Minulla on ahmimishäiriö ja "hoidoksi" tarjottiin virkkaamista tai kävelylenkkiä, eli korviketta syömiselle sekä ruokaympyrän opettelua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkevintä on varmaankin hankkia vertaistukea, joku joka on onnistunut lopettamaan. Youtuben kanavat?

Joskus ainakin oli sellainen kuin anonyymit ongelmasyöjät.

Anteeksi mut nyt repesi. 😂

joo muistan kun 14 vuotiaana söin tunteisiin kun mua koulukiusattiin ja on aina ollut ahmimisoneglmia ja lääkäri kirjaimellisesti sano: keksi joku muu harrastus kun syöminen :)

nyt olen suunnilleen saanut asian hallintaan mutta silti joskus ahmin niin paljon että makaan sitten lattialla kun sattuu niin paljon

Vierailija kirjoitti:

Ahmimishäiriöön kannattaa ahmia hyvin vähäkalorista ruokaa tyyliin kukkakaalia, kurkkua ja sellaista. Vhh ei toimi ahmiessa, vaikka tavallisella ruokahalulla varustetuilla se pitääkin kylläisenä. Ahmimishäiriöinen ahmii, vaikka ei olisi nälkäkään. Ruokaympyrässä on taas liikaa energiaa hiilihydraatteina.

Kyllä se toimii, koska kyse ei ole kylläisyyden tunteesta vaan insuliinin määrästä veressä. Rasva ei juurikaan nosta insuliinivastetta ja nälkä tulee siitä, kun keho huutaa glukoosia. Siksi ahmimishäiriöiset ahmivat lähinnä hiilareita, kuten juuri jopa kaakaot tai puurohiutaleet kaapista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin lääkärille kärsiväni ahmimisesta. Kerran lihoin sen takia 30 kg vuodessa.

Kerroin myös, että tiedän tosi paljon ravitsemuksesta, koska olen laihduttanut koko ikäni.

Mitä lääkäri teki? Piti luennon lautasmallista. Se on ohjelmoitu lääkärien päähän ainoana ratkaisuna.

Kai pitäisi tutkia, että mikä ajatusmalli saa ahmimaan? Mikä saa aikaan itsetuhoista käytöstä?

Pätkäpaasto on auttanut jonkin verran. Helpompi säädellä MILLOIN syö, kuin MITÄ syö.

Tuo ahmiminen nimenomaan johtuu laihduttamisesta. Keho pyrkii millä keinoin tahansa palaamaan takaisin siihen pisteeseen, josta laihduttaminen aloitettiin. Ahmimishäiriöstä kärsivän pitäisi tykkänään lopettaa laihduttaminen ja edes sen ajatteleminen ja ainoastaan keskittyä siihen, että saa luotua terveen suhteen ravintoon.

Minulle kävi juuri näin. Teininä kuvittelin olevani 60-kiloisena lihava, ja aloin laihduttamaan. Paino tipahti 10kg, ja siitä lähtien minulla alkoi järkyttävä syömisen himo. Lihoin parissa vuodessa 20kg, sitten taas laihdutin, se laukaisi lisää ahmintaa, tunnesyöminen tuli mukaan kuvioihin, lihoin, laihduin, lihoin, syön tunteisiini ja paino kohta melkein 100 kg. Älkää laihduttako. Se ei pitemmän päälle tee hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkevintä on varmaankin hankkia vertaistukea, joku joka on onnistunut lopettamaan. Youtuben kanavat?

Joskus ainakin oli sellainen kuin anonyymit ongelmasyöjät.

Anteeksi mut nyt repesi. 😂

Et saa anteeksi.

Tässä linkki: https://oafinland.fi/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahmimishäiriöön kannattaa ahmia hyvin vähäkalorista ruokaa tyyliin kukkakaalia, kurkkua ja sellaista. Vhh ei toimi ahmiessa, vaikka tavallisella ruokahalulla varustetuilla se pitääkin kylläisenä. Ahmimishäiriöinen ahmii, vaikka ei olisi nälkäkään. Ruokaympyrässä on taas liikaa energiaa hiilihydraatteina.

Nuo kukkakaalit ym ei ahmituta, vaan se on vaalea leipä, sämpylät, pastat, sipsit, pullat, jäätelöt, suklaat, karkit, pitsat, burgerit jne.

Eli nopeat hiilarit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahmimishäiriöön kannattaa ahmia hyvin vähäkalorista ruokaa tyyliin kukkakaalia, kurkkua ja sellaista. Vhh ei toimi ahmiessa, vaikka tavallisella ruokahalulla varustetuilla se pitääkin kylläisenä. Ahmimishäiriöinen ahmii, vaikka ei olisi nälkäkään. Ruokaympyrässä on taas liikaa energiaa hiilihydraatteina.

