Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa oleva mies ihastui minuun ja vaimo suuttui minulle - miksi?
05.02.2022 |
Työkaverini oli minua todella paljon vanhempi mies, meillä oli ikäeroa liki 30 vuotta ja miehellä on vaimonsa kanssa ikäiseni lapset. Tunnen myös miehen vaimon. Olin tuolle miehelle samanlainen kuin muillekin työkavereilleni: ystävällinen, kysyin vanhemmilta kollegoilta neuvoja ja työt sujuivat hyvin. Teimme paljon tuon miehen kanssa töitä yhdessä ja viihdyimme hyvin töissä. Samalla tavalla viihdyin myös muutaman muun työkaverin kanssa sukupuolesta riippumatta.
Olin siirtymässä eri paikkakunnalle toiseen yksikköön töihin, kun mies yhtäkkiä kertoi ihastuneensa minuun. Olin tuosta ilmoituksesta järkyttynyt, koska mies on naimisissa, niin paljon minua vanhempi (voisi helposti olla isäni) ja minäkin olen tahollani parisuhteessa. Mitään ei ole miehen kanssa koskaan tapahtunut. Mies kertoi ihastuksestaan vaimolleen ja vaimo meni tuosta asiasta aivan sekaisin. Vaimo tuli kovistelemaan minua asiasta. Vaimo painotti minulle, kuinka en voisi tulla heidän parisuhteensa väliin, enkä ole heille mikään uhka. Olin noista puheista ihan ymmälläni, sillä enhän minä tässä ollut se ihastunut osapuoli, vaan mies. Minun oli vielä tarkoitus hoitaa yksi työvuoro vanhassa työpaikassani tuon miehen kanssa, mutta miehen ilmoituksen jälkeen sovin työnantajan kanssa, että tilalleni menee toinen työntekijä. Tuon työvuoron jälkeen sain miehen vaimolta viestin, jossa vaimo sanoi ”hyvä kun et mennyt tuohon työvuoroon, olisi ollut sinulle aivan liian piukka paikka 😊”. Koin tuon viestin tosi ikävänä, sillä koin vaimon kettuilevan minulle. Vielä tuon viestinkin jälkeen vaimo on lähestynyt minua kasvotusten ja viesteillä sekä purkanut minuun vihaa siitä, että miehensä on ihastunut minuun. Samaan aikaan vaimon vihaisten viestien kanssa olen saanut viestejä tuolta mieheltä, mies toivoisi, että haluaisin tavata hänet. Minä en todellakaan halua tavata miestä ja koko tämä sotku on kuormittanut todella paljon. Nyt viestejä ei ole enää tullut, kun sanoin molemmille vieväni asian viranomaisille eteenpäin, jos nämä viestit ja yhteydenotot ei lopu. Tilanne on ollut todella ahdistava ja ihan käsittämätön – miten minä päädyin keskelle vanhempieni ikäisten parisuhdekriisiä?
Miksi vaimo suuttui minulle ja purkaa vihansa minuun tässä tilanteessa? Eikö oikea osoite olisi oma aviomiehensä, joka on ihastunut lastensa ikäiseen naiseen ja vielä tyhmänä kertoo tästä ihastumisesta ääneen?
N27
P.S. Ethän tule sanomaan tätä provoksi, tilanne on muutenkin ollut jo todella ahdistava.
Kommentit (183)
1/5. Ykkösen saat siitä, että jaksoit vaivalla rustata noin pitkän trollin, muutoin ois tullu nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kyllä nyt on niin roskaa koko aloitus.
Jolene, Jolene, Jolene, Jolene...
