Mitä olet oppinut matkustelusta?

Olen oppinut etten enää matkusta minnekään muualle kuin rantalomille turistikohteisiin. Onneksi ehdin matkustella ennen kansainvaelluksia, nykyään jokainen maa ja kaupunki näyttää täsmälleen samalta, yhtä mustalta.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä oppinut todella paljon kaikenlaista, oikeastaan vaikea edes eritellä että mitä olisi jäänyt oppimatta ilman matkustelua.

Sen olen ainakin oppinut, että on todella monenlaisia tapoja olla olemassa. Niin monessa osassa maailmaa ihminen on ensisjaisesti yhteisön jäsen, ei yksilö - ja vaikka se kirjoitettuna ehkä näyttää minusta jopa ahdistavalta lähestymiseltä, minäkin osaan hämmästyttävän helposti sulautua sellaiseen toimintatapaan kun kaikki muutkin elävät niin. Siihen kuuluu, että kaikki ilot ja surut purskautetaan heti muidenkin tietoon ja surraan ja iloitaan sitten yhdessä aikansa, kunnes tulee jotain muuta. Kaikesta mokailusta ja epäonnistumisesta tulee jotenkin kevyempää, vähemmän tärkeää. Kääntöpuolena sitten on usein yleinen epätäsmällisyys, mutta kummasti osaa sitten itsekin ajatella että sekään ei ole niin vakavaa. Vaikka olen itse enemmän individualisti, on jotenkin helpottanut omaa huolissa vellomista kun muistaa, miten muualla toimitaan.

Senkin olen oppinut, että joka paikassa on erilaisia ihmisiä, eivät minkään maan tai kaupungin asukkaat ole yhdestä puusta veistettyjä. Joka paikasta voit löytää sielunsisaren, mutta myös sieltä maailman ihanimmasta paikasta löytää niitä joiden kanssa ei ole mitään yhteistä. Eli olen huomannut, että ei ikinä kannatta esittää mitään muuta kuin on, ainakaan pitkäaikaisesti, koska jos on oma itsensä, löytää ennen pitää ympäriltä samanhenkisiä ihmisiä. Ihan missäpäin maailmaa vain.

Ja sen olen oppinut, että AINA kannattaa olla ystävällinen. Jos osoittaa kunnioitusta toista kohtaan, on kohtelias ja ystävällinen ja avoin, todella uhkaavakin tilanne voi kääntyä paremmaksi - ja mikä tahansa muukin tilanne sujuu paremmin, ja kaikilla on mukavampaa. Tämä nyt eri tarkoita sitä, että tahallaan laittaa itsensä johonkin vaaralliseen paikkaan, vaan usein sitäkin että valitsee vähiten töykeän tavan sanoa napakasti "ei".

Ehkä ne tärkeimmät oppitunnit sitten: vasta matkaillessa olen ymmärtänyt, että meillä pohjoismaissa ei todellakaan ole asiat huonosti. Eivät ne ole täydellisesti, mutta niin lähellä sitä kuin ne kenelläkään maailmassa tällä hetkellä on. Jo pelkästään tämä että voi matkustaa, työskennellä monessa maassa ja on on saanut siihen tarvittavat taidot ilmaisesta koulusta on ihan käsittämättömän harvinainen lahja. Olen tavannut matkoillani varmasti satoja ja tuhansia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan päässeet käymään kotipaikkansa ulkopuolella. Suurimmassa osassa maailmaa olet täysi nolla, jos sinulla ei ole rahaa - et pääse koulutukseen, et voi päästä eteenpäin, lapsillasi ei ole sen parempaa tulevaisuutta kuin sinullakaan. Olen myös tajunnut sen, että tämä meidän nykyinen tilanteemme ei pysy yllä itsestään. Kaikki yhteisvastuu, sivistys ja moraali on jotain sellaista mitä meidän pitää valita jatkaa, päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Olen nähnyt senkin mitä siitä seuraa kun valitaan toisin.

Bonusoppi: Sota ei ratkaise mitään, ikinä. Se ei koskaan ole hyvä keino näpäyttää ketään eikä opettaa mitään kellekään. Siitä seuraa aina eniten kärsimystä  viattomille, väliin jääneitä kouluja, orpoja lapsia ja useita menetettyjä sukupolvia. Arvostan diplomaatteja ja kaikkea sotia ennaltaehkäisevää työtä ihan mielettömän paljon.

