Mitä tämä jatkuva napostelu on käytännössä, kun on kyse reippaasta ylipainosta.

Vierailija kirjoitti:

Minä syön tasan yhden aterian päivässä, kaikki muu on sitä "napostelua".

Aamupala on jugurtti, siis yksi pieni purkki, ei mitään litran purkkia. Töissä en syö koska se voi aiheuttaa ripulia koska minulla on ibs. En juo kahvia, mutta juon cokista että jaksaa päivän, enkä sitäkään mitään älyttömiä määriä, ehkä puoli litraa päivän mittaan eli n. 2 lasillista.

Töiden jälkeen on se päivän ainoa lämmin ruoka jonka koko perhe syö. Voi olla että olen niin väsynyt että jätän sen väliin, ja syön vain vähän suklaata, ehkä jugurtin.

Levättyäni ja toivuttuani työpäivästä jotenkin, syön illalla jotain, yleensä naposteltavaa, tai sitten otan vähän ruokaa jos sitä on jäänyt ja se on jotain hyvää. Illalla saatan syödä vielä jugurtin tai jopa hedelmän.

Jos söisin aterioita, sellaisia kuin suositellaan että aamupala olisi puuroa, hedelmää jne. sitten hetken päästä lounas, ja välipala, päivällinen, iltapala... olisin ähkyssä jatkuvasti, enkä todellakaan söisi mitään naposteluja. Jos söisin puuroa aamulla lautasellisen, olisi ällöttävä olo mahassa koko päivän. Jos päivällisellä syön mahan täyteen (en yleensä syö) kestää n. 4-6h että täysinäinen olo hellittää ja voin syödä jotain pientä iltapalaksi.

Iltaisin voin napostella vaikka jotain keksiä, jäätelöä, joskus sipisäkin kourallisen, mutta yleensä syön suklaata 100-200g, leipää syön joskus kausittain, joskus tulee himo johonkin vaikka näkkileipään tai kauraleipään, ja sitten syön sitä päiviä joka päivä, ja sitten taas kyllästyn, enkä syö viikkohin tai jopa kuukausiin leipää. Monet ruokajutut on sellaisia joita syön kausittain, ja sitten syön itseni niistä yli. Mutta suklaa (hyvä suklaa) ja jugurtti on sellaisia joita olen koko aikuisikäni syönyt joka päivä.

Eli mulla on idea se, että korvaan suurimman osan aterioista napostelulla.

20 vuotta paino on pysynyt samana.

Ei ihme että on IBS.

Napostelijan vastakohta ei juuri syö mitään ruokailuaikojen ulkopuolella. Itsellä ruokailut painottuvat aamiaiseen ja yhteen lämpimään ateriaan. Jälkkäriksi saatan ottaa jonkun herkun, mutta ei täyteen mahaan jaksa kovin paljoa sokerista syödä. Illalla, jos nälkä yllättää, voi ottaa hedelmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hyvä että tulee aterioiden välillä nälkä. Silloin tietää syövänsä tarpeeseen, kun keho ilmoitettelee itsestään. Säilyy normaali nälkäisyyden-kylläisyyden tunne.

Jos mulla ehtii tulla aterioiden välillä nälkä tai aterioiden väli muuten venyy liikaa, saan helposti vihlovan päänsäryn, joka voi kestää 2-3 päivää. Päänsäryn tultua, siihen ei auta syöminen eikä särkylääkkeet. Menee ohi vasta ajan kanssa. Eipä tee mieli skipata välipaloja saati jättää kokonaisia aterioita väliin.

Minulla on sama, ja tuntuu ettei monikaan ymmärrä sitä että minun täytyy syödä säännöllisesti enkä voi noin vain skippailla aterioita tai olla koko iltaa syömättä. Tulee myös fyysisesti tosi heikko olo ja vaikka söisi kunnolla niin saattaa mennä koko loppupäivä, että se heikko olo helpottaa, samoin päänsärky kestää 1-2 päivää eikä siihen auta mitkään särkylääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielikuva napostelusta on sellaista, että ottaa ohimennessään suuhunsa jotain pientä. Vaikka kaataa pähkinäpussista käteensä pähkinöitä ja kippaa ne suuhunsa. Tai leikaa briestä pienen palan. Tai ottaa oliivipurkista pari kolme oliivia. Tai jos näkee mandariinipussin, niin ottaa siitä yhden mandariinin.

