Lue keskustelun säännöt.
Mitä olet oppinut matkustelusta?
Moni joka matkustelee paljon sanoo, että on oppinut paljon matkustelusta.
Mitä siitä sitten oppii?
Se on jäänyt vähän hämäräksi.
Kommentit (496)
Olen oppinut olemaan välittömämpi ja eroon kaikenlaisesta häpeilystä. Samoin olen oppinut ulkomailla häpeämättömästi nauttimaan elämästä. Suomesta ei vaan ole löytynyt ainakaan minun budjetilla kohteita, joissa voi nauttia elämästään vuorokauden ympäri syöden, juoden, uiden, ottaen aurinkoa, urheillen, kylpylöiden jne. Kun lämpötila alkaa lähennellä 30 astetta, elämä vaan muuttuu ihanaksi. Tietenkin olen oppinut arvostamaan eri maiden keittiöitä.
Kulttuurimatkailusta taas olen oppinut valtavasti. Edellinen pitempi reissu tehtiin Oxfordiin ja Cambridgeen, ja kyllähän siellä olisi nähtävää vaikka ihmisiäksi. Ne museot ja rakennukset... ja ihmiset toki myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tärkein oppi on ollut se, että ihmiset ihan rotuun, uskontoon tai koulutustaustaan tai mihinkään katsomatta haluavat hyvää toisilleen. Oikeasti pahoja ihmisiä on maailmassa todella vähän, vahinko, että ne on melkein järjestään erilaisissa valtionjohtotehtävissä kaikki.
Kyllähän sitä maailman hahmottaa aivan eri tavalla, kun on käynyt monessa paikassa, eikä ole vain uutiskuvien ja leffojen varassa! Asiat voidaan tehdä monella tavalla eri lailla kuin Suomessa, monesti kyllä paljon rennommalla otteella. On myös ihanaa saada erilaisia luontokokemuksia. Jylhien vuorien päällä täytyy itse seistä, että sen voi kokea eikä valtameren aallotkaan tunnu miltään telkkarin välityksellä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Olen käynyt noin 30 maassa. Hotellin uima-altaalla lojumislomia en harrasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella matkallani olen oppinut aina jotakin uutta.
Matkakohteesta, tapaamisistani ihmisistä ja myöskin minusta itsestäni. Matkoista voit saada paljonkin irti; riippuu omasta kyvystäsi/ halustasi jne.; kuinka reissusi suunnittelet/ toteututat.Tää on just tällainen tyypillinen vastaus, jossa ei kuitenkaan kerrota että MITÄ on opittu itsestä. Siihen nimenomaan etsin vastausta. Itsestäänselvää, että nähtävyyksistä ja kohdemaasta oppii.
Mulle matkat ei oo ainakaan olleet mitään itsetutkiskelun paikkoja, vaan enemmän suuntautumista ulospäin, halua nähdä ja kokea.
Itsestäni oon oppinut enemmän arjessa, hiljaisuudessa, yksinäisyydessä ja pitkissä ihmissuhteissa. Siinä oon kyllä myös oppinut, että oon aika herkästi tylsistyvä ja kaipaan aina näkemään ja oppimaan uutta. Mulle on myös muut yrittänyt sanoa, että pelkän arjen pitäisi riittää, mut oon oppinut sen, että on ok janota muuta ja oon onnellisempi, kun saan nähdä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle tärkein oppi on ollut se, että ihmiset ihan rotuun, uskontoon tai koulutustaustaan tai mihinkään katsomatta haluavat hyvää toisilleen. Oikeasti pahoja ihmisiä on maailmassa todella vähän, vahinko, että ne on melkein järjestään erilaisissa valtionjohtotehtävissä kaikki.
Mä olen tiennyt tuon aina. Ihmiset haluavat pääsääntöisesti elättää perheensä ja olla rauhassa. En tiedä miksi mun ei ole tarvinnut matkustella ymmärtääkseni tuon asian.
Sen, että viihdyn kaikista parhaiten kotonani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lentäminen on pahinta pskaa mitä on
Ei lentämisessä ole mitään vikaa, mutta se kentällä odottelu on todella hanurista.
Oppii, että joka maassa on myös ne huonot puolet. Ettei ole olemassa mitään täydellistä.
Oppii arvostamaan kotimaataan.
