Mitä olet oppinut matkustelusta?

Sen että inhoan matkustamista, varsinkin kaupunkilomia. 

Nykyään vihaan matkustamista ja uskallan sanoa sen ääneen.

Aina on nälkä, hiki, väsyttää, paska hygienia > vatsa sekaisin. Shit hole countries kannattaa jättää suosiolla väliin, niissä myös ihmiset on tylyjä.

Jos ei ole rahaa taksiin, kunnon ravintoloihin sun muuhun pikkuluksukseen niin jää kotiin. Ikinä enää lähde persaukisten kanssa kituuttamaan kaikesta. Mieluusti maksan taksista ettei tarvitse keskellä yötä raahata junassa/bussissa laukkuja jossain pakamaassa ja pelätä ryöstämistä.

Maailmalla tajuaa miten hyvä maa meillä on. Joo vähän tylsä ja talvi hanurista, mutta kaikki toimii ja on turvallista. Arvostan.

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisimman vähän tavaroita lomamatkalle. Jos koneessa on 200 matkustajaa ja jokaisella 23 kg ylimääräistä, sehän se päästöjä lisää. Pyykkiä on helppo pesaista.

Ylimääräistä verrattuna mihin? 50kg (ihminen) + 23kg (laukku) vs 73kg (ihminen) + 23kg (laukku)? Laihduttaakin voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten arvata saattoi, mitään hirmu syvällistä ei vielä ole tullut vastaukseksi.

Normaali ihminen pystyy mielessään päättelemällä toteamaan, että ulkomailla syödään tai kenties ei syödä erilaista ruokaa täällä, näytetään tai ei näytetä samanlaiselta kuin täällä ja toimitaan tai ehkä ei toimita joissain asioissa toisin. Tai saatetaan, Herra varjele, puhua jotain toista kieltäkin. Joidenkin on kuitenkin mentävä ulkomaille todetakseen tämä.

Näinhän se menee, ei viikon tai kahden lomalla voi paljoa oppia, varsinkin jos se on matkatoimistojen ohjaamaa aikataulutettu suorittamista. Asumalla kuukausia tai vuosia varmasti oppii itsekin ja itsestäänkin jotain. Yleensä oppii sen ettei asioiden järjestäminen ole ihan yhtä helppoa kuin täällä, mikä on tietysti loogistakin. Itse olen ehkä eniten oppinut matkustelusta sen, ettei minulla oikeasti ole mikään hinku matkustaa. Viihdyn ja rentoudun paljon paremmin mökillä.

Toisaalta elämä voi muuttua silmänräpäyksessä jos esimerkiksi lomalle sattuu onnettomuus, luonnonmullistus tai vaikka pandemia. Eihän loma-aika ole immuuni elämälle ja automaattisesti seesteinen pariviikkoinen.

Kysy vaikka presidentti Niinistöltä joka selvisi Tsunamista 2004.

Vierailija kirjoitti:

Sen etta maailma on ihan erilainen kuin mediassa/ tarinoissa myydaan. Usein kaikki paikat ovat arkisia. Jotkin luonnonkohteet tai taj mahalit voi tehda vaikutuksen, mutta se on arkista niille jotka asuu siina kuplassa.

Turisteja yritetaan huijata aina.

Ihmiset on pohjimmiltaan kaikkialla samanlaisia. Ahneita omaneduntavoittelijoita.

Toisaalta matkoilla on helppoa elaa hetki erilaista elamaa ihan uudessa ystavapiirissa.

Kurjuutta on paljon.

Uskomukset ja stereotypiat istuu vahvasti kansalaisuudessa kuin kansalaisuudessa.

Matkustellessa on ollut tapana mennä paikkoihin jossa tavalliset ihmiset asuvat ja liikkuvat. 

Yritän saada kuvan maasta ja kulttuurista, että olisiko se miten hyvä paikka asua itse tai vaikka jälkikasvulle. En siis kaipaa rantalomapaikkoja mutta koska harrastan laskettelua olisi hyvä jos rinteitä olisi kohtuuetäisyydellä. 

Sitten tykkään matkustaa junalla. En voisi kuvitella asuvani maassa jossa kaikki matkat tehtövävä autolla. 

