Paluumuutto pilasi elämäni

Vierailija kirjoitti:

Sinne pikkupaikkakunnille jäävät yleensä ne umpimielisimmät jäärät, ja vaikka he ovat nuorempina olleet esim. kavereitasi, niin saattavatkin vanhempina olla kateellisia, katkeroituneita ja umpimielisiä, kun ovat vuodet pyörineet niissä pienissä piireissään.

Suosittelen muuttoa takaisin etelään. Suomessa noita kateellisia ja rajoittuneita jurottajia riittää valitettavasti.

Mene sinäkin maalaismoukka vaan takaisin sinne Jääräjoelle naapurin riihen nurkalle.

Ihmisillä tuntuu olevan nykyisin kauhea erikoisuuden ja mukavuuden maksimoinnin tavoittelu. Muutetaan pois paikasta, jossa on ihan hyvä olla, mutta josko tuolla muualla olisi vielä hohdokkaampaa. Ei tyydytä enää tavallisesti pyörivään arkeen, vaan halutaan vielä enemmän ja enemmän jotain spessua, kunnes huomataan, että se vanha olikin parempaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata, olla, missään tekemisissä noiden pikkukaupunkilaisten kanssa.

Ovat juoppoja köyhiä ja katkeria ihmisiä.

Joo, niin me ollaan.

Asutaan omistusasunnoissa, omakotitaloissa isoilla tonteilla, eläminen on halpaa Etelä-Suomeen verrattuna, rahaa jää elämiseen, matkusteluun, hyvään autoon ja kesämökkiin, meillä kahteen, talvimökki Lapissa ja kesämökki Saimaalla. Etelän ihmiset asuu kerrostalohelvetissä ahtaasti kuunnellen toistensa kusemiset, paskantamiset, naimiset ja muut mölinät ja hengittelee katujen saasteet vauvasta alkaen ja naapureitten hajut. Työmatkaan menee 1,5 h/sivu vaikka matka on 10 km, meillä tuohon menee muutama minuutti.

Elämä on täällä kerrassaan kurjaa, ei ihme, että ollaan katkeria.

Ja ai niin, ei yhtään kutsua mammukkaloista ole riesana.

Naurattaa kun vierailemme opiskeluaikaisten kavereitten luona Helsingissä, siellä ne asuu 58 neliön kolmioissa toisiinsa kompastellen, siitä läävästä ovat maksaneet itsensä kipeäksi eivätkä pääse pankista eroon vuosikymmeniin, me olemme velattomia jo 40-vuotiaina. Niillä voi vaan käväistä kun sitä naapureitten metakkaa ei hiljaisuuteen ja laatuun tottunut omakotiasuja jaksa. Istuimme kahvilla niin naapurin kokkaaminen kuului selvästi, nauti siinä sitten.

Meillä on jo toinen itserakennettu talo, velaton ja rahaa jäi entisen myynnistä yli vaikka isompi tästä toisesta tehtiin. Puutavara omasta metsästä, eläkkeellä olevan isät ja sukulaismiehet apuna, kaveri teki sähköt, toinen LVI-työt. Toinen toistamme auttaen kustannukset pysyy kasassa. Ja lämäistään voi nauttia.

Ei tarvitse asua päällekkäin kuin kanat toistensa metakkaa kuunnellen . Minulle on liikaa tunti sellaisessa kerrostaloläävässä.

Olen asunut monessa kerrostalossa, eikä missään tuollaista kun kuvailit. Ihan rauhallista on ollut. Lapsuus kaupungissa omakotitalossa, myös hyvin rauhallista. Viihdyn niin maalla kuin kaupungissakin.

Jaa, katsoin esim. täällä kerrostaloketjussa, kauheaa elämä on, kaikesta valitettiin.

Ja kylläpä tuttavat, tuttavantuttavat jne. kertovat miten kurjaa on kun jokapuolella asuu eriaikasia, toinen valvoo iltayöstä, toinen aamusta, äänieristys on surkeaa jne.

Ja kyllä minullakin nopsaan laskettuna on kolmisenkymmentä tuttavaa joiden kodissa olen käynyt ja enpä muistanyhtään, joissa ei asuvien mielestä ollut jotain ikävää. Osan toki huomaa itsekin, varsinkin jos yöpyy tuttavan luona. Jos ei muuta niin rapussa kailotetaan kuin hengenhädässä.

