Vitriinikirjahyllyt, pianot, kangaspuut... Joskus kalliita, nyt ongelmajätettä

Taiteilijalle:

Jos ei kyseessä ole akvarelli, vaan ihan kovapohjainen taulu: maalaa uudelleen päälle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman käy sääliksi suuret ikäluokat ja sitä vanhemmat. Ovat aikanaan laittaneet pienen omaisuuden tietosanakirjasarjoihin. Nyt niiden hävittämisestä pitää jopa maksaa.

Miksi niiden hävittämisestä pitäisi maksaa? Eiköhän iso osa ihmisistä heitä ne paperinkeräykseen tai sekajätteeseen. En ole kuullut, että häteyhtiöt olisivat koskaan menneet ihmisten oviin koputtelemaan, että roskat ovat olleet väärässä laatikossa. 

Eikä roskalavan, jos iso talo pitää tyhjentää, tilaaminen ole, ainakaan täällä, ylivoimaisen kallista. Perinnöstä kymppi pari kannatti sijoittaa siihen. 😄😄

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sellainen pieni lasivitriini kirjoille. Digipiano löytyy myös. Akustinen ei käy koska haluan soittaa kuulokkeilla enkä jaksa virityksiä. Löytyy myös lp-soitin ja levyjä.

Ennenhän lp-levyt ja -soittimet paasattiin armotta roskalavalle, mutta nyt ovat tulossa taas muotiin. Toki varsin pienen piirin keskuudessa, mutta kumminni. Sama Amigoilla ja C64silla.

Cd-tornit, isot tv-tasot jne.Paljon on tavaraa, joita kukaan ei huoli edes ilmaiseksi. Suurin osa kirjallisuudestakin on sellaista. Valokuva-albumeja ei enää tehdä ja itsellä niitäkin on kirjahyllyssä useita. Minimalismin myötä kuvitellaan, että oma ja suvun historia säilyy jollain muistikortilla tai kovalevyllä mutta nehän ovat käyttökelvottomia, kun niitä ei tulevaisuudessa pystyy millään lukemaan, kun laitteet ja ohjelmat muuttuvat koko ajan! Ehkä on tavoitteenakin historiaton koti ja ihminen! Itsellä on isoäitini ja äitini tekemiä käsitöitä paljon, joilla on tärkeä tunnearvo, jota ei rahalla voi mitata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään esineistä, joita nyt omistat, ei kolmen vuoden jälkeen kelpaa kenellekään, ne pahviset Ikea romusi ovat levinneet, tietokoneesi on jätettä ja vaatteesi poltetaan.

😅

En usko kylläkään että mun 5 levisfarkut ja useammat vintage nahkatakit poltetaan...

Voi kuule, muoti muuttuu, sinulle ne on vintagea, mutta niitä on niin helkkarin paljon, ettei niillä ole mitään arvoa, ja nuoriso väheksyy kaikkea aitoa, kas kun eläimiä ei saa tappaa, joten kyllä ne roskiin menee.

Usko minua.

Nuorisohan nimenomaan niitä vintage-farkkuja ja vintage-nahkatakkeja nyt hakee. Korkeavyötäröisistä 90-luvun farkuista maksetaan kivoja summia, ja etenkin biker-takit ovat tulevan vuoden muotia.

-eri

Höpö, höpö.

Juuri hankittiin kaksi vitriinikaappia kirjoille. Ne lastulevyhirvitykset ei kelpaa kenellekään, mutta kyllä kunnon vitriinit vielä löytää kodin. On vaan hankalia kuljettaa.

Jopas on muutamalla mennyt tunteisiin kun jokaiselle mainitulle löytyy niitä ottajia. Kaikelle löytyy niistä kiinnostuneita, mutta jos otetaan tavallinen Pertsa Pulliainen niin ei se vitriineitä tai pianoita halua. Halukkaat on selvä vähemmistö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vitriineitä käytetään vieläkin.  Nykyisin monet hankkivat jopa koko seinän levyisen kirjahyllyn vitriinin tapaisena,  jossa kirjat ovat hyllyillä läpinäkyvien lasiovien takana.

Samoin keräilijöillä on edelleen vitreenejä.