Ainakin sen, että maailmassa on valtavan paljon enemmän paikkoja joissa haluaísin käydä kuin missä voin ikinä ehtiä käymään, eikä niitä löytääkseen tarvitse lähteä kauas. Tämän tietäminen helpottaa kohteiden valintaa, kun tajuaa ettei koko maailmaan kuitenkaan ehdi eläessään nähdä. Jos ei aika tai rahat riitä lähteä kaukomaille, niin lähtee vaikka muutamaksi päiväksi Baltiaan, se voi olla yhtä lailla hauskaa ja mielenkiintoista.

Olen oppinut myös sen, että Suomen talven pimeys väsyttää minua todella pahasti, ja haluaisin vielä joskus pystyä viettämään talvet etelämpänä, vaikka Espanjassa.

Varsinaisesti niistä käymistäni maista en kuvittele oppineeni mitään erityistä, kohteen todelliseen elämään ei viikon tai parin turistimatkalla mitenkään pääse kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina niin täynnä energiaa ja uteliaisuutta, kun päästään perille kuin pieni lapsi.

Tämä. Arkeen jämähtäminen saa usein epäilemään, eikö enää osaa innostua lapsen tavoin mistään, mutta reissussa sen pääsee vielä kokemaan.

Tuon pääsee kokemaan myös leikin ja taiteen kautta, jos on siihen pelimerkkejä. Onneksi oma tilanne sattuu olemaan sellainen, että innostun ja leikin arjen keskellä Suomessa. Ymmärrän kuitenkin että jotkut voi tarvita siihen maisemanvaihdosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen etta maailma on ihan erilainen kuin mediassa/ tarinoissa myydaan. Usein kaikki paikat ovat arkisia. Jotkin luonnonkohteet tai taj mahalit voi tehda vaikutuksen, mutta se on arkista niille jotka asuu siina kuplassa.

Turisteja yritetaan huijata aina.

Ihmiset on pohjimmiltaan kaikkialla samanlaisia. Ahneita omaneduntavoittelijoita.

Toisaalta matkoilla on helppoa elaa hetki erilaista elamaa ihan uudessa ystavapiirissa.

Kurjuutta on paljon.

Uskomukset ja stereotypiat istuu vahvasti kansalaisuudessa kuin kansalaisuudessa.

Matkustellessa on ollut tapana mennä paikkoihin jossa tavalliset ihmiset asuvat ja liikkuvat. 

Yritän saada kuvan maasta ja kulttuurista, että olisiko se miten hyvä paikka asua itse tai vaikka jälkikasvulle. En siis kaipaa rantalomapaikkoja mutta koska harrastan laskettelua olisi hyvä jos rinteitä olisi kohtuuetäisyydellä. 

Sitten tykkään matkustaa junalla. En voisi kuvitella asuvani maassa jossa kaikki matkat tehtövävä autolla. 

Arki se on paratiisisaarellakin.

Eika kovin hohdokas.

Maksukykyiselle turistille elama on ihanaa ihan missa vaan, koska luxus stantardit ovat maasta riippumatta aika yhtalaiset.

Vierailija kirjoitti:

Minulle matkustaminen on tuonut rentoutta elämään. Ihan konkreettisesti se näkyy lastenkasvatuksessa. Suomessa on omat suositukset ja käytännöt, mutta lapsia voi kasvattaa ja ruokkia monella muullakin tavalla ja aivan normaaleja aikuisia kaikista tulee.

Lopetin lasten syömisistä stressaamisen kokonaan kun tajusin, että monissa maissa aamiainen on tyyliin croissantti ja nutellaa. Jne.

Mulle riitti tuon oppimiseen muutaman artikkelin lukeminen enkä todellakaan pimgottanut mitään enkä noudattanut kaikkia Suomen neuvolan sääntöjä. Esim. En ulkoillut suositusten mukaan. Omassa elämässä on tapahtunut asioita jotka on laittanut rankallakin tavalla asioita tärkeysjärjestykseen eikä ole edes ollut voimia pingottaa.

Taitaa olla monia tapoja oppia samoja asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen oppinut sen, että Italiaan ei lomalle kannata mennä. Aina kun menet ulos ravintolaan syömään, niin tulee joku h3mm...tin kaupustelija yrittämään pakottamaan myymään rojua. Ihan sek0p...stä porukkaa. Ja henkilökunta on siellä niin nössöä, etteivät tee asialle mitäään. Antavat vain häiritä. Tämä siis Roomassa. Sieltä ei myöskään löytynyt yhtään pubia tms., vaan ainoastaan ruokaravintoloita, jäätelöbaareja, ulkk1...sten ravintoloita (ei alkoholia sielläkään) yms. Elikä siis sinkkumiehille huonoakin huonompi lomakohde. Esim. Praha on ihan toista maata: Löytyy paljon pubeja, nähtävyyksiä, ei kerj...läisiä ja kaupustelijoita ym. r0sk...väkeä ja saa nauttia elämästä. Italiassa tuo ei onnistu.

