Se ei selvinnyt, kertoiko mies omista sanomisistaan vaimolle lainkaan.
Et sä nyt ihan puhdas pulmunen tossa oo, kun sanoit jää ikävä enemmän kuin on sopivaa. Onhan toi sellainen tunnustus, et kelaat työkaveria enemmän kuin pelkkänä työkaverina. Syystä vaimo pahastui sulle.
No aika pienestä tossa on kyllä herne vedetty nenään. :D Eri juttu jos olisivat jotain touhunneet. Oon mä ainakin ikävöinyt kovasti monia entisiä työkavereita. Iästä ja sukupuolesta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka on niin tollo, että kertoo ihastumisesta, vaikkei mitään ole tapahtunut 🙈
Päästään pipejä ihmisiä katsos nää tämmöiset, ehkä halunnut tahallaan tehdä vaimon mustasukkaiseksi. Aivan sairaita kuvioita ja ihmisiä. Mulle on kävi itselle samantyylinen juttu kuin ap:lle, mies oli n.50v ja minä 28v. V*tuttaa vieläkin kun asiaa ajattelen mutta enemmän olen iloinen siitä että toi kaikki on ohi. Ennen kuin laitin estot päälle (yritin tietenkin selvittää asiaa ensin) sain kuulla tältä vaimolta mm. että hän tietää missä asun ja aikoo nyt tehdä mun elämästä h elvettiä, kyllä tuollainen laittaa vähän ahdistamaan kun ei yhtään tiedä minkä luokan sekopään kanssa on tekemisissä. En tiedä olisiko mennyt pidemmälle jos en olisi uhannut rikosilmoituksella. Sen verran oli epävakaata settiä että mm. tarkistin aamuisin autonrenkaat töihin lähtiessä.
Tyypillistä käytöstä vaimolta. Toinen nainen (oletettukin sellainen) on aina se "syyllinen", ei oma häntäheikkimies. Puhumattakaan, että todella lapsellista ja noloa käytöstä aikuiselta ihmiseltä saada tuollaisia nustasukkaisuuskilareita. Itse pitäisin mölyt mahassani ja hyväksyisin karun todellisuuden: minä en miestäni omista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kerran työkaveri, jonka kanssa viihdyin todella hyvin. Ehkä jollain tasolla olin ihastunut, vaikka koskaan en olisi mitään tuon tunteen eteen tehnyt. Olin aikaisemminkin ihastunut sellaisiin "saavuttamattomiin" ihmisiin, jotka olivat ns. turvallisia kohteita, joiden kohdalla tunteen ei koskaan ollut tarkoituskaan johtaa mihinkään. Vähän kuin teini-iässä muusikoihin ja muihin.
Työkaveri sanoi minun lähtiessäni toiseen työpaikkaan, että hänellä on tunteita minua kohtaan, kehui minua maasta taivaisiin ja kertoi, hänellä jää minua kova ikävä. Tiesin työkaverin puolison olevan sairaalloisen mustasukkainen, joten sanoin, että minullakin jää häntä ikävä ehkä enemmän kuin vaimon mielestä on sopivaa. Työkaveri sitten kertoi tuon minun sanoman asian vaimolleen ja vaimo syytti minua tuosta tilanteesta. Koki minun vonganneen miestään. Se ei selvinnyt, kertoiko mies omista sanomisistaan vaimolle lainkaan.
Et sä nyt ihan puhdas pulmunen tossa oo, kun sanoit jää ikävä enemmän kuin on sopivaa. Onhan toi sellainen tunnustus, et kelaat työkaveria enemmän kuin pelkkänä työkaverina. Syystä vaimo pahastui sulle.
Mitä sitten, jos jollakin jää ikävä? Eihän tuossa edes ole mitään tehty tuon ikävän eteen? Tosi pieni juttu tuo, ihan voi mennä sen piikkiin, että on asetellut sanansa huonosti.
