Mitä olet oppinut matkustelusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen oppinut olemaan välittömämpi ja eroon kaikenlaisesta häpeilystä. Samoin olen oppinut ulkomailla häpeämättömästi nauttimaan elämästä. Suomesta ei vaan ole löytynyt ainakaan minun budjetilla kohteita, joissa voi nauttia elämästään vuorokauden ympäri syöden, juoden, uiden, ottaen aurinkoa, urheillen, kylpylöiden jne. Kun lämpötila alkaa lähennellä 30 astetta, elämä vaan muuttuu ihanaksi. Tietenkin olen oppinut arvostamaan eri maiden keittiöitä.

Kulttuurimatkailusta taas olen oppinut valtavasti. Edellinen pitempi reissu tehtiin Oxfordiin ja Cambridgeen, ja kyllähän siellä olisi nähtävää vaikka ihmisiäksi. Ne museot ja rakennukset... ja ihmiset toki myös.

Mä kyllästyn nopeasti lähes kaikkeen. Jaksaisin kylpylöidä maksimissaan kolme päivää.

Yli 25 asteen lämpötila tuntuu mulle ihan kidutukselta. Aurinkoa en ota koskaan.

Et ole kai oppinut, ettei kaikki nauti samoista asioista?

Mä nautin suuresti Suomen talvesta kun on kylmää ja pimeää. Makaan nytkin sängyssä nauttimassa ja ikkunasta näkyy ihanat kauniit lumiset puut. Ei ole liian kuuma eikä ole ötököitä missään. Ei kuulu mitään ääniä.

Itseasiassa Lappi on kohde jonne haluaisin joskus mennä vaikka jouluksi, mutta se on monen tonnin reissu.

Miten päättelet, että edellinen kirjoittaja ei tietäisi, että ihmiset nauttii eri asioista? Mikään hänen kirjoituksessaan ei viittaa sellaiseen.

Kirjoituksessa lukee että kun lämpötila lähenee 30 astetta, elämä vain muuttuu ihanaksi.

Ei kaikilla muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten arvata saattoi, mitään hirmu syvällistä ei vielä ole tullut vastaukseksi.

Normaali ihminen pystyy mielessään päättelemällä toteamaan, että ulkomailla syödään tai kenties ei syödä erilaista ruokaa täällä, näytetään tai ei näytetä samanlaiselta kuin täällä ja toimitaan tai ehkä ei toimita joissain asioissa toisin. Tai saatetaan, Herra varjele, puhua jotain toista kieltäkin. Joidenkin on kuitenkin mentävä ulkomaille todetakseen tämä.

Niin, ei toiselle pysty kaatamaan ymmärrystä päähän.

Käytän nyt esimerkkinä vaikka rakastelua. Toinen kertoo sinulle, että hänen kokemuksensa oli upea. Sinä vastaat, että ei vois vähempää kiinnostaa, koska olet nähnyt jo televisiosta, eikä se nyt niin kummoista ollut.

Tää on kyllä niin typerä esimerkki, koska rakastelu on ihmisen perustarve kaikkialla maailmassa ja sitä voi harrastaa missä maassa tahansa. Sen katsominen ja kokeminen on täysin eri asioita kuin se, että katsoo vaikka dokumentin Intian slummeista ja kerjäävistä lapsista versus että menee paikan päälle sen kauhean asian toteamaan.

Jälkimmäisessä molemmista tulee paha olo ja sama tieto päähän katsoi sitten dokumentin tai meni sinne paikan päälle itse näkemään.

Intian slummi on kyllä ihan eri asia telkkarista katsottuna ja paikan päällä. Ensinnäkin haju puuttuu. Slummi on maanpäällinen helvetti, olisikin vaan kerjääviä lapsia. Intian junissa matkustaminen on myös sellainen kokemus, jota ei telkkarin kautta koe.