Eikö tuo nyt ole aivan selvää, että vaimo syttää ap:ta koska ei halua itse kohdata sitä tunnetta, että oma mies on ihastunut toiseen ja olisi jättänyt hänet (jos olisi sattunut saamaan vastakaikua tunteisiinsa). Helpompi syyttää sitä ihastuksen kohdetta joka ei ole tehnyt mitään väärää kuin kohdata sitä, että se oma mies on valmis pettämään ja jättämään ja että siinä omassa suhteessa ei ole kaikki hyvin. Eihän se tietenkään loogista ole mutta ainoa reaktio jos suuttuneena on reagoitava jotenkin mutta ei kuitenkaan halua kohdata todellista ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka on niin tollo, että kertoo ihastumisesta, vaikkei mitään ole tapahtunut 🙈
Öööh, minä kerroin niin ihastukselle kuin miehellenikin. Kumpikin otti asian hyvin. Siitä pikkuhiljaa panostimme avioliittoomme, joka jatkuu edelleen. Ihastus meni menojaan, muttei polttanut siltoja takanaan. Tämä oli mulle hyvä ratkaisu. Pääsin siitä hirveästä kahtaalle repivästä tunteesta, kun olin kaikille rehellinen. En voi sietää sitä salaisen ihastumisen piinaa. Tuo olikin ainoa tällainen tapaus 20-vuotisen liittomme aikana. Mies ja ihstus ovat tavanneet toisensa sattumalta jossain, eikä siitä tullut mitään ongelmaa kellekään. Ihan normit moikkaukset ja kuulumiset vaihdettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on ollut vähän samanlainen tilanne. Vuosikymmeniä vanhempi työpaikkani omistaja ihastui minuun. Kävimme töiden jälkeen after workeilla koska en viitsinyt kieltäytyä. Sain tämän jälkeen hänen vaimoltaan vihaisia puheluita. Kävimme salaa Dubaissa lomareissulla, koska en viitsinyt olla töykeä ja kieltäytyä. Mies on hauskaa ja mukavaa seuraa. Saa kai hänelläkin olla naispuolisia ystäviä kuten minä? Ei ole vaimolta pois.
Ei ihme, että mies ihastui suhteen ulkopuoliseen henkilöön. Tuo vaimohan on täysin mielisairas tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kerran työkaveri, jonka kanssa viihdyin todella hyvin. Ehkä jollain tasolla olin ihastunut, vaikka koskaan en olisi mitään tuon tunteen eteen tehnyt. Olin aikaisemminkin ihastunut sellaisiin "saavuttamattomiin" ihmisiin, jotka olivat ns. turvallisia kohteita, joiden kohdalla tunteen ei koskaan ollut tarkoituskaan johtaa mihinkään. Vähän kuin teini-iässä muusikoihin ja muihin.
Työkaveri sanoi minun lähtiessäni toiseen työpaikkaan, että hänellä on tunteita minua kohtaan, kehui minua maasta taivaisiin ja kertoi, hänellä jää minua kova ikävä. Tiesin työkaverin puolison olevan sairaalloisen mustasukkainen, joten sanoin, että minullakin jää häntä ikävä ehkä enemmän kuin vaimon mielestä on sopivaa. Työkaveri sitten kertoi tuon minun sanoman asian vaimolleen ja vaimo syytti minua tuosta tilanteesta. Koki minun vonganneen miestään. Se ei selvinnyt, kertoiko mies omista sanomisistaan vaimolle lainkaan.
Et sä nyt ihan puhdas pulmunen tossa oo, kun sanoit jää ikävä enemmän kuin on sopivaa. Onhan toi sellainen tunnustus, et kelaat työkaveria enemmän kuin pelkkänä työkaverina. Syystä vaimo pahastui sulle.
Millä tavalla se mitenkään kuuluu vaimolle, jos joku "kelaa enemmän kuin pelkkänä työkaverina"? Minulle ei tulisi mieleenikään, että minulla olisi jonkinlainen oikeus määrätä toisten aikuisten ajatuksistakin. Kuulostaa todella vieraalta ja lapselliselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kerran työkaveri, jonka kanssa viihdyin todella hyvin. Ehkä jollain tasolla olin ihastunut, vaikka koskaan en olisi mitään tuon tunteen eteen tehnyt. Olin aikaisemminkin ihastunut sellaisiin "saavuttamattomiin" ihmisiin, jotka olivat ns. turvallisia kohteita, joiden kohdalla tunteen ei koskaan ollut tarkoituskaan johtaa mihinkään. Vähän kuin teini-iässä muusikoihin ja muihin.
Työkaveri sanoi minun lähtiessäni toiseen työpaikkaan, että hänellä on tunteita minua kohtaan, kehui minua maasta taivaisiin ja kertoi, hänellä jää minua kova ikävä. Tiesin työkaverin puolison olevan sairaalloisen mustasukkainen, joten sanoin, että minullakin jää häntä ikävä ehkä enemmän kuin vaimon mielestä on sopivaa. Työkaveri sitten kertoi tuon minun sanoman asian vaimolleen ja vaimo syytti minua tuosta tilanteesta. Koki minun vonganneen miestään. Se ei selvinnyt, kertoiko mies omista sanomisistaan vaimolle lainkaan.
