Lue keskustelun säännöt.
Ujot ja estoiset ihmiset ovatkin oikeasti "itsekkäitä"
12.06.2015 |
Tämä menee toki keittiöpsykologian puolelle.
Mutta olen jo pidemmän aikaa pohtinut, että niiden ihmisten, jotka ovat ujoja ja jännittävät kohtuuttomasti ihmisten tapaamista tai kohtaamista, todellinen ongelma piilee liiassa keskittymisessä itseen.
Usein ajatellaan, että ujo on jotenkin kaino eikä tahdo korostaa itseään, ja tästä se ujous johtuisi. Mielestäni asia on juuri päinvastoin. Tällaiset äärimmäisen ujot ihmiset juuri jatkuvasti pohtivat, mitä muut mahtavat minusta ajatella, millaisen mielikuvan annan muille tässä ja tuossa tilanteessa.
Kun taas ne ihmiset, jotka keskittyvät itse toisen ihmisen kohtaamiseen eivätkä niinkään itseensä, eivät niinkään kärsi ujoudesta.
Oletteko samaa mieltä vai onko teillä toisenlaisia näkemyksiä? En väitä, että teoriani olisi kaikenkattava, mutta olisi kiinnostavaa saada palautetta, onko joku funtsinut asiaa samalla lailla.
Kommentit (58)
Ap, olenko mielestäsi itsekäs jos en tahdo olla huomion keskipisteenä? Sen takia olen hiljianen ja estynyt. Minusta on tullut arka myös sen tähden miten minua on kohdeltu. Olen koulukiusattu ja myös opettajilta saanut ns. selkääni. En menisi tuollaista väitettä yleistämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 14:28"]
Ap, olenko mielestäsi itsekäs jos en tahdo olla huomion keskipisteenä? Sen takia olen hiljianen ja estynyt. Minusta on tullut arka myös sen tähden miten minua on kohdeltu. Olen koulukiusattu ja myös opettajilta saanut ns. selkääni. En menisi tuollaista väitettä yleistämään.
[/quote]
Et ole. Lue aiemmat viestini koskien tätä semantiikkaa. Pyydän anteeksi jos pahoitin mielesi!
ap
Aloituksessa on pointtia. Jos estyneisyyden taustalla on jatkuva huoli siitä, mitä muut hänestä ajattelevat, onhan tällaisen ihmisen maailmankuva aika minäkeskeinen - ikään kuin hän olisi jotenkin kovinkin keskeisellä sijalla muiden ajatuksissa. On paljon ihmisiä, jotka esimerkiksi kokevat, että heitä tuijotetaan koko ajan, vaikka aivan poikkeustapauksia lukuun ottamatta kehenkään ei kiinnitetä huomiota sen enempää kuin toiseenkaan jossain kaupungilla. Henkilö arvioi siis oman merkittävyytensä ja erityislaatuisuutensa muiden silmissä suuremmaksi, kuin mitä se on. Tämä on toki erilaista itsekeskeisyyttä kuin päällepäsmärien mutta itsekeskeisyyttä kuitenkin.