Vierailija kirjoitti:

oma ulkomaanreissuni aikoinaan au-pairina opetti todella paljon ja pelkästään hyvää. Suomen perheeni kohteli minua kaltoin vuosia ja sikäläisessä perheessä näin vihdoin normaalia perhe-elämää. opin siis perheen kummi isosiskona tavallaan paljon brittiläläisestä lastenkulttuurista, perheen dynamiikasta, brittiläisestä maalaiselämästä, pubikulttuurista, shoppailusta ja bailauksesta, ihmisiin tutustumisesta, kielikurssista, ruokakulttuurista kröhöm, brittien tapakulttuurista jne vuoden aikana. kun pyöräilin maalaiskahvilaan ekoina viikkoina siellä tervehditiin "Hello Love" ja olin ihan ymmälläni ja hämilläni. Se on vieraanvaraisuutta jollaiseen täällä ei aina törmää. koska jäyhyys.

Olit varmaan aika nuori? Kyllä mullekin teininä olis varmaan moni asia ollut uutta, mutta keski-ikäisenä elämänkokemusta ja sivistystä on kuitenkin sen verran että jopa brittikulttuurista on jotain tietoja olemassa.

Hyvä kun muistutit, täytyy muistaa katsoa uusi kausi Au Paireja. Siinä ei ole aina mennyt hyvin brittiperheidenkään kanssa.

Mutta joo, varmasti ainakin nuorelle matkustelu on yksi tapa oppia ja itsenäistyä, kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten arvata saattoi, mitään hirmu syvällistä ei vielä ole tullut vastaukseksi.

Normaali ihminen pystyy mielessään päättelemällä toteamaan, että ulkomailla syödään tai kenties ei syödä erilaista ruokaa täällä, näytetään tai ei näytetä samanlaiselta kuin täällä ja toimitaan tai ehkä ei toimita joissain asioissa toisin. Tai saatetaan, Herra varjele, puhua jotain toista kieltäkin. Joidenkin on kuitenkin mentävä ulkomaille todetakseen tämä.

Niin, ei toiselle pysty kaatamaan ymmärrystä päähän.

Käytän nyt esimerkkinä vaikka rakastelua. Toinen kertoo sinulle, että hänen kokemuksensa oli upea. Sinä vastaat, että ei vois vähempää kiinnostaa, koska olet nähnyt jo televisiosta, eikä se nyt niin kummoista ollut.

Tää on kyllä niin typerä esimerkki, koska rakastelu on ihmisen perustarve kaikkialla maailmassa ja sitä voi harrastaa missä maassa tahansa. Sen katsominen ja kokeminen on täysin eri asioita kuin se, että katsoo vaikka dokumentin Intian slummeista ja kerjäävistä lapsista versus että menee paikan päälle sen kauhean asian toteamaan.

Jälkimmäisessä molemmista tulee paha olo ja sama tieto päähän katsoi sitten dokumentin tai meni sinne paikan päälle itse näkemään.

Intian slummi on kyllä ihan eri asia telkkarista katsottuna ja paikan päällä. Ensinnäkin haju puuttuu. Slummi on maanpäällinen helvetti, olisikin vaan kerjääviä lapsia. Intian junissa matkustaminen on myös sellainen kokemus, jota ei telkkarin kautta koe.

Mun mielikuvitus riittää siihen, että jos joka paikassa on jätettä, likaa ja todella kuuma niin se haju on varmaan aivan hirveä. Olen haistanut helteellä teurastamon roskista ja laitapuolen kulkijoita sekä ruumiin.

Mun ei tarvitse lähteä sinne kiduttamaan itseäni, olen jo television jäljiltä järkyttynyt ja ahdistunut siitä ja kiitollinen, että olen syntynyt Suomeen.

En varmaan ikinä toipuis henkisesti siitä, että joutuisin tilanteeseen jossa lapset kerjäisi ja voisi huonosti mun silmieni edessä. Tunnen itseni täysin avuttomaksi sen asian suhteen.

Sellainen kokemus ei toisi mitään lisäarvoa mun elämääni.

