Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
TÄMÄN olisin halunnut tietää raskaudesta / synnytyksestä / synnytyksen jälkeisestä ajasta
Antakaa tulla!
Itselleni tuli yllätyksenä, miten rankkaa ihan oikeasti tää loppuraskaus voi olla. Ilmeisesti si-nivel sanonut itsensä irti ja aiheuttaa pistävän kivun joka askeleella. Eipä tule hirveästi liikuttua sen takia ja karmeeltahan se tuntuu kun on tottunut liikkumaan paljon. Muuta mukavaa; jatkuva pissahätä, väsymys, närästys ja viimeisimpänä käden jatkuva puutuminen joka herättää öisinkin (pissahädän lisäksi).
Kommentit (361)
Se miten stanan raskasta ja vaikeeta kaikki aiheeseen liittyvä on. Olisin kuvitellut että jotenkin ”luonnollisempaa”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli myös yllätys, miten kovaksi ja kipeäksi rinnat menivät, kun maito alkoi nousta. Näytin joltain povipommilta, rinnat oli kyllä isot kuin mitkä, mutta niihin ei saanut kukaan koskea. Imettämisen aloittaminen oli yhtä tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Sektioarpi on aivan s**tanan ruma, se kutiaa ja tuntuu vielä vuoden jälkeen kuin olisi kuukautiskipuja koko ajan. En ymmärrä miksi kukaan valitsisi tämän vapaaehtoisesti. Tällä kraaterilla ei ikinä enää mennä uimahalliin.
Sektioarven hoitamisesta pitäisi kyllä kertoa edes jotakin meilke äideille!
Itselläni kävi tuuri, että satuin käymään hierojalla ennen sektiota ja hieroja neuvoi, että arpea pitää painella varovasti kun se on parantunut kylliksi, jottei siitä tule kiristävää ja kovaa. Neuvon ansiosta osasin etsiä itse lisää tietoa aiheesta ja huoltaa arpeani niin, ettei se vaivaa mua nyt enää yhtään. Sairaalasta ja neuvolasta ei tosiaan annettu mitään ohjeita tähän. Neuvolassa vieläpä vähättelivät, kun yritin sieltäkin kysellä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Sen että raskausaika tuntuu ikuisuudelta.
Plussasin heinäkuussa ja tässä sitä vielä ollaan odottavassa tilassa. Heinäkuusta tuntuu oikeasti olevan ikuisuus!
Vierailija kirjoitti:
Raskaana ollessa sinusta tulee yleinen arvostelun kohde ja ihmiset kokevat oikeudekseen ihmetellä vatsasi kokoa, joko se on liian iso tai sitten liian pieni.
Just tämä! Ystäväni (?) piipahti usein työpaikallani kun odotin esikoistani ja muisti aina kertoa että kuinka väsyneeltä näytin ja kerran jopa hiukseni näyttivät hänen mielestään harventuneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa, nyt kun miettii, en tajua miksi en tuntenut synnytyksen jälkeen lainkan kipua. Minähän repesin, jalan tyvestä. Te jotka puhutte kipulääkkeistä synnytyksen jälkeen, sektion takia?
Oletteko nähneet sen naisen raskausvatsan, joka synnytti kolmoset? Vatsa oli pitkulainen ja kärjestä suonikas 😬 - olin "varma" että se oli feikki, mutta eipä ollut... Näytti siltä, että ois tarvinu 1-kuppisen liivin vatsaa varten. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nestepöhö raskauden loppuvaiheella... Sormet on paksut nakit, jalat kuin tukkipuut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt että istukka voi jäädä sisälle. Ekassa synnytyksessä se ei tullut heti ulos ja kätilö joutui painamaan koko painollaan muutamaan kertaan. Onneksi lähti, ettei tarvinnut joutua kaavintaan. Mutta se painelu sattu ihan @#$%
Kauanko odottivat?
