Onko ihan normaalia sairaalassa? Kuolemaan johtavasta löydöksestä kerrotaan päivystyksessä verhoilla eristetyssä tilassa

Vierailija kirjoitti:

Eipä siellä ole aikaa miettiä, hommat valmiiksi ja potilas ulos tai raato pihalle ja uutta tilalle.

Kyllä hävettäis olla tekemässä noin p*skaa työtä. Minutkin koitettiin kotiuttaa 2. päivänä selkäleikkauksesta. Sanoin, että minä en lähde, terveydenhoito ei hoitanut tehtäväänsä kunnolla, eli siis minun kipujani ei otettu vakavasti, hoito viivästyi ja jättää ehkä pysyvää haittaa. Jos HE eivät viitsi vaivautua ja tehdä osaansa kunnolla, EN TEE MINÄKÄÄN heidän oloaan mukavaksi ja siirry heidän vaivanaan olosta kotiin kärsimään, kun en ollut valmis.

Hoitajien syy se ei toki ollut, mutta jos heidän inkvisiittorinsa käskee sanoa MULLE, että poistu, niin mä sanon sille inkvisiittorille, että watch me. Enkä lähtenyt. Ennen kuin tänään, kun vointini olikin jo huomattavasti parempi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ongelman lisäksi olisi kiva kuulla ratkaisuehdotuksia, ja niiden rahoitus myös.

Toimenpidehuone tai vastaanottohuone? Sängyissä on pyörät ja sairaaloissa on potilaskuljettajia, jos potilas ei voi liikkua itse. Ei ne huoneet ole 100% käytössä.

Mä olin osastolla, niin kaikki osallistui lääkärin kanssa jutusteluun. Kukin istuskeli omalla sängyllä ja verhot auki. Vaikka järjestyksessä meidät asiakkat kävi joka aamu läpi. Mä tiedän niistä "tuntemattomista" paljon enemmän kuin monesta läheisestäni. Muutenkin iloinen rupattelu solju lähes koko 10 päivää, kun siellä olin. Muu porukka vaihtu ja sama henki säilyi.

Tajusin tilanteen järjettömyyden vasta kotiuduttuani.

Samalla reissulla olin alkuun teholla ja silloin sen ohuen verhon läpi kuulin, kun aamukierto lääkäreitä ja hoitajia tekivät päätöksen naapurista, että hänen annetaan nyt mennä. Ilmoitus läheisille, että tulevat hyvästelemään.

Se oli kova paikka. Meni mullakin itkeskelyksi se päivä. Kuulla toisen ihmisen "lopetus" ja niiden läheisten hätä, suru, epätoivo... Ketään en nähnyt, mutta kuulin kaiken. :(

Eipä siellä muitakaan paikkoja ole, missä he näitä asioita kävis läpi. Ehkä osastolla pääsis paremmin yksityisempään paikkaan. (Siivouskomeroon?)

Teholla siinä maattiin kaikki johonkin koneeseen kytkettynä. Se kuolema on siellä läsnä.

Yleensä Päivystyksessä ei ole lääkäreille mitään työhuoneita, yhteisiä sanelukanslioita löytyy. Joku eristyshuone on infektiotautisille mutta se yleensä varattu. Tätä on sairaalasuunnittelu.

Jatkossa osastoillakin sama juttu uusissa sairaaloissa.

Ollut tosi tärkeää viedä lääkäreiden työhuoneet etteivät kuvittele olevansa tärkeämpiä kuin muut. Harmi että osuu sitten potilaisiin tällä lailla. Maisterit ja ekonomit niitä sairaaloita suunnittelee.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä Päivystyksessä ei ole lääkäreille mitään työhuoneita, yhteisiä sanelukanslioita löytyy. Joku eristyshuone on infektiotautisille mutta se yleensä varattu. Tätä on sairaalasuunnittelu.

Jatkossa osastoillakin sama juttu uusissa sairaaloissa.

Ollut tosi tärkeää viedä lääkäreiden työhuoneet etteivät kuvittele olevansa tärkeämpiä kuin muut. Harmi että osuu sitten potilaisiin tällä lailla. Maisterit ja ekonomit niitä sairaaloita suunnittelee.

