Haluisin siirtyä 50-luvun suomeen

Ketjussa kirjoittaa joku hirveä nykyaikafani, joka ei silti esimerkiksi tiedä, että maatalossa ei ole koskaan ollut 91-tuntinen työviikko. Mutuilu ei ole hyvä.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 17:58"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 17:49"]

Totta, syöpiä diagnosoidaan nykyisin paljon enemmän kuin ennen, esimerkiksi kultaisella 1950-luvulla.

Pääsyy asiaan on se, että syöpä on tyypillisesti myöhäisellä iällä puhkeava tauti. Ihmiset eivät ennen eläneet niin vanhoiksi, että olisivat ehtiä saada sen syövän. (Kivikaudella syöpä oli lähes tuntematon tauti, ja ihmisten keskimääräinen elinikä 30 vuotta.)

Nyt, kun elinikä koko ajan kasvaa, yhä useampi elää niin pitkään, että kerkiää sairastua syöpäänkin. Joista suurin osa muuten nykyään kyetään parantamaan. Esimerkiksi leukemia oli ennen automaattinen kuolemantuomio, vaan eipä ole enää. 

Totta on tosin sekin, että nykymaailman kemikalisoituminen epäilemättä on yhteydessä monenlaisiin syöpiin. Keskeinen syy on kuitenkin se eliniän venyminen.

[/quote]

Kyllähän syöpä ja moderni elämäntapa näyttää aika vahvasti olevan kytköksissä toisiinsa:

https://pancreaticcanceraction.org/wp-content/uploads/2013/01/PC-incidence-world-map1.png

Eniten syöpää näyttää esiintyvän juuri kaikkein moderneissa länsimaissa. Kaikkein vähiten syöpää esiintyy tuolla osassa Aasiaa ja keskisen Afrikan maissa, joissa monet ihmiset elävät vielä puhtaan luonnon keskellä vailla nykyajan vouhotuksia ja kouhotuksia. Puhtaan luonnon keskellehän ihminen on tarkoitettukin ja osa tulevaisuudentutkijoistakin sanoo, että ihmiskunta tulisi joskus palaamaan luonnon keskelle metsästys- ja kerääjäkulttuurin aikaan.

Tietenkin tämä tulee aiheuttamaan liian suuria vaikeuksia niellä nämä faktat, jotka voidaan piakkoin varmaan tämän viestin peukutuksistakin huomata, mutta eipä ne peukutukset kuitenkaan faktoja muuta minnekkään.

[/quote]

Ihmiset tuolla kehittyvissä maissa ehtii usein kuolla muihin vitauksiin ennen kuin saavat syövän. Paitsi että syövät on toiseksi yleisin kuolinsyy myös kehitysmaissa. Siellä on nyt tilastoykkösinä ne syövät, joista meillä kärsittiin takavuosina (esim. keuhkosyöpä).

http://www.laakarilehti.fi/kommentti/?type=7/news_id=10577/Rikkaiden+ja+k%F6yhien+sy%F6v%E4t

Mua jostain syystä harmittaa hirveästi tämä ihmisten "mutuilu". Kaikenlaista höpöhöpöä pidetään faktana. Kuka tuonin on keksinyt, että kehittyvissä maissa olisi muka "puhdas luonto"? Asia on monin paikoin aivan päinvastoin - valitettavasti :(

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:53"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:37"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:34"]

Mitalilla on kääntöpuolensa:

Ei ollut ehkäisypillereitä

Syöpään sairastuminen oli yhtä kuin kuolemantuomio

Tuberkuloosi jylläsi

Aikuiset miehet olivat sodan runtelemia joko henkisesti tai fyysisesti

Oppikoulu ja lukio olivat mahdollisia vain varakkaille, lahjakas köyhä pikkukylän asukki sai tyytyä kansakouluun ja pöllimetsään

Kaikkialla tupakoitiin, sisällä ja ulkona

Neuvostoliittoa pelättiin

[/quote]

Mutta ihmiset aidompia, yhteisöllisyys parempi ja isänmaata arvostettiin. Ei hengattu laitteiden tai älypuhelimien kanssa piilossa, vaan kommunikointiin puhumalla.

