Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tahaton lapsettomuus, ikuinen odotus ja pettymys.
itkupilli
03.02.2022 |
Tällaisia ketjuja on täällä varmasti paljon, mutta en vaan tiennyt mihin muualle tätä fiilistä purkaisin ja ehkä saisin lukea kohtalotovereiden ajankohtaisia ajatuksia. Löytämäni keskustelut on vuosien takaa.
Olen 31-vuotias perusterve nainen, aktiivista yritystä takana jo vuoden verran, epäaktiivista vuosi ennen tätä, menkat on hyvin epäsäännölliset enkä aina edes ovuloi. PCO-oireita muttei vahvistettua diagnoosia. Ovulaatiota ei voi mitenkään ennustaa ja tikutkin näyttää mitä sattuu. Elämä on varsin mallillaan muuten: on avioliitto, koulutukset ja hyvät työt, talo ja talous, sekä kotieläimet. Siis vaan ne lapset puuttuu.
Tiedän, että tässä kohtaa voisi jo hakeutua lapsettomuushoitoihin ja lääkäreihin mutta en haluaisi mennä niihin. Ne varmaan aiheuttaisi vaan lisää stressiä ja odotusta odottamisesta, enkä vaan enää jaksaisi enempää..
Tavallaan uskon, että voisin olla aivan onnellinen ilman lapsiakin jos vaikka sanottaisiin että en tule koskaan niitä saamaan jostain biologisesta syystä. Panostaisin elämästä nautiskeluun ja matkustaisin enemmän mieheni kanssa. Siispä tämä tänhetkinen lupa haaveilla ja toivoa on vaan pahempi vaihtoehto, kun asia on ihan koko ajan mielessä, eikä sitä auta kommentit "älä stressaa" ja "lakkaa yrittämästä, niin sitten se tärppää". Mut ei se vaan mene niin..
Tänään kirjoitan tätä samalla kun kuuntelen Teams-palaveria ja itken, onneksi ei tarvi olla toimistolla. Väsyttää tämä odottamisen odotus, jatkuva toivo ja pettymys, sekä kehon tuntemusten ylianalysointi. Aina kun vähän nipistää alavatsaa, niin muistan tilanteen ja toivo herää: "Ehkä nyt?". Mieskin jaksaa muistutella että "sitten kun meillä on lapsia, niin sitten x", en haluaisi kuulla niitä mutta en myöskään halua aina pilata toisen mieltä.
HUOM!! Pliis älkää laittako tähän ketjuun tarinoitanne jos ne ovat luokkaa "..mutta lopulta sitten plussasin, tsemppiä! :)" tai "mulla kaksi ihanaa lasta, vaikka ei heti tärpännytkään, kannattaa uskoa!". Ne kuuluu joihinkin keskusteluihin, mutta ei tähän. Nyt haluaisin vain kuulla muiden tilanteista ja surusta, saada vertaistukea.
Kommentit (26)
Täällä yritystä takana 2,5 vuotta. Alkuun ei ollut lapsitoiveita mutta sitten kun ne heräsi oli ikää jo 35 vuotta eikä lapsenteko ole enää ”helppoa”, se on huomattu. Surua ja murhetta aina kun menkat alkaa ja sitten taas odotellaan oikeita päiviä. Nyt vihdoin alkamassa hedelmöityshoidot ja nähdään onnistuuko raskaaksi tuleminen niiden avulla. Harmittaa, ettei aloitettu lapsen tekoa aiemmin mutta kyllä lasta pitää haluta ennen kuin sitä alkaa yrittämään ja meillä meni siihen mieheni kanssa 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää tutkimuksiin. Sen jälkeen päätätte mitä teette. Jos teillä olisi joku muu tilanne jota voidaan tutkia ja hoitaa lääketieteen keinoin jättäisitkö käymättä tutkimuksissa?
Poikkis ei koskaan halunnut pumpata ja erosimme. Sitten alkoi korona ja nyt 3v parittelematta.
N29
Toiset vetävät vauvoja vessanpytystä alas ja toiset tekevät mitä vaan saadakseen niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakeuduimme puolen vuoden yrittämisen jälkeen lapsettomuushoitoihin, sillä ikää oli ja endometrioosi myös haittaamassa.
Nyt odotan toista lastamme, mutta ilman hoitoja meillä ei olisi yhtäkään, se on aivan varmaa.
Teidän täytyy nyt vain päättää teettekö kaikkenne asian eteen vai ettekö. On mahdollista, että ongelmanne olisi hyvin helposti autettavissa, tai sitten ette saisi lasta edes hoidoilla, tai jotain siltä väliltä.
Minusta kaikkein stressaavinta olisi se, että miettisin saisimmeko kuitenkin lapsia hoidoilla jos niihin lähtisimme, samalla kun jatkaisimme tuloksetonta yritystä luomuna. Varmasti vanhempana harmittaisi jos olisimme jättäneet hoitokortin katsomatta.
Hoidot on stressaavia ja raskaita, mutta jos emme olisi saaneet lapsia edes niiden avulla, niin myöhemmin olisi helpompi olla sovussa asian kanssa, sillä tietäisimme että kaikki keinot on käytetty eikä jäisi jossiteltavaa.
Te teette päätöksenne omista lähtökohdistanne. Olet toisaalta vasta 31, joten teillä on todennäköisesti vielä aikaa miettiä asiaa rauhassa. Tutkimuksiin hakeutuminen ei vielä edellytä hoitojen aloittamista.
Mitä hittoa, ap erikseen pyysi että noita tarinoita ei kirjoteltasi, törppö!
Minä taas tulkitsin, ettei ap halunnut näitä ”mä vaan otin rennosti ja heti tärppäs luomusti!!! ;)” -tarinoita. Saahan sitä rohkaista hakeutumaan tutkimuksiin ja hoitoihin kertomalla onnistuneita esimerkkejä, kun ap tuntuu asiaa epäröivän.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos vain alapeukuttaneille; jos tarkoituksenne on ollut saada oloni tuntumaan entistä kurjemmaksi, niin huomaan omaksikin hämmästyksekseni miten alapeukunne ovat omiaan lisäämään sitä.