Paljon pahempaa musta olisi, jos tuo viestin kirjoittaja olisi sanonut vaikka, että haaveilee tuosta miehestä/haluaisi viedä ikävän vuoksi heidän välinsä ns. seuraavalle tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kerran työkaveri, jonka kanssa viihdyin todella hyvin. Ehkä jollain tasolla olin ihastunut, vaikka koskaan en olisi mitään tuon tunteen eteen tehnyt. Olin aikaisemminkin ihastunut sellaisiin "saavuttamattomiin" ihmisiin, jotka olivat ns. turvallisia kohteita, joiden kohdalla tunteen ei koskaan ollut tarkoituskaan johtaa mihinkään. Vähän kuin teini-iässä muusikoihin ja muihin.
Työkaveri sanoi minun lähtiessäni toiseen työpaikkaan, että hänellä on tunteita minua kohtaan, kehui minua maasta taivaisiin ja kertoi, hänellä jää minua kova ikävä. Tiesin työkaverin puolison olevan sairaalloisen mustasukkainen, joten sanoin, että minullakin jää häntä ikävä ehkä enemmän kuin vaimon mielestä on sopivaa. Työkaveri sitten kertoi tuon minun sanoman asian vaimolleen ja vaimo syytti minua tuosta tilanteesta. Koki minun vonganneen miestään. Se ei selvinnyt, kertoiko mies omista sanomisistaan vaimolle lainkaan.
Tässä tuo mies on kyllä tehnyt paljon "pahemmin" kuin sinä. Sinä olet sanonut ikävöiväsi pikkuisen liikaa, toinen on hehkuttanut sinua, kertonut ikävöivänsä kovasti ja sanonut vielä ääneen, että on jotain tunteitakin herännyt. Paljon isompi juttu tuo miehen käytös on ja silti tässä nyt tartutaan tuohon, mitä nainen on sanonut. Näkee kyllä, miten kaikissa tällaisissa tilanteissa yritetään etsiä vikaa naisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä vastausta kysymykseen, mutta kokemusta on itsellänikin, joten I feel you!
Entisen vuokranantajan vaimo kävi jopa oveni takana etsimässä miestään kun hän ei ollut tullut yöksi kotiin. Olin 25v, ja vuokranantajani n. 60v.
Miksi nämä naiset kuvittelevat, että se oma mies olisi muiden naisten, varsinkin vuosikymmeniä nuorempien, mielestä jotenkin hyväkin saalis? Harva haaveilee, että kylläpäs se vastakkaisen sukupuolen edustaja on komeimmillaan/kauneimmillaan joskus kuusikymppisenä, jos itse on vaikka kolmekymppinen. Oma kokemus on, että todella paljon nuorempi/vanhempi on jo niin eri sukupolvea, että ajatusmallit monista arkisista asioista on tyystin erilaiset (parisuhde, kotitöiden jakaminen, vapaa-ajan viettäminen, keskustelutaito jne). Paljon mukavampaa on olla suunnilleen samanikäisen kanssa, joka jakaa saman kokemusmaailman. Ja ainakin itse ajattelen parisuhdeasioissa nykyhetkeä kauemmaksi: haluaisinko olla parisuhteessa vaikka 25 v vanhemman miehen kanssa? Kun itse olisin nelikymppisenä työuran huipulla, olisi mies jäämässä eläkkeelle. Kun itse jäisin eläkkeelle, olisi mies todennäköisesti ollut mullan alla jo hyvän tovin.
En todellakaan tiedä vastausta tähän. On inhottavaa kun joku 60v nainen vihaa minua siksi että hän kuvittelee minun haluavan hänen 6kymppisen miehensä. Hän ikään kuin likaa minut, ja varmasti on puhunut myös ympäriinsä että olen hänen miehensä "perässä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kerran työkaveri, jonka kanssa viihdyin todella hyvin. Ehkä jollain tasolla olin ihastunut, vaikka koskaan en olisi mitään tuon tunteen eteen tehnyt. Olin aikaisemminkin ihastunut sellaisiin "saavuttamattomiin" ihmisiin, jotka olivat ns. turvallisia kohteita, joiden kohdalla tunteen ei koskaan ollut tarkoituskaan johtaa mihinkään. Vähän kuin teini-iässä muusikoihin ja muihin.