[/quote]

Miotä ihmettä ovat aidommat ihmiset, ja miksi ihmiset tänä päivänä olisivat jotenkin vähemmän aitoja?

P.S. 50-luvun Suomi oli todella köyhä ja epäoikeudenmukainen. Lapsia annettiin pois lehti-ilmoituksilla, vaimon sai raiskata ja kouluja kävivät vain varakkaat.
[/quote]
Vaimon sai raiskata muistaakseni ihan 90 luvun alkupuolelle saakka. Sitten kun en saanut kurittaa vaimoa enää raiskaamisen merkeissä, niin sehän otti eron, toiset naiset nyt vaan tarvitsevat erilaista kohtelua.

Mielenkiintoinen aihe, mutta enpä jaksanu lukea loppuun kun lainauksia lainausten perään, kun pari vatipäätä yrittää päteä ja kilpailla ja pilaa koko ketjun

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 17:52"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 17:02"]Kyllä, kyllä. Paras puoli tosiaan oli 1950-luvulla, että olisi töitä. Totuus: 1950-luvulla kymmenet tuhannet ihmiset joutuivat pakon edessä työttömyystöihin, samalla tavalla kuin nykyään kuntouttavaan työtoimintaan. Pahempi vaan, että 1950-luvun työttömyystyöt olivat tientekoa lapiolla (myös talvella) tai halkojen tekemistä sahan ja kirveen avulla. Ostovoima 1950-luvun työläisellä ei olisi ollut likikään niin hyvä kuin 2010-luvun työttömällä. Äitini, joka aloitti palkkatyön tekemisen 1950-luvun lopussa, kertoi, että myös toimistotöistä maksettiin todella huonosti. Moni työkaveri joutui asumaan alivuokralaishuoneessa, 2 tai jopa 3 henkeä huoneessa. Nuoret "toimiston tytöt" olivat niin köyhiä, että pyysivät toisilleen kylään tullessaan tuomaan oman teepussin. Lauantait olivat työpäiviä. Rahat menivät ruokaan, joka oli todella kallista, sekä linja-autolippuihin ja harvoihin vaatteisiin, joita oli mahdollista ostaa. Äidin naapurina Tampereella asui köyhä kauppa-apulainen, joka oli muuttanut omilleen maaseudulta. Hänellä ei ollut ollut mitään muuta kuin käyttövaatteet ja kengät kaupunkiin tullessaan. Alivuokrahuoneeseensa hän osti välttämättömät huonekalut (sänky, pöytä, tuoli) käytettynä osamaksulla. Palkka oli ollut niin pieni, että töissä hän oli pyörtynyt nälästä - hän joutui elämään puoli vuotta pelkällä kaupasta saamillaan jätteillä, vanhaksi menneillä makkaroilla ym. Jouluna hän oli kuulemma lopulta herkutellut: osti pelkkää paljasta sianläskiä, jota paistoi pannulla. Vasta 1960-luku toi palkkoihin lisää ostovoimaa, erityisesti naisten palkkoihin. Vasta tuolloin alkoi aidosti olla mahdollista, että toimisto- tai tehdastyöläisnainen olisi pärjännyt aidosti omillaan, ilman miesten tai sukulaisten apua tai turvautumista vaikkapa älyttömän ahtaaseen kimppa-asumiseen. [/quote] Ihan pokkanako väität että naiset kävivät 50 luvulla töissä? Taidat olla syntynyt tällä vuosituhannella. Ehkä opettajatar, apeekkari ja postineiti kävivät töissä kun sodan jälkeen miehiä ei jokaiselle naiselle ollut tarjolla kuten tänäpäivänä Seduloissa, sen lun vaan ottaa ja hakee.

[/quote]

En ole syntynyt tällä vuosituhannella.

