TÄMÄN olisin halunnut tietää raskaudesta / synnytyksestä / synnytyksen jälkeisestä ajasta

Miten voikaan sattua kun yrittää kakata ensimmäisen kerran sektiosynnytyksen jälkeen! Ponnistelu aiheutti sen lisäksi itselle alapään turvotuksen joka ei vieläkään 10 vuoden jälkeen ole kokonaan laskenut.

Mitkään hemmetin luumujuomat ei myöskään auta ummetukseen. Ottakaa sitä ummetuslääkettä tai mikrolaxia suosiolla mukaan sairaalaan. Eivät muuten anna.

Vierailija kirjoitti:

Sen että raskausaika tuntuu ikuisuudelta.

Varsinkin sen alku! Voi herranjestas kun ensin odottelet, että alkaako ne menkat vai ei, sitten, että onko testi positiivinen, sitten, että pääsee tarkistamaan, onko se alkio vai tuulimuna, sitten, että pahin keskenmenon riski menee ohi, sitten, että vaikuttaako lapsi terveeltä ja kehittyykö normaalisti... Jne. jne. Yhtä tuskaa, loppuaika oli mielestäni helppoa tähän verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa asioissa ei kannata kuunnella neuvolan tätejä, vaan kannattaa käyttää maalaisjärkeä.

Oikeasti. Jotkut neuvot on niin absurdeja.

Mitkä neuvot ovat mielestäsi absurdeja?

On aika yksioikoisia nuo hoitosakit. Kaikkien pitäisi toimia samalla kaavalla. Sinällään ymmärrettävää, että hoitajakoulutuksessa ei ehditä opettaa kuin yksi oikea tapa kuhunkin tilanteeseen. Mutta oikeasti elämä ei mene niin ja jotain ne äiditkin saattaa joskus tajuta. Sitten tietysti joskus eri hoitajilla on eri ohjeistus, jopa päinvastainen samaan tilanteeseen, mutta se on tapana siltikin esittää maailman ainoana oikeana tapana toimia.

Hoitajilla kommunikaatio toimii vain yhteen suuntaan. Potilaan ei kuulu sanoa mitään eikä heitä kuunnella missään tärkeässä eikä myöskään missään hoidon kannalta triviaalissa asiassa (koska hoitaja tietää kaiken paremmin). Vaikka vääntäisi rautalangasta, niin hoitajalle ei mene perille miksi jokin tapa ei toimi meidän kohdalla (koska hän ei oikeasti kuuntele ja koska hän tietää jo valmiiksi paremmin).

En nyt viitsi mainita mitään oikeasti tärkeitä juttuja, mutta yksi pieni. Terkan mielipide "suppo on paras särkylääke vauvalle". No siinä änkeet suppoa vauvan pyllyyn, mistä se aina putkahtaa takaisin, eikä mitään havaintoa paljonko lääkettä imeytynyt. Laitat lääkkeen, olet tyytyväinen, lääke onkin vaipassa. Versus annat suun kautta mansikkaista liuosta, jota vauva rakastaa ja jota on tosi paljon kivempi antaa vaikka jossain muualla kuin kotona. Hoitajalle vain opetettu koulussa "totuus" tästä kuin joka asiasta, ja sitten asia on näin, aamen.

Se kuinka kipeää kaikki käy synnytyksessä ja synnytyksen jälkeen. Se kuinka kipeä on osastolla ja pitkään vielä kotonakin. Se kuinka kipeää sattuu alapäähän kun siihen viikkojen päästä tulee normali tunto takaisin ja ennen kuin alapää on oikeasti parantunut. Kuinka vielä 3kk päästä synnytyksestä ensimmäisessä seksissä miehen peenis tuntuu terävältä veitseltä ja on pakko lopettaa. Se miltä tuntuu kun lantion luut nytkähtelee paikoilleen pari viikkoa synnytyksestä jossa 3.2 kg lapsi ei yksinkertaisesti meinannut mahtua läpi lantion luiden mutta pakotettiin tulemaan.

Se kuinka kipeää imettäminen käy.

Se ettå kivut eivät lopu kun lapsi on syntynyt eikä rakkaus tulvahda. Miten yleensäkään voisi tulvahtaa kun kaikki on vaan tuskaa?

Vierailija kirjoitti:

En tiennyt, että häpyhuuleenkin voi tulla suonikohju.

Niinpä. Oli kyllä kipeä paitsi makuulla ollessa. Onneksi kuitenkin loppui heti kun lapsi oli ulkona.

Se tuli itselle yllätyksenä, että kun lapsi syntyi varhaisilla viikoilla pikkukeskosena, mitä kaikkea se toi vuosiksi tullessaan (ja oikeastaan koko loppuelämäksi). En ollut hankkiutuessani raskaaksi osannut edes ajatella, että lapsi voisi syntyä kuukausia etuajassa.

