Minulla on ahmimishäiriö ja "hoidoksi" tarjottiin virkkaamista tai kävelylenkkiä, eli korviketta syömiselle sekä ruokaympyrän opettelua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin syödä lautasen  täydeltä täysjyväpastaa, lohta ja kurkkua ja tomaattia  mutta se ei estä minua etsimästä kohta  jotain naposteltavaa. Paljas kaakaojauhekin kelpaa. Ongelma ei ole, että syön huonosti ja jää nälkä. Ongelma on se, etten lopeta syömistä kunnes makaan vatsa kipeänä sikiösennossa. Ja kun kipu helpottaa, olen taas kaapeilla! 

Siksi painan noin 120 kiloa. 

Ap

Ethän sä tätä kuulla halua, mutta hiilihydraatti (erityisesti yksinkertaiset hiilihydraatit) pitävät yllä nälkää, koska insuliinitasosi on jatkuvasti koholla ja kehosi kulkee glukoosilla. Lihoessasi tarvitset jatkuvasti enemmän ja enemmän glukoosia pysyäksesi toimintakykyisenä.

Ainoa lääke on, että luovut kokonaan sokerista ja vähennät muutkin hiilihydraatiti minimiin. Yritäpä ahmia jotain rasvaista lihaa.

Ahmimishäiriöinen voi ahmia kaksikin kertaa kaksi kiloa lihaa, jos sitä on. Minä olen pahimmillaan syönyt neljä pakettia makkaraa kerralla. Ahmiminen on eri asia, kuin nälkä. Ahmia voi ähkyssäkin.

Lapsuudesta on jäänyt elimistöön eräänlainen stressitila, tai tämä stressi aktivoitui herkästi joka aiheutti levottomuutta ja ahdistusta jota kompensoin ahmimalla.

Ei ollut tietoinen päätös kokeilla että autaaisikohan se ahminta vaan pikkuhiljaa syöminen vain lisääntyi kun elämässä ei ollut muita parempia asioita jotka olisivat auttaneet ahdistuksen kanssa. Vasta vuosien jälkeen kun aloin lihota herkemmin iän myötä aloin kiinnittää enemmän huomiota syömiseen ja mitä enemmän yritin sitä kontrolloida sitä enemmän kävin ahmimaan ja lihoin. Aloitin paaston, kärvistelen muutaman päivän jonka jälkeen söin niin kauan että koski ja oksensin tahtomattani. Seuraavalla viikolla sama yritys uudestaan. Paastot, erilaiset kuurit ja itserankaisut tuli kokeiltua mutta eivät auttaneet, hulluimpia oli yritykset pureskella ruoka ja sylkeä pois... salasyöminen tuli parisuhteen myötä ja yritykset oksentaa syöty ruoka pois. Ei toiminut.

Ennen terapiaa ajattelin että syön koska se maistuu vain niin hyvälle ja olen ahne ja jos vain ottaisin itseäni niskasta kiinni voisin lopettaa ahminnan ja alkaa elää terveellisemmin ja normaalisti. Ensimmäisiä asioita joita terapiassa käytiin läpi oli se että nyt koitan unohtaa toistaiseksi sen syömisen kontrolloimisen ja syödä ns omalla hyvällä tunnolla ennekuin keksitään tilalle jotain muuta. Silloin tuo ohje oli lähinnä huvittava, mutta aloin pikkuhiljaa syömään useammin ns luvan kanssa. Samaan aikaan aloin myös lihoa tietenkin entisestään mikä sai vihaamaan kyseistä terapeuttia ja kiroamaan kuinka ammattitaidoton tämä on ja edelleen koitin silti aina salaa paastota jne. Mutta tosiaan pikkuhiljaa söin useammin ilman että ajattelin olevani aivan perseestä. Ehkä se luvan kanssa syönti tavallaan antoi aikaa tai voimia tai miten ikinä olikaan, käydä pohtimaan muitakin asioita kuin ruokaa, juurikin sitä että miksi syön eikä että mitä söisin tänään ja huomenna jne.