Tarkennetaan sen verran, että äitini työskenteli ennen naimisiinmenoaan. Naimisiinmenon jälkeen hän muutti takaisin maalle maatilan emännäksi. Naisia, erityisesti (nuoria) naimattomia naisia, on työskennellyt kaupungeissa tehdastyö- ja konttoriammateissa jo pitkään. Äitini suku on maalta, läheltä Tamperetta, ja hänen suvustaan monet naiset olivat jo 1800-luvulla lähteneet töihin mm. Finlaysonin pumpulienkeleiksi, jos talollisen poikaa ei ollut ollut näköpiirissä. Äidin isoisän sisaria oli Tampereella monta, osa päätyi/pääsi lopulta naimisiin, muutama jäi naimattomana loppuiäkseen töihin tehtaille, tai missä ikinä sitten myöhemmin olivatkaan.

Tulisin hulluksi sellaisessa maailmassa. Naisilla ei olisi mitään arvoa, kaikkialla oltaisiin suvaitsemattomia, ehkäisy ja abortti olisi kiellettyä. Hyi olkoon.

Oikeastaan mikään muu ei ollut 50-luvulla paremmin kuin se, että siittiöt olivat parempilaatuisia. Nykyajan ympäristömyrkyt ja elintavat ovat romahduttaneet nuorten miesten siemennesteen laadun.

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1359177337956

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 19:22"]

Oikeastaan mikään muu ei ollut 50-luvulla paremmin kuin se, että siittiöt olivat parempilaatuisia. Nykyajan ympäristömyrkyt ja elintavat ovat romahduttaneet nuorten miesten siemennesteen laadun.

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1359177337956

[/quote]

Tästä olisin vielä enemmän huolissaan:

"Kuitenkin esimerkiksi 70-luvulla syntyneillä miehillä oli kolmikymppisinä testosteronia yhtä vähän kuin 20-luvulla syntyneillä seitsemänkymppisinä."

Ennen olivat miehet todellakin MIEHIÄ ISOLLA M:llä. Aivan eri luokkaa, kun nämä nykyajan "miehet".

Olihan tuolloin 1950-luvulla monetkin asiat huomattavasti paremmin kuin nykyään. Tuolloin esimerkiksi ihmisten parisuhteet olivat paljon vakaampia ja kestävämpiä kuin nykyään. Tuolloin lähes kaikki avioliitotkin kestivät, avioeroja oli hyvin vähän. Ei ollut sellaista nykypäivän hullua menoa, jossa kumppania vaihdetaan kuin paitaa, vaan silloin ihmisten parisuhteet kestivät. Perheetkin olivat tasapainoisia, joihin kuuluivat äiti, isä ja lapset, eikä ollenkaan sellaista uusperheestä toiseen hyppelemistä kuin nykypäivänä.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:44"]

Olihan tuolloin 1950-luvulla monetkin asiat huomattavasti paremmin kuin nykyään. Tuolloin esimerkiksi ihmisten parisuhteet olivat paljon vakaampia ja kestävämpiä kuin nykyään. Tuolloin lähes kaikki avioliitotkin kestivät, avioeroja oli hyvin vähän. Ei ollut sellaista nykypäivän hullua menoa, jossa kumppania vaihdetaan kuin paitaa, vaan silloin ihmisten parisuhteet kestivät. Perheetkin olivat tasapainoisia, joihin kuuluivat äiti, isä ja lapset, eikä ollenkaan sellaista uusperheestä toiseen hyppelemistä kuin nykypäivänä.

[/quote]

Avioeroja oli vähän, koska se oli niin iso häpeä. Monelle parille olisi ollut parempi erota.

Ainakin lasteni takia elän mieluummin nyt kuin 50-luvulla. Kummallakin lapsellani on neurologisia erityispiirteitä. Näitä ei ymmärretty ollenkaan 60v sitten. Enoni on ilmiselvä add + asperger-tapaus, ja hänen koulunkäyntinsä oli ihan helvettiä 50-60 -luvuilla. Samoin isoäitiäni eli enoni äitiä syytettiin ja mollattiin lapsensa vaikeuksista. Minkäänlaista apua he eivät saaneet mistään. Nyt siis omilla lapsillani on samantyyppisiä ongelmia.