Olipa hieno kirjoitus.

Toivon, että jokainen jaksaa lukea.

Omat kokemukset ja sanallistamiset tuntuvat nyt vähemmän tärkeältä.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, mistä aloittaisin?

Olen käynyt yli 40 maassa ja oppinut paljon.

Nähnyt Romaniassa kuinka alle kouluikäiset lapset myyvät seksiä saadakseen rahaa imppaamiseen.

Manilassa vierelläni kulki henkivartija, koska valkoihoisia naisia kaapataan siellä liian usein.

Ollut Israelin rajalla loputtoman tuntuisessa tarkastuksessa, jolla haluttiin varmistaan etten kanna mukanani pommia.

Kiinassa palkkani on maksettu häpeilemättä likaisella rahalla.

Olen oppinut kuinka hienosti asiat ovat Suomessa.

Näiden kokemusten lisäksi olen tietenkin kokenut reissuilla kaikkea hienoa, pitänyt Australiassa koalaa sylissä, mennyt ummikkona Bangkokissa ping-pong-showhun, nähnyt upean Angkor Watin Kambodzassa.. paljosta olisi jäänyt paitsi ja ymmärtänyt elää paljon suppeammalla otannalla jos kaikki tämä olisi jäänyt kokematta.

Ohis

Mikä on ping pong- show Bangkokissa, uskallanko kysyäkään..?

Riippuu matkustelun tarkoituksesta. Jos matkustelet pelkästään isoihin turistikohteisiin etkä tutustu yhtäön paikalliseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, niin silloin siitä saa lähinnä lomalla rentoutumista ja lepoa.

Jos taas matkustelet niin, että tutustut maahan enemmän, niin siitä saa näkökulmaa maailmanmenoon. On ihan sivistävää ja opettavaista nähdä miten muualla eletään.

Ai niin, täällä oli jossain kohtaa ketjua tarkentava ap:n kysymys mitä olen oppinut itsestäni matkustellessa.

Ainakin sen, että monen muun maan kansalaiseen verrattuna olen aika tarkka, täsmällinen ja vaativa. Monessa maassa eletään vähän lunkimmin. Jos muuttaisin vaikka Espanjaan, niin aika paljon olisi varmaan alussa hampaissa kiristelemistä. 😅 Mutta toisaalta voi olla, että elämä olisi lopulta sopeutumisen jälkeen vähän iloisempaakin.

arvostaa kyllä kotimaata kun ei tarvi pelätä joka kulmassa kaupustelijoita, rosvoja ja ties mitä veivareita.

Monessa rotankolossa olen maailmalla käyny, ihmettelen miten siellä joku voi asua pysyvästi.

Sen, että ihmiset ovat kaikkialla ihan yhtä hanurista. Tapakulttuuri ja sosiaaliset tavat ovat eri paikoissa erilaisia, osassa "lämpimämpiä" ja osassa "kylmempiä", mutta ihmiset kuitenkin pohjimmiltaan samanlaisia. Toisin sanoen ipääasiallisesti äärimmäisen tsekkäitä ja ilkeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Sen, että ihmiset ovat kaikkialla ihan yhtä hanurista. Tapakulttuuri ja sosiaaliset tavat ovat eri paikoissa erilaisia, osassa "lämpimämpiä" ja osassa "kylmempiä", mutta ihmiset kuitenkin pohjimmiltaan samanlaisia. Toisin sanoen ipääasiallisesti äärimmäisen tsekkäitä ja ilkeitä. 

Sitä saa, mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, täällä oli jossain kohtaa ketjua tarkentava ap:n kysymys mitä olen oppinut itsestäni matkustellessa.

Ainakin sen, että monen muun maan kansalaiseen verrattuna olen aika tarkka, täsmällinen ja vaativa. Monessa maassa eletään vähän lunkimmin. Jos muuttaisin vaikka Espanjaan, niin aika paljon olisi varmaan alussa hampaissa kiristelemistä. 😅 Mutta toisaalta voi olla, että elämä olisi lopulta sopeutumisen jälkeen vähän iloisempaakin.

Kyllä se noin menee. Paljon ehdittiin kierrellä maailmaa, nähdä yhtä jos toista ja oppia uutta. Suomen arvostus nousi monessa kohtaa.