Ujous ja varautuneisuus, miten sen nyt tahtookaan ilmaista, on tutkitusti aivan synnynnäinen ja ainakin jollakin tavalla koko elämän ajan pysyvä temperamenttipiirre, eli jo ihan varhain nähtävissä tavassa olla uusien ihmisten kanssa, uusissa tilanteissa tai muutosten keskellä, eli jo silloin, kun ihmisen alku ei varmasti osaa ajatella noin kuin aloittaja väittää. Kai tuo ap kiusaisi ujon luonteenlaadun omaavia lapsiakin, ainakin näyttää hyvin suvereenisti tekevän sitä kieroillen tässä aikuisille ihmisille, mikä ei ole yhtään sen hyväksyttävämpää. Menepä seuraavaksi potkimaan vaikka mummoja puistoon, niin saat päiväsi pahuuskiintiön jälleen täytettyä oikein hienosti.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:00"]Ujous ja varautuneisuus, miten sen nyt tahtookaan ilmaista, on tutkitusti aivan synnynnäinen ja ainakin jollakin tavalla koko elämän ajan pysyvä temperamenttipiirre, eli jo ihan varhain nähtävissä tavassa olla uusien ihmisten kanssa, uusissa tilanteissa tai muutosten keskellä, eli jo silloin, kun ihmisen alku ei varmasti osaa ajatella noin kuin aloittaja väittää. Kai tuo ap kiusaisi ujon luonteenlaadun omaavia lapsiakin, ainakin näyttää hyvin suvereenisti tekevän sitä kieroillen tässä aikuisille ihmisille, mikä ei ole yhtään sen hyväksyttävämpää. Menepä seuraavaksi potkimaan vaikka mummoja puistoon, niin saat päiväsi pahuuskiintiön jälleen täytettyä oikein hienosti.
[/quote]
Vauvoilla on jo havaittavissa se, miten he suhtautuvat uusiin asioihin, varovaisesti vai rohkeasti. Muistaakseni tällainen ominaisuus pitää paikkansa jollain tavoin läpi elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse aina ollut ujo ja olen joskus miettinyt samaa. Itsekkyys on tosiaan väärä sana tätä kuvaamaan, ja hieman loukkaavakin, mutta itsekeskeisyys hieman osuvampi siinä mielessä, että ei-ujon näkökulmasta ujo kuitenkin pistää omat tuntemuksensa ja epävarmuutensa sen edelle, että olisi toisen kanssa avoimesti vuorovaikutuksessa. Pohjimmiltaan ujon toiminta perustuu kuitenkin aivan päinvastaisiin asioihin, kuten herkkyyteen ja empatiakykyyn.
Itse olen ollut lapsena sairaalloisen ujo ja pelokas. Johtui ihan äidistäni, hän hoki mulle alusta asti kuinka huono olen enkä osaa mitään. Hyvin johdonmukaista itsetunnon lyttäämistä. Hän mm. käski mua olemaan hiljaa jos kysyin jotain (ole nyt siinä, ketään ei kiinnosta), nauroi leikeilleni ja piirustuksilleni ja suuriäänisesti kailotti asian muillekin (katsokaa nyt, mitä tuo tekee!). Olen siis aina pitänyt itseäni huonona ihmisenä, jonka mielipiteet on turhia eikä kiinnosta ketään, joten paras olla hiljaa seinäkukkasena. Kauheinta, mitä mulle voi tapahtua, on huomion keskipisteenä oleminen.
Että kiitos, äiti. Onnistuit. Edes häitä en voinut järjestää, koska en mitenkään olisi voinut kulkea kirkon käytävää huomion keskipisteenä. Nyt aikuisena en tunne äitiäni kohtaan enää mitään, hän on mulle ihan vieras ihminen. Ja näin se saa ollakin.
En todellakaan ole itsekäs. Mikä vitun oikeus teillä sosiaalisilla ekstroverteillä on haukkua ujoja ja hiljaisempia? Ettekö tajua, että ihmisiä on erilaisia? Antakaa toisten olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet pelkää muita ihmisiä syystäkin, kun ovat esimerkiksi joutuneet kiusatuksi. Heidän elämänkokemuksellaan se on ymmärrettävää. Pelko vain on niin voimakas, ettei saa kunnolla keskityttyä toisiin ihmisiin.
Ei tuo ole teoria, ei tuo ole edes hypoteesi. Muuhun nyt ei tarvitse edes mitään sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhut siis epävarmasta ihmisestä itsekkäänä... ok.