Tiedän tapauksen jossa nainen erottuaan muutti Helsinkiin, löysi sieltä uuden miehen.

Tämän kanssa elelivät ihan mukavasti. Sitten nainen halusi muuttaa entiseen kotikaupunkiinsa, oli romantisoinut tilanteen niin hienoksi, on puhdasta luontoa, mukavia ihmisiä ja luonto lähellä ja järviäkin.

Asuivat vuoden kaksi, nainen huomasi  ettei enää viihtynytkään mutta uusi miespä viihtyi erinomaisesti.

Hän oli helsinkiläinen alunperin ja eipä halunnutkaan lähteä pois.

Älkää romantisoiko niitä asioita, oli uusi tuleva paikkakunta taikka entinen. Realismia peliin.

Tiedän täsmälleen mistä puhut. En voi sanoa muuta kuin että lähde pois, ei tuohon ole tulossa muutosta. Jotakin käsittämätöntä vihamielisyyttä, huonokäytöksisyyttä ja töykeyttä on ihmisillä monessa pienessä kaupungissa. Tai ainakin eräässä Satakuntalaisessa pikkukaupungissa mistä itse olen kotoisin.

Olen itse tehnyt aikoinaan suuren työn opetellessani nuorena aikuisena sosiaalisia taitoja muuttaessani suurempaan kaupunkiin. Vanhempani asuvat edelleen tällä pikkupaikkakunnalla ja edelleen pääsee silloin tällöin vierestä seuraamaan tuota touhua. Nyt kun olen saanut hieman etäisyyttä ja olen tutkiskellut ja kehittänyt itseäni niin vaikuttaisi siltä että monella ainakin tuolla omalla kotipaikkakunnallani on kovin huonoitsetunto. Tuntuu kuin monella olisi ihan jatkuvasti joku suojamuuri päällä.

Siis ajattelitko että ne sinne kotikaupunkiin jääneet ystävät ovat vain vuosia odottaneet, että milloin tulet takaisin eivätkä ole sinä aikana solmineet uusia ystävyyssuhteita tai menneet muuten elämässään eteenpäin? Ja kun tulit takaisin niin nyt heidän pitäisi riemusta kiljuen omien ruuhkavuosien, harrastusten uusien sinua läheisempien ystävien keskellä viihdyttää teidän perhettä kaikki illat? 

Onko joku oikeasti noin tollo, että kuvittelee ettei se elämä jatku siellä kotipaikkakunnalla kun itse muuttaa pois? Tietysti lapsuuden/nuoruudenystävät ovat jo muodostaneet uudet ystäväpiirit ja eivät tietenkään tykkää kun yksi tulee ylimielisenä takaisin luullen ettei heillä ole kaikkina niinä vuosina ollut mitään elämää.

Kokemukseni on, että nämä paluumuuttajat käyttäytyvät pääsääntöisesti hyvin ylimielisesti ja epäkunnioittavasti siellä vanhalla paikkakunnalla, olettaen ettei siellä kukaan tiedä mitään maailman menosta tai ettei kukaan muu ole koskaan käynyt missään (siis etelä-suomessa tai ulkomailla) tai ettei kukaan muu ole kouluttautunut korkeasti kun ei ole muuttaneet Etelä-Suomeen. Ällöttää se monien asenne että nyt kun ollaan paluumuutettu niin viedään vähän sivistystä sinne pohjoisen paikkakunnalle. Kyllä se syyllinen yleensä löytyy sieltä omasta peilistä, eli katsoppa ensin sinne. 

Vierailija kirjoitti:

Sinne pikkupaikkakunnille jäävät yleensä ne umpimielisimmät jäärät, ja vaikka he ovat nuorempina olleet esim. kavereitasi, niin saattavatkin vanhempina olla kateellisia, katkeroituneita ja umpimielisiä, kun ovat vuodet pyörineet niissä pienissä piireissään.

Suosittelen muuttoa takaisin etelään. Suomessa noita kateellisia ja rajoittuneita jurottajia riittää valitettavasti.

Onneksi tässäkin ketjussa Helsingissä asuvat maalaismoukat ovat niin tavattoman valoisia ja ihania ihmisiä. Hyvyys oikein heistä hohkaa.