Kyllä se toimii, koska kyse ei ole kylläisyyden tunteesta vaan insuliinin määrästä veressä. Rasva ei juurikaan nosta insuliinivastetta ja nälkä tulee siitä, kun keho huutaa glukoosia. Siksi ahmimishäiriöiset ahmivat lähinnä hiilareita, kuten juuri jopa kaakaot tai puurohiutaleet kaapista.

Ei ahmintahäiriössä ole kyse pelkästään fyysisestä nälästä. Itse pystyin ahmimaan kerralla 600g jauhelihapaketista itse tehdyt lihapullat (eli 600g lihaa, kaksi kananmunaa, kermaviilipurkin ja sipulikeittoainekset). Samoin savulohta voisin syödä yli puoli kiloa kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin lääkärille kärsiväni ahmimisesta. Kerran lihoin sen takia 30 kg vuodessa.

Kerroin myös, että tiedän tosi paljon ravitsemuksesta, koska olen laihduttanut koko ikäni.

Mitä lääkäri teki? Piti luennon lautasmallista. Se on ohjelmoitu lääkärien päähän ainoana ratkaisuna.

Kai pitäisi tutkia, että mikä ajatusmalli saa ahmimaan? Mikä saa aikaan itsetuhoista käytöstä?

Pätkäpaasto on auttanut jonkin verran. Helpompi säädellä MILLOIN syö, kuin MITÄ syö.

Tuo ahmiminen nimenomaan johtuu laihduttamisesta. Keho pyrkii millä keinoin tahansa palaamaan takaisin siihen pisteeseen, josta laihduttaminen aloitettiin. Ahmimishäiriöstä kärsivän pitäisi tykkänään lopettaa laihduttaminen ja edes sen ajatteleminen ja ainoastaan keskittyä siihen, että saa luotua terveen suhteen ravintoon.

Minulle kävi juuri näin. Teininä kuvittelin olevani 60-kiloisena lihava, ja aloin laihduttamaan. Paino tipahti 10kg, ja siitä lähtien minulla alkoi järkyttävä syömisen himo. Lihoin parissa vuodessa 20kg, sitten taas laihdutin, se laukaisi lisää ahmintaa, tunnesyöminen tuli mukaan kuvioihin, lihoin, laihduin, lihoin, syön tunteisiini ja paino kohta melkein 100 kg. Älkää laihduttako. Se ei pitemmän päälle tee hyvää.

Sama. Halusin päästä 62-kiloisesta 59 kiloon, koska kuvittelin olevan läski. Muutaman vuoden päästä painoin 120 kiloa. Nyt olen pätkäpaastoilemalla saanut itseni 89 kiloon, mutta muistan kyllä sen nälän silloin joskus. Mikään ei sitä sammuttanut.

Nykyään en tunne nälkää juurikaan koskaan ja voin paastota vaikka pari päivää putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahmimishäiriöön kannattaa ahmia hyvin vähäkalorista ruokaa tyyliin kukkakaalia, kurkkua ja sellaista. Vhh ei toimi ahmiessa, vaikka tavallisella ruokahalulla varustetuilla se pitääkin kylläisenä. Ahmimishäiriöinen ahmii, vaikka ei olisi nälkäkään. Ruokaympyrässä on taas liikaa energiaa hiilihydraatteina.

Kyllä se toimii, koska kyse ei ole kylläisyyden tunteesta vaan insuliinin määrästä veressä. Rasva ei juurikaan nosta insuliinivastetta ja nälkä tulee siitä, kun keho huutaa glukoosia. Siksi ahmimishäiriöiset ahmivat lähinnä hiilareita, kuten juuri jopa kaakaot tai puurohiutaleet kaapista.

Ei ahmintahäiriössä ole kyse pelkästään fyysisestä nälästä. Itse pystyin ahmimaan kerralla 600g jauhelihapaketista itse tehdyt lihapullat (eli 600g lihaa, kaksi kananmunaa, kermaviilipurkin ja sipulikeittoainekset). Samoin savulohta voisin syödä yli puoli kiloa kerrallaan.

Kaupan lihapullat ovat täynnä hiilaria ja sokeria. Jos et syö päivässä muuta kuin puoli kiloa savulohta, niin se ei ole mitään.

Mulla auttoi ahmimishäiriöön terapia, koska pohjimmiltaan syy ahmimiseen oli traumaattinen lapsuus. Ravitsemusterapeutilla tai lääkärissä käyminen oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Siellä vain paasattiin lautasmallista, vaikka tiesin kyllä miten pitäisi syödä. Edelleen saan tehdä joka päivä töitä häiriöni kanssa, mutta tilanne on jo huomattavasti parempi terapian ansiosta.

Vierailija kirjoitti:

No ruokaympyrän mukaan ei kannata ainakaan syödä, jos ei halua että on koko ajan nälkä.