Italia ei ollut sun juttu. Mulle se on oikea aarreaitta. Tykkään ruoasta ja historiasta ja kielestä. Olen ihan liekeissä siellä.

No sinä varmaan oletkin nainen. Ei Italia ole maa miehille.

Sun kannattaa ihan pysytellä Suomessa, kun pubit ja viina on niin tärkeitä. 

Minkäs minä voin sille, että sinulla ja vissiin aika monella muullakin on noin mustavalkoinen kuva alkoholista. Varmaan jotain traumoja ja nyt syyllistät kaikki kohtuullisetkin alkoholinkäyttäjät, kun olet varmaan ihan itse valinnut suhteisiin tms. jotain rapajuoppoja, tai mitä lie. Ihan normaalia on ulkomailla käydessä kävellä ja katsoa nähtävyyksiä ja välillä käväistä pubissa yksillä, varsinkin kesälämpimillä. Sitten taas jatkaa ja menee tsiigaamaan mestoja ja vaikka ravintolaan ja kylmä tuoppi ruokajuomaksi. Voin kauhistus mitä juopottelua! :D No ei kai siinä mitään, ole vaan raivoraitis jos nautit siitä, ei ole ainakaan minulta pois. Ja tosiaan kaikissa muissa käymissäni maissa kuin Italiassa on ollut kaiken maailman pubeja, yökerhoja ja kunnollisia ravintoloita ja vaikka mitä. Italia on outo maa. Ihmisetkin kukkuvat ulkona isoissa joukoissa joskus yölläkin vielä, arkipäivinäkin. Eikä missään muualla ole ollut yhtä aggressiivia kaupustelijoita.

Mutta miksi puhut Italiasta kun kävit Roomassa. Ei koko Italia ole sama kuin Rooma. Sitäpaitsi Roomassa löytyy myös kaikennäköisiä pubeja ja jokaisesta kaffebaaristakin saa oluen tai muun drinkin. Olen kymmeniä kertoja käynyt Roomassa koska asun jo 15 vuotta Italiassa ja vähän päälle 100 km on matkaa Roomaa talostani. Usko pois. Turistina ei vaan löydä kun kiertelee siellä Pietarin kirkon ja Kolosseumin ympärillä ja henkilökuntaakin on turha syytellä jos ei itse osaa maan kieltä, saattaa tulla väärinymmärrystä. 

Monissa maissa on todella upeita rakennuksia. Päätä huimaa, kun niitä katselee ja miettii, miten ne on aikoinaan rakennettu.

Ulkomailla huomaa myös, että Suomessa on moni asia paremmin eivätkä suomalaiset ole erityisen kolhoja, vaikka tässäkin ketjussa niin moni vakuuttaa. Muualla on välillä todella töykeitä ihmisiä, asiakaspalvelukin voi olla sellaista, että tulee olo, että asiakas on suorastaan rasite kauppiaalle tai myyjälle. Myös jonottaminen ja henkilökohtainen reviiri ovat muualla selkeästi erilaiset. Seuraava jonottaja voi tulla ihan selän takana kiinni tai jopa tiskille viereen kuuntelemaan, mitä asiaa minulla on asiakaspalvelijalle.

Ulkomailla olen myös nähnyt, miten eri tavalla ihmiset elävät muualla. Vuoristokylässä koko kylän väki kokoontui aukiolle syömään vartaassa pyöritettävää sikaa. Toisaalla maantie halkoi kylää, ja jokaisen talon edessä oli penkki, johon illansuussa päivän töiden jälkeen tultiin istuskelemaan ja juttelemaan naapureiden kanssa, etenkin huivipäiset mummot. 

Sen olen myös oppinut, että ihminen on ihminen joka paikassa. Apua saa pyytämällä, ja ystävyyttää löytä kaikkialta. Minua ei pelota mennä ulkomaille, enkä pelkää ulkomaalaisia Suomessa.

Opin sen, että ihmiset ovat pääsääntöisesti hyviä, ystävällisiä, rauhallisia, kykeneviä ja keskinkertaisia joka paikassa ja median luoma kuva maailmasta on väärä.