On kyllä pakko sanoa, että yhtäkään näistä maalta muuttaneista typeryyksistä ei Helsinki jää kaipaamaan jos pois muuttavat.

Tervemenoa!

Vierailija kirjoitti:

Siis ajattelitko että ne sinne kotikaupunkiin jääneet ystävät ovat vain vuosia odottaneet, että milloin tulet takaisin eivätkä ole sinä aikana solmineet uusia ystävyyssuhteita tai menneet muuten elämässään eteenpäin? Ja kun tulit takaisin niin nyt heidän pitäisi riemusta kiljuen omien ruuhkavuosien, harrastusten uusien sinua läheisempien ystävien keskellä viihdyttää teidän perhettä kaikki illat? 

Onko joku oikeasti noin tollo, että kuvittelee ettei se elämä jatku siellä kotipaikkakunnalla kun itse muuttaa pois? Tietysti lapsuuden/nuoruudenystävät ovat jo muodostaneet uudet ystäväpiirit ja eivät tietenkään tykkää kun yksi tulee ylimielisenä takaisin luullen ettei heillä ole kaikkina niinä vuosina ollut mitään elämää.

Kokemukseni on, että nämä paluumuuttajat käyttäytyvät pääsääntöisesti hyvin ylimielisesti ja epäkunnioittavasti siellä vanhalla paikkakunnalla, olettaen ettei siellä kukaan tiedä mitään maailman menosta tai ettei kukaan muu ole koskaan käynyt missään (siis etelä-suomessa tai ulkomailla) tai ettei kukaan muu ole kouluttautunut korkeasti kun ei ole muuttaneet Etelä-Suomeen. Ällöttää se monien asenne että nyt kun ollaan paluumuutettu niin viedään vähän sivistystä sinne pohjoisen paikkakunnalle. Kyllä se syyllinen yleensä löytyy sieltä omasta peilistä, eli katsoppa ensin sinne. 

Näinhän se on, fiksusti kirjoitat.

Se, joka ei tunne ja arvosta omaa historiaansa, ei voi rakentaa tulevaisuuttaan.

Me tehtiin ratkaisu ja muutettiin viereiselle paikkakunnalle, ei siis sinne mistä alunperin muutettiin pois.

Syy oli juurikin tuo, mitä sinulle käynyt, ap. Alkuperäisellä kotipaikkakunnalla olisi ollut niitä katkeria, nokkaansa nyrpistäviä, vihamielisiä ja kettumaisia ihmisiä. Täällä viereisessä kaupungissa, missä nyt asutaan, samaa ei ole ollut havaittavissa. Rauhassa on saatu olla, nauttia kaupungin tarjonnasta, ulkoilupaikoista ja uusista tuttavuuksista.

Perhe ja osa ystävistä asuu pienen välimatkan päässä, mielelläni käyn heilläkin kylässä, mutta pienimuotoinen ahdistus puskee pintaan kun entisillä kotikulmilla on käymässä. Mikään ei näytä siellä muuttuneen ja ystävien puheista päätellen se pitää paikkansa. Helpotuksen huokaus pääsee, kun kotiin pääsee - onneksi tuosta kaupungista on muutettu pois.

Tuommosia kuvattuja psykoottisia vihaisia kuin johonkin pahaan mielentilaan menneitä on ainakin kuopiolaisissa mitä tiedän ja nähnyt Helsingissä. Vuosiin en niitä nähnyt ja nyt tulee aina painostava ja epämiellyttävä tunne kun näkee. Ja en luota niihin. Mysteerisen vihaiset katseet ja kohmettunut olemus.

Huh. Tämä keskusteluhan on täynnä vihamielisiä pikkupaikkakuntalaisia. Mikä teitä vaivaa kun otatte kaiken niin henkilökohtaisesti? Saahan sitä huonoa käytöstä vilpittömästi ihmetellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata, olla, missään tekemisissä noiden pikkukaupunkilaisten kanssa.

Ovat juoppoja köyhiä ja katkeria ihmisiä.

Joo, niin me ollaan.

Asutaan omistusasunnoissa, omakotitaloissa isoilla tonteilla, eläminen on halpaa Etelä-Suomeen verrattuna, rahaa jää elämiseen, matkusteluun, hyvään autoon ja kesämökkiin, meillä kahteen, talvimökki Lapissa ja kesämökki Saimaalla. Etelän ihmiset asuu kerrostalohelvetissä ahtaasti kuunnellen toistensa kusemiset, paskantamiset, naimiset ja muut mölinät ja hengittelee katujen saasteet vauvasta alkaen ja naapureitten hajut. Työmatkaan menee 1,5 h/sivu vaikka matka on 10 km, meillä tuohon menee muutama minuutti.