No niinpä. Mutta ei tarvitse kummoista miekuvitusta ymmärtää, että sairaalloisen ylipainoisilla se napostelu ei ole mitään pientä, vaan kerralla menee koko juusto ja paketillinen jäätelöä. Ihan vain naposteluun. Välipala on iso pizza tai hampurilaisateria. Onhan näitä nähty TV:ssä.

Ei painon kerryttämiseen tarvitse lainkaan napostelua. Riittää suuret annoskoot muutaman kerran päivässä. Aamupalaksi pakastepizza tai neljä palaa isoa paahtoleipää, kinkkua, juustoa ja hedelmä, välipalaksi kupillinen kaakaota ja wiineri, lounaaksi buffettipöydästä täysi lautallisellinen, päivällä pullakahvit, illalla iso annos makaronilaatikkoa ketsupilla ja sitten vielä iltapalaksi jotain ihan pientä kuten maustettu jugurtti ja  hedelmä. Ruokajuomana vuorotellen mehua tai limsaa ja maidossakin on kohtuullsesti kaloreita.  Minun kokoiselleni ihmiselle tässä olisi viikon kalorit. 

Vierailija kirjoitti:

Ei painon kerryttämiseen tarvitse lainkaan napostelua. Riittää suuret annoskoot muutaman kerran päivässä. Aamupalaksi pakastepizza tai neljä palaa isoa paahtoleipää, kinkkua, juustoa ja hedelmä, välipalaksi kupillinen kaakaota ja wiineri, lounaaksi buffettipöydästä täysi lautallisellinen, päivällä pullakahvit, illalla iso annos makaronilaatikkoa ketsupilla ja sitten vielä iltapalaksi jotain ihan pientä kuten maustettu jugurtti ja  hedelmä. Ruokajuomana vuorotellen mehua tai limsaa ja maidossakin on kohtuullsesti kaloreita.  Minun kokoiselleni ihmiselle tässä olisi viikon kalorit. 

Kuvailit peltotöissä päivän viettävän raavaan miehen ruoan tarpeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielikuva napostelusta on sellaista, että ottaa ohimennessään suuhunsa jotain pientä. Vaikka kaataa pähkinäpussista käteensä pähkinöitä ja kippaa ne suuhunsa. Tai leikaa briestä pienen palan. Tai ottaa oliivipurkista pari kolme oliivia. Tai jos näkee mandariinipussin, niin ottaa siitä yhden mandariinin.

No niinpä. Mutta ei tarvitse kummoista miekuvitusta ymmärtää, että sairaalloisen ylipainoisilla se napostelu ei ole mitään pientä, vaan kerralla menee koko juusto ja paketillinen jäätelöä. Ihan vain naposteluun. Välipala on iso pizza tai hampurilaisateria. Onhan näitä nähty TV:ssä.

Ensin maalailet hienosta oivalluskyvystäsi, mutta lopussa kerrot nähneesi asian televisiosta. Se siitä mielikuvituksesta.

Mulla on hyvin lyhyt aika päätöksestä lopettaa hetkeksi lisätty sokeri kokonaan. Olin muös laiduntaja, jonka vatsa möyri jatkuvasti lisää ruokaa, mieluiten jotain hiilaria. Tunnistan itseni muiden kommenteista.

Kun aloitin säännölliset ruoka-ajat ilman yhtään välinaposteluja, ensin oli vaikeaa. Päänsärkyä ja ärtyneisyyttä. Mutta muutaman viikon jälkeen helpotti. Nyt ei enää tarvitse ruokkia jatkuvasti sisuskaluissa ärjyvää mörriä, vaan elämä on aidosti rauhoittunut.

Mun mielestä ravintoterapeuttien ja life-coachien aloittama välipalavouhotus on aivan älytöntä ja jopa vaarallista. Ihmisten mieliin on iskostettu ”tasainen verensokeri pitää loitolla herkkuhimot” ja opetettu välipalakulttuuriin. Kuitenkin, ne välipalat, joita meille myydään, on ihan jotain muuta kuin porkkanatikkuja. Melkein kaikissa välipalatuotteissa on paljon sokeria. Välipalarahka, proteiinipatukat, smoothiet, taatelit, ne pähkinäsekoitukset, joissa mukana kuivattuja hedelmiä. Itseasiassa ne välipalatuotteet laukaisee sen herkkuhimon.

