Kuuluisiko terapeutin myöntää asiakkaalle että hän on ruma?
Minun on ulkonäköni takia vaikeaa mennä minnekään, siksi etsin terapeuttia. Olen todella ruma 20-vuotias nainen. Ei ylipainoa, kasvot se ongelma, toki vartalokin voisi olla parempi. Pähkinänkuoressa syy, miksi hakeudun terapiaan. Kaikki sosiaaliset tilanteet ovat ulkonäköni takia vaikeita. Laittaudun jne, mutta ei se auta kun on OIKEASTI ruma. Ensimmäinen terapeuttini sanoi että olen rumasta päinvastainen ja viehättävä. Hän oli naispuoleinen, kuten minäkin. Etsin toisen terapeutin, koska en halunnut että minulle valehdellaan. Kun sanoin toiselle terapeutille, että pidän itseäni rumana, hän sanoi että hänen mielestään olen "ihan kaunis nuori nainen" huom. IHAN. Se jo kertoo sen, että hän valehteli. Pitääkö tässä etsiä kolmas terapeutti? En pysty käsitellä näitä asioita, jos minulle ei myönnetä sitä että olen ruma.
En tunne ketään todella rumaa ihmistä. Niitä oli jokin 4D dokumentti. Heillä oli epämuodostumia kasvoissa jotka leikkauksella korjattiin edes siedettäväksi. Jos olisit tällainen tapaus niin varmasti se olisi sinulle myönnetty. veikkanpa että olet ihan nätti mutta psyyke ei ole kunnossa. Jatka siis terapiaa.
Iselläni oli nuorena myös tuo kompleksi, ei ihan noin voimakas mutta häiritsevä. Johtui siitä että ulkonäköäni oli aina lytätty koska muistutin äitini anoppia eli isäni äitiä eli toista isoäitiäni joka oli hyvin kaunis. Äiti taas koki tämän naisen vihamiehekseen avioeron takia ja jotenkin ajauduin sijaiskärsijäksi. Nyt olen sinut itseni kanssa. Hyvin todennäköistä että terapeutti puhuu totta mutta et itse ole vielä valmis jättämään ruman ankanpoikasen roolia ja syntymän kauniiksi joutseneksi jota muut kadehtivat.