En kyllä muista. Mielestäni olin siinä tilanteessa juuri synnyttänyt, eikä vauva käynyt vielä sylissäni. Kai.
Kysyin, koska kokemukseni mukaan asian kanssa hosutaan - synnyttäjä halutaan nopeasti pois salista? Normaalisti istukka irtoaa, kun äiti imettää ja rentoutuu. Sen sijaan haluttaisiin pian pistää synteettistä oksitosiinia. Painelun ymmärtäisin, jos istukka ei ole vielä imetyksenkään jälkeen irronnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nestepöhö raskauden loppuvaiheella... Sormet on paksut nakit, jalat kuin tukkipuut.
Nakkisormet, joo! Väjän hirvittää ajatella, että uskalsin tehdä YHDEN raskauden aikana 4 ulkomaanmatkaa... Viimeinen oli Thaimaassa, ja raskausvatsa oli jo aika iso. Olimme juuri mieheni kanssa saapuneet maahan, ja kävelimme hiekkarannalla; pyysin kävelemään hitaammin, mutta ei hän oikein ymmärtänyt... Sitten huomasin, että sormeni olivat turvonneet kuin nakit - ensimmäistä kertaa raskauden aikana. Huolestuin. Sanoin, että nyt on pakko himmata, koska tämä turpoaminen ei ole tervettä.
Ekalla matkalla en pystynyt olemaan skootterin kyydissä, koska tärinä ärsytti kohtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt että istukka voi jäädä sisälle. Ekassa synnytyksessä se ei tullut heti ulos ja kätilö joutui painamaan koko painollaan muutamaan kertaan. Onneksi lähti, ettei tarvinnut joutua kaavintaan. Mutta se painelu sattu ihan @#$%
Kauanko odottivat?
En kyllä muista. Mielestäni olin siinä tilanteessa juuri synnyttänyt, eikä vauva käynyt vielä sylissäni. Kai.
Kysyin, koska kokemukseni mukaan asian kanssa hosutaan - synnyttäjä halutaan nopeasti pois salista? Normaalisti istukka irtoaa, kun äiti imettää ja rentoutuu. Sen sijaan haluttaisiin pian pistää synteettistä oksitosiinia. Painelun ymmärtäisin, jos istukka ei ole vielä imetyksenkään jälkeen irronnut.
Olen eri, mutta minultakin kätilö paineli vatsaa, että istukka saatiin ulos. Saatiin olla puolisoni kanssa synnytyssalissa todella hyvän aikaa tutustumassa uuteen tulokkaaseen, että kiire ei ollut syy minun kohdallani. Toki, ensi-imetykseen meni synnytyksestä n. 8 tuntia, että ei kyllä niin pitkäksi aikaa oltaisi voitu salissa olla. Minua piti myös tikata.
Se että imetys oli ihan täyttä helvettiä, ja se kuinka hemmetisti siitä lisämaidosta sai taistella sekä synnärillä että myöhemmin sairaalan osastolla, minne lapseni n. kuukauden ikäisenä joutui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä tais olla siitä jo oma ketjunsa, mutta ne pari päivää synnärillä synnytyksen jälkeen oli ihan kauheita. Tuntui kuin olisi ollut vankilassa.
Moni äiti varmaan toivoisi, että joku olisi kertonut: synnäriltä lähdetään pois 6 tunnin kuluttua vauvan syntymästä, mikäli vauvan sekä äidin terveys sallivat.
Suurimmin jäi mieleen ettei esikoisen odotusaikana uskottu mitään mitä yritin selittää tai kysyä. Ihan normaali raskaus jne mutta eräs päivä hölvähti yhdenäkin housut möröksi, ihan kunnolla. Seurailin muutaman tunnin että tuleeko lisää ja tulikin välillä pienempiä määriä. Soitin polille niin oli kuulemma vain pissaa. Myöhemmin selvisi että lapsivettä.
Esimerkkejä samanlaisista tilanteista olisi paljon.