Asiat ei tapahtunut viikoissa eikä kuukausista vaan todellakin hitaasti. Vasta vuoden jälkeen ymmärsin että mitä terapeutti tarkoitti sillä kun kyseli että mihin tunteeseen ahmin. En tunnistanut sitä pitkiin aikoihin. Lopulta vasta tunnistin sen jännittyneen olotilan minkä kanssa olin elänyt pienestä asti, en vain ollut osannut yhdistää sitä mihinkään ei-normaaliin. Fyysinen levottomuus mikä samalla ahdisti.. jos en olisi ahminut olisin ollut aivan hermoraunio, itkenyt, ehkä raivonnut. Syöminen rauhoitti tämän tunteen. Kannattaa lukea autonomisen hermoston sääntelystä, itsellä liittyi tähän.

Minulla näiden asioiden käsittämiseen ja ongelmien ratkaisuun meni kaikkiaan noin neljä vuotta. Edelleenkään en ole tyytyväinen painooni, olen perso herkuille jne mutta en koe tarvetta ahmia enkä mieti ruokaa suurimman osan päivästä. Perimmäisen ongelman läpikäymiseen meni pari vuotta mikä oli yhtä raskasta tai raskaampaakin kuin ahmimisesta kärsiminen enkä olisi ikinä uskonut että voisin päästä ahmimisesta eroon mutta niin vain kävi. Pitkä ja kivinen tie tosin.

Tämä nyt on vain yhden ahmijan tapaus mutta suosittelisin lukemaan siitä autonomisen hermoston toiminnasta ja perehtymällä kuinka siihen voi itse vaikuttaa jos yhtään tuntuu että ongelma voisi liittyä sellaiseen ongelmaan.

Joo ahmiminen ei todellakaan liity välttämättä siihen miten ravintorikkaasti syö. Itse ahmin oli nälkä tai ei ja silloin upposi kaikki ja niin kauan kuin sitä oli.

Jos joku ravitsemusterapeutti katsois mun ostoskärryä, niin nyökyttelisi tyytyväisenä, kunnon ruokaa, ei juuri mitään epäterveellistä (esim sipsiä, karkkia, pizzaa tms.). Mutta sitä terveellistäkin ruokaa voi ahmia. Kattilallinen bolognese pastaa, 8 juustovoileipää, päälle maustamatonta jugurttia ja mysliä. Tää on mun ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bulimikot oksentaa pitääksen kulissit pystyssä näyttämällä normaalipainoiselle. Siksi oksennetaan. Niinkö?

No tavallaan niin. Se oksentelu vaan on erittäin pakonomaista, eikä ollenkaan niin yksinkertaista lopettaa kuin voisi kuvitella. Saattaa ihan tavallinen, jopa kevyt lounas laukaista "pakon" oksentaa. Se asia pyörii koko ajan päässä ja itse ainakin toivoin, että minut laitettaisiin johonkin koppiin, jotta saisin sen loppumaan. Minulla bulimia oli jatkumoa anoreksialle. Tai ne vaihtelivat jaksoissa 15 vuotta. Eihän noista koskaan kokonaan parane, mutta ne voi saada hallintaan

Joo ja oksennusrefleksi herkistyy niin että pystyt oksentamaan vain tyyliin yökkäämällä. Ja että se normalisoituu niin voi mennä monta vuotta, itsellä meni 3 vuotta.

Onko kyse ahmimishäiriöstä elu onko sinulla siis diagnoosi vai hiilari-tai sokerikoukusta?

Itsellelläni aiemmin jäi herkutteluputki helposti päälle. Kun lopetin suurimmat sokerinlähteeni eli karkin, suklaan ja jäätelön syönnin tilanne on tasaantunut. Verensokeri on tasainen ja esim. Nälkää kestää paremmin kuin auemmin eikä tule sorruttua sokeriseen välipalaan.

Silti syön herkkuja, esim. pieni jälkiruoka työpaikalla ounaan yhteydessä tai viikonloppuna kahvin kanssa. Tänään syön Rubebergintortun.

Eli oman kokemukseni mukaan herkuttelu lisää herkuttelua. Ja herkuttelun rajoittaminen vähentää herkuttelun tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudesta on jäänyt elimistöön eräänlainen stressitila, tai tämä stressi aktivoitui herkästi joka aiheutti levottomuutta ja ahdistusta jota kompensoin ahmimalla.