Jälkisupistukset. Jotain aivan hirveää vuotoineen.

Vierailija kirjoitti:

Sektioarpi on aivan s**tanan ruma, se kutiaa ja tuntuu vielä vuoden jälkeen kuin olisi kuukautiskipuja koko ajan. En ymmärrä miksi kukaan valitsisi tämän vapaaehtoisesti. Tällä kraaterilla ei ikinä enää mennä uimahalliin.

No ajatteleppa se sama alapäähän. Ei paljon naurata nuo vaivat alapäässä ja kokonaan repsolleen jääneet isontuneet paikat ja ihan niin kuin noihin kertomiisi niin myöskään alapäähän ei mikään jumppa auta.

Oletko muuten vähän pinnallinen?

Että vaikka kuinka varautuisi alatiesynnytykseen ja se olisi ensisijainen toive, voi silti joutua sektioon.

Et myöskään välttämättä saa valita ponnistusasentoa, jos vauvan napanuora on huonosti. Oman vauvani napanuoran asento johti siihen, että jouduin koko synnytyksen makaamaan kyljelläni tai muuten sydänäänet tippui. Oli aivan kauheaa, kun ei päässyt liikkumaan muualle kuin vessaan! Se siitä ammeessa makoilusta tai pallon päällä pomppimisesta, minä pötkötin 24h kyljelläni ja loppusynnytyksestä selkäkivut olivat aivan karmeat.

Yöunet muuttuvat katkonaisiksi jo odotusaikana. En edes muista milloin viimeksi olisin nukkunut yöni levollisesti putkeen. Rv 35 nyt. Aina on saanut lukea miten kannattaa nauttia öistä vielä odotusaikana, öö? Nukkuuko joku muka hyvin puolivälin jälkeen?

Synnytyksen latenssivaihe! Missään ei kerrottu, että siitä kun supistukset alkavat, voi mennä

vielä PÄIVIÄ siihen, että synnytys ”oikeasti” alkaa. Itse kärvistelin kipeiden 10-15 min. välein tulevien supistusten kanssa kotona kolme vuorokautta ennen kuin huolivat sairaalaan.

Synnytyksestä en oikeastaan tiennyt enkä halunnut tietää ennakkoon juuri mitään. Varsin hyvin toipuneita ja hyvää elämää eläviä naisia kaikki tuntemani synnyttäneet naiset olivat, joten en pelännyt ennakkoon muuta kuin kipua ja luotin terveydenhuoltoon. Onneksi kuulin vasta sitten lasten saannin jälkeen, että synnytyksessä REVETÄ ja voi jopa REVETÄ PAHASTI. Mutta en sitä onneksi osannut pelätä, kai aavistin, että voisi, mutta luotin, että äiti kursitaan kasaan. Olin valmistautunut elävältä palamista muistuttavaan päivään tai pariin, joten kyllä synnytykset tuntuivat siihen nähden aika helpoilta kun sain puudutuksetkin... Eipä mulle oikeastaan tullut mikään asia mieltä järkyttävänä yllätyksenä. Eniten pelkäsin, että rv 20 paikkeilla lapset todettaisiinkin vammaisiksi. Ei todettu eikä siihen nähden mikään väliaikaisesti lisääntynyt pissaamistarve mieltä ravistellut. Raskauksien lopuilla olo oli toki aika tukala, mutta kyllä sen olin jo nähnyt isosta osasta prisma-mammoja ennen omia raskauksiani.

Imetyksen lopettamisen aiheuttama hormonimyrsky tuli itselle yllätyksenä. Hirveä akne, mielialan heittelyt ym. Paljon rajumpia oireita kuin mitkään raskausoireet.

Että raskaus, synnytys ja lapsivuodeaika (haluaisin, että ensikuukausia kutsuttaisiin jälleen enemmän tällä nimellä) voivat olla HYVIN HYVIN HYVIN erilaisia jopa samalla naisella eri kerroilla. Helppoja tai vaikeita, tai mitä tahansa.

Paras etukäteisvalmistautuminen on perhetymällä kaikkiin vaiheisiin tiedolla ja muilta kyselemällä, mutta kuitenkin varautumalla myös yllätyksiin, joita ei osannut edes ajatella ja miettimällä valmiiksi, mistä pyytää apua pahassa paikassa.

Sektion jälkeen lääkkeen aikaansaamat rajut jälkisupistukset, tuntui että tikit repeää  :/

Se miksi synnytystä ei voida tehdä lähes tai kokonaan kivuttomaksi kun sen voi kuitenkin aivan turvallisesti ja synnytyksen etenemistä tai lasta vaarantamatta tehdä. Miksi naisia ja pahimmillaan teinityttöjä pitää kiduttaa? Sitähän se kirjaimellisesti on ja turha tulla sanomaan että ei ole pakko synnyttää. Lapsen saamisen tarve on koodattu ihmisiin. Sen tarpeen varjolla kidutetaan naisia. No jää siinä sitten moni lapsi syntymättå mutta ehkä niitå lapsia ei niin tarvitakaan?

