Lue keskustelun säännöt.
Tahaton lapsettomuus, ikuinen odotus ja pettymys.
itkupilli
03.02.2022 |
Tällaisia ketjuja on täällä varmasti paljon, mutta en vaan tiennyt mihin muualle tätä fiilistä purkaisin ja ehkä saisin lukea kohtalotovereiden ajankohtaisia ajatuksia. Löytämäni keskustelut on vuosien takaa.
Olen 31-vuotias perusterve nainen, aktiivista yritystä takana jo vuoden verran, epäaktiivista vuosi ennen tätä, menkat on hyvin epäsäännölliset enkä aina edes ovuloi. PCO-oireita muttei vahvistettua diagnoosia. Ovulaatiota ei voi mitenkään ennustaa ja tikutkin näyttää mitä sattuu. Elämä on varsin mallillaan muuten: on avioliitto, koulutukset ja hyvät työt, talo ja talous, sekä kotieläimet. Siis vaan ne lapset puuttuu.
Tiedän, että tässä kohtaa voisi jo hakeutua lapsettomuushoitoihin ja lääkäreihin mutta en haluaisi mennä niihin. Ne varmaan aiheuttaisi vaan lisää stressiä ja odotusta odottamisesta, enkä vaan enää jaksaisi enempää..
Tavallaan uskon, että voisin olla aivan onnellinen ilman lapsiakin jos vaikka sanottaisiin että en tule koskaan niitä saamaan jostain biologisesta syystä. Panostaisin elämästä nautiskeluun ja matkustaisin enemmän mieheni kanssa. Siispä tämä tänhetkinen lupa haaveilla ja toivoa on vaan pahempi vaihtoehto, kun asia on ihan koko ajan mielessä, eikä sitä auta kommentit "älä stressaa" ja "lakkaa yrittämästä, niin sitten se tärppää". Mut ei se vaan mene niin..
Tänään kirjoitan tätä samalla kun kuuntelen Teams-palaveria ja itken, onneksi ei tarvi olla toimistolla. Väsyttää tämä odottamisen odotus, jatkuva toivo ja pettymys, sekä kehon tuntemusten ylianalysointi. Aina kun vähän nipistää alavatsaa, niin muistan tilanteen ja toivo herää: "Ehkä nyt?". Mieskin jaksaa muistutella että "sitten kun meillä on lapsia, niin sitten x", en haluaisi kuulla niitä mutta en myöskään halua aina pilata toisen mieltä.
HUOM!! Pliis älkää laittako tähän ketjuun tarinoitanne jos ne ovat luokkaa "..mutta lopulta sitten plussasin, tsemppiä! :)" tai "mulla kaksi ihanaa lasta, vaikka ei heti tärpännytkään, kannattaa uskoa!". Ne kuuluu joihinkin keskusteluihin, mutta ei tähän. Nyt haluaisin vain kuulla muiden tilanteista ja surusta, saada vertaistukea.
Kommentit (26)
Tuo välitila on se pahin. Kannattaa joko päättää, että yritys loppuu kohtuullisen ajan sisällä ja elätte lapsettomina, tai sitten päätätte tehdä kaiken mahdollisen ja hakeudutte ainakin tutkimuksiin, hoidoista voitte päättää myöhemmin.
Teidän pitää keskustella asiasta perusteellisesti, ja yrittää löytää yhteinen kanta asiaan. Ei ole hyvä, että toinen yksin päättää, ettei suostu hoitoihin, vaikka toinen olisi valmis kokeilemaan.
Voitte pitää myös jonkinlaisen tuumaustauon, tilastollisesti 31-vuotiaalla on vielä monta lisääntymisvuotta edessä. Toki kannattaisi käydä niissä tutkimuksissa, jotta voidaan todeta onko sinulla vara odottaa pidempään. Joillakin kolmekymppisillä on munasarjat jo lakanneet toimimasta tai se on hyvin pian edessä. Aika harvinaista se on, mutta ei ennenkuulumatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaa vielä muutama kk yrittää ja sitten tarvittaessa hakeutua lääkärille.
Oletko tutkinut, onko sinulla kilpirauhasen vajaatoiminta? Se tutkitaan verikokeella.
Jos päätätte jossain vaiheessa hakeutua hoitoihin suosittelen Kreikkaa. Klinikoilla halutaan tehdä voitava, jotta asiakkaat saisivat lapsen. Heillä on käytössään tujummat lääkkeet mitä Suomessa.