Et sä nyt ihan puhdas pulmunen tossa oo, kun sanoit jää ikävä enemmän kuin on sopivaa. Onhan toi sellainen tunnustus, et kelaat työkaveria enemmän kuin pelkkänä työkaverina. Syystä vaimo pahastui sulle.
Minä en loukkaantuisi, jos joku nainen kertoisi ihastuneensa mieheeni. Niin kauan kuin mies ei reagoi tuohon ihastukseen mitenkään, niin ei ole minusta mitään syytä suuttua.
Siis todellako olisit valmis SUUTTUMAAN miehesi mahdollisesta ihastumisesta? Onko ihastuminen mielestäsi useinkin tietoinen valinta ja, ennen kaikkea, mitä asia sinulle edes kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kerran työkaveri, jonka kanssa viihdyin todella hyvin. Ehkä jollain tasolla olin ihastunut, vaikka koskaan en olisi mitään tuon tunteen eteen tehnyt. Olin aikaisemminkin ihastunut sellaisiin "saavuttamattomiin" ihmisiin, jotka olivat ns. turvallisia kohteita, joiden kohdalla tunteen ei koskaan ollut tarkoituskaan johtaa mihinkään. Vähän kuin teini-iässä muusikoihin ja muihin.
Työkaveri sanoi minun lähtiessäni toiseen työpaikkaan, että hänellä on tunteita minua kohtaan, kehui minua maasta taivaisiin ja kertoi, hänellä jää minua kova ikävä. Tiesin työkaverin puolison olevan sairaalloisen mustasukkainen, joten sanoin, että minullakin jää häntä ikävä ehkä enemmän kuin vaimon mielestä on sopivaa. Työkaveri sitten kertoi tuon minun sanoman asian vaimolleen ja vaimo syytti minua tuosta tilanteesta. Koki minun vonganneen miestään. Se ei selvinnyt, kertoiko mies omista sanomisistaan vaimolle lainkaan.
Et sä nyt ihan puhdas pulmunen tossa oo, kun sanoit jää ikävä enemmän kuin on sopivaa. Onhan toi sellainen tunnustus, et kelaat työkaveria enemmän kuin pelkkänä työkaverina. Syystä vaimo pahastui sulle.
Minä en loukkaantuisi, jos joku nainen kertoisi ihastuneensa mieheeni. Niin kauan kuin mies ei reagoi tuohon ihastukseen mitenkään, niin ei ole minusta mitään syytä suuttua.
Siis todellako olisit valmis SUUTTUMAAN miehesi mahdollisesta ihastumisesta? Onko ihastuminen mielestäsi useinkin tietoinen valinta ja, ennen kaikkea, mitä asia sinulle edes kuuluu?
Eiköhän tossa nyt meinattu sitä, että mies tekisi jotain konkreettista, jos olisi ihastunut. Siis että menisi vaikka sänkyyn toisen kanssa. Eli ei me tunteet ole se ongelma, vaan jos se johtaa tekoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kerran työkaveri, jonka kanssa viihdyin todella hyvin. Ehkä jollain tasolla olin ihastunut, vaikka koskaan en olisi mitään tuon tunteen eteen tehnyt. Olin aikaisemminkin ihastunut sellaisiin "saavuttamattomiin" ihmisiin, jotka olivat ns. turvallisia kohteita, joiden kohdalla tunteen ei koskaan ollut tarkoituskaan johtaa mihinkään. Vähän kuin teini-iässä muusikoihin ja muihin.
Työkaveri sanoi minun lähtiessäni toiseen työpaikkaan, että hänellä on tunteita minua kohtaan, kehui minua maasta taivaisiin ja kertoi, hänellä jää minua kova ikävä. Tiesin työkaverin puolison olevan sairaalloisen mustasukkainen, joten sanoin, että minullakin jää häntä ikävä ehkä enemmän kuin vaimon mielestä on sopivaa. Työkaveri sitten kertoi tuon minun sanoman asian vaimolleen ja vaimo syytti minua tuosta tilanteesta. Koki minun vonganneen miestään. Se ei selvinnyt, kertoiko mies omista sanomisistaan vaimolle lainkaan.
Et sä nyt ihan puhdas pulmunen tossa oo, kun sanoit jää ikävä enemmän kuin on sopivaa. Onhan toi sellainen tunnustus, et kelaat työkaveria enemmän kuin pelkkänä työkaverina. Syystä vaimo pahastui sulle.
Minä en loukkaantuisi, jos joku nainen kertoisi ihastuneensa mieheeni. Niin kauan kuin mies ei reagoi tuohon ihastukseen mitenkään, niin ei ole minusta mitään syytä suuttua.