Muutenkaan noihin virallisterveellisiin ruokasuosituksiin ei todellakaan kannata uskoa.

Suositellaan rasvatonta ja hiilihydraattipitosta, aivan järkyttävää sheissea.

Rasvan saantisuositus on 20 - 40% ruoan energiamäärästä. Viralliset raamit sallivat todella monenlaisia tapoja syödä. 

Vierailija kirjoitti:

Idea kai noissa on se, että keksit päiviisi jotain tekemistä ja se tekeminen pitäisi sinut ainakin edes sen ajan pois syömisen äärestä.

Miksi syöt? Onko sulla käsittelemättömiä traumoja tai muuta mielenterveys häikkää? Hoida ne ja kato väheneekö syöminen. Terapia on paras, pelkkä psykiatrilla käyminen ja lääkkeiden syöminen on yhtä tyhjän kanssa kun mielenterveysongelmista puhutaan.

Käy vaatekaupassa ja kato pukuhuoneessa itseesi peilistä, siellä on monta peiliä niin saat kokonaiskuvan kehostasi joka puolelta. Ja ota itsestäsi kuva alasti ja katso sitä joka päivä. Itellä ainakin oman todellisen kehonsa tilanteen näkeminen herätti ja lopetin jatkuvan ruuan syömisen. Sitä vältteli puntarilla käyntiä, ja jotenkin luulin olevani normaalipainoinen vaikka oikeesti olin selvästi ylipainoinen.

Kaupassa vältät menemästä karkkihyllyille ja jos automaatiolla sinne vahingossa menet, ajattele hetki, että haluatko valita sen hetkisen elämäsi vai haluatko muutosta. (Tai mikä tahansa tilanne, jossa olet syömässä, vaikka ei tarvitsisi) Muutosta ei tule, jos et muuta käyttäytymistäsi. Ja viime kädessä sinun on se muutos ITSE tehtävä.

Terveydenhoitaja tai muu ammattilainen ei voi tarjota sinulle mitään helppoa hokkuspokkus juttua, jolla sun tilanne ratkeaa vaan just tollasta yhdessä miettimistä, että mikä sua vois auttaa. Joskus eivät osaa auttaa, joten sun pitää ite miettiä vapaa-ajallasi tilannettasi, kirjoita ajatuksiasi ylös sekä etsi ja lue kirjoja, joista voisi olla apua ja joista saisit hyviä ajatuksia, joilla voisit parantaa tilannettasi. Etsi aktiivisesti ongelmaasi ratkaisua, se on minun neuvoni. Juutuubissakin on varmasti hyviä videoita aiheesta englanniksi. Ja suomenkielellä löytyy varmasti kirjoja.

Syömishäiriön besserwisseröintiä parhaimmillaan!

Kuinka moni teistä sanoisi anorektikolle, että mieti vaan vapaa-ajallasi, miten syöt, ei me ammattilaiset kyetä sua auttamaan. Ihan itse vaan menet kaapille ja syö.

Jostain syystä toista ääripäätä hoidetaan mutta toiselle vaan kohotetaan olkapäitä ja annetaan ylimielisiä ja tunteettomalta kuulostavia neuvoja.

Olen sairastanut BEDiä pitkään ja kuullut käytännössä kaikki ne "ota itseäsi niskasta kiinni"-neuvot. Lääkäreiden asenne on todella outo, siis terveyskeskuslääkäreiden esim. kaaduin ja loukkasin polveni, niin lääkäri ehdotti, että voisin pyöräillä töihin aamuin illoin, kun matkaa on 30 km suuntaansa. Että ylipainoinen ja polvivammainen lähtisi tuosta vaan aamutuimaan sotkemaan 30km ja tekisi saman sitten työpäivän päätteeksi? Mihin ne kaksi päiväkotilasta laitettaisiin odottamaan että äiti saa urakan hoidettua? Ja tämä siis oli lääkärin ehdotus polven kuntouttamiseen. Mitähän matkaa olisi pitänyt pyöräillä painon odottamiseen?

Eräs endokrinologi ei antanut diagnoosia BEDistä, koska " sittenhän sä et voisi enää laihduttaa". Sanoi, että tule takaisin, kun oot laihtunut niin saat diagnoosin. Näinhän se menee muissakin taudeissa eikö niin... Anorektikolle sanotaan, että tule takaisin, kun olet normaalipainoinen niin saat diagnoosin.

Lihavuus on synti ja synnintekijää ei saa auttaa. Se on oma vika. Näin hoettiin 1800-luvulla, kun köyhä varasti leipää nälkäänsä ja näin hoetaan nykyään syömishäiriöisille, joilla on ylipainoa.