Että ei ole lottovoitto syntyä Suomeen. Suomessa liikaa sääntelyä.

Vierailija kirjoitti:

Että ei ole lottovoitto syntyä Suomeen. Suomessa liikaa sääntelyä.

Kyllähän tämä hieman lottovoitolta tuntuu kun ajattelee Intian slummeja.

Hotellien huoneiden sähkösysteemit mitä on siellä huoneen seinässä sisällä toimii millä tahansa kortilla missä on vain magneettijuova.

Ei tarvitse olla siis sen huoneen avain.

Itsellä mukana vanha ammattijärjestön jäsenkortti lompakossa, saa laittaa koko loman ajaksi siihen szydeemiin killumaan.

Arvostamaan sitä että suomalaiset ovat pääosin siistejä ja välittävät ympäristöstään. Että meillä on toimiva kunnallistekniikka jä jätehuolto. Että ketään ei ehdoin tahdoin jätetä ilman hoitoa ja että meillä on hyvä sairaanhoito. Että jokaisella on mahdollista kouluttautua jos halua riittää.

Em. asiat ei ihan kaikkialla toimi ja tekee pahaa nähdä miten ihmisiä ja luontoa kohdellaan.

Se vie ajattelua pois siitä omasta todellisuudesta ja omasta kuplasta. Olin vaeltamassa Himalajalla ja siellä joku mies asui itsekseen vaikeakulkuisen reitin varrella, lumihuippuisten vuorten ympäröimänä yli 3km korkeudessa keskellä ei mitään. Piti majataloa siellä kotinsa yhteydessä. Jotenkin vetää niin sanattomaksi, niin ihmeellistä ajatella miten eri lailla ihmiset voivat olla ja elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten arvata saattoi, mitään hirmu syvällistä ei vielä ole tullut vastaukseksi.

Normaali ihminen pystyy mielessään päättelemällä toteamaan, että ulkomailla syödään tai kenties ei syödä erilaista ruokaa täällä, näytetään tai ei näytetä samanlaiselta kuin täällä ja toimitaan tai ehkä ei toimita joissain asioissa toisin. Tai saatetaan, Herra varjele, puhua jotain toista kieltäkin. Joidenkin on kuitenkin mentävä ulkomaille todetakseen tämä.

Niin, ei toiselle pysty kaatamaan ymmärrystä päähän.

Käytän nyt esimerkkinä vaikka rakastelua. Toinen kertoo sinulle, että hänen kokemuksensa oli upea. Sinä vastaat, että ei vois vähempää kiinnostaa, koska olet nähnyt jo televisiosta, eikä se nyt niin kummoista ollut.

Tää on kyllä niin typerä esimerkki, koska rakastelu on ihmisen perustarve kaikkialla maailmassa ja sitä voi harrastaa missä maassa tahansa. Sen katsominen ja kokeminen on täysin eri asioita kuin se, että katsoo vaikka dokumentin Intian slummeista ja kerjäävistä lapsista versus että menee paikan päälle sen kauhean asian toteamaan.

Jälkimmäisessä molemmista tulee paha olo ja sama tieto päähän katsoi sitten dokumentin tai meni sinne paikan päälle itse näkemään.

Intian slummi on kyllä ihan eri asia telkkarista katsottuna ja paikan päällä. Ensinnäkin haju puuttuu. Slummi on maanpäällinen helvetti, olisikin vaan kerjääviä lapsia. Intian junissa matkustaminen on myös sellainen kokemus, jota ei telkkarin kautta koe.

Mun mielikuvitus riittää siihen, että jos joka paikassa on jätettä, likaa ja todella kuuma niin se haju on varmaan aivan hirveä. Olen haistanut helteellä teurastamon roskista ja laitapuolen kulkijoita sekä ruumiin.

Mun ei tarvitse lähteä sinne kiduttamaan itseäni, olen jo television jäljiltä järkyttynyt ja ahdistunut siitä ja kiitollinen, että olen syntynyt Suomeen.