Jos haluat oikeasti antaa itsellesi ruokarauhan, kannattaa lopettaa sokeri ja valkoiset viljat. Kun kokeilee kuukauden, ero on niin huima, ettei halua palata vanhaan käytäntöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. 2 kappaleen runebergintorttu- tai laskiaispullapaketti välipalana (yksin ahmien autossa) been there done that

Minä olen syönyt päivässä kaksi runebergintorttua, toissapäivänä tarkkaan ottaen, eikä vyö tuntunut yhtään kireältä.

Noh, kun vähän aikaa jatkat tuota niin johan alkaa kiristää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi töissä nähtyä: aamukahvilla jogurttia ja kahvia. Työpisteelle päästyä kaivetaan laukusta joku myslipatukka ja banaani. Lounaalla joku pieni salaatti tai keitto. Työpisteelle päästyä taas myslipatukka. Iltapäiväkahvilla kahvia, pullaa, keksejä, myslipatukka, suklaapatukka ja mitä herkkuja nyt sattuu olemaankaan taukohuoneessa tarjolla. Työpisteelle päästyä taas vähän lisää jotain patukoita tai pieni sipsipussi. Luultavasti kotona sama meno jatkuu ja ei se sairaalloinen ylipaino ole tullut pelkällä Hetki-salaatilla ja myslipatukoilla.

Juuri tuollaisten kyttääjien takia en voi työpaikkalounaalla syödä itseäni kylläiseksi. Otan liian vähän ruokaa, koska tiedä muutamien silmä kovana seuraavan syömistäni. Tämän takia onkin sitten huutava nälkä illalla ja tulee syötyä ihan liikaa.

Ihan itseäsi saat syyttää.

Sinun terveytesi ja hyvinvointisi pitäisi olla tärkeintä, ei muiden kyttäily. Etenkään kun kyttäilyä aiheuttavat ainostaan ihmiset, jotka ovat lounaalla ”ikuisesti dietillä” mutta silti lihovat. Yhtälö ei täsmää ja siksi ihmisiä kiinnostaa.

Minä painan 53kg ja vedän aina lounaalla ja illallisellakin ihan kunnon rekkamiehen annoksen. Joskus ovat työkaverit ihmetelleet kuinka paljon pystyn syömään. Mutta sillä määrällä jaksan hyvin eikä tarvitse napostellata tai kärsiä huutavasta nälästä.

En ymmärrä napostelua.

Sanakin ruma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on migreeniä. Vältän liian pitkiä ateriavälejä/kiljuvaa nälkää samasta syystä. Säryn saa kyllä pois mirgeerilääkkeillä. Ei auta ibuprofeiini/panadol.

Ei ole migreeniä. Mulla tulee oikea migreeni ehkä kerran vuodessa ja sen oireet on ihan erilaiset. Se alkaa aina näköhäiriöillä. Ensin ei kohdistu katse ja sitten alkaa tulla sahalaitaista häiriötä näkökenttään. Päänsärky alkaa vasta sen jälkeen, mutta menee nopeasti ohi, jos otan yhden ibuprofeiinin ja menen pimeään huoneeseen makaamaan.

Tuo "paastopäänsärky" on vihlovaa kipua ilman muista oireita.

Kyllä migreeni voi olla ilman näköhäiriöitäkin. Minulla on kumpaakin. Näköhäiriömigreeni on siitä kivempi, kun voi ottaa lääkkeen heti oireiden alettua. Auraton alkaa pikkuhiljaa, eikä sitä välttämättä heti miellä migreeniksi.

Toivottavasti sait ap naposteltua riittävän määrän sosiaalipornoa täksi illaksi. Oliko sulla karkkipäivä?

Mun migreeni on auraton ja sen laukaisee mm. liian pitkät ateriavälit. Tyhjällä mahalla nukkumaan meno saa mirgeenin aikaiseksi yön aikana.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä napostelua.

Sanakin ruma.

Sanan onkin tarkoitus olla pilkkaava. Välipala on ihan sallittu ja nätti sana tälle.

Tämä ketju on koominen. Ensin kysytään miten paljon lihavat syö ja sitten kun joku kertoo, niin seuraava kauhistelee ei kai kukaan oikeasti syö niin.

