Kuuluisiko terapeutin myöntää asiakkaalle että hän on ruma?

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:16"]

66, aijaa. Kuvan nainen on ainakin muhun verrattuna jopa hyvännäköinen. Ilmeisesti et ole niin ruma sitten. Huomaa tästä taas, että mua rumempia ei ole.

Ap

[/quote]

Googlaa ugly woman ja löydät hetkessä kymmeniä itseäsi rumempia naisia.

Kaikki on vialla kasvoissani, mukaan lukien silmieni  väri. Ihan kaikki.

Ja kyllä tarvitsen terapiaa asian käsittelemiseen ja hyväksymiseen.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:07"]

no mitä hyötyä siitä olisi, että terapeutti haukkuisi sinut maanrakoon? korjautuisiko ongelmasi? terapeutti varmasti yrittää korjata itsetuntoasi, ja sitä ei todellakaan auta se, että sinua haukutaan. ylipäätänsäkki miksi luokitella, kuka on kaunis ja kuka ruma..niin turhaa vertailla itseään muihin, se ei tuo sulle onnea, pelkästään tyytymättömyyttä itseäsi kohtaan ja ruokit vain huonoa itsetuntoasi

[/quote]

Hölmö, huonon ulkonäönhän takia ihmisiä syrjitään, ja se pitäisi tunnustaa.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 19:53"]

Olet aikuinen ihminen joten ymmärrät, että jokaisella on oma mielipide sun ulkonäöstä. Sun tehtävänä on vain olla itse omaa mieltä itsestäsi ja terapeutilla on omat mielipiteensä, se siitä.

Ja ystävällisyyteen kuuluu kevyt peruskohteliaisuus. Tästä syystä saat kuullakin tuonkin tasoisia kehuja vaikka nähtävästi olet ihan sairaan ruma.

[/quote]

Kohteliaampaa olisi kyllä terapeutin myöntää totuus, jota asiakas pyytää, jotta päästäisiin asian käsittelyssä eteenpäin ja vaatimaan ympäristöltä tasa-arvoista suhtautumista.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:31"]

Kaikki on vialla kasvoissani, mukaan lukien silmieni  väri. Ihan kaikki.

Ja kyllä tarvitsen terapiaa asian käsittelemiseen ja hyväksymiseen.

[/quote]

Silmien väri? En ole koskaan nähnyt ruman värisiä silmiä. Minkä väriset ne sitten ovat, neonoranssit?

Olen myös sitä mieltä, että ulkonäöllisesti rumia ihmisiä ei oo olemassa. Itse en kiinnitä kauheasti huomiota ihmisten ulkonäköön vaan persooniin! Jokainen on omanlaisensa. Tätä palstaa lukiessa ihmettelen ihan joka päivä kuinka paljon ihmisiä jaksaa kiinnostaa toisten ulkonäkö (ja oma) itse oon varmaan jotenkin outo, kun kumppanin ja ystävät olen valinnut sen perusteella, kuinka onnellinen olo itselleni tulee heidän seurassaan.

Itse olen nuori mies, mutta minulla on samanlaista taustaa. En pystynyt istumaan koulussa etupenkeillä koska häpesin suunnattomasti naamaani. Kerran kuulin tytön sanovan minua "helvetin hyvännäköiseksi" ja tietysti ajattelin hänen vain vittuilevan koska olenhan aivan käsittämättömän ruma. Armeijan jouduin lopettamaan koska ahdisti oma rumuuteni. Harkitsin itsemurhaa vuosia ja päässäni pyöri jatkuvasti pelkästään ulkonäkööni liittyviä ajatuksia. Ahdisti olla ihmisten ilmoilla ja esim kaupassa käynti oli täyttä tuskaa koska olin ruma. Näin muiden ihmisten häpeävän minua ja minun rumuuttani. Psykologi totesi että minulla on "psykoottistasoinen vääristymä itsekäsityksen alueella".

Tämä loppui viimeistään siihen kun tein Tinder profiilin (:D). Sain todella paljon matcheja kauniilta naisilta ja aivan helvetisti huomiota. Kauniit naiset kehuivat todella hyvännäköiseksi. Aloin itsekin tajuta kuinka olen elänyt epätietoisuudessa oman ulkonäköni viehättävyyden suhteen ja katsoessa itseäni peilistä ja kuvista näen vain todella komean miehen. Miksi helvetissä olen ajatellut olevani ruma koska olen selvästi todella komea? Tinderistä olen tavannut nyt useita kauniita naisia ja itsetuntoni on kohonnut huimasti. Kauniita tyttöystäväehdokkaita olisi vaikka kuinka paljon. Tiedän nykyään olevani erittäin komea.