En varmaan ikinä toipuis henkisesti siitä, että joutuisin tilanteeseen jossa lapset kerjäisi ja voisi huonosti mun silmieni edessä. Tunnen itseni täysin avuttomaksi sen asian suhteen.

Sellainen kokemus ei toisi mitään lisäarvoa mun elämääni.

Niin sitä voi luulla kun ei tiedä.

Matkustelu ulkomaille avartaa joskus niin "junttimaisia" suomalaisia ja tekee meistä kansainvälisiä, sivistyneempiä ihmisiä.

Tosin parin viime vuoden aikana on ollut fiksua pysytellä koronan vuoksi kotimaassa.  Kohta pääsee taas reissun päälle onnex.  Ennen koronaa ollut tahti varmaan jotain 5-6 krt/v Tallinnassa, saman verran Ruotsiin...ja mä en mitään päivän visiittejä tee, kyllä ne reissut venähtää aina 3-4 pvän mittasix.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, että kun joku kertoo menevänsä vaikka Lappiin vaeltamaan, niin kukaan ei tule pätemään, että "miksi et vain kävele lähintä pururataa ympäri ja katsele puhelimelta ruskakuvia, eikö se nyt olisi ihan sama", mutta jos joku kertoo menevänsä vaikka Lontooseen, niin alkaa vänkääminen, että "onhan sieltä matkablogeja ja tv-sarjoja ja dokkareita ja kirjoja, miksi sinne pitää itse mennä"?

Niin se nyt vaan on, että monelle ihmiselle asioiden kokeminen fyysisesti on eri asia kuin niistä lukeminen/niiden katselu jokun muun kokemana. Koittakaa kestää.

Ja ei, ei ole pakko matkustella tai pitää siitä.

Onpa huonoa käytöstä. Tiedoksi, että mulle on ihan sama matkaileeko joku vai ei. Ikävää, että olet joutunut kokemaan tuollaista.

Mä kysyn aina kohteliaasti, että oliko hyvä reissu?

Täällä palstalla kysyn, että mitä siitä oppii. Se on mielenkiintoista.

Minusta nämä on kaksi eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen, että maissa missä kantaväestö on mustia, valkoiset saavat kuulla rasistisia huutoja päivittäin. Ihmiset on samanlaisia ihonväriin katsomatta kaikkialla maailmassa. Tästä mustien valkoisiin kohdistamasta rasismista ei julkisuudessa puhuta.

Missä olet kokenut tuollaista menoa?

Tais olla somesta opittua 😀

Koko ketju kyllä katoaa kuin pieru Saharaan jos täällä tällaista aletaan puimaan. Mutta ihan asiallisena toteamuksena, jos on ihan Suomessa siivoojana ja sattuu olemaan porukan ainoa whitey ja suomenkielinen niin kyllä siinä on kulttuurien törmäämisen ainekset, kulttuurishokki ja myös paljon toisten kulttuurista oppimista.

Siinä ei ole mitään pahaa ketään kohtaan, siinä huomaa myös ennakkoluuloja suomalaisia kohtaan, muun muassa että kytätään toisten työntekoa ja kotiinlähtöaikoja. Kaikkea sitä, mitä tässäkin ketjussa on kirjoitettu suomalaisista että ollaan suorittavia robotteja, ujoja tuppisuita yms. Kyllä ulkomaalaisetkin voi meistä niin ajatella.

Myös Afrikan eri maista tulevilla voi olla toisiaan kohtaan ennakkoluuloja, samaan tapaan kuin vaikka suomalaisilla ja ruotsalaisilla toisistaan. Kulttuurieroja on, ihan niin kuin briteillä ja suomalaisilla.

Olen seurannut kovaäänistäkin asioiden puimista töissä näiden juttujen takia ja siinä oppi, varsinkin sitten kun avasi suunsa ja pääsi porukkaan sisään.

Oma englanninkielen taitoni parani myös niiden vuosien aikana kun siivosin monikulttuurisessa työyhteisössä ihan täällä Suomessa.