Puistattaa jo sanatkin "vajaamielinen", "tylsämielinen", "apukoulu", "raajarikko" ym. mitä silloin käytettiin vammaisiin liittyen!

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:22"]

Ois ainakin töitä kaikille ja tulevaisuudessa odottas vaa vuosikymmenien kestävä talouskasvu ja asuntojen arvojen nousu, vähintään 40 vuodeksi ja sit jäisinki nauttimaan eläkettä.

Onks tää yhteiskunta rakennettu sodanjälkeisia ajatellen?

[/quote]

Yleensähän se menee niin, että sodan jälkeiset sukupolvet hyötyy taloudellisesti sodasta. Hinta vaan on hemmetin kova. Kuolleita ja vammautuneita sukulaisia ja ennen kaikkea valtava määrä lopulllisesti tramatisoituneita sotaveteraaneja, joiden traumoista joutuu kärsimään useampikin sukupolvi.

Vaikka talous kulkikin kovaa tuolloin ja etenkin suuret ikäluokat siitä ovat hyötyneetkin, niin ei se elämä aina niin auvoista ollut 50-luvulla, vaikka itsekin tuota aikaa mielelläni nostalgisoin, silloin kun maallakin oli vielä elämää ja tanssilavat pullollaan nuorta väkeä.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 18:31"]

Mielenkiintoinen aihe, mutta enpä jaksanu lukea loppuun kun lainauksia lainausten perään, kun pari vatipäätä yrittää päteä ja kilpailla ja pilaa koko ketjun

[/quote]

Harvassa täällä on ne yli kaksi sivuiset ketjut, jotka ei päätyisi tuohon, jos siis jutun aihe antaa pientäkään mahdollisuutta vastakkain asettelulle ja vaikkei antaisikaan, niin aika nopeaan se saadaan muutettua siihen suuntaan, että saadaan vääntö aikaiseksi.

Lapsia oli silloin niin paljon, että koulua käytiin vuoroissa. Tubin lisäksi poliotakin oli. Vaatteet oli kalliita ja niitä oli vähän. Kumppareilla ja huopatossuilla mentiin talvet, nahkakenkiä ei ollu kaikilla. Sarkatakit oli kovia, painavia ja ei tidellakaan vedenpitäviä. 

Autot oli epäluotettavia, onnettomuuksia tapahtui muutenkin paljon. Myrkkyjä käytettiin surutta, dDT: tä ja muita vesakkomyrkkyjä. Suojaamattomin käsin niitä käsiteltiin. 

Ruokavalio oli köyhää, vihannekset ja hedelmät liki tuntemattomia.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:44"]

Olihan tuolloin 1950-luvulla monetkin asiat huomattavasti paremmin kuin nykyään. Tuolloin esimerkiksi ihmisten parisuhteet olivat paljon vakaampia ja kestävämpiä kuin nykyään. Tuolloin lähes kaikki avioliitotkin kestivät, avioeroja oli hyvin vähän. Ei ollut sellaista nykypäivän hullua menoa, jossa kumppania vaihdetaan kuin paitaa, vaan silloin ihmisten parisuhteet kestivät. Perheetkin olivat tasapainoisia, joihin kuuluivat äiti, isä ja lapset, eikä ollenkaan sellaista uusperheestä toiseen hyppelemistä kuin nykypäivänä.

[/quote]

perheväkivalta ol yleistä, eikä siitä ollut soveliasta edes puhua. Samoin esim lasten seksuaalinen hyväksikäyttö oli tabu, vaikka toki sitä oli ihan samoin kuin nytkin, tai enemmän. Ei ollut sosiaaliturvaa, joten ei naisella ollut juuri mahdollisuutta erota. Tai varaa elättää lapsia. Aviottomat lapset anneettiin lehti- ilmoituksilla halukkaille kuin maatiaskissanpennut. Lapsien ruummiillinen kurittaminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Moni lähti maailmalle heti kun kynnelle kykeni , 14-15 vuotiaana. Koulunkäynti jäi kansalaiskouluun, oppikoulut oli varakkaampien etuoikeus ja usein amattikoulutkin.