Siis todellako olisit valmis SUUTTUMAAN miehesi mahdollisesta ihastumisesta? Onko ihastuminen mielestäsi useinkin tietoinen valinta ja, ennen kaikkea, mitä asia sinulle edes kuuluu?
Eiköhän tossa nyt meinattu sitä, että mies tekisi jotain konkreettista, jos olisi ihastunut. Siis että menisi vaikka sänkyyn toisen kanssa. Eli ei me tunteet ole se ongelma, vaan jos se johtaa tekoihin.
En siinäkään tapauksessa ymmärrä, miksi vaimo olisi oikea henkilö valitsemaan teon tai tekemättömyyden toisen aikuisen ihmisen puolesta. Ne mahdolliset lämpimän tunteet kun eivät kohdistu siihen vaimoon. Vaimon sen sijaan on valmis kohdistamaan vihamielistä energiaa "kuvioon", jossa hän on väistämättä ulkopuolinen sivustaseuraaja. En ymmärrä, mitä hyvää moisella aggressiolla on tarkoitus saavuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että mies ihastui suhteen ulkopuoliseen henkilöön. Tuo vaimohan on täysin mielisairas tapaus.
Minuun ihastui yksi mies, jonka vaimo oli todella kireä, hymytön ja helposti ärtyvä. Toisaalta ymmärrän miestä tuossa, että oli kotona raskasta. En silti mihinkään halunnut ryhtyä, en osallistu pettämiseen oli kotiolot millaiset tahansa.
Näitä kun lukee, huomasin, että minulla on käynyt todella hyvä tuuri. Harrastuksessa minuun ihastui huomattavasti vanhempi mies. Itse kiertelin ja karttelin aikani miestä, kunnes vaimo tuli juttusille. Pyysi anteeksi miehensä puolesta, kertoi, että miehellä on jokin ikäkriisi ja minun pitäisi vai pitää puoleni ja sanoa suoraa mokomalle kutjakkeelle (vaimon sanat). Aikaa myöten mies rauhoittuikin ja vaimo moikkaa iloisesti kun tavataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä kun lukee, huomasin, että minulla on käynyt todella hyvä tuuri. Harrastuksessa minuun ihastui huomattavasti vanhempi mies. Itse kiertelin ja karttelin aikani miestä, kunnes vaimo tuli juttusille. Pyysi anteeksi miehensä puolesta, kertoi, että miehellä on jokin ikäkriisi ja minun pitäisi vai pitää puoleni ja sanoa suoraa mokomalle kutjakkeelle (vaimon sanat). Aikaa myöten mies rauhoittuikin ja vaimo moikkaa iloisesti kun tavataan.
Viisas tuo vaimokin, kun ei alkanut sinulle räyhäämään. Ja onhan hän voinut olla ovelakin: kun esittää asian noin, eikä syyllistä sinua, niin saa sympatiat puolelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kerran työkaveri, jonka kanssa viihdyin todella hyvin. Ehkä jollain tasolla olin ihastunut, vaikka koskaan en olisi mitään tuon tunteen eteen tehnyt. Olin aikaisemminkin ihastunut sellaisiin "saavuttamattomiin" ihmisiin, jotka olivat ns. turvallisia kohteita, joiden kohdalla tunteen ei koskaan ollut tarkoituskaan johtaa mihinkään. Vähän kuin teini-iässä muusikoihin ja muihin.
Työkaveri sanoi minun lähtiessäni toiseen työpaikkaan, että hänellä on tunteita minua kohtaan, kehui minua maasta taivaisiin ja kertoi, hänellä jää minua kova ikävä. Tiesin työkaverin puolison olevan sairaalloisen mustasukkainen, joten sanoin, että minullakin jää häntä ikävä ehkä enemmän kuin vaimon mielestä on sopivaa. Työkaveri sitten kertoi tuon minun sanoman asian vaimolleen ja vaimo syytti minua tuosta tilanteesta. Koki minun vonganneen miestään. Se ei selvinnyt, kertoiko mies omista sanomisistaan vaimolle lainkaan.
Et sä nyt ihan puhdas pulmunen tossa oo, kun sanoit jää ikävä enemmän kuin on sopivaa. Onhan toi sellainen tunnustus, et kelaat työkaveria enemmän kuin pelkkänä työkaverina. Syystä vaimo pahastui sulle.