Sinä ap olet psykopaatti, ja hyvin todennäköisesti oikeassa elämässä se loistaa sinusta pitkälle, joten jokainen riittävän älykäs sen sinusta näkee. Saat surkean elämäsi ainoat kiksit herkempien ihmisten kiusaamisesta, koska olet tunteeton ja turha ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka miettisikin muiden ajatuksia, ei se vielä tee itsekkääksi.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 12:59"]
Vaikka miettisikin muiden ajatuksia, ei se vielä tee itsekkääksi.
[/quote]
Siksi itsekäs onkin otsikossa lainausmerkeissä paremman sanan puutteessa. Itse tekstistä käy se ajatus paremmin ilmi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan ajattele sitä mitä muut minusta ajattelee. En välitä siitä oikeastaan ollenkaan. En mitenkään edes jännitä tai pelkää ihmisiä. Olen silti "ujo" tai ainakin ihmisten ujoksi sanoma, koska useimmiten en koe mitään tarvetta osallistua keskusteluun vaan mieluummin pysyn sivustakatsojana.
Jotkut ujot voivat olla yrittää pitää keskustelut sellaisina, että toinen ei joutuisi millään tapaa poikkeamaan mukavuusalueelta. Eli toisinsanoen halua luoda oikein miellyttävä keskustelu hyvässä ilmapiirissä. Lisäksi ujo saattaa varoa paljon, ettei sanoisi vahingossa sellaisia mielipiteitä, josta toinen voisi pahoittaa mielensä. Varsinkin jos vieraan ihmisen kanssa on tekemisissä niin täytyy kokoajan keskittyä tajuamaan ja huomaamaan toisen tosi hyvin. Huono puoli tässä on, että saattaa unohtaa itsensä lähes täysin, kun keskittyy niin kovasti kuuntelemaan toista.
Itsekeskeinen olisi kai parempi sana kuin itsekäs.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 13:01"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 12:59"]
Vaikka miettisikin muiden ajatuksia, ei se vielä tee itsekkääksi.
[/quote]
Siksi itsekäs onkin otsikossa lainausmerkeissä paremman sanan puutteessa. Itse tekstistä käy se ajatus paremmin ilmi.
ap
[/quote]
Ehkä kannattaa siinä tapauksessa käyttää mieluummin sanaa itsekeskeinen:)
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 13:03"]
En minä ainakaan ajattele sitä mitä muut minusta ajattelee. En välitä siitä oikeastaan ollenkaan. En mitenkään edes jännitä tai pelkää ihmisiä. Olen silti "ujo" tai ainakin ihmisten ujoksi sanoma, koska useimmiten en koe mitään tarvetta osallistua keskusteluun vaan mieluummin pysyn sivustakatsojana.
[/quote]
Kuulostat enemmän introvertiltä?
Minä jännitän muiden tapaamista siksi, koska minua on kiusattu vuosia ja tiedän ulkonäössäni olevan paljon sellaista, mitä muut pitävät ns. rumana; pelottaa, miten minuun suhtaudutaan. Olen jopa aikuisiällä joutunut kiusatuksi fyysisten ominaisuuksieni takia, joten ei ole ihan tuulesta temmattu pelko.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 14:13"]Itselläni on hyvin matala itsetunto jonka vuoksi olen hyvin estoinen enkä pysty juurikaan olemaan muiden ihmisten seurassa, ja sain hiljattain kuulla ihan hoitavalta henkilöltä että olen itsekäs ja jokseenkin narsistinen :D Enpä sanoisi että itsetunto siitä parani.
[/quote] se on juuri tuo estoisuus, jota monen ulospäinsuuntautuneen on vaikea tulkita. Kun saa vain vähän viestejä, on vaikea tietää, onko toinen pelokas, vihainen, utelias vai mitä, varsinkin jos itse ilmaisee kaiken hyvin suoraan ulos. Itsestäni on joskus kiusaannuttavaa se, että koen että omat tunteet on liiankin pinnassa ja luettavissa, oon melko luottavainen mutta kaikille vieraille ei tekisi mieli sellaista etulyöntiasemaa tarjota.