Sinmä ei-hyvännäköinen: Mistä tajusit olevasi ruma?

Joo. Tajusin sen vaikkapa juuri nyt kun hoksasin että olen viisikymppinen mies jolla ei ole ollut seurustelusuhdetta.

m50

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 17:42"]

No eipä mulla oo mitään hävittävää joten täältä pesee foreveralone rumilus:

http://aijaa.com/gWnQq3

Anteeksi duckface! En pysty ottamaan kuvia itestäni normaalilla ilmeellä (eipä sillä, että selfieitä usein edes ottaisin). 

Toivottavasti kukaan tuttu ei tunnista, tai no jos tunnistaa, niin moi vaan! :-D

[/quote]

Sinähän olet tosi kaunis. Oikeastiko pidät itseäsi rumana? Tai onko joku sanonut sinulle niin?

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:23"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 17:28"]

Mutta luuserit elää siinä uskossa, että miesten tulisi haluta teidät vaikka näytätte omastakin mielestänne paskalta, ette ole persoonaltanne kiinnostavia ja kaiken kuorruttaa katkeruus aiemmista epäonnistumisista. Kuka sellaisen naisen kanssa haluaisi edes seurustella kysynpä vaan.

[/quote]

Vastatakaa joku toki tähän. Miksi ihmeessä joku kiinnostuisi keskivertoa huonommalta näyttävästä JA katkerasta sekä vielä huonolla (itsesääliin taipuvalla) persoonalla varustetusta naisesta? 
[/quote]
On helppo vaipua itsesääliin ja katkeroitua esim vuosia jatkuneen kiusaamisen tms johdosta. Kyllä varmaan välittämisellä katkerimmankin naisen saisi rakastettua taas "ehjäksi" :)

Up.

Kun katsoin peiliin

Kun en koskaan kokenutkaan sitä "kaikki naiset saa miehiltä hulluna huomiota" -ilmiötä. Kun tuli murrosikä, täysi-ikä, aikuisuus, ja olin jatkuvasti miehille vain ilmaa samalla kun kavereille oli miehiä jonossa.

Peilistä.

Jo tarhaiässä muut lapset osasivat sen minulle kertoa. Ala-asteella aina osattiin melkein joka välitunnilla käydä muistuttamassa ettei vain pääsisi unohtumaan. Ylä-asteella se kirjoitettiin takkini selkämykseen ja päälleni syljettiin kun kuljin käytävällä että en vaan rupeaisi kuvittelemaan itseäni mitenkään kauniiksi. Lukiossa taas suljettiin kokonaan kaikesta kanssakäymisestä jotta voisin kaikessa rauhassa pohtia rumuuteni syvintä olemusta. 

Lukion jälkeen luustoni oli kasvanut aikuisten mittoihin ja pääsin lopulta leikkaukseen jossa kieroon kasvaneet kasvoluut oikaistiin ja väärin paikkoihin kehittynyt lihaskudos poistettiin tai siirrettiin oikeille paikoilleen. Nykyään peili sanoo että olen aika lailla samannäköinen kuin aina kaunottarena pidetty siskoni. Miehetkin käyvät välillä sen minulle sanomassa, jotkut heistä entisiä luokkakavereitani jotka eivät enää tunnista minua tai eivät vain muista heitelleensä minua tavaroilla ja keksineensä minusta pilkkalauluja.

Kaunis en kuitenkaan ole. Naamasta viis, sisältä olen ruma ja tulen aina olemaankin. En syntynyt sisältä rumaksi vaan minuun hakattiin haavoja kunnes minusta sellainen tuli. Ihmiset hokevat miten minun vain pitäisi päästä siitä yli. Mutta kuinka se kaikki pyyhitään pois ja vedetään kaunis hymy naamalle? Kukaan ei kerro. 