Ei edes ollut oikeasti kaukana etten olisi tappanut itseäni sen takia koska kuvittelin olevani vastenmielisen näköinen. Minulla ei ole harmainta aavistustakaan mistä nuo ajatukset ovat alkujaan lähtösin. On todennäköistä että sinun tilanteesi on samanlainen ja oletkin itseasiassa todella kaunis.

Tämä voisi olla oikea ketju, kun haluaisin heittää tähän kommentin omasta ikuisuusaiheesta, jota mietin 70 kertaa päivässä läpi vuoden.

Minä olen omien kokemusteni mukaan samaan aikaan sekä vastenmielisen näköinen, että jokseenkin hyvännäköinen. Ilman kuvaa tätä on aukottomasti mahdotonta selittää, mutta kuulun kyllä johonkin käsittämättömään kastiin mitä ei voi järjellä selittää.

Mut on lyöty maanrakoon tämän tästä. juuri kun olen saanut esim hyvän fiiliksen jostain ja kokenut olevani ok, on jostain tullut yli-itsevarma ihminen tekemään selväksi, että mun ulkonäkö on yhtä kuin jäteämpäri. Vilkaisin peiliin ja olin samaa mieltä. Käännän välillä ihmisten katseita, mutta se johtuu jopa 100 prosenttisesti siitä, että olen sennäköinen minkänäköinen kukaan ei halua olla. Liian erilainen.

Toisaalta mulle annetaan ymmärtää, että voisin saada ihan hyvin jonkun hyvännäköisen kumppanin. Toisaalta se on ihan totta. Mulle on ravintolassa sanottu, että noin hyvännäköinen saa kenet vaan. Hyvin moni on silti sitä mieltä, että mä en saisi ikinä mitään kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Erotun valokuvissa niin negatiivisesti, etten ikinä suostu kuvattavaksi. Hämärässä huoneessa ollessani yksin näen kuitenkin peilistä jotain hämmentävän puoleensavetävää. Se kuitenkin katoaa heti kun mennään päivänvaloon ja laitetaan vierelle kuka tahansa kadun tallaaja, jonka saan näyttämään heti paremmalta.

Pitäisi varmaan enemmän uskoa niihin hyviin puoliin ulkonäössä. Siinä on vaan se huono puoli, etten voi ikinä lopullisesti sopeutua siihen kun jossain aina häämöttää se tilanne kun joku mainitsee mun ulkonäön olevan häiritsevän huono. Miten siinä tilanteessa pidetään uskoa yllä? Joskus isokin ihmisjoukko nyökkäillyt siihen tapaan, että älä yritä, tyydy osaasi - sä et ole hyvännäköinen, piste.

Vihreät silmät, mutta tosi ruman vihreät.

Ja 79, kiva, että tajusit olevas komea. Mä en sitä tule tajuamaan, koska olen ruma.

Menenpä tästä nukkumaan jo, en jaksa ajatella rumuuttani nyt.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 00:39"]

Rumuus ja kauneus ovat makuasioita. Vaikka itse kokisit olevasi ruma, jonkun mielestä olet kaunis. Sinun pitäisi hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet ja luottaa itseesi. Sosiaaliset tilanteet eivät ole hankalia ulkonäkösi vaan turhan epävarmuutesi takia.

[/quote]

 Tämä on juuri sitä huttua jolla ruumuutta vähätellään . Aivan sama jos lihavalle väitetään , että muut eivät näe lihavuuttasia ja sinä itse vain keksit sen että painollasi olisi jotakin merkitystä muille.

Lukuiset tutkimukset ovat todistaneet sen että lihavuus vaikuttaa jopa palkka/ urakehitykseen. Siis lihavuus itsessään, ei siis sen mahdollist tereyshaitat.