Mä tulin päivystykseen lähetteellä. Jos olen mennyt sinne itsekseni, olen aina päässyt lääkärin vastaanottohuoneeseen, eikä mihinkään yhteistiloihin verhon taakse. Ehkä kuvittelin, että siellä verho-osastolla lähinnä odotellaan. Olin järkyttynyt, että siellä kerrotaan myös, jos joltakulta löytyikin oireiden syyksi tappava löydös. Lääkäri ei toki sanonut, että ”tappava”, tai ”toivoa ei ole”, mutta riittääkö, jos sanon teille Steve Jobs, niin voitte vaikka kuukkeloida, mitä oli löytynyt. Pahasti levinnyt, ei kuulemma voida leikata. Että sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelman lisäksi olisi kiva kuulla ratkaisuehdotuksia, ja niiden rahoitus myös.

Ero eurosta, että saadaan vientiä vetämään talouden sakatessa. Voimaan laki, jossa tuollaisesta tietojenvuodosta saa rangaistuksen. Eiköhän rupea löytymään esim. koppi, jossa löydökset kerrotaan.

Ap

No olipas yksinkertaista 😂

Mitä jos vain työnnät sormet korviisi etkä salakuuntele?

Euroero ei lisäisi vientiä vaan romahduttaisi sen. Ynnä koko kansantalouden, joka kasvaa nyt kovempaa kuin 1980-luvulla.

Korona-aikana eristyshuoneet on täynnä koronapotilaita. Joutuu tinkimään ylellisyyksistä rokottamattomien takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko normaalia mutta kyllä minäkin kuulin lähes jokaisen diagnoosin ja vaivan päivystyksessä ku oli vaan verho välissä...

Sama. Kyllä sitä itsekin sai kuulla päivystyksen tarkkailuosastolla, minkä takia kukakin siellä oli. Ja varmasti muut saivat kuulla oman syyni. Eipä siinä mitään, ei se mitään noloa ollut.

Samoin sairaalassa leikkauksen jälkeen tiesin kyllä, mitä vierustoverille oli tehty ja mikä oli tilanne nyt. Samoin hänkin omat juttuni. Mutta eipä sekään vaivannut. Ei ollut mikään nolo vaiva sekään. Meitä tosiaan oli vain 2 siinä huoneessa.

Pienissä kaupungeissa tämä voi olla aika ikävää, kun/jos asiat leviää ympäri kyliä. Isommissa ei sitten niinkään varmaan haittaa. Toisaalta ymmärrän hyvin tämän tilanteen ja eihän se nyt vaan ole mitenkään mahdollista tai edes järkevää jokaiselle omaa huonetta varata.

Tämä on täysin lain vastaista.

Kiva ettei sinua haitannut.

Ihan normaalia on. Meinaatko että potilas kärrätään jonnekkin parvekkeelle, jotta voidaan keskustella kenenkään kuulematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko normaalia mutta kyllä minäkin kuulin lähes jokaisen diagnoosin ja vaivan päivystyksessä ku oli vaan verho välissä...

Sama. Kyllä sitä itsekin sai kuulla päivystyksen tarkkailuosastolla, minkä takia kukakin siellä oli. Ja varmasti muut saivat kuulla oman syyni. Eipä siinä mitään, ei se mitään noloa ollut.

Samoin sairaalassa leikkauksen jälkeen tiesin kyllä, mitä vierustoverille oli tehty ja mikä oli tilanne nyt. Samoin hänkin omat juttuni. Mutta eipä sekään vaivannut. Ei ollut mikään nolo vaiva sekään. Meitä tosiaan oli vain 2 siinä huoneessa.

Pienissä kaupungeissa tämä voi olla aika ikävää, kun/jos asiat leviää ympäri kyliä. Isommissa ei sitten niinkään varmaan haittaa. Toisaalta ymmärrän hyvin tämän tilanteen ja eihän se nyt vaan ole mitenkään mahdollista tai edes järkevää jokaiselle omaa huonetta varata.

Tämä on täysin lain vastaista.

Kiva ettei sinua haitannut.

Miksi kukaan ei puutu lain rikkomiseen sairaaloissa? Tuskin tuo siis mikään salaisuus on?

