Lihomisen perimmäinen syy voi olla esimerkiksi väärä kumppani. IL juttu
Kommentit (61)
En nyt jaksa lukea juttua kun olen huomannut, että se on parisuhde mikä lihottaa. Se ahdistus mikä sen mukana tulee, se laittaa syömään.
Perimmäinen syy lihomiselle on geenit. On myös meitä, jotka reagoimme stressiin ja väsymykseen päinvastaisella tavalla - ruokahalu katoaa, ei jaksa laittaa ruokaa tai syödä kunnolla ja laihtuu.
Tuo että herkkujen pois jättäminen johtaa väistämättä pakonomaisiin mielitekoihin ei myöskään pidä paikkaansa. Itse olin 1,5 vuotta syömättä mitään, missä on lisättyä sokeria ja toisin kuin tuossa väitetään niin ei minun edes tehnyt mieli herkkuja, kun elimistöni ikään kuin unohti kokonaan niiden olemassaolon. Nykyään syön max. kerran kuukaudessa jotain jäätelöä tms. ja joudun välillä taistelemaan mielitekoja vastaan, oli siis helpompaa olla kokonaan ilman herkkuja (vrt. alkoholistit, jotka pidättäytyvät kokonaan alkoholista koska eivät osaa kontrolloida sen käyttöä).
No, kyllä minä ainakin lihoin nimenomaan vakituisessa parisuhteessa. Karkkia ja limsaa oli kotona, ruoat meni miten sun sattuu, kun piti keskittyä muuhun ja sitten sai vielä riidellä yötä myöten.
Lihavuus ei ole kiinni vain syömisistä tai liikkumisesta, vaikka ne suuria osia ovatkin. Lihavuus on elämän hallinnan häiriö ja siihen liittyy työ ja parisuhdekin, samoin kuin suhteet vanhempiin jne...
Juu. Jos on latistava kumppani, se voi joihinkin vaikuttaa.
En lukenut linkkiä, mutta esim töissä näkee kun miehet perustaa perheen niin niillä alkaa vatsakin kasvamaan.
Vierailija kirjoitti:
Perimmäinen syy lihomiselle on geenit. On myös meitä, jotka reagoimme stressiin ja väsymykseen päinvastaisella tavalla - ruokahalu katoaa, ei jaksa laittaa ruokaa tai syödä kunnolla ja laihtuu.
Tuo että herkkujen pois jättäminen johtaa väistämättä pakonomaisiin mielitekoihin ei myöskään pidä paikkaansa. Itse olin 1,5 vuotta syömättä mitään, missä on lisättyä sokeria ja toisin kuin tuossa väitetään niin ei minun edes tehnyt mieli herkkuja, kun elimistöni ikään kuin unohti kokonaan niiden olemassaolon. Nykyään syön max. kerran kuukaudessa jotain jäätelöä tms. ja joudun välillä taistelemaan mielitekoja vastaan, oli siis helpompaa olla kokonaan ilman herkkuja (vrt. alkoholistit, jotka pidättäytyvät kokonaan alkoholista koska eivät osaa kontrolloida sen käyttöä).
Jos on stressiä, mene kävelylle. Jos olet väsynyt, mene lepäämään. Kumpaankaan ei ole vastaus jääkaappi ja sen sisällön mättäminen kitusiinsa. Kun sen tajuaa niin ei liho.
Minulle tuli miehen myötä epäterveellisiä ruokatottumuksia. Iltakävelyn tilalle tuli iltamussuttaminen jääkaapilla ja ruuatkin meni paljon raskaammiksi. Hyvin olen kyllä kiloja kerännyt.
Vierailija kirjoitti:
Perimmäinen syy lihomiselle on geenit. On myös meitä, jotka reagoimme stressiin ja väsymykseen päinvastaisella tavalla - ruokahalu katoaa, ei jaksa laittaa ruokaa tai syödä kunnolla ja laihtuu.
Tuo että herkkujen pois jättäminen johtaa väistämättä pakonomaisiin mielitekoihin ei myöskään pidä paikkaansa. Itse olin 1,5 vuotta syömättä mitään, missä on lisättyä sokeria ja toisin kuin tuossa väitetään niin ei minun edes tehnyt mieli herkkuja, kun elimistöni ikään kuin unohti kokonaan niiden olemassaolon. Nykyään syön max. kerran kuukaudessa jotain jäätelöä tms. ja joudun välillä taistelemaan mielitekoja vastaan, oli siis helpompaa olla kokonaan ilman herkkuja (vrt. alkoholistit, jotka pidättäytyvät kokonaan alkoholista koska eivät osaa kontrolloida sen käyttöä).