Rumuus on vähän samanlainen asia kuin tyhmyys. Jokainenhan tietää, että tyhmiä ihmisiä on olemassa, samoin kuin rumia, eikä se ole missään "katsojan silmässä". Kuitenkin on erittäin epäkohteliasta sanoa kenellekään, että tämä on tyhmä tai ruma, vaikka henkilö tietäisi itse asian olevan juuri niin. Se että on ruma tai tyhmä ei kuitenkaan estä henkilöä olemasta mukava, hyvä, iloinen, rakastettava, tai vaikka viehättävä, mutta se tarkoittaa että hänen täytyy itse hyväksyä rumuutensa tai tyhmyytensä, ja nousta sen yläpuolelle kehittämällä positiivisia puolia itsessään. Niitä kuitenkin meiltä jokaiselta löytyy, ne vain saattaa kätkeytyä masennuksen tai huonon itsetunnon alle.

No minun mielestäni muu huoliteltu olemus vaikuttaa yleisilmeeseen tosi paljon, eli jos on oikein kauniit hiukset ja vaatteet, niin mun huomio kiinnittyy ainakin ekana niihin. Enkä nyt tarkoita sellaista pröystäilyä vaan siistiä ja huoliteltua. Vaateliikkeissähän on pukeutumisneuvontaa tarjolla ,jos sellaista kaipaa.

Ei varmaan kauheasti lohduta ,mutta on silläkin hyvät puolensa, ettei ole niin näyttävä nainen. Itse ainakin inhoan kaikenmaailman sössöttäjiä yli kaiken ja nyt 3-kymppisenä tavallisen näköisenä naisena saan olla aika rauhassa miehiltä.

Mä en kyllä edes ajattele kenestäkään et olisi ruma. Mulla on lähinnä 3 luokkaa ihmisen kasvojen ulkonäölle. On todella kauniita, tavallisia tai ihmisiä jolla on joku ruma vamma tai epämuodostuma kasvoissa. Sekään ei koko ihmisestä rumaa tee. Vika on kyllä sulla nyt siellä pään sisäpuolella, eikä korjaannukaan jos et pääse yli siitä ettei sinusta olisi mihinkään. Miten ajattelisit muuttuvasi ihmisenä jos saisit uudet kasvot?!

Käytit esimerkkinä isoa nenää. Tai se voi olla jokin muu piirre kasvoissa. Mutta vaikka ihmisellä olisikin tosi poikkeava ja näkyvä piirre, joka ei ole viehättävä, niin ei se silti ole kokonaisuus. Vaikka ihminen itse keskittyisi kokoajan ajattelemaan, että olen ruma, koska minulla on iso nenä. Niin muut saattavat silti suhtautua sen ihmisen ulkonäköön niin, että hän on viehättävän näköinen, vaikka onkin iso nenä. Muut näkevät ehkä paremmin sen kokonaisuuden, eikä se yksi asia saa niin paljoa painoarvoa.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 00:02"]Rumuudesta puhuminen on tabu.Itse olen myös ruma,ja tiedän että rumuus vaikeuttaa ja vaikuttaa moniin asioihin,vaikka kukaan ei myönnä sitä ääneen.Rumuuden vaikutuksia vähätellään.Aivan kun lihavalle sanottaisiin,ettet ole lihava ja painolla ei ole mitään tekemistä minäkuvasi,itsetuntosi,työnsaantiisi tai ihmissuhteisiisi.
Mistä tämä rumuudesta vaikeneminen johtuu.Puheet siitä että kauneus on katsojan silmissä on vain asioiden peittelyä.Meillä on yhteiskunnassa aika yleiset käsitykset siitä mut kauneus on ja on ihmisiä jotka eivät millään muotoa näihin raameihin mahdu.
Ulkonäkö asioiden merkitys tunnutaan ymmärtävän vain silloin jos on kyse hörökorvista tai olemattomissa rinnoissa...tällöin yhteiskunta kustantaa esteettisen kirurgian.Mutta kasvoiltaan ruma tai suhteettoman suuren kyömynenän kansa ihmisen täytyy elää läpi elämänsä.
[/quote]

Toisin kuin selvä ylipaino, rumuus ei ole objektiivisesti määriteltävissä. Se on aina mielipidekysymys. Se joka sinusta on ruma, voi toisen mielestä olla vaikkapa söpö tai viehättävä.

Ap on liian huolissaan siitä mitä muut ajattelevat. Ja tuo "rumuus" on saanut suhteettomaan suuren huomion hänen omakuvassaan. 