N21

Miehiltä ei saa huomiota lainkaan (joskus negatiivista), miehet kieltäytyvät treffeistä, yhdenillanjuttujen jälkee miehistä ei enää kuulu mitään eli eivät vastaa esim. tekstareihin. Kukaan ei kehu ulkonäköä. Tässä muutama.

Sin-mä? Freud. lipsahdus? ;)

Muut ihmiset (tytöt, pojat, naiset, miehet) ovat sen jo puoli vuosisataa kertoneet.

Mä olen sen aina tiennyt, jotenkin, vaikkei kukaan ole sitä minulle kertonutkaan.

Alkoivat teini-iässä nälviä asiasta, ja todella julmasti. Niin tytöt kuin pojat. Sitten vasta tajusin katsoa peiliin ja huomasin että joo, olen ruma tosiaan. Synkkä, tumma, pieni, ruipelo, huonoryhtinen, roikkusilmäinen, kaulassa vuosirenkaita jo lapsena, munapää. 

Vähän vanhempana minut vaan jätettiin rauhaan, siinä missä muut nuoret naiset sai positiivista huomiota. Baareissa humalaiset joskus pilkkasivatkin suoraan, esim. sanoivat että hyi saatana, tota en panisi. Kerran olen "päässyt" parisuhteeseen, sen kautta kun kännissä menin sänkyyn ensimmäisen minut huolineen kanssa ja hän sitten vissiin tykkäsi minusta petipuuhissa kun siihen vuodeksi jäi. Mutta sekin kohteli minua kuin roskaa, ja antoi ymmärtää että minulla ei ole varaa valittaa mistään, vaan pitäisi olla onnellinen että joku mies minuakin suostuu panemaan vaikka olen ruma.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 15:34"]

 Kukaan ei kehu ulkonäköä. 

[/quote]

Ainiin, tuo unohtui vähän niinkuin itsestäänselvyytenä. Usein kuulee naisten puhuvan "tottakai jossain baarissa on aina joku kehumassa kauniiksi", tai "no kyllähän sitä perään tietty huudellaan" tai muuta vastaavaa jossa pidetään kehuja itsestäänselvyytenä, ainakin jos liikkuu yöelämässä. Ei mulle ole koskaan kukaan tullut mitään kehumaan, ja sellaiset "tyhmimmät iskurepliikit" -ketjut kuulostaa omiin korviin aivan uskomattomilta - ihanko oikeasti (useimmille?) naisille sellaisia puhutaan? Se mitä minä kuulen esim. baarissa on "hei onko tää tuoli varattu? Ai ei, no mä vien sen sitten tuonne meidän pöytään".

--3, eli nainen jonka ympäriltä tuolit viedään --

En ole saanut koskaan positiivista huomiota miehiltä. Haukkoja on tullut sen edestä ja yleensä olen kuin ilmaa.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 15:32"]

Jo tarhaiässä muut lapset osasivat sen minulle kertoa. Ala-asteella aina osattiin melkein joka välitunnilla käydä muistuttamassa ettei vain pääsisi unohtumaan. Ylä-asteella se kirjoitettiin takkini selkämykseen ja päälleni syljettiin kun kuljin käytävällä että en vaan rupeaisi kuvittelemaan itseäni mitenkään kauniiksi. Lukiossa taas suljettiin kokonaan kaikesta kanssakäymisestä jotta voisin kaikessa rauhassa pohtia rumuuteni syvintä olemusta. 

Lukion jälkeen luustoni oli kasvanut aikuisten mittoihin ja pääsin lopulta leikkaukseen jossa kieroon kasvaneet kasvoluut oikaistiin ja väärin paikkoihin kehittynyt lihaskudos poistettiin tai siirrettiin oikeille paikoilleen. Nykyään peili sanoo että olen aika lailla samannäköinen kuin aina kaunottarena pidetty siskoni. Miehetkin käyvät välillä sen minulle sanomassa, jotkut heistä entisiä luokkakavereitani jotka eivät enää tunnista minua tai eivät vain muista heitelleensä minua tavaroilla ja keksineensä minusta pilkkalauluja.