Outoa, että länsimaalaisten ihmisten geeniperimä on muutamassa kymmenessä vuodessa muuttunut evoluution näkökulmasta täysin käsittämätöntä vauhtia...
Onhan täällä ennenkin syytetty miestä naisen lihavuudesta. Miehen puuttuminen naisen syömisiin on psykopaattista alistamista.
Itse lihoin parikymmentä kiloa huonossa parisuhteessa. Sen päättäminen oli elämäni paras päätös.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli miehen myötä epäterveellisiä ruokatottumuksia. Iltakävelyn tilalle tuli iltamussuttaminen jääkaapilla ja ruuatkin meni paljon raskaammiksi. Hyvin olen kyllä kiloja kerännyt.
Mies pysyy kuitenkin hoikkana, outoa.
Lihomisen perimmäinen syy on ruoka.
Työntääkö se kumppani lihapiirakoita väkisin kurkusta alas?
Vierailija kirjoitti:
En nyt jaksa lukea juttua kun olen huomannut, että se on parisuhde mikä lihottaa. Se ahdistus mikä sen mukana tulee, se laittaa syömään.
Suosittelen artikkelin lukemista. Siinä unohdettiin mainita se, että saman katon alla olevat jakavat myös osittain samanlaista mikrobiomia sekä yhteisten aterioiden että muun yhteisen läheisyyden vuoksi. Suoliston rikas mikrobiomi on vakuutus ylipainoa ja psyyken ongelmia vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli miehen myötä epäterveellisiä ruokatottumuksia. Iltakävelyn tilalle tuli iltamussuttaminen jääkaapilla ja ruuatkin meni paljon raskaammiksi. Hyvin olen kyllä kiloja kerännyt.
Mies pysyy kuitenkin hoikkana, outoa.
Eipä ole pysynyt. Mies lihoi jopa minun raskausaikoina eikä ole vieläkään vauvakiloja tiputtanut.
Vierailija kirjoitti:
Onhan täällä ennenkin syytetty miestä naisen lihavuudesta. Miehen puuttuminen naisen syömisiin on psykopaattista alistamista.
No niinhän se onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perimmäinen syy lihomiselle on geenit. On myös meitä, jotka reagoimme stressiin ja väsymykseen päinvastaisella tavalla - ruokahalu katoaa, ei jaksa laittaa ruokaa tai syödä kunnolla ja laihtuu.
Tuo että herkkujen pois jättäminen johtaa väistämättä pakonomaisiin mielitekoihin ei myöskään pidä paikkaansa. Itse olin 1,5 vuotta syömättä mitään, missä on lisättyä sokeria ja toisin kuin tuossa väitetään niin ei minun edes tehnyt mieli herkkuja, kun elimistöni ikään kuin unohti kokonaan niiden olemassaolon. Nykyään syön max. kerran kuukaudessa jotain jäätelöä tms. ja joudun välillä taistelemaan mielitekoja vastaan, oli siis helpompaa olla kokonaan ilman herkkuja (vrt. alkoholistit, jotka pidättäytyvät kokonaan alkoholista koska eivät osaa kontrolloida sen käyttöä).
Jos on stressiä, mene kävelylle. Jos olet väsynyt, mene lepäämään. Kumpaankaan ei ole vastaus jääkaappi ja sen sisällön mättäminen kitusiinsa. Kun sen tajuaa niin ei liho.
Kortisolitaso on stressaantuneena koholla ja se syöttää vereen sokeria ja rasvaa että myös estää painon laskemisen, vaikka söisi kuinka terveellisesti hyvänsä. Lue aiheesta niin opit uutta.
En ole ikinä ollut napostelevaa tai muutenkaan jääkaapilla viihtyvää tyyppiä. Stressaantuneena en jaksa kuitenkaan pitää kiinni normaalista ateriarytmistä. Tuo jankkaaminen, että ihmiset mättäisivät kotonaan koko ajan ruokaa on menneen maailman ajattelua. En tunne yhtään ihmistä, jolla olisi esimerkiksi samanlainen herkkukaappi kuin TV-ohjelmien ihmisillä on.
Kieltämättä jos ainoa elämänkumppani on lohtusyöminen.
Voi v..... EI OLE!
Joo, jotkut lohduttautuvat syömällä ruokaa. Mutta kyllä se syyllinen 90% tapauksista katsoo peilistä. Hyvin harvalla on joku sairaus/lääkitys joka lihottaa. Onhan se tietty mukavampaa syyttää isää, äitiä, miestä, naista, naapuria, kaveria niistä omista kiloista. :D
Miten olis vaikka vastuun ottaminen omasta elämästä?