Ap

Sellasta se tosielämä on, ei mitään siloteltua elokuvaa. Mun äiti sairasti syöpää ja viimeisinä hetkinä ennen kuolemaa ambulanssi vei kotoa sairaalan päivystykseen. Sillä hänelle kerrottiin tilanne, että käynnissä on monielinvaurio ja loppu tulee vuorokauden kuluessa. Varmasti vierustoverit ovat sen myös kuulleet, samoin kuoleman toteamisen pari tuntia tuosta ja meidän läheisten tuskan. Onhan se karua, mutta elämää. Olemme vaan niin vieraantuneita kuolemasta, että kuvittelemme sen olevan kabineteissa tapahtuvaa toimintaa.

Tai toisin päin, miksi lainlaatijat säätävät lakeja, joita eoåi joko ole mahdollista tai ei muista syistä ajateltu noudattaa?

Mietin kenelle tuosta lain rikkomisesta voisi kannella, ettemme me ei-sairaaloissa olevat kansalaiset kuvittele, että asiat olisivat jotenkin kunnossa, tai no minä en enää ole sellainen ei-sairaalaan joutunut, joka ei vain tiedä.

Ap

Olin erään ystäväni luona sairaalassa. Lääkäri tuli tapaamaan häntä. Huoneessa oli kuusi potilasta. Kukaan ei käskenyt minua ulos. Siirryin huoneen toiseen päähän. Kuulin hänestä asioista, joita hän ei ollut koskaan minulle kertonut, ennen kuin tajusin siirtyä huoneesta ulos. Kaikki muut potilaat oli varmaan minuakin kiinnostuneempia , koska hänen asiat oli erilaisia ja juorujen väärtti. Nekin, jotka jo tiesin ennestään. Jotenkin koin, että on väärin niiden asioiden niin julkisesti puhuminen. Tiesin että ne on hänelle liian raskaita, koska hän ei niistä puhunut. Tiesin todella intiimejä asioita ennestään, mutta en ihan noin intiimejä.

Vierailija kirjoitti:

Sellasta se tosielämä on, ei mitään siloteltua elokuvaa. Mun äiti sairasti syöpää ja viimeisinä hetkinä ennen kuolemaa ambulanssi vei kotoa sairaalan päivystykseen. Sillä hänelle kerrottiin tilanne, että käynnissä on monielinvaurio ja loppu tulee vuorokauden kuluessa. Varmasti vierustoverit ovat sen myös kuulleet, samoin kuoleman toteamisen pari tuntia tuosta ja meidän läheisten tuskan. Onhan se karua, mutta elämää. Olemme vaan niin vieraantuneita kuolemasta, että kuvittelemme sen olevan kabineteissa tapahtuvaa toimintaa.

Ajatuksena tässä lähinnä on potilaan itsemääräämisoikeus, että onko se potilaalle ok, että hänen sairauksistaan puhutaan kenen tahansa kuullen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä olin osastolla, niin kaikki osallistui lääkärin kanssa jutusteluun. Kukin istuskeli omalla sängyllä ja verhot auki. Vaikka järjestyksessä meidät asiakkat kävi joka aamu läpi. Mä tiedän niistä "tuntemattomista" paljon enemmän kuin monesta läheisestäni. Muutenkin iloinen rupattelu solju lähes koko 10 päivää, kun siellä olin. Muu porukka vaihtu ja sama henki säilyi.

Tajusin tilanteen järjettömyyden vasta kotiuduttuani.

Samalla reissulla olin alkuun teholla ja silloin sen ohuen verhon läpi kuulin, kun aamukierto lääkäreitä ja hoitajia tekivät päätöksen naapurista, että hänen annetaan nyt mennä. Ilmoitus läheisille, että tulevat hyvästelemään.

Se oli kova paikka. Meni mullakin itkeskelyksi se päivä. Kuulla toisen ihmisen "lopetus" ja niiden läheisten hätä, suru, epätoivo... Ketään en nähnyt, mutta kuulin kaiken. :(

Eipä siellä muitakaan paikkoja ole, missä he näitä asioita kävis läpi. Ehkä osastolla pääsis paremmin yksityisempään paikkaan. (Siivouskomeroon?)

Teholla siinä maattiin kaikki johonkin koneeseen kytkettynä. Se kuolema on siellä läsnä.