Terveisin kolmessa maassa asunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä maailman hahmottaa aivan eri tavalla, kun on käynyt monessa paikassa, eikä ole vain uutiskuvien ja leffojen varassa! Asiat voidaan tehdä monella tavalla eri lailla kuin Suomessa, monesti kyllä paljon rennommalla otteella. On myös ihanaa saada erilaisia luontokokemuksia. Jylhien vuorien päällä täytyy itse seistä, että sen voi kokea eikä valtameren aallotkaan tunnu miltään telkkarin välityksellä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Olen käynyt noin 30 maassa. Hotellin uima-altaalla lojumislomia en harrasta.
En ole vain uutiskuvien ja leffojen varassa. Leffathan on fiktiota. Matkailuohjelmia, dokumentteja ja vlogeja katsomalla olen enemmän rakentanut maailmankuvaani. Lisäksi mulla on ollut teinistä asti ulkomaalaisia " kirjekavereita " tai nettituttuja.
Välimeren aallot eivät kiinnosta kyllä yhtään. Enkä usko että haluaisin koskaan kiivetä vuorelle. Google Earthilla olen käynyt muun muassa Pohjois-Koreassa. Oikeasti en ikinä haluaisi matkustaa sinne. Jos haluan mennä aukiolle jossa on patsas, voin mennä vaikka Senaatintorille.
Varmaan oppii yhtä sun toista. Enpä tosin usko että monikaan on ulkomailla ollut muuta kuin lomamatkalla ja että olisi oikeasti käynyt ”pahoissa” maissa. Tällä tarkoitan maita, missä valkoinen ihminen/ulkomaalainen ei voi liikkua illan tullen turvallisesti kaupungilla ja hotelleissa on jokaisessa kerroksessa aseellinen vartija. Ei välttämättä ole paikallisenkaan turvallista liikkua yksin. Tai tuskin moni on oikeasti nähnyt millaista elämä on oikeissa slummeissa. Ohi on saattanut mennä ja jotain lukea, mutta että oikeasti tietäisi tai olisi nähnyt sitä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tärkein oppi on ollut se, että ihmiset ihan rotuun, uskontoon tai koulutustaustaan tai mihinkään katsomatta haluavat hyvää toisilleen. Oikeasti pahoja ihmisiä on maailmassa todella vähän, vahinko, että ne on melkein järjestään erilaisissa valtionjohtotehtävissä kaikki.
Mä olen tiennyt tuon aina. Ihmiset haluavat pääsääntöisesti elättää perheensä ja olla rauhassa. En tiedä miksi mun ei ole tarvinnut matkustella ymmärtääkseni tuon asian.
En nyt puhunut sitä, mitä he haluavat läheisilleen vaan siitä, miten he käyttäytyvät ihan tuntemattomia kohtaan. Eli ihan jostain muusta kuin mistä sinä puhut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen että se on yliarvostettua. Nyt koronan aikaan on saanut olla rauhassa kotona, eikä ole tarvinnut lähteä paahtumaan +40 asteen helteeseen Kreikkaan vuosittain, kuten aiemmin. Inhosin sitä, koko ajan paha olo ja halua olla ilmastointilaitteen alla.
Kreikkaan vuosittain... ja silti inhosit sitä!?
Miksi ihmeessä pakottauduit sitten sinne, +40 asteeseen ,ilmastointilaitteen alle...?
Kuka pakotti?
Ukko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen oppinut pääsemään eroon ujoudestani ja tullut paljon itsevarmemmaksi. Etenkin yksinmatkustelu todella kasvattaa ihmistä kun joutuu tulemaan vieraassa paikassa toimeen kielellä, jota ei välttämättä osaa kovin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tärkein oppi on ollut se, että ihmiset ihan rotuun, uskontoon tai koulutustaustaan tai mihinkään katsomatta haluavat hyvää toisilleen. Oikeasti pahoja ihmisiä on maailmassa todella vähän, vahinko, että ne on melkein järjestään erilaisissa valtionjohtotehtävissä kaikki.
Mä olen tiennyt tuon aina. Ihmiset haluavat pääsääntöisesti elättää perheensä ja olla rauhassa. En tiedä miksi mun ei ole tarvinnut matkustella ymmärtääkseni tuon asian.