Ei ollut tietoinen päätös kokeilla että autaaisikohan se ahminta vaan pikkuhiljaa syöminen vain lisääntyi kun elämässä ei ollut muita parempia asioita jotka olisivat auttaneet ahdistuksen kanssa. Vasta vuosien jälkeen kun aloin lihota herkemmin iän myötä aloin kiinnittää enemmän huomiota syömiseen ja mitä enemmän yritin sitä kontrolloida sitä enemmän kävin ahmimaan ja lihoin. Aloitin paaston, kärvistelen muutaman päivän jonka jälkeen söin niin kauan että koski ja oksensin tahtomattani. Seuraavalla viikolla sama yritys uudestaan. Paastot, erilaiset kuurit ja itserankaisut tuli kokeiltua mutta eivät auttaneet, hulluimpia oli yritykset pureskella ruoka ja sylkeä pois... salasyöminen tuli parisuhteen myötä ja yritykset oksentaa syöty ruoka pois. Ei toiminut.

Ennen terapiaa ajattelin että syön koska se maistuu vain niin hyvälle ja olen ahne ja jos vain ottaisin itseäni niskasta kiinni voisin lopettaa ahminnan ja alkaa elää terveellisemmin ja normaalisti. Ensimmäisiä asioita joita terapiassa käytiin läpi oli se että nyt koitan unohtaa toistaiseksi sen syömisen kontrolloimisen ja syödä ns omalla hyvällä tunnolla ennekuin keksitään tilalle jotain muuta. Silloin tuo ohje oli lähinnä huvittava, mutta aloin pikkuhiljaa syömään useammin ns luvan kanssa. Samaan aikaan aloin myös lihoa tietenkin entisestään mikä sai vihaamaan kyseistä terapeuttia ja kiroamaan kuinka ammattitaidoton tämä on ja edelleen koitin silti aina salaa paastota jne. Mutta tosiaan pikkuhiljaa söin useammin ilman että ajattelin olevani aivan perseestä. Ehkä se luvan kanssa syönti tavallaan antoi aikaa tai voimia tai miten ikinä olikaan, käydä pohtimaan muitakin asioita kuin ruokaa, juurikin sitä että miksi syön eikä että mitä söisin tänään ja huomenna jne.

Asiat ei tapahtunut viikoissa eikä kuukausista vaan todellakin hitaasti. Vasta vuoden jälkeen ymmärsin että mitä terapeutti tarkoitti sillä kun kyseli että mihin tunteeseen ahmin. En tunnistanut sitä pitkiin aikoihin. Lopulta vasta tunnistin sen jännittyneen olotilan minkä kanssa olin elänyt pienestä asti, en vain ollut osannut yhdistää sitä mihinkään ei-normaaliin. Fyysinen levottomuus mikä samalla ahdisti.. jos en olisi ahminut olisin ollut aivan hermoraunio, itkenyt, ehkä raivonnut. Syöminen rauhoitti tämän tunteen. Kannattaa lukea autonomisen hermoston sääntelystä, itsellä liittyi tähän.

Minulla näiden asioiden käsittämiseen ja ongelmien ratkaisuun meni kaikkiaan noin neljä vuotta. Edelleenkään en ole tyytyväinen painooni, olen perso herkuille jne mutta en koe tarvetta ahmia enkä mieti ruokaa suurimman osan päivästä. Perimmäisen ongelman läpikäymiseen meni pari vuotta mikä oli yhtä raskasta tai raskaampaakin kuin ahmimisesta kärsiminen enkä olisi ikinä uskonut että voisin päästä ahmimisesta eroon mutta niin vain kävi. Pitkä ja kivinen tie tosin.

Tämä nyt on vain yhden ahmijan tapaus mutta suosittelisin lukemaan siitä autonomisen hermoston toiminnasta ja perehtymällä kuinka siihen voi itse vaikuttaa jos yhtään tuntuu että ongelma voisi liittyä sellaiseen ongelmaan.