Nykyään olemme jo eläkkeellä ja asumme aurinkoisessa manaña maassa. Täällä otetaan lunkimmin, sopii meille senioreille.

Lämpökin on hyväksi vanhoille luille. 🇪🇦

Oppihan sitä tietysti matkoilla vaikka mitä. Se on kuitenkin ihan sivujuttu matkailussa. Ainakin minä matkustan koska nautin siitä, en oppiakseni uusia asioita.

Sen ainakin, että poikkeuksetta muualla on aivan heletisti mukavampi ilmasto, kuin Suomessa. Muualla ei ole kylmä, kun menee ulos. Pahin shokki minulle oli aikanaan, kun välilasku oli Kööpenhaminassa, siellä oli noin 0 astetta lämpötila. Annas olla, kun tultiin treen pe*sreikään ja lentokoneen ovi avautui, pakkasta oli järkyttävät -20...-25 illalla.  En tajunnut tätä matkaa ennen ollenkaan, että kun Treella on vihaamani -20, niin niinkin lähellä kuin Kööpenhaminassa on 0 astetta, joka jääkin talven kylmimmäksi hetkeksi. Luulin aina koko ikäni siihen asti koulussa opetetun perusteella, että kaikkialla pohjoismaissa on talvi. Vaan ei ole. KOululaisille pitäisi opettaa heti ala-asteella, että Suomessa on kurja ilmasto, koska täällä on lunta, joka ei ole ihmisten luontainen elementti, ja muualla hyvä, niin ei tulis tälläisiä pettymyksiä.

Niinkin pienet asiat, kuin vaikka erilaiset ikkunat taloissa, erilaiset liikennemerkit, autojen rekisterikilvet tai kauppojen kyltit, piristää mieltä ulkomailla ollessa. Muuten ulkomailla on jotenkin positiiivisempi olemisen ilmapiiri, joka on aistittavissa.

Vierailija kirjoitti:

Monelle matkailu on lähinnä oman egon buustausta. Ikävä kyllä. Katso mulla on rahaa, aikaa ja oon niin rohkea, avoin ja välitön! Instassa sitten jeesustellaan ties mistä kohteen asioista tietämättä syvemmin mitään.

Ei siinä. Mutta kyllähän se välillä vähän kornilta vaikuttaa.

Lähtökohtaisesti matkailu on hyvin epäekologista ja mahdollista lähinnä hyväosaisille. Paitsi jos ihan liftimeiningillä on menossa. Ja oikeastaan arvostankin tuota liftausta. Siinä sitä oikeasti näkee maita ja ihmisiä, sen todellisuuden kaiken takana.

Yksi esimerkki tästä. Reppureissasin pikkubudjetilla Thaimaassa 20 vuotta sitten ympäriinsä. Joskus otin halvimman mökin turistiparatiisin liepeiltä. Ja katselin myöhään illalla, kun turistihotellin työntekijät veti kännejä halvimmalla viinalla töiden jälkeen pikkuhökkeleissään. Sellaista onnea kaikkien hymyjen takana sielläkin.

Mutta nyt tulee hiilipassi jokaiselle ihmisille, johon kirjautuu kaikki kulutus ja sen tuottamat päästöt, mikäli pahimmat ennusteet käy toteen. Joten sellainen kummasti rajoittaa matkustelua.

Että se on jokseenkin työlästä ja epämukavaa ja vaatii ylimääräistä rahaa. Huono seuralainen pilaa parhaankin matkan.

Sontakärpästen tehtävä on lennellä ja levittää tauteja, ei siinä sen kummempaa. Kukin tykkää siitä, minkä parhaiten osaa.

Vierailija kirjoitti:

Että se on jokseenkin työlästä ja epämukavaa ja vaatii ylimääräistä rahaa. Huono seuralainen pilaa parhaankin matkan.

Kyllä myö ukkokullan kanssa reissuttiin ja kierrettiin mualimoo ihan lystiksemme. Mukavata ol nähä erlaista mitä kotona ja hyvin tuo nukutti muussakii ku omassa petissä. Sitte tul korona just ku oltii Gomera saarel.

Piti lähtee pois keske matkan. Kyl harmitti.

Jos jottai elämäs kattuu, mut ei matkoi!

Kuinka hyvin meillä on asiat Suomessa!

Kotona on parasta.