Samoin jos vaikka pyörii Espoossa Aalto-Yliopiston nurkilla niin törmää jatkuvasti kansainvälisiin opiskelijoihin eri maista ja täytyy puhua englantia.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei kiinnosta pätkäkään ne ihmiset. Olen kiinnostunut historiasta ja matksutelen hyvin pitkälti sen perusteella missä on mielenkiintoista historiaa ja historiallisia nähtävyyksiä. Valitettavasti jotain Forum Romanumia ei löydy Suomesta. 

Muakin kiinnostaa historia ja nähtävyydet.

Kysyin kuitenkin, mitä on oppinut matkailusta. Historiaa ja arkkitehtuuria voi opiskella Suomessakin. Ei ole tarkoitus vähätellä tai nälviä toisten mielenkiinnonkohteita vaan olen utelias kuulemaan mitä matkailusta ihmiset kokevat oppineensa.

Että jo itse matka ja sen suunnittelu on tärkeää ja antoisaa, ei itse päämäärä.

Ihan valtavasti. Eri maiden tyypillisen maantieteen, käytöstavat, kulttuurit, musiikit, kielet, ruuat, tässä aluksi.

Osaan liikkua maailmalla sujuvasti, tunnen isojen kaupunkien metrot ja bussilinjat, voin mennä moneen kaupunkiin kuin kotiini.

Matkustaminen on avartanut maailmankuvaa ja olen oppinut myös paljon itsestäni,

kaiken kaikkiaan en voisi kuvitella millainen olisin, jos en olisi nuoresta lähtien matkustellut maailmalla. Matkustaminen on minulle yhtä normaalia kuin hengittäminen ja olemassaolo. Ja rakastan myös Suomea, matkat ovat osoittaneet, mitkä asiat omassa maassa ovat arvokkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten arvata saattoi, mitään hirmu syvällistä ei vielä ole tullut vastaukseksi.

Normaali ihminen pystyy mielessään päättelemällä toteamaan, että ulkomailla syödään tai kenties ei syödä erilaista ruokaa täällä, näytetään tai ei näytetä samanlaiselta kuin täällä ja toimitaan tai ehkä ei toimita joissain asioissa toisin. Tai saatetaan, Herra varjele, puhua jotain toista kieltäkin. Joidenkin on kuitenkin mentävä ulkomaille todetakseen tämä.

Niin, ei toiselle pysty kaatamaan ymmärrystä päähän.

Käytän nyt esimerkkinä vaikka rakastelua. Toinen kertoo sinulle, että hänen kokemuksensa oli upea. Sinä vastaat, että ei vois vähempää kiinnostaa, koska olet nähnyt jo televisiosta, eikä se nyt niin kummoista ollut.

Tää on kyllä niin typerä esimerkki, koska rakastelu on ihmisen perustarve kaikkialla maailmassa ja sitä voi harrastaa missä maassa tahansa. Sen katsominen ja kokeminen on täysin eri asioita kuin se, että katsoo vaikka dokumentin Intian slummeista ja kerjäävistä lapsista versus että menee paikan päälle sen kauhean asian toteamaan.

Jälkimmäisessä molemmista tulee paha olo ja sama tieto päähän katsoi sitten dokumentin tai meni sinne paikan päälle itse näkemään.

Intian slummi on kyllä ihan eri asia telkkarista katsottuna ja paikan päällä. Ensinnäkin haju puuttuu. Slummi on maanpäällinen helvetti, olisikin vaan kerjääviä lapsia. Intian junissa matkustaminen on myös sellainen kokemus, jota ei telkkarin kautta koe.

Mun mielikuvitus riittää siihen, että jos joka paikassa on jätettä, likaa ja todella kuuma niin se haju on varmaan aivan hirveä. Olen haistanut helteellä teurastamon roskista ja laitapuolen kulkijoita sekä ruumiin.