Suonikohjut ilmestyi ja hävisi kuin tyhjästä toista odottaessa, en tiennyt että myös alapäässä on suonikohjuja.
Kolmannessa kävelin puolet raskaudesta keppien kanssa, kuulemma ihan normaalia. No ei ollut, myöhemmin selvisi että selässä/lonkassa tulehdus päällä.
Hyvä neuvolantäti on kullanarvoinen.
Samalla ihmisellä voi olla raskaudet ihan täysin erilaisia. Raskauspahoinvointi voi kestää koko raskauden alusta loppuun.
Se tunne kun näkee vauvan ensimmäistä kertaa, se suojeluvietti mikä herää. Ja miten oikeasti voikin tuijottaa nukkuvaa lasta tunteja ihan haltioissaan.
Jos sattuu synnyttämään vuoron vaihdon aikaan, niin edellinen vuoro olettaa seuraavan hoitavan ja seuraava olettaa edellisen hoitaneen. Kukaan "ammattilaisista" ei välitä ja itse pitää huolehtia lapsi ja itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Se että imetys oli ihan täyttä helvettiä, ja se kuinka hemmetisti siitä lisämaidosta sai taistella sekä synnärillä että myöhemmin sairaalan osastolla, minne lapseni n. kuukauden ikäisenä joutui.
Oon varautunut tähän, sairaalakassissa korvikkeita jos sattuukin asiat meneen niin ettei maitoa tuu tarpeeksi. Luin jostain vinkin. Hyvin yleistä kuulemma tuo että joutuu taistelemaan lisämaidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt että istukka voi jäädä sisälle. Ekassa synnytyksessä se ei tullut heti ulos ja kätilö joutui painamaan koko painollaan muutamaan kertaan. Onneksi lähti, ettei tarvinnut joutua kaavintaan. Mutta se painelu sattu ihan @#$%
Kauanko odottivat?
En kyllä muista. Mielestäni olin siinä tilanteessa juuri synnyttänyt, eikä vauva käynyt vielä sylissäni. Kai.
Kysyin, koska kokemukseni mukaan asian kanssa hosutaan - synnyttäjä halutaan nopeasti pois salista? Normaalisti istukka irtoaa, kun äiti imettää ja rentoutuu. Sen sijaan haluttaisiin pian pistää synteettistä oksitosiinia. Painelun ymmärtäisin, jos istukka ei ole vielä imetyksenkään jälkeen irronnut.
Olen eri, mutta minultakin kätilö paineli vatsaa, että istukka saatiin ulos. Saatiin olla puolisoni kanssa synnytyssalissa todella hyvän aikaa tutustumassa uuteen tulokkaaseen, että kiire ei ollut syy minun kohdallani. Toki, ensi-imetykseen meni synnytyksestä n. 8 tuntia, että ei kyllä niin pitkäksi aikaa oltaisi voitu salissa olla. Minua piti myös tikata.
Eri minäkin, mutta miten vauva suhtautui siihen, että maito tuli ensin tuttipullosta ja sitten rinnasta, jos näin oli?
Joku synnyttää 3:ssa tunnissa, toisella menee 13 tuntia. Mitä se istukan irtoamiseen menevä aika ratkaisee?
Alue: Aihe vapaa
Että kaikki voi mennä toisin kun on ajatellut tai lääkäri ennustaa. Mulle sanottiin kaikki varmaan hyvin, onnea synnytykseen, lapsivesi ei ikinä mene niin kuin amerikkalaisissa elokuvissa ja varaudu siihen että ekan kanssa voi kestää kauan. Todellisuus: Vauva perätilassa, käännös ei onnistunut, lapsivesi poksahti ilmapallon lailla ambulanssissa ja koko synnytys kesti vajaat kolme tuntia. Suunniteltu sektio muuttui hätäsektioksi. Onneksi osaavat kätilöt ja lääkäri, kiitos heille. Puoliso ihmetteli jossain vaatemytty kainalossa ja pian tuotiin jo vauvaa näytille.