Anyway, omasta kokemuksesta napostelu on tottumiskysymys. Itse pystyn syömään todella paljon ja sitten yritän ”helpottaa” ruuasta tullutta ähkyä ja väsymystä nopeilla hiilareilla. Kierre on valmis.

Olen kuitenkin ollut normaalipainoinen koko ikäni, koska säikähdän aina painonnousua ja otan sitten itseäni niskasta kiinni. Olo on hyvä ja ruuanhimo helpottaa jo parissa viikossa, kun syömisiä keventää. Nälkä ei ole kuin kaksi ekaa viikkoa ja sitten kroppa tottuu pienempiin ruokamääriin eikä kaipaakaan enempää..

Nyt olen tunnistanut mikä minussa laukaisee taas hälläväliä ruuan napostelun. Se on yleensä jotkut illanistujaiset tai juhlat, joissa annan itselleni luvan syödä mitä tahansa. Sitten vedän hirveän ähkyn ruokaa ja tarvitsen taas päälle makeaa jne. Ja kohta huomaan palanneeni entisiin tapoihin. Nyt kun olen tunnistanut asian, aion olla viisaampi seuraavissa juhlissa ja jättää ähkyn syömättä. Olo on tällä hetkellä aivan ihana, enkä halua enää ikinä palata syömään itseäni ähkyyn monta kertaa viikossa.

Paljonkohan on reipas ylipaino? Terminä kuulostaa äkkiseltään isolta, mutta toisaalta, termit menee normaalipaino, ylipaino, liikalihavuus jne, joten reipas ylipaino on siis todennäköisesti ylipainon ja liikalihavuuden välissä.

Vierailija kirjoitti:

Paljonkohan on reipas ylipaino? Terminä kuulostaa äkkiseltään isolta, mutta toisaalta, termit menee normaalipaino, ylipaino, liikalihavuus jne, joten reipas ylipaino on siis todennäköisesti ylipainon ja liikalihavuuden välissä.

Terveyskirjaston sivuilla ylipainon termit on luokiteltu painoindeksin mukaan seuraavasti: 

25–30: ylipaino eli lievä lihavuus

30–35: merkittävä lihavuus

35–40: vaikea lihavuus

Yli 40: sairaalloinen lihavuus.

Itse tulkitsisin reippaan ylipainon tarkoittavan bmi 30 tai enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonkohan on reipas ylipaino? Terminä kuulostaa äkkiseltään isolta, mutta toisaalta, termit menee normaalipaino, ylipaino, liikalihavuus jne, joten reipas ylipaino on siis todennäköisesti ylipainon ja liikalihavuuden välissä.

Terveyskirjaston sivuilla ylipainon termit on luokiteltu painoindeksin mukaan seuraavasti: 

25–30: ylipaino eli lievä lihavuus

30–35: merkittävä lihavuus

35–40: vaikea lihavuus

Yli 40: sairaalloinen lihavuus.

Itse tulkitsisin reippaan ylipainon tarkoittavan bmi 30 tai enemmän.

Kyllä se tuolla asteikolla jää alle 30.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. 2 kappaleen runebergintorttu- tai laskiaispullapaketti välipalana (yksin ahmien autossa) been there done that

Minä olen syönyt päivässä kaksi runebergintorttua, toissapäivänä tarkkaan ottaen, eikä vyö tuntunut yhtään kireältä.

Jos joka päivä syöt ylimääräistä kulutukseesi nähden, niin kiloja tulee. Oliko se 7000 vai 10000 kcal/kilo. Sipsipussissa ja suklaalevyssä on yli 500 kcal/100g. Semmoinen menee helposti eli suklaalevyn mukana 1000 kaloria ja sipsipussista enemmän. Ne syödään ”huomaamatta” muun lisäksi ylimääräisenä eikä siinä tarvitse olla mitään silmitöntä ahmimista. Painoa tulee salakavalasti. Ulkonäkökin muuttuu huomaamatta, kun näkee itsensä peilistä joka päivä.

Sen jälkeen ei läskin ylläpitoon tarvitse kuin syödä sen kulutuksen verran. Laihtuminen vaatii kulutuksen vähentämistä. Ihminen itse päättää, mutta ymmärrän kyllä sen lihomisprosessin. Liikasyöminen on helpompaa kuin annosten pienentäminen. Helppo uskotella itselleen, ettei 200g:n suklaalevy voi lihottaa korkeintaan kuin sen 200 g.