Se, että synnytykset voivat olla helppoja ja lapset on oikeasti ihania. En oikein pitänyt lapsista ennen omiani ja ajattelin, etten halua lapsia ikinä. Eniten pelkäsin raskausarpia ja repeämiä, mutta kumpiakaan ei tullut missään raskaudessa, ihan normaalit paikat on edelleen eikä mikään repsota. Tämä on varmasti myös geeneistä kiinni, eipä niihin hirveästi voi itse vaikuttaa. Jos olisi jotain pahempaa tullut, olisi varmasti vaikuttanut lapsilukuun. Saatiin siis lopulta kolme lasta lyhyillä ikäeroilla, nyt nuorinkin jo 11v.

Minulla on jo aikaa synnytyksestä. Olin nuori silloin 22+. Se on kuulema hyvä ikä saada vauva. Voin oikein hyvin koko raskausajan.  Söin lisäravinteena vain kalsiumia. Hiukset kasvoivatkin pitkiksi tuolloin. Painoa tuli noin 20 kg, mutta jo laitokselta kotiin lähtiessä oli paino tippunut alle lähtöpainon. Olin hoikka ja isot tissit. Oikea unelma, nyt jälkikäteen aateltuna. Vauva oli kiltti, hoidin hyvin ja ennakoin syötöt ym. Olimme vauvan kanssa kesällä Uunisaaressa retkelläkin, kun pienokainen oli vasta 2 viikkoa. Hankalaa oli alussa se kun ei muistanut mistä rinnasta oli imettänyt viimeksi. Tuli tosi kipeä rintatulehdus, mutta lääkärissä käytiin ja selvittiin. Mulla ei ollut tukijoukkoja, minä vaan opettelin vauvani hoidon ja hyvin pärjättiin. Olisiko nykyisin moni liiankin iäkäs lapsen tekoa aloitellessaan, kyllä se on nuorempien hommaa. Siis minun mielestäni.Yksi tärkeä seikka palaa mieleeni, sanoin aina ettei ole mitään järkeä hankkia lapsia vasta sitten kun jokainen kodintarvike on hankittu. Siis kannattaa ajoissa, on se lapsellekin noloa kun on ikäloput vanhemmat.

Yllätti kuinka kipeä ja vaivainen olen ollut koko raskausajan, nyt käynnistyi viimeinen kuukausi esikoisen odotusta ja tämä raskausaika on ollut niin hirveää, että jää varmasti viimeiseksi ellei synnytys ja vauvavuosi mene kuin oppikirjan mukaan.

Viikon tai kaksi koko ajasta olo on ollut siedettävä, muuten vaivana ollut mm. järjetön 24/7 pahoinvointi, lamaannuttava väsymys, liitoskivut, selkäsärky, jalat alta vievä iskiaskipu, unettomuus, korventava närästys, jatkuvat ilmavaivat, rannekanavaongelmat joiden takia kädet pahimmillaan käyttökelvottomat ja massiivinen turvotus. Ainoa mitä ei ole vielä näkynyt, on suonikohjut, mutta eiköhän nekin vielä saada. 🙃

Synnytyksen puudutukset (epiduraali tai spinaali) vaikuttavat myös vauvaan ja voivat aiheuttaa mm. imetysongelmia. Meillä esim. lapsi ei vain saanut otetta rinnasta. Imetyksen kanssa taisteltiin kolme ekaa kuukautta ennen kuin se sujui. Puudutukset voivat tehdä senkin, ettei vauva ulostullessaan käänny synnytyskanavassa kuten pitäisi tapahtua tilan säästämiseksi. Seurauksena voi olla enemmän vaurioita. Näistä aiheista on julkaistu ihan tutkimusartikkeleita, mutta missään ei niistä kerrota raskaana oleville.

Tokassa synnytyksessä jätin puudutuksen pois. Vauva oli virkeä, imetys sujui ja omakin toipuminen oli nopeampaa. Toki kipulääkkeet oli helpompi jättää pois, kun itselläni synnytykset ovat olleet lyhyitä. Mieluummin muutaman tunnin kärvistely kuin monen kuukauden vaivannäkö hankalan imetyksen kanssa. Molempia lapsia imetin vuoden, samalla lähtivät raskauskilot.

Monella on huonoja kokemuksia lapsivuodeosastolla olemisesta. Minulle on kaikkien kolmen vauvan kanssa jäänyt ihanat muistot osastoajasta, ihana vauvakupla, olisin voinut olla pidempäänkin kuin sen pari kolme päivää! Kymenlaakson keskussairaalassa sai ainakin reilut kymmenen vuotta sitten oikein hyvää ja lämminhenkistä palvelua.