Senkin opin että elämä on aika samanlaista joka puolella. Ihmiset käy töissä elääkseen ja ovat turtuneita ympäristöönsä. Köyhemmissäkin maissa haaveillaan hienommista ja kalliimmista skoottereista, vaikka entinenkin olisi ihan hyvä.

Ainakin köyhemmissä maissa jos turisteista tykätään, niin vain rahan vuoksi, mutta ei oikein muuten. Ja tämä onkin yksi matkailun ikävimmistä puolista, vaikkakin täysin ymmärrettävä. Muista matkailijoista voi saada aidompia ystäviä. Poikkeuksia toki on.

Matkailu ei muuta ihmistä, mutta voi auttaa karistamaan vääriä ennakkoluuloja. Jos olet introvertti kotimaassa olet sitä erittäin todennäköisesti myös ulkomaassa. Jos luulet että et introverttina pysty saamaan seuraa maailmalla tulet erittäin todennäköisesti huomaamaan olevasi väärässä. Kunhan et ole epäkohtelias tmv.

Matkustellessa, eli tarpeeksi tiuhaan vaihtaessa paikkaa voit olla täysin oma itsesi, eli missään vaiheessa et joudu ns. vastaamaan menneisyydestä. Toisin kuin vuosikausia samoissa ympyröissä ollessasi saat luultavasti vielä tänäpäivänäkin kuulla, että jaa nyt sitä ollaan avioliiton kannalla kun vuonna -98 niin kiivaasti vastustit, perustele johdonmukaisuutesi tai menetä kunnioitukseni!

Muuta en ole oppinut, kuin että matkustaminen on kallista ja yliarvostettua muotihommaa.

Ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen etta maailma on ihan erilainen kuin mediassa/ tarinoissa myydaan. Usein kaikki paikat ovat arkisia. Jotkin luonnonkohteet tai taj mahalit voi tehda vaikutuksen, mutta se on arkista niille jotka asuu siina kuplassa.

Turisteja yritetaan huijata aina.

Ihmiset on pohjimmiltaan kaikkialla samanlaisia. Ahneita omaneduntavoittelijoita.

Toisaalta matkoilla on helppoa elaa hetki erilaista elamaa ihan uudessa ystavapiirissa.

Kurjuutta on paljon.

Uskomukset ja stereotypiat istuu vahvasti kansalaisuudessa kuin kansalaisuudessa.

Matkustellessa on ollut tapana mennä paikkoihin jossa tavalliset ihmiset asuvat ja liikkuvat. 

Yritän saada kuvan maasta ja kulttuurista, että olisiko se miten hyvä paikka asua itse tai vaikka jälkikasvulle. En siis kaipaa rantalomapaikkoja mutta koska harrastan laskettelua olisi hyvä jos rinteitä olisi kohtuuetäisyydellä. 

Sitten tykkään matkustaa junalla. En voisi kuvitella asuvani maassa jossa kaikki matkat tehtövävä autolla. 

Arki se on paratiisisaarellakin.

Eika kovin hohdokas.

Maksukykyiselle turistille elama on ihanaa ihan missa vaan, koska luxus stantardit ovat maasta riippumatta aika yhtalaiset.

Ai paratiisisaari ei sit toiminutkaan kun rahat ei kaikkeen luxukseen riittänyt. Heh heh. Vai eikö ollut luxusta ollenkaan? Noo onneksi kaikki ei halua paratiisiltaan hohtoa ja luxusta.

Olen oppinut, ettei se niin väliä ole. Asiat voi hoitaa vähemmänkin nipottamalla ja asiat voi järjestyä, vaikkei järjestelmä olekaan niin viilattu. Eikä sääntöjen kanssa kannattaisi olla niin hemmetin tarkka. Eikä ihmisiä tarvi suojata ihan kaikelta jatkuvasti.

Ihan tämmöinen esimerkki: Nousin väärään bussiin ja bussikuski tekikin pienen mutkan lisärahasta ja pysäytti asunnon kohdalla bussin, vaikkei siinä ollut pysäkkiä. Suomessa bussi painaa oman risteyksesi ohi vaikka 2km ja saat kävellä takaisin, jos siinä nyt ei ole pysäkkiä. Ennen pystyttiin pysähtymään joustavammin, mutta nyt ollaan kauhean tarkkoja ja tietysti aina hysteerisiä turvallisuuden päälle. Ehkei aikataulut pidä monissa maissa niin hyvin, mutta samalla hommat järjestyy joustavammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisimman vähän tavaroita lomamatkalle. Jos koneessa on 200 matkustajaa ja jokaisella 