Tottahan jokainen sisustaa kotinsa oman mielensä ja halujensa mukaan, mikä koti se semmonen olis, johon kalusteet ja sisustus hankitaan muiden ihmisten mielipiteiden tai halujen takia ja mukaan?

Tuntuisiko sellainen paikka kodilta?

No koitapa myydä se upea vitriinisi ja katsotaan sitten saatko enemmän kuin hankintahinta oli, vai joudutko peräti maksamaan että joku vie sen. Jos ihme tapahtuu ja saat rahaa niin osta vaikka Aapinen ja opettele lukemaan.

Minun ei tarvitse sitä myydä.  Sen vie lapset roskiin /kaatopaikalle kun kuolen tai kun luovun asunnosta ja menen hoivakotiin.  Tai jos olen tuolloin vielä hyväkuntoinen, hommaan sen itse "jätteisiin".

Emme ole hankkineet sitä jälleenmyyntiä varten, vaan se on mielestämme kaunis ja sillä on oma käyttötarkoituksensa kodissamme.

Suurimman osan isosta vitriinistä täyttävät kirjat.

Se ja paljon muutakin muodostaaa meidän kotimme tällä hetkellä.

Vai pitäisikö ihmisen jo alle kolmikymppisenä ajatella kuolemaansa, ja asua tyhjässä asunnossa koko elämänsä, ettei vaan kenellekään tulee mitään vaivaa oman poismenon jälkeen.

Kaikenlaista ihmiset ostavat ja hankkivat elämässään. Myös matkustelevat paljon, viihtyvät itse ostamillaan tai rakentamillaan kesämökeillään järvien ja merenrannoilla.

Ja paljon, paljon muuta.

Tuota kaikkea kutsutaan nimellä elämä.

Ja se elämä on  erilaista ja erityyppistä eri ihmisillä.

N.56

Ok, boomer.

Toivotko kuolevani nuorena?

Tästä keskustelusta näkee nykynuorion tyhmyyden, surullista. Onneksi olen vanha eikä tarvitse katsoa miten nämä ääliöt tuhoaa maailman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai av:lla vaan kuvitella että heidän ehaaanilla valkoisilla sisustuksilla, taikamukeilla ja merkkilaukuilla on rahallista arvoa 30-40 vuoden päästä :D

Taikamukit saattaisivat kiinnostaa.

Jep. 2000-luvun alussa syntyneille ne on aikanaan nostalgisia tuulahduksia lapsuudesta ja voivat hyvinkin olla haluttuja. Minullakin on 70-luvun astioita lapsuudestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sellainen pieni lasivitriini kirjoille. Digipiano löytyy myös. Akustinen ei käy koska haluan soittaa kuulokkeilla enkä jaksa virityksiä. Löytyy myös lp-soitin ja levyjä.

Ennenhän lp-levyt ja -soittimet paasattiin armotta roskalavalle, mutta nyt ovat tulossa taas muotiin. Toki varsin pienen piirin keskuudessa, mutta kumminni. Sama Amigoilla ja C64silla.

Saatii perinnöksi toimiva soitin sekä metri älppäreitä. :D

Vierailija kirjoitti:

Tästä keskustelusta näkee nykynuorion tyhmyyden, surullista. Onneksi olen vanha eikä tarvitse katsoa miten nämä ääliöt tuhoaa maailman.

Nuoret maailmaa tuhoaa, mutta vitriinein ja tietokirjasarjoin sen pelastamme!

Itse ostin juuri Yamahan uuden pianon, vanha vitriinikaappikin löytyy. Mikäli omistaisin isomman talon, kangaspuutkin kelpaisivat. Sukulainen kertoi miten ihanaa on kutoa kangaspuilla ja kuunnella samalla äänikirjoja. Kuulosti ihanan rentouttavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just ostettiin uusi vitriinikirjahylly. Miehen palkinnot ei mahtuneet edellisiin.

Mitäs jos sanoisin että niiden peruskoulun harrastusryhmässä saatujen pokaalien esitteleminen on pikemminkin noloa kuin siistiä? Yhden voi jättää näkyville, eräänlaiseksi muistoksi, mutta muut kannattaa kärrätä varastoon. Töttöröö, tilaa tuli kuin itsestään ja varsinaiset arvokisamitalitkaan eivät enää huku krääsän alle.