Elämä on täällä kerrassaan kurjaa, ei ihme, että ollaan katkeria.

Ja ai niin, ei yhtään kutsua mammukkaloista ole riesana.

Naurattaa kun vierailemme opiskeluaikaisten kavereitten luona Helsingissä, siellä ne asuu 58 neliön kolmioissa toisiinsa kompastellen, siitä läävästä ovat maksaneet itsensä kipeäksi eivätkä pääse pankista eroon vuosikymmeniin, me olemme velattomia jo 40-vuotiaina. Niillä voi vaan käväistä kun sitä naapureitten metakkaa ei hiljaisuuteen ja laatuun tottunut omakotiasuja jaksa. Istuimme kahvilla niin naapurin kokkaaminen kuului selvästi, nauti siinä sitten.

Meillä on jo toinen itserakennettu talo, velaton ja rahaa jäi entisen myynnistä yli vaikka isompi tästä toisesta tehtiin. Puutavara omasta metsästä, eläkkeellä olevan isät ja sukulaismiehet apuna, kaveri teki sähköt, toinen LVI-työt. Toinen toistamme auttaen kustannukset pysyy kasassa. Ja lämäistään voi nauttia.

Ei tarvitse asua päällekkäin kuin kanat toistensa metakkaa kuunnellen . Minulle on liikaa tunti sellaisessa kerrostaloläävässä.

Olen asunut monessa kerrostalossa, eikä missään tuollaista kun kuvailit. Ihan rauhallista on ollut. Lapsuus kaupungissa omakotitalossa, myös hyvin rauhallista. Viihdyn niin maalla kuin kaupungissakin.

Siinäpä linkin takana 144 sivua valitusta kerrostaloasumisesta. Ei muuta kuin lukemaan.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3697555/eiko-nykyisin-edes-yriteta-elaa…

😂

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Huh. Tämä keskusteluhan on täynnä vihamielisiä pikkupaikkakuntalaisia. Mikä teitä vaivaa kun otatte kaiken niin henkilökohtaisesti? Saahan sitä huonoa käytöstä vilpittömästi ihmetellä.

Kauheaa kirjoittelua kaupunkilaiseksi itseään kuvittelevilta, jotka haukkuvat kotipaikkaansa surutta, osoittaen että heissä ne kielteiset puolet ovat moninkertaisena.

Kiva että paljasjalkaisetkin ovat tuoneet esiin sen ettemme me arvosta emmekä ole kaivanneet tänne suuria joukkoja näitä maalaisia jotka eivät osaa käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Me tehtiin ratkaisu ja muutettiin viereiselle paikkakunnalle, ei siis sinne mistä alunperin muutettiin pois.

Syy oli juurikin tuo, mitä sinulle käynyt, ap. Alkuperäisellä kotipaikkakunnalla olisi ollut niitä katkeria, nokkaansa nyrpistäviä, vihamielisiä ja kettumaisia ihmisiä. Täällä viereisessä kaupungissa, missä nyt asutaan, samaa ei ole ollut havaittavissa. Rauhassa on saatu olla, nauttia kaupungin tarjonnasta, ulkoilupaikoista ja uusista tuttavuuksista.

Perhe ja osa ystävistä asuu pienen välimatkan päässä, mielelläni käyn heilläkin kylässä, mutta pienimuotoinen ahdistus puskee pintaan kun entisillä kotikulmilla on käymässä. Mikään ei näytä siellä muuttuneen ja ystävien puheista päätellen se pitää paikkansa. Helpotuksen huokaus pääsee, kun kotiin pääsee - onneksi tuosta kaupungista on muutettu pois.

Ja heti tätä miinustettiin :D mutta anteeksi nyt vain, tuo on ihan totista totta.

Jos ihmiset tällä alkuperäisellä paikkakunnalla oli jo ennen meidän muuttoa katkeroituneita yms meihin/toisiinsa, miksi oltaisiin haluttu sinne takaisin? Ystävät ja perhe erikseen. Saman syyn takia osa tuttavista on muuttanut tuolta pois ja todenneet samaa kuin mekin - onneksi tuli muutettua.

Vaikka kotiseutuni on rakas ja kesäisin upea paikka, ei se poista kaikkea sitä, minkälaiset ihmiset siellä ovat tai käyttäytyy.

Vierailija kirjoitti:

Me tehtiin ratkaisu ja muutettiin viereiselle paikkakunnalle, ei siis sinne mistä alunperin muutettiin pois.

Syy oli juurikin tuo, mitä sinulle käynyt, ap. Alkuperäisellä kotipaikkakunnalla olisi ollut niitä katkeria, nokkaansa nyrpistäviä, vihamielisiä ja kettumaisia ihmisiä. Täällä viereisessä kaupungissa, missä nyt asutaan, samaa ei ole ollut havaittavissa. Rauhassa on saatu olla, nauttia kaupungin tarjonnasta, ulkoilupaikoista ja uusista tuttavuuksista.

Perhe ja osa ystävistä asuu pienen välimatkan päässä, mielelläni käyn heilläkin kylässä, mutta pienimuotoinen ahdistus puskee pintaan kun entisillä kotikulmilla on käymässä. Mikään ei näytä siellä muuttuneen ja ystävien puheista päätellen se pitää paikkansa. Helpotuksen huokaus pääsee, kun kotiin pääsee - onneksi tuosta kaupungista on muutettu pois.

Tiedätkö, että ne sinun entiset kotikulmat ja varmasti perhekin huokaisee kun lähdette, raskasta on noin negatiivinen seura. Miksi kuvittelet, että noin tympeä ihminen olisi haluttu vieras?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tehtiin ratkaisu ja muutettiin viereiselle paikkakunnalle, ei siis sinne mistä alunperin muutettiin pois.

Syy oli juurikin tuo, mitä sinulle käynyt, ap. Alkuperäisellä kotipaikkakunnalla olisi ollut niitä katkeria, nokkaansa nyrpistäviä, vihamielisiä ja kettumaisia ihmisiä. Täällä viereisessä kaupungissa, missä nyt asutaan, samaa ei ole ollut havaittavissa. Rauhassa on saatu olla, nauttia kaupungin tarjonnasta, ulkoilupaikoista ja uusista tuttavuuksista.

Perhe ja osa ystävistä asuu pienen välimatkan päässä, mielelläni käyn heilläkin kylässä, mutta pienimuotoinen ahdistus puskee pintaan kun entisillä kotikulmilla on käymässä. Mikään ei näytä siellä muuttuneen ja ystävien puheista päätellen se pitää paikkansa. Helpotuksen huokaus pääsee, kun kotiin pääsee - onneksi tuosta kaupungista on muutettu pois.

Ja heti tätä miinustettiin :D mutta anteeksi nyt vain, tuo on ihan totista totta.

Jos ihmiset tällä alkuperäisellä paikkakunnalla oli jo ennen meidän muuttoa katkeroituneita yms meihin/toisiinsa, miksi oltaisiin haluttu sinne takaisin? Ystävät ja perhe erikseen. Saman syyn takia osa tuttavista on muuttanut tuolta pois ja todenneet samaa kuin mekin - onneksi tuli muutettua.

Vaikka kotiseutuni on rakas ja kesäisin upea paikka, ei se poista kaikkea sitä, minkälaiset ihmiset siellä ovat tai käyttäytyy.

Täällä ei ilmeisesti ne vanhat tuttavasi kirjoita joten en heistä tiedä, mutta olisi kauheaa asua paikkakunnalla johon perheinesi päätit muuttaa, niin kielteinen ja umpimielinen olet, että pilaat paikan kuin paikan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat sopeutuneet hyvin ja he tulevat kumma kyllä toimeen paikallisten kanssa paremmin. Esikoinen tosin leikkii enemän vastakkaisen sukupuolen kanssa kuin ennen.

Ap

Täh!? Joku kirjoitti minuna? Miksi?

Joo kyllä lapset ovat tosiaan sopeutuneet tänne aikuisia paremmin, heidän kauttaan on itsekin tutustunut muutamiin ihan mukaviin ihmisiin, jotka ovat arjessamme vain pienessä sivuroolissa.

Eikä leiki esikoinen enempää minkään sukupuolen kanssa, molemmat ovat löytäneet onneksi kivoja kavereita ja vanhallakin paikkakunnalla olevat ovat säilyneet mukana.

Alkuperäinen Ap

Montako sukupuolta siellä oikein on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tehtiin ratkaisu ja muutettiin viereiselle paikkakunnalle, ei siis sinne mistä alunperin muutettiin pois.

Syy oli juurikin tuo, mitä sinulle käynyt, ap. Alkuperäisellä kotipaikkakunnalla olisi ollut niitä katkeria, nokkaansa nyrpistäviä, vihamielisiä ja kettumaisia ihmisiä. Täällä viereisessä kaupungissa, missä nyt asutaan, samaa ei ole ollut havaittavissa. Rauhassa on saatu olla, nauttia kaupungin tarjonnasta, ulkoilupaikoista ja uusista tuttavuuksista.

Perhe ja osa ystävistä asuu pienen välimatkan päässä, mielelläni käyn heilläkin kylässä, mutta pienimuotoinen ahdistus puskee pintaan kun entisillä kotikulmilla on käymässä. Mikään ei näytä siellä muuttuneen ja ystävien puheista päätellen se pitää paikkansa. Helpotuksen huokaus pääsee, kun kotiin pääsee - onneksi tuosta kaupungista on muutettu pois.

Tiedätkö, että ne sinun entiset kotikulmat ja varmasti perhekin huokaisee kun lähdette, raskasta on noin negatiivinen seura. Miksi kuvittelet, että noin tympeä ihminen olisi haluttu vieras?

Voi niin tuttua.

Nämä paluumuuttajat tulee ja ottavat yhteyttä, minä tuskin heitä muistan. Kuvitellaan, että voivat tulla ja määrätä, että tehdään näin ja näin, luullen että heitä joku on kaivannut.

Sitten pettymys on suuri kun huomaa, ettei kukaan muista heitä.

Perheellänne on selkeä funktio, tarkoitus ja kutsumus. Olla pikkupaikkakuntalaisten vihan kohteena. Kaikilla on oma ristinsä kannettavanaan. Siunausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tehtiin ratkaisu ja muutettiin viereiselle paikkakunnalle, ei siis sinne mistä alunperin muutettiin pois.

Syy oli juurikin tuo, mitä sinulle käynyt, ap. Alkuperäisellä kotipaikkakunnalla olisi ollut niitä katkeria, nokkaansa nyrpistäviä, vihamielisiä ja kettumaisia ihmisiä. Täällä viereisessä kaupungissa, missä nyt asutaan, samaa ei ole ollut havaittavissa. Rauhassa on saatu olla, nauttia kaupungin tarjonnasta, ulkoilupaikoista ja uusista tuttavuuksista.

Perhe ja osa ystävistä asuu pienen välimatkan päässä, mielelläni käyn heilläkin kylässä, mutta pienimuotoinen ahdistus puskee pintaan kun entisillä kotikulmilla on käymässä. Mikään ei näytä siellä muuttuneen ja ystävien puheista päätellen se pitää paikkansa. Helpotuksen huokaus pääsee, kun kotiin pääsee - onneksi tuosta kaupungista on muutettu pois.

Ja heti tätä miinustettiin :D mutta anteeksi nyt vain, tuo on ihan totista totta.

Jos ihmiset tällä alkuperäisellä paikkakunnalla oli jo ennen meidän muuttoa katkeroituneita yms meihin/toisiinsa, miksi oltaisiin haluttu sinne takaisin? Ystävät ja perhe erikseen. Saman syyn takia osa tuttavista on muuttanut tuolta pois ja todenneet samaa kuin mekin - onneksi tuli muutettua.

Vaikka kotiseutuni on rakas ja kesäisin upea paikka, ei se poista kaikkea sitä, minkälaiset ihmiset siellä ovat tai käyttäytyy.

Täällä ei ilmeisesti ne vanhat tuttavasi kirjoita joten en heistä tiedä, mutta olisi kauheaa asua paikkakunnalla johon perheinesi päätit muuttaa, niin kielteinen ja umpimielinen olet, että pilaat paikan kuin paikan.

Kerroin omat kokemukseni ja sen perusteella vedät johtopäätöksen, että olen yhtä vihamielinen oikeassa elämässä? Onneksi olkoon, aika kapeakatseinen ajattelutapa.