Eikö teholla olla nukutettuna.

Valitettavasti yksityishuoneita ei ole kaikille. Olenpa kuullut sellaisestakin, että joku joutuu teholla kuuntelemaan kun viereisessä pedissä perhe joutuu jättämään hyvästejä kuolevalle/kuolleelle. 

Vierailija kirjoitti:

Tietosuoja vaarantuu, ei ole normaalia tai hyväksyttävää, on jopa laitonta. Mutta kun ei kuulemma budjetit riitä korjaamaan tätä epäkohtaa… potilaiden täytyisi vaatia enemmän.

Kerroppa että miten asia korjataan? Ensiapuun yksityishuoneet kaikille potilaille ja vuodeosastoille kanssa ja heräämöihin ja tehoille? Ok. No mutta, sitten tarvitaan henkilökuntaa 100x enemmän.

Myös synnytyksen jälkeen joutuu puhumaan alapäävaurioistaan, ummetuksesta jne asioista muiden samassa huoneessa olijoiden kuullen, jopa niin että muiden puolisot yms saattavat olla paikalla. Yksityisyyttä ei sairaalassa ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin osastolla, niin kaikki osallistui lääkärin kanssa jutusteluun. Kukin istuskeli omalla sängyllä ja verhot auki. Vaikka järjestyksessä meidät asiakkat kävi joka aamu läpi. Mä tiedän niistä "tuntemattomista" paljon enemmän kuin monesta läheisestäni. Muutenkin iloinen rupattelu solju lähes koko 10 päivää, kun siellä olin. Muu porukka vaihtu ja sama henki säilyi.

Tajusin tilanteen järjettömyyden vasta kotiuduttuani.

Samalla reissulla olin alkuun teholla ja silloin sen ohuen verhon läpi kuulin, kun aamukierto lääkäreitä ja hoitajia tekivät päätöksen naapurista, että hänen annetaan nyt mennä. Ilmoitus läheisille, että tulevat hyvästelemään.

Se oli kova paikka. Meni mullakin itkeskelyksi se päivä. Kuulla toisen ihmisen "lopetus" ja niiden läheisten hätä, suru, epätoivo... Ketään en nähnyt, mutta kuulin kaiken. :(

Eipä siellä muitakaan paikkoja ole, missä he näitä asioita kävis läpi. Ehkä osastolla pääsis paremmin yksityisempään paikkaan. (Siivouskomeroon?)

Teholla siinä maattiin kaikki johonkin koneeseen kytkettynä. Se kuolema on siellä läsnä.

Eikö teholla olla nukutettuna.

Miksi olisi? Teholla voi olla hyvin monenlaisista syistä. 

Vierailija kirjoitti:

Olin erään ystäväni luona sairaalassa. Lääkäri tuli tapaamaan häntä. Huoneessa oli kuusi potilasta. Kukaan ei käskenyt minua ulos. Siirryin huoneen toiseen päähän. Kuulin hänestä asioista, joita hän ei ollut koskaan minulle kertonut, ennen kuin tajusin siirtyä huoneesta ulos. Kaikki muut potilaat oli varmaan minuakin kiinnostuneempia , koska hänen asiat oli erilaisia ja juorujen väärtti. Nekin, jotka jo tiesin ennestään. Jotenkin koin, että on väärin niiden asioiden niin julkisesti puhuminen. Tiesin että ne on hänelle liian raskaita, koska hän ei niistä puhunut. Tiesin todella intiimejä asioita ennestään, mutta en ihan noin intiimejä.

Multakin hoitaja tuli osastolla kaikkien kuullen kyselemään, miksi en voisi jo lähteä pois. Olipa tosi kiva. Suutuin ihan kunnolla ja vyörytin pahan oloni ihan jokaisen korviin, kun sattui paha olo olemaan. Muilla oli varmaan tosi mukavaa siinä. Ja jos heitä kiinnosti / viihdytin, ihan sama mulle. En vain koe ihan asialliseksi kysellä tuollaista potilaalta kaikkien kuullen.

Mitäs, jos en olisi halunnut puhua masennus- ym. historiastani jokaisen kuullen? Potilasko se siinä on, jonka hommana on huolehtia yksityisyydestään ja erottautua muista sillä?

Ap