Ei kestä kiittää.

Pieni hetki. Sanoin miehelle että SM-liigan pokaalit voi kantaa kellariin viemästä tilaa olohuoneesta.

No harrastustilaan ne sopiikin. Olkkarissa noloja.

Meillä on olkkarissa vitriinissä miehen pokaalit. En minäkään niistä tykkää, mutta jos miehelle tärkeitä olkoon siellä. Avioliitto on kompromisseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kangaspuissa ei ole mitään vikaa jos on käsityöihminen, sille pitää olla vaan tilaa, jota monella ei automaattisesti ole.

Ei niissä toki sinänsä ole vikaa, eikä monissa pianoissakaan, mutta niistä on ylitarjontaa, ja monet joutuvat maksamaan että pääsevät eroon niistä.

Kiitos kun tulit viisastelemaan ja tarttumaan sanoihin. Tuossa ei nyt haettu aloituksen pointtia, vaan ihan muuten keskustelua.

Tukitset omiasi, ei se ollut mitään viisastelua. Olen samaa mieltä kuin sinä ettei kyse ole varsinaisesti turhasta tavarasta, ennemmin on kyse säilytysongelmasta.

Kyllä wsoy:n tietokirjasarja arvokkaassa tummassa vitriinissä on kuin rahaa panisi pankkiin! Silloin ei jää kädettömäksi kuten nykynuoriso älyhärpäkkeiden kanssa, kun pitää katsoa sähkökatkon aikana montako markkaa on Neuvostoliiton vaihtotase tai mikä se Tsekkoslovakian pääkaupunki taas olikaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse ostin juuri Yamahan uuden pianon, vanha vitriinikaappikin löytyy. Mikäli omistaisin isomman talon, kangaspuutkin kelpaisivat. Sukulainen kertoi miten ihanaa on kutoa kangaspuilla ja kuunnella samalla äänikirjoja. Kuulosti ihanan rentouttavalta.

Rentouttavaa se on, mikäli niska ja hartiat ovat kunnossa...

Vierailija kirjoitti:

Itse ostin juuri Yamahan uuden pianon, vanha vitriinikaappikin löytyy. Mikäli omistaisin isomman talon, kangaspuutkin kelpaisivat. Sukulainen kertoi miten ihanaa on kutoa kangaspuilla ja kuunnella samalla äänikirjoja. Kuulosti ihanan rentouttavalta.

Kyllä minullekin uusi Yamaha kelpaisi, sen sijaan on vain vanha virttynyt Hellas joka ei pysy edes vireessä, eikä sitä kukaan halua.

Viriinillä voi olla monta käyttötarkoitusta. Kun muutin viimeksi, vitriini muuntui kuivamuonahyllyksi. Lasiosat peitin kuviokankaalla. Paperisia lempikirjoja pidän edelleen kirjahyllyssä, koska niitä ei saa enää mistään, ei edes antikvariaatista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai av:lla vaan kuvitella että heidän ehaaanilla valkoisilla sisustuksilla, taikamukeilla ja merkkilaukuilla on rahallista arvoa 30-40 vuoden päästä :D

Taikamukit saattaisivat kiinnostaa.

Eihän kaikella tarvitse olla suoraa rahallista arvoakaan! Itse aion säästää laukkukokoelmaani joska laadukas nahka (tai vaikka kaunis kuosi tekstiileissä) ikääntyy kauniisti. Jokaisella on oma silmänsä sille mitä haluaa säästellä kaapeissaan ihan vaan uteliaisuuttaan milta tuo ”tulevaisuuden retro/antiikki” näyttää tulevina vuosikymmeninä.

Aika usein kirppareilla on ns sälän seassa joku laatupala jota myyjä ei ole tunnistanut. Tai joku mistä kunnostamalla saa vielä hienon kuten verhoiltava nojatuoli. Ketju ei nyt liity suoraan tähän. Sitten on toki erikseen muistoihin liittyvä tunnearvo joka ei liity tavaran estetiikkaan mitenkään. Käytännön syistä ne on vaan enemmin pieniä esineitä jotka säästetään tulevaisuuteen.