Minulla kävi vastaanotolla pari kertaa ahmimishäiriöinen asiakas. Asiakas oli jo käynyt psykoterapiaa, mutta ei ollut kokenut sen auttavan. Asiakkaalla ei ollut malttia tarkastella tunnetilojaan. Hän kokoajan vain hätäili, että hänen pitää saada apua ja kukaan ja mikään ei auta häntä. Kolmatta vastaanottoaikaa hän ei halunnut. Tämä asiakas on jäänyt mieleeni. Toivottavasti hän nyt voi paremmin

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ravitsemusterapeutti katsois mun ostoskärryä, niin nyökyttelisi tyytyväisenä, kunnon ruokaa, ei juuri mitään epäterveellistä (esim sipsiä, karkkia, pizzaa tms.). Mutta sitä terveellistäkin ruokaa voi ahmia. Kattilallinen bolognese pastaa, 8 juustovoileipää, päälle maustamatonta jugurttia ja mysliä. Tää on mun ongelma.

Nuo mitä luettelit eivät ole kovin terveellistä ole, pasta, myslit, juusto. Joudun hoikanakin rajoittamaan noiden syöntiä juuri se "hötön" takia. Pastaruokia syö helposti liikaa, ei noita kannata jatkuvasti laittaa.

Tavallaan ymmärrän sen asiakkaan epätoivon, kun oikeasti on jo peloissaan oman terveyden takia mutta mikään ei tunnu auttavan. Ja jos silloin minulle olisi sanottu että menee neljä vuotta että pääsen eroon niin olisin saattanut jättää leikin sikseen. Onneksi tuli käytyä ne vuodet siellä vaikka suurimman osan aikaa en uskonut sen auttavan. Ja nyt jälkeenpäin jo vähän huvittaa kuinka mielessäni raivosin terapeutille siitä kuinka sai minut lihomaan entisestään ja ajattelemaan vanhoja joista tuli entistä huonompi olo. Oli kyllä ihan onni etten saanut aikaiseksi ikinä perua aikoja.

Miksi tämä ahminta on nykyihmisten ongelma? Lapsuus pistäisi olla parempaa kuin 20v sitten, tietoa on saatavilla ravitsemuksesta vaikka kuinka paljon. Onko se vaan niin että kaikki pyörii liikaan oman olon ymärillä ja palkitaan itseä ruualla ja herkuilla, josta tuleekin koukku.

Pastan juuri pahinta ahmijalle. Siinä on hurjasti kaloreita, eikä vie nälkääkään. Ja on helppo ahmittavaksi. Nimim. Purkillinen Heinziä ja kolme kiloa pastaa tunnissa.

Mitäpä tästä opimme; ravitsemusterapeutit tmv ovat täysin turha ammatti.

Luulin tähän asti että minulla on taipumusta ahmimiseen. Kiitän että olette laittaneet konkreettisia esimerkkejä määristä. Ymmärrän että syön järkiään liikaa, liian isoja annoksia mutta se ei vielä ole ahmimista. Tykkään ruoasta, niin otan usein toisen annoksen, vaikka en ole enää nälkäinen jne. Toivon teille kovasti voimia ja apua jostakin!

Lihavilla on usein työssä eväänä pasta-annos, pastasalaatti tms. Lounaspöydästäkin aina löytävät sen pastan lisukkeeksi. Ei noita kannata päivittäin syödä hoikankaan, pastaruokaa tehdään meillä vain silloin kun halutaan jotain "herkutteluruokaa", ei todellakaan edes viikoittain.

Aina on ollut ahmintaa ja samat syyt siihen olemassa kuin tänäkin päivänä. Ehkä nykyisin vähän helpompaa joutua ahminnan tielle kun epäterveellinen ruoka on halvempaa ja helpommin saatavilla kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahmimishäiriöön kannattaa ahmia hyvin vähäkalorista ruokaa tyyliin kukkakaalia, kurkkua ja sellaista. Vhh ei toimi ahmiessa, vaikka tavallisella ruokahalulla varustetuilla se pitääkin kylläisenä. Ahmimishäiriöinen ahmii, vaikka ei olisi nälkäkään. Ruokaympyrässä on taas liikaa energiaa hiilihydraatteina.

Kyllä se toimii, koska kyse ei ole kylläisyyden tunteesta vaan insuliinin määrästä veressä. Rasva ei juurikaan nosta insuliinivastetta ja nälkä tulee siitä, kun keho huutaa glukoosia. Siksi ahmimishäiriöiset ahmivat lähinnä hiilareita, kuten juuri jopa kaakaot tai puurohiutaleet kaapista.