Mun ei tarvitse lähteä sinne kiduttamaan itseäni, olen jo television jäljiltä järkyttynyt ja ahdistunut siitä ja kiitollinen, että olen syntynyt Suomeen.

En varmaan ikinä toipuis henkisesti siitä, että joutuisin tilanteeseen jossa lapset kerjäisi ja voisi huonosti mun silmieni edessä. Tunnen itseni täysin avuttomaksi sen asian suhteen.

Sellainen kokemus ei toisi mitään lisäarvoa mun elämääni.

Niin sitä voi luulla kun ei tiedä.

Olen kysynyt, että mitä matkustamisesta on opittu ja moni on vastannut että nähtyään kurjuutta ja koettuaan huonoja oloja muualla, ovat oppineet arvostamaan Suomen oloja, tuntemaan empatiaa muita kansoja kohtaan ja ovat saaneet tietoa, että tällaista kurjuutta ylipäänsä on.

Heillä on saattanut elämässä prioriteetit muuttua.

Kerro toki mitä muuta tuosta nyt voi oppia?

Että on olemassa hirveän pahaa hajua, joka pitää itse haistaa että valaistuu?

Vierailija kirjoitti:

Matkustelu ulkomaille avartaa joskus niin "junttimaisia" suomalaisia ja tekee meistä kansainvälisiä, sivistyneempiä ihmisiä.

Tosin parin viime vuoden aikana on ollut fiksua pysytellä koronan vuoksi kotimaassa.  Kohta pääsee taas reissun päälle onnex.  Ennen koronaa ollut tahti varmaan jotain 5-6 krt/v Tallinnassa, saman verran Ruotsiin...ja mä en mitään päivän visiittejä tee, kyllä ne reissut venähtää aina 3-4 pvän mittasix.

Juu, on sitä itsekin käynyt laivalla juopottelemassa. En koe siitä mitään oppineeni sen enempää kuin Suomessa juomisestakaan.

Sen olen oppinut, että parhaat muistot jäävät hyvinkin pienistä asioista. Keskellä Gran Kanariaa hyvin pienessä kylässä ajoimme umpiperään. Tapasimme siellä kehitysvammaisen pojan , joka auttoi meidät sieltä pois. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, mutta hyvä fiilis jäi tapaamisesta.Jos ihminen on Ihminen, niin hän on sitä kansallisuudesta ja arvoasemasta holimatta. Piru asuu yksityiskohdissa.

Vierailija kirjoitti:

matkailu eli kotoa poistuminen avarataa aina. ei tarvitse lentää minnekään matkustellakseen. reissun Espooseen ja naapurikaupunkiin voi ottaa seikkailuna ja avartavana matkana.

Hetkinen. Homma seis.

Kun olen lähtenyt Vantaalta Helsinkiin bilettämään, ja mennyt jatkoille jonkun vieraan ihmisen luo, on kyse ollut matkailusta... ?

Olenkin siis oikea maailmankansalainen ja supermatkailija!

Tietämättäni. Kaikki nämä vuodet!

No siiinä tapauksessa...

Vakavasti ottaen, itse ajattelen että maiseman vaihdos virkistää, ja joskus rentouttaa, mutta en kyllä koe että retkeily naapurikaupunkiin avartaa mieltä tai opettaa jotain suurta.

Kivaahan sellainen retkeily on, ei siinä mitään. Joka päivä menen toiseen kaupunkiin töihin.

Jos käyn jossain Tampereella kavereiden luona kylässä, niin en pidä sitä matkailuna jos yövyn heidän luonaan. Pidän sitä kyläilynä.

Mutta kukin tavallaan.

Hotelleista tykkään, ja irtiotosta. En silti koe oppineeni mitään siitä että olen mennyt ketjuhotelliin yöpymään ja nauttimaan.

Samat Prismat ja ihmiset niissä on täällä kotimaassa ympärillä. Krapulakin on kaameaa missä tahansa ja varsinkin kantamusten kanssa helteellä, mutta se nyt on itsestäänselvää.