Ihmiset voisi enemmän koittaa auttaa muita, keskittyä ihan muihin asioihin kun omaan ulkonäköön ja omiin ongelmiin. Positiivinen, ystävällinen ja valoisa asenne huokuu kyllä ulospäinkin. Jos nyt jonkun silmiä toisten ulkonäkö niin kovasti häiritsee niin katsokoon muualle.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 00:02"]Rumuudesta puhuminen on tabu.Itse olen myös ruma,ja tiedän että rumuus vaikeuttaa ja vaikuttaa moniin asioihin,vaikka kukaan ei myönnä sitä ääneen.Rumuuden vaikutuksia vähätellään.Aivan kun lihavalle sanottaisiin,ettet ole lihava ja painolla ei ole mitään tekemistä minäkuvasi,itsetuntosi,työnsaantiisi tai ihmissuhteisiisi.
Mistä tämä rumuudesta vaikeneminen johtuu.Puheet siitä että kauneus on katsojan silmissä on vain asioiden peittelyä.Meillä on yhteiskunnassa aika yleiset käsitykset siitä mut kauneus on ja on ihmisiä jotka eivät millään muotoa näihin raameihin mahdu.
Ulkonäkö asioiden merkitys tunnutaan ymmärtävän vain silloin jos on kyse hörökorvista tai olemattomissa rinnoissa...tällöin yhteiskunta kustantaa esteettisen kirurgian.Mutta kasvoiltaan ruma tai suhteettoman suuren kyömynenän kansa ihmisen täytyy elää läpi elämänsä.
[/quote]

Voi hyvänen aika! Sitten kun olet viiskymppinen, et ole sen rumempi kuin muutkaan ikätoverit. Törmäsin vanhaan luokkakaveriin viime kesänä käydessäni kotipaikkakunnalla. En tunnistanut häntä. Hän tuli kysymään, olenko minä Koistisen ..... Olin, paitsi en enää tyttönimellä. Hän sanoi, että oletpa vanhentunut, mutta hyvällä tavalla. Minä en sanonut mitään. Hänellä oli sellainen roikkuva kaksoisleuka, etten muista vuosiin kellään nähneeni! Ainakin 20-30 kg enemmän elopainoa kuin kouluaikoina. Ja lyhyt permanenttitukka (miksi, sehän vanhentaa jokaisen!). Lisäksi nilkutti kävellä vaivalloisesti, odotti polvileikkausta. Mutta arvaa mikä oudointa: hän oli aikoinaan hyvin suosittu poikien keskuudessa, sellainen sievä muttei kaunis. Minä en ollut erityisen suosittu, pikemmin ruma kuin kaunis. Kyllä aika tekee tehtävänsä!

Mitä väliä miltä ihminen näyttää. Ei ole koskaan jäänyt pillut panematta, vaikka naama ei näyttäisi aina "hyvältä". Kato vaikka englantilaisia. Maailman rumin kansa ja hyvin menee.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 11:07"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 00:39"]

Rumuus ja kauneus ovat makuasioita. Vaikka itse kokisit olevasi ruma, jonkun mielestä olet kaunis. Sinun pitäisi hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet ja luottaa itseesi. Sosiaaliset tilanteet eivät ole hankalia ulkonäkösi vaan turhan epävarmuutesi takia.

[/quote]

 Tämä on juuri sitä huttua jolla ruumuutta vähätellään . Aivan sama jos lihavalle väitetään , että muut eivät näe lihavuuttasia ja sinä itse vain keksit sen että painollasi olisi jotakin merkitystä muille.

Lukuiset tutkimukset ovat todistaneet sen että lihavuus vaikuttaa jopa palkka/ urakehitykseen. Siis lihavuus itsessään, ei siis sen mahdollist tereyshaitat.
[/quote]

Lihavuudelle on olemassa lääketieteelliset määritelmät, rumuudelle ei. Itse olen lihava. Jos minulle joku yrittäisi vakuuttaa etten sitä ole, toteaisin olevani painoindeksin ja rasvaprosentin perusteella selvästi ylipainoinen. Rumuus on toinen juttu. Ei ole mitään yksiselitteisiä määritelmiä sellaiselle, että iso nenä tai vaikka ohuet huulet olisivat rumia.

Ymmärrän mitä tarkoitat. En tiedä oletko oikeasti ruma vai kuvitteletko vain niin, mutta jos ulkonäkösi on jostain syystä poikkeuksellinen, olisi tyhmää olla ottamatta sitä huomioon. Jos potilas valittaisi esimerkiksi elämän hankaluutta kun jalat on amputoitu, ei terapeutin kuuluisi silloin kysyä "miksi sinusta tuntuu ettei sinulla ole jalkoja"