Ei ahmintahäiriössä ole kyse pelkästään fyysisestä nälästä. Itse pystyin ahmimaan kerralla 600g jauhelihapaketista itse tehdyt lihapullat (eli 600g lihaa, kaksi kananmunaa, kermaviilipurkin ja sipulikeittoainekset). Samoin savulohta voisin syödä yli puoli kiloa kerrallaan.

Kaupan lihapullat ovat täynnä hiilaria ja sokeria. Jos et syö päivässä muuta kuin puoli kiloa savulohta, niin se ei ole mitään.

Lukutaidoton. Itse tehdyt lihapullat! En kyllä ikinä söisi valmiita pullia.

Vierailija kirjoitti:

Aina on ollut ahmintaa ja samat syyt siihen olemassa kuin tänäkin päivänä. Ehkä nykyisin vähän helpompaa joutua ahminnan tielle kun epäterveellinen ruoka on halvempaa ja helpommin saatavilla kuin ennen.

Voi olla, mutta koskaan en ole nähnyt näin paljon lihavia katukuvassa mitä nykyään. THL:n karttakin kertoo omaa tarinaa tästä. Jotain on mennyt pieleen, jos ihmiset voi noin huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahmimishäiriöön kannattaa ahmia hyvin vähäkalorista ruokaa tyyliin kukkakaalia, kurkkua ja sellaista. Vhh ei toimi ahmiessa, vaikka tavallisella ruokahalulla varustetuilla se pitääkin kylläisenä. Ahmimishäiriöinen ahmii, vaikka ei olisi nälkäkään. Ruokaympyrässä on taas liikaa energiaa hiilihydraatteina.

Kyllä se toimii, koska kyse ei ole kylläisyyden tunteesta vaan insuliinin määrästä veressä. Rasva ei juurikaan nosta insuliinivastetta ja nälkä tulee siitä, kun keho huutaa glukoosia. Siksi ahmimishäiriöiset ahmivat lähinnä hiilareita, kuten juuri jopa kaakaot tai puurohiutaleet kaapista.

Ei syömisongelmaiset syö nälkäänsä. Ahdistukseen tai tylsyyteen yleensä syövät. Ja syövät hiilaripitoisia juttuja yksinkertaisesti siksi, että ne ovat hyvää. Koko liiallisen syömisen idea on saada itselleen hyvä olo ja sokerihan se on oiva keino siihen. Ei kukkakaalista tule samanlaista mielihyvää kuin suklaasta tai kermaisesta pastasta, ihan tutkittu juttu.

Yksinäisyys ja siitä johtuva ahdistus ja suru ainakin selvä laukaiseva tekijä järjettömään ahmimiseen minulla. Söin kerralla monta keksipakettia, suklaalevyn (tai levyjä) ja sipsipussin ja palan painikkeeksi rasvatonta maitoa, ai että tuli siitä hyvä mieli. Vuorotteli makeaa ja suolaista nii pystyi syömään enemmän.

sitten lihoinkin lyhyessä ajassa järjettömästi ja se taas aiheutti lisää mielipahaa, kun häpesin lihavuutta ja julkisilla paikoilla oleminen ahdisti sitten entistä enemmän. Kyllä sitä ihminen voi olla typerä kun jälkeenpäin ajattelen :D On tämä painon pudotus ja uusien ruokailutottumusten opetteleminen yks työmaa. Mutta silloin se keksirohmuaminen oli mun ainoa selviytymiskeino ja keksit auttoivat mut vaikean elämäntilanteen läpi, joten kiitos keksit oikeasti, että autoitte, mutta enää en teitä tarvitse, pärjään ilmankin.

Ratkaisuksi tarjotaan aina sitä ajatusten harhauttamista. Soita kaverille, lähde kävelylle, kuuntele podi, juo lasi vettä, virkkaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ravitsemusterapeutti katsois mun ostoskärryä, niin nyökyttelisi tyytyväisenä, kunnon ruokaa, ei juuri mitään epäterveellistä (esim sipsiä, karkkia, pizzaa tms.). Mutta sitä terveellistäkin ruokaa voi ahmia. Kattilallinen bolognese pastaa, 8 juustovoileipää, päälle maustamatonta jugurttia ja mysliä. Tää on mun ongelma.

Pastaa, leipää, mysliä, tosi terveellistä?? Nuohan vain yllyttävät ahmintaan.