Lämpimiä ajatuksia sinne teille ❤
Suosittelen, että (hetkien) aikana pidät puuvillasukat jalassa ja nukut yöllä sukat jalassa oikeasti!
No se on voi voi. Kaikkea ei saa mitä haluaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää nyt saman tien tutkimuksiin. Vuoden yrittäminen on jo riittävän pitkä aika. Monenlaista apua on saatavilla. Voimia.
Onneksi olet noin nuori! Teillä on vielä paljon aikaa ja mahdollisuuksia moniin hoitoihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hoitoihin ei voisi mennä? Nykyään on tosi tavallista, että monet parit saa sitä kautta apua. Ei se ole mitenkään häpeällistä.
Meillä oli pitkään aikomuksena jäädä lapsettomaksi. Yli nelikymppisenä sitten päätettiin kuitenkin kokeilla ja heti tärppäsi. Turha noista on ressiä vetää, tulee jos on tullakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olette jo kaksi vuotta yrittäneet, kehoittaisin kyllä mitä pikimmiten jo hakeutumaan tutkimuksiin ja mahdollisiin hoitoihin.
Tilanne saattaa olla se, että vielä kenties voisitte hoidoilla apua saada, mutta jos vielä odottelette saattaa käydä niin, ettei teitä enää voida auttaa. Kuulostaa jotenkin siltä, että vitkuttelet tuon päätöksen kanssa tutkimuksiin hakeutumisessa. Pelkäätkö kenties huonoja uutisia ja haluat siksi jättää asian selvittämättä? Jotenkin ristiriitaista tuo viestintäsi on. Toisaalta tunnut kovasti nykytilanteessa surulliselta toisaalta taas uskot voivasi elää antoisaa elämää lapsettomanakin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pitkään aikomuksena jäädä lapsettomaksi. Yli nelikymppisenä sitten päätettiin kuitenkin kokeilla ja heti tärppäsi. Turha noista on ressiä vetää, tulee jos on tullakseen.
Oliko pakko tulla kommentoimaan tähän ketjuun, ap tuskin kaipaa kaltaistesi kommentteja.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hakeuduimme puolen vuoden yrittämisen jälkeen lapsettomuushoitoihin, sillä ikää oli ja endometrioosi myös haittaamassa.
Nyt odotan toista lastamme, mutta ilman hoitoja meillä ei olisi yhtäkään, se on aivan varmaa.
Teidän täytyy nyt vain päättää teettekö kaikkenne asian eteen vai ettekö. On mahdollista, että ongelmanne olisi hyvin helposti autettavissa, tai sitten ette saisi lasta edes hoidoilla, tai jotain siltä väliltä.
Minusta kaikkein stressaavinta olisi se, että miettisin saisimmeko kuitenkin lapsia hoidoilla jos niihin lähtisimme, samalla kun jatkaisimme tuloksetonta yritystä luomuna. Varmasti vanhempana harmittaisi jos olisimme jättäneet hoitokortin katsomatta.
Hoidot on stressaavia ja raskaita, mutta jos emme olisi saaneet lapsia edes niiden avulla, niin myöhemmin olisi helpompi olla sovussa asian kanssa, sillä tietäisimme että kaikki keinot on käytetty eikä jäisi jossiteltavaa.
Te teette päätöksenne omista lähtökohdistanne. Olet toisaalta vasta 31, joten teillä on todennäköisesti vielä aikaa miettiä asiaa rauhassa. Tutkimuksiin hakeutuminen ei vielä edellytä hoitojen aloittamista.
Mitä hittoa, ap erikseen pyysi että noita tarinoita ei kirjoteltasi, törppö!
Huokaus. Ymmärrän. Olen yli 30 vuotias, enkä eläessäni ole päässyt harrastamaan seksiä kumppanin kanssa. Mutta syy on varmaan minussa itsessäni kun en ole keneltäkään ole ollut halukas ostamaan sitä. Tai oma itsesuojeluvaistoni kun en ole keneltä tahansa yrittänyt, sitä saada, tai tarjota. Ja ei en ole vaikeasti vammainen, joka makaa sängyssä sidottuna tai kulje pyörätuolilla, enkä edes ylipainoinen tai susiruma ja tai hijabin suojista maailmaa seuraava....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olet noin nuori! Teillä on vielä paljon aikaa ja mahdollisuuksia moniin hoitoihin!