Millä tavalla se mitenkään kuuluu vaimolle, jos joku "kelaa enemmän kuin pelkkänä työkaverina"? Minulle ei tulisi mieleenikään, että minulla olisi jonkinlainen oikeus määrätä toisten aikuisten ajatuksistakin. Kuulostaa todella vieraalta ja lapselliselta.
Jos puolisosi on ollenkaan kaunis/komea, hauska, ystävällistä seuraa jne niin varmasti on joku ulkopuolinen häneen joskus ihastunut. Mitäs sitten? Ihan normaalia, eikä siitä kannata ottaa nokkiinsa. Jos suhde voi hyvin, niin ei siihen väliin kukaan pääse.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä käytöstä vaimolta. Toinen nainen (oletettukin sellainen) on aina se "syyllinen", ei oma häntäheikkimies. Puhumattakaan, että todella lapsellista ja noloa käytöstä aikuiselta ihmiseltä saada tuollaisia nustasukkaisuuskilareita. Itse pitäisin mölyt mahassani ja hyväksyisin karun todellisuuden: minä en miestäni omista.
Ja tämän kaiken lisäksi se vaimo aiheuttaa mahdollisesti vakavaakin mainehaittaa nuorelle naiselle valehdellessan ehkä sinne ja tänne että mirkku virtanen on avionrikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä käytöstä vaimolta. Toinen nainen (oletettukin sellainen) on aina se "syyllinen", ei oma häntäheikkimies. Puhumattakaan, että todella lapsellista ja noloa käytöstä aikuiselta ihmiseltä saada tuollaisia nustasukkaisuuskilareita. Itse pitäisin mölyt mahassani ja hyväksyisin karun todellisuuden: minä en miestäni omista.
Ja tämän kaiken lisäksi se vaimo aiheuttaa mahdollisesti vakavaakin mainehaittaa nuorelle naiselle valehdellessan ehkä sinne ja tänne että mirkku virtanen on avionrikkoja.
Tämä! Ei ole kiva tulla leimatuksi joksikin v ampiksi. Mulle raskainta aikaa oli se, kun olin avioeron jälkeen kolmekymppisenä useamman vuoden yksin. Että monet ihmiset osasivat olla ilkeitä! Ajateltiin, että v amppaan jokaisen vastaantulevan miehen ja olen kiinnostunut ystävien tai työkaverien miehistä. En ollut. Kas kummaa, kun löysin itselleni miehen niin moni alkoi taas suhtautua hyväksyvämmin, kun eivät enää pelänneet.
Mulla on se tilanne että poikaystäväni on ihastunut toiseen naiseen, ja voin kyllä sanoa että täytyy pitää näpit takamuksen alla etten ottaisi yhteyttä tuohon naiseen ja kertoisi miten pahalta musta tuntuu katsella niiden flirttailua.
Tässä siis erona se että tuo nainen nauttii saamastaan huomiosta, mutta on kuitenkin mun mielestä aika viaton osapuoli koska hänellä itsellään on avoin suhde. Seksiä on vailla. Vaikka miten asiaa käsittelenkin miehen kanssa niin silti olen katkera myös tuolle naiselle, jotenkin haluaisin vedota sisarelliseen solidaarisuuteen tms kun mies itse ei tunnu tajuavan. En silti tee niin, koska en halua olla se naurettava osapuoli. Ero kai on järkevin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on se tilanne että poikaystäväni on ihastunut toiseen naiseen, ja voin kyllä sanoa että täytyy pitää näpit takamuksen alla etten ottaisi yhteyttä tuohon naiseen ja kertoisi miten pahalta musta tuntuu katsella niiden flirttailua.
Tässä siis erona se että tuo nainen nauttii saamastaan huomiosta, mutta on kuitenkin mun mielestä aika viaton osapuoli koska hänellä itsellään on avoin suhde. Seksiä on vailla. Vaikka miten asiaa käsittelenkin miehen kanssa niin silti olen katkera myös tuolle naiselle, jotenkin haluaisin vedota sisarelliseen solidaarisuuteen tms kun mies itse ei tunnu tajuavan. En silti tee niin, koska en halua olla se naurettava osapuoli. Ero kai on järkevin.
Jos status on "vain" poikakaveri, niin ovi auki, poika pihalle, ja ovi kiinni. Sitten kohti uusia seikkailuja.
Minä en loukkaantuisi, jos joku nainen kertoisi ihastuneensa mieheeni. Niin kauan kuin mies ei reagoi tuohon ihastukseen mitenkään, niin ei ole minusta mitään syytä suuttua.