Bulimikkona minäkin ihmettelin tuota hoidon tasoa, vaikka meillä on täällä siihen oikein syömishäiriötiimi. Kävin kerran viikossa kuuntelemassa, kuinka olen mm. tuhonnut jo aivoni anoreksiakausilla, haukuttiin kun laihdun, samat asiat kerrottiin lähes joka kerta. Se oli sitä keskusteluapua. Olin 30v, töissä samassa sairaalassa hoitajana ja olisivat halunneet, että käyn syömässä siellä teinien kanssa kerran päivässä. He eivät nähneet siinä mitään ongelmaa, minusta se tuntui varsin nöyryyttävältä ajatukselta. Puhuivat kuin lapselle. Itse olisin halunnut päästä oman ikäisten kanssa jollekkin kuntoutuskurssille tai mihin lie. Lopetin noissa käymisen lopulta. Onneksi tapasin luotettavan kumppanin ja pikkuhiljaa ahminta ja varsinkin oksentelu jäi pois.

Minäkin ostin kaupasta usein kaikkea täysin normaalia ruokaa, ikävä vaan että siitä osaa tehdä leipomuksia ja muuta ahmittavaa. Makaronikin tuntuu normaalille, mutta kun sitä ja muuta oksentaa pussillisen pönttöön niin eihän se ole. Tuota ohjetta en ymmärrä yhtään, että käy kaupassa kun alkaa tulla ahmintakohtaus. Ennemmin sinne lenkille, vaikka eihän se auta kuin sen hetken. Kotona on samat ajatukset.

Vierailija kirjoitti:

Mulla auttoi ahmimishäiriöön terapia, koska pohjimmiltaan syy ahmimiseen oli traumaattinen lapsuus. Ravitsemusterapeutilla tai lääkärissä käyminen oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Siellä vain paasattiin lautasmallista, vaikka tiesin kyllä miten pitäisi syödä. Edelleen saan tehdä joka päivä töitä häiriöni kanssa, mutta tilanne on jo huomattavasti parempi terapian ansiosta.

Mitä siellä terapiassa sitten konkreettisesti tapahtui, jos se kerran auttoi? Jos pystyt edes jotain kertomaan, mikä ei tuntuisi liian henkilökohtaiselta? Sinä puhuit lapsuudestasi ja traumoistasi, terapeutti kuunteli empaattisesti ja avasi sinulle jotain malleja mitä huomasi? Ja tämä pelkkä keskusteleminen sitten paransi ongelmiasi ja traumojasi?

Eikös laihdutusleikkauksia tehdä aika paljon nykyään? Taitaa vaan vaatia sen että on ensin lihonut valtavasti eikä voi tehdä etukäteen?

On totta, että tulee syödä ravitsevaa ruokaa oikeassa suhteessa joka päivä. Mutta se ei yksistään riitä, koska ap on syömishäiriöinen ja ongelma on henkinen. Olet riippuvainen ahmimisesta, koska aivosi saavat silloin adrenaliini ryöpyn. Ilman sitä olet ahdistunut, itkuinen ja masentunut, eikö totta?

Kannustan myös hakeutumaan terapian piiriin ja pohtimaan mitä tekemistä voisit keksiä ahmimisen sijaan? Oliko sinulla joku mieluinen harrastus ennen ahmimista? Mikä muu tuottaa iloa tai voisi tuottaa iloa. Nopeaa ratkaisua ongelmaan ei varmastikkaan ole, mutta aina kannattaa jostakin aloittaa.

Ex anorektikko ja bulimikko

Bulimikot oksentaa pitääksen kulissit pystyssä näyttämällä normaalipainoiselle. Siksi oksennetaan. Niinkö?

Mulla on auttanut yksi ateria päivässä - pätkäpaasto ahmimishäiriöön. Ei tarvi miettiä mitä syö, ainoastaan että milloin syö. Vatsalaukku pieneni nopeasti eikä nykyään pysty syömään liikaa. Kun on kuukausia ollut nälkäinen, alkaa myös luonnostaan himoita kasviksia ja terveellisiä ruokia kun kivennäiset vähenevät. Paino on pudonnut aika reippaastikin, en ole punninnut mutta vaatekoko XLstä Mn.

Mä satuin kerran lukemaan yhdestä niistä h engen vaaral lisesti lih ava - aina kun tästä ohjelmasta keskustelaan, viestit poistuu, siksi kirjoitin noin - ohjelman "tähdistä" että on syömisaddiktion tilalle ottanut aikuisten värityskirjat ja addiktoitunut niihin. Sellaisia missä he ovat nyt juttuja sattui tulemaan feediin, joten katselin sitten muutaman jutun. 

Vierailija kirjoitti:

Eikös laihdutusleikkauksia tehdä aika paljon nykyään? Taitaa vaan vaatia sen että on ensin lihonut valtavasti eikä voi tehdä etukäteen?

ei syömishäiriöiselle mitään laihdutusleikkauskaia kannata ees harkita