Mistä sinä sen voisit tietää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakeuduimme puolen vuoden yrittämisen jälkeen lapsettomuushoitoihin, sillä ikää oli ja endometrioosi myös haittaamassa.
Nyt odotan toista lastamme, mutta ilman hoitoja meillä ei olisi yhtäkään, se on aivan varmaa.
Teidän täytyy nyt vain päättää teettekö kaikkenne asian eteen vai ettekö. On mahdollista, että ongelmanne olisi hyvin helposti autettavissa, tai sitten ette saisi lasta edes hoidoilla, tai jotain siltä väliltä.
Minusta kaikkein stressaavinta olisi se, että miettisin saisimmeko kuitenkin lapsia hoidoilla jos niihin lähtisimme, samalla kun jatkaisimme tuloksetonta yritystä luomuna. Varmasti vanhempana harmittaisi jos olisimme jättäneet hoitokortin katsomatta.
Hoidot on stressaavia ja raskaita, mutta jos emme olisi saaneet lapsia edes niiden avulla, niin myöhemmin olisi helpompi olla sovussa asian kanssa, sillä tietäisimme että kaikki keinot on käytetty eikä jäisi jossiteltavaa.
Te teette päätöksenne omista lähtökohdistanne. Olet toisaalta vasta 31, joten teillä on todennäköisesti vielä aikaa miettiä asiaa rauhassa. Tutkimuksiin hakeutuminen ei vielä edellytä hoitojen aloittamista.
Mitä hittoa, ap erikseen pyysi että noita tarinoita ei kirjoteltasi, törppö!
Tämä on netti ja Vauvan av.
Täällä ei aina saa mitä pyytää, törppö.
Eri.
En ymmärrä, miksi ap ei hakeudu lääkäriin. Ongelma voi hyvinkin ratketa esimerkiksi pelkällä clomi-kuurilla. Miksi luulet, että epätietoisuus on pahempi asia kuin tieto?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi ap ei hakeudu lääkäriin. Ongelma voi hyvinkin ratketa esimerkiksi pelkällä clomi-kuurilla. Miksi luulet, että epätietoisuus on pahempi asia kuin tieto?
Pahempi=parempi.
Ap, hakekaa apua. Voisi auttaa sinua rentoutumaan, kun homma on ns. toisten käsissä. Apua saa ja sitä on saatavilla myös julkisen terveydenhuollon kautta. Stressi vain pahentaa asiaa ja lapsettomuusklinikalla osaavat varmasti tsempata parhaiten. <3
Tulin vain sanomaan, että aloituksessa oikeastaan jo kerroit hyvän syyn lapsettomuuteen ja ainakin tämä syy on hoidettavissa helposti lääkkeillä. Jos ei ole kuukautisia, niin ei ole ovulaatiota, eikä voi tulla raskaaksi. Ovulaatiotestiksi kannattaa valita digitaalinen yhdistettynä liuskoihin eli lääkkeellisessä kierrossa testaat ensin liuskoilla ja, kun ne tummenee varmistat tuloksen digillä. En nyt muista aiheuttaako pcos vääriä positiivisia, mutta puhu lääkärille.
Hakeuduimme puolen vuoden yrittämisen jälkeen lapsettomuushoitoihin, sillä ikää oli ja endometrioosi myös haittaamassa.
Nyt odotan toista lastamme, mutta ilman hoitoja meillä ei olisi yhtäkään, se on aivan varmaa.
Teidän täytyy nyt vain päättää teettekö kaikkenne asian eteen vai ettekö. On mahdollista, että ongelmanne olisi hyvin helposti autettavissa, tai sitten ette saisi lasta edes hoidoilla, tai jotain siltä väliltä.
Minusta kaikkein stressaavinta olisi se, että miettisin saisimmeko kuitenkin lapsia hoidoilla jos niihin lähtisimme, samalla kun jatkaisimme tuloksetonta yritystä luomuna. Varmasti vanhempana harmittaisi jos olisimme jättäneet hoitokortin katsomatta.
Hoidot on stressaavia ja raskaita, mutta jos emme olisi saaneet lapsia edes niiden avulla, niin myöhemmin olisi helpompi olla sovussa asian kanssa, sillä tietäisimme että kaikki keinot on käytetty eikä jäisi jossiteltavaa.
Te teette päätöksenne omista lähtökohdistanne. Olet toisaalta vasta 31, joten teillä on todennäköisesti vielä aikaa miettiä asiaa rauhassa. Tutkimuksiin hakeutuminen ei vielä edellytä hoitojen aloittamista.