Tieto ja ymmärrys ovat kaksi täysin eri asiaa. Aika moni tietää myös että lastenkasvatus on vaativa suoritus, mutta vain asian itse kokeneet ymmärtävät mitä se tarkoittaa.
Kyseenalaistamista. Ymmärrän paremmin, miten paljon mielipiteemme ja käyttäytymisemme on kulttuurin ohjaamaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen oppinut olemaan välittömämpi ja eroon kaikenlaisesta häpeilystä. Samoin olen oppinut ulkomailla häpeämättömästi nauttimaan elämästä. Suomesta ei vaan ole löytynyt ainakaan minun budjetilla kohteita, joissa voi nauttia elämästään vuorokauden ympäri syöden, juoden, uiden, ottaen aurinkoa, urheillen, kylpylöiden jne. Kun lämpötila alkaa lähennellä 30 astetta, elämä vaan muuttuu ihanaksi. Tietenkin olen oppinut arvostamaan eri maiden keittiöitä.
Kulttuurimatkailusta taas olen oppinut valtavasti. Edellinen pitempi reissu tehtiin Oxfordiin ja Cambridgeen, ja kyllähän siellä olisi nähtävää vaikka ihmisiäksi. Ne museot ja rakennukset... ja ihmiset toki myös.
Mä kyllästyn nopeasti lähes kaikkeen. Jaksaisin kylpylöidä maksimissaan kolme päivää.
Yli 25 asteen lämpötila tuntuu mulle ihan kidutukselta. Aurinkoa en ota koskaan.
Et ole kai oppinut, ettei kaikki nauti samoista asioista?
Mä nautin suuresti Suomen talvesta kun on kylmää ja pimeää. Makaan nytkin sängyssä nauttimassa ja ikkunasta näkyy ihanat kauniit lumiset puut. Ei ole liian kuuma eikä ole ötököitä missään. Ei kuulu mitään ääniä.
Itseasiassa Lappi on kohde jonne haluaisin joskus mennä vaikka jouluksi, mutta se on monen tonnin reissu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä maailman hahmottaa aivan eri tavalla, kun on käynyt monessa paikassa, eikä ole vain uutiskuvien ja leffojen varassa! Asiat voidaan tehdä monella tavalla eri lailla kuin Suomessa, monesti kyllä paljon rennommalla otteella. On myös ihanaa saada erilaisia luontokokemuksia. Jylhien vuorien päällä täytyy itse seistä, että sen voi kokea eikä valtameren aallotkaan tunnu miltään telkkarin välityksellä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Olen käynyt noin 30 maassa. Hotellin uima-altaalla lojumislomia en harrasta.
En ole vain uutiskuvien ja leffojen varassa. Leffathan on fiktiota. Matkailuohjelmia, dokumentteja ja vlogeja katsomalla olen enemmän rakentanut maailmankuvaani. Lisäksi mulla on ollut teinistä asti ulkomaalaisia " kirjekavereita " tai nettituttuja.
Välimeren aallot eivät kiinnosta kyllä yhtään. Enkä usko että haluaisin koskaan kiivetä vuorelle. Google Earthilla olen käynyt muun muassa Pohjois-Koreassa. Oikeasti en ikinä haluaisi matkustaa sinne. Jos haluan mennä aukiolle jossa on patsas, voin mennä vaikka Senaatintorille.
Välimeren aallot syksyisin ovat ihan parasta elämässä. Se olen oppinut Välimeren syksyisissä aalloissa.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tärkein oppi on ollut se, että ihmiset ihan rotuun, uskontoon tai koulutustaustaan tai mihinkään katsomatta haluavat hyvää toisilleen. Oikeasti pahoja ihmisiä on maailmassa todella vähän, vahinko, että ne on melkein järjestään erilaisissa valtionjohtotehtävissä kaikki.
No ainakin Turkissa kaikki taviksetkin pyrki kusettamaan, että enpä oikein tiedä.
Tämä. En ole itsekään mikään kaikista seurallisin pulisija mutta tykkään sellaisesta peruskohteliaisuudesta ja avoimemmasta ilmapiiristä. Täällä jos moikkaat tai otat millään tavalla tuntemattoman huomioon, olet joko hullu tai humalassa. Eikä suurin osa ihmisistä uskallakaan ottaa kontaktia toisiin kuin päissään. Järkky kännäyskulttuuri ja yleinen mölliys on ehdottomasti isoin miinus Suomessa.