Työkaveri sanoi minun lähtiessäni toiseen työpaikkaan, että hänellä on tunteita minua kohtaan, kehui minua maasta taivaisiin ja kertoi, hänellä jää minua kova ikävä. Tiesin työkaverin puolison olevan sairaalloisen mustasukkainen, joten sanoin, että minullakin jää häntä ikävä ehkä enemmän kuin vaimon mielestä on sopivaa. Työkaveri sitten kertoi tuon minun sanoman asian vaimolleen ja vaimo syytti minua tuosta tilanteesta. Koki minun vonganneen miestään. Se ei selvinnyt, kertoiko mies omista sanomisistaan vaimolle lainkaan.
Et sä nyt ihan puhdas pulmunen tossa oo, kun sanoit jää ikävä enemmän kuin on sopivaa. Onhan toi sellainen tunnustus, et kelaat työkaveria enemmän kuin pelkkänä työkaverina. Syystä vaimo pahastui sulle.
Ei toi nainen silti ole vastuussa siitä, mitä joku mies on hänelle sanonut. Joo, ei varmasti fiksua sanoa tuosta ikävöinnistä jos on jo valmiiksi mustis vaimo. Ei tuo tilanne silti naisen vastuulla ole, mieshän tuon keskustelun aloitti. Ja onhan tuo mies voinut jättää vaimolle kertomatta ns. oman osuutensa, jolloin näyttää siltä, että tuossa tuo nainen vokottelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kerran työkaveri, jonka kanssa viihdyin todella hyvin. Ehkä jollain tasolla olin ihastunut, vaikka koskaan en olisi mitään tuon tunteen eteen tehnyt. Olin aikaisemminkin ihastunut sellaisiin "saavuttamattomiin" ihmisiin, jotka olivat ns. turvallisia kohteita, joiden kohdalla tunteen ei koskaan ollut tarkoituskaan johtaa mihinkään. Vähän kuin teini-iässä muusikoihin ja muihin.
Työkaveri sanoi minun lähtiessäni toiseen työpaikkaan, että hänellä on tunteita minua kohtaan, kehui minua maasta taivaisiin ja kertoi, hänellä jää minua kova ikävä. Tiesin työkaverin puolison olevan sairaalloisen mustasukkainen, joten sanoin, että minullakin jää häntä ikävä ehkä enemmän kuin vaimon mielestä on sopivaa. Työkaveri sitten kertoi tuon minun sanoman asian vaimolleen ja vaimo syytti minua tuosta tilanteesta. Koki minun vonganneen miestään. Se ei selvinnyt, kertoiko mies omista sanomisistaan vaimolle lainkaan.
Et sä nyt ihan puhdas pulmunen tossa oo, kun sanoit jää ikävä enemmän kuin on sopivaa. Onhan toi sellainen tunnustus, et kelaat työkaveria enemmän kuin pelkkänä työkaverina. Syystä vaimo pahastui sulle.
Mun miehelleni on ties kuinka moni nainen tarjonnut itseään, ja ehsottanut ihan suoraan seksuaalista toimintaa. Ei ole tullut kertaakaan mieleeni syyttää miestäni näistä, eikä ole käynyt mielen vieressäkään että menisin niille naisille sanomaan heidän käytöksestään.
Tiedän tällaisen pariskunnan. Pariskunta alkoi syyllistää miehen ihastusta tuosta tilanteesta. Ulkoistivat siis parisuhteestaan ongelman tuohon ihastukseen. Eihän se sitä pariskunnan tilannetta ratkaissut. Ei mennyt kauaa, kun muuttivat erilleen, välissä yrittivät taas asua yhdessä ja lopulta erosivat. Ehkä tajusivat lopulta, että parisuhteensa ei toimi, vaikka kuinka syyttäisi tuota ihastusta.