Kaunis en kuitenkaan ole. Naamasta viis, sisältä olen ruma ja tulen aina olemaankin. En syntynyt sisältä rumaksi vaan minuun hakattiin haavoja kunnes minusta sellainen tuli. Ihmiset hokevat miten minun vain pitäisi päästä siitä yli. Mutta kuinka se kaikki pyyhitään pois ja vedetään kaunis hymy naamalle? Kukaan ei kerro. 

N21

[/quote]

Oliko sulla siis joku synnynnäinen vamma tai epämuodustuma kasvoissa? Vai millä perusteella tuollaiseen leikkaukseen pääsee?

Kävelin ikeassa ja kuulin parin naisen naureskelevan minulle. Sanoivat transuksi ja sanoivat, että luulivat minua ensin mieheksi. No ehkä johtui siitäkin, että olen ns. kivikasvo, eli jännitän kaupoissa käyntiä ja silloin kai muutoinkinterävät piirteeni näyttävät entistä miehisimmiltä. Oli myös aika miehiset vaatteet päällä, kun tykkään pukeutua niin. Kuitenkin ihan onlyn naisten farkut ja seppälän naisten musta takki ja tennarit.

Jo aiemmin tuotiin esille, että ulkonäköön pystyy lähes aina itse hurjasti vaikuttamaan. Yleisesti ottaen uskon, että itsestään huolehtiva ja ennen kaikkea itseään arvostava ihminen on yleensä muitakin viehättävä.

Painoon ja yleiskuntoon voi vaikuttaa, eli halutessaan voi näyttää terveeltä. Sopivalla hiusleikkauksella, meikillä ja parhaita puolia korostavilla kohtalaisen muodikkailla vaatteilla mielestäni jokaisesta ihmisestä saa viehättävän. Useissa tutkimuksissa itsetunto onkin suurin tekijä, kun mitataan kadulla viehättävyyttä nainissa ja miehissä. Mielestäni tässä keskustelussa huono itsetunto on ollut suurin syy miksi kokee itsensä ei viehättäväksi.

Samat kuin muilla. Koulussa haukuttiin. Sellaisenkin muistan, että yksi luokkakaveri (poika, yhden opettajamme lapsi) piirsi musta pilakuvan, jota kierrätettiin luokassa. Nuoreksi naiseksi kasvaessani huomasin, että olen ilmaa. Ärsyttävä häiriötekijä, josta pojat/miehet haluavat pikimmiten eroon, jotta pääsevät rauhassa lämmittelemään kavereitani. Seksiä olen saanut vain ja ainoastaan itse aktiivisesti humalaisilta miehiltä vonkaamalla. Silloinkin useimmiten tullut pakit. Ja koskaan en ole ollut sängyssä hyvännäköisen miehen kanssa, tietenkään. En ole päässyt seurustelusuhteisiin, mistään naimisiinmenoista tms puhumattakaan. Nyt olen jo yli 30 ja asennoitunut siihen, että rakkaus, välittäminen, hellyys jne ovat sellaisia asioita, jotka eivät yksinkertaisesti kuulu minulle. Ne on varattu kauniimmille naisille. Teen töitä, lenkkeilen, tanssin, joogaan, luen, matkustelen, hoidan lemmikkejäni jne. En enää juuri unelmoi rakkaudesta, minun näköiseni ihminen ei voi odottaa kenenkään haluavan olla tekemisissä kanssaan.

Huomasin sen joskus vähän yli kaksikymppisenä 90-luvun lopussa kun aloin iskemään miehiä netissä. Kiinnostin miehiä ihan eri tavalla kun he saivat keskustella kanssani ennen kuin näkivät minut.
Olen aina tiennyt etten ole kovinkaan nätti, mutta ei minua kuitenkaan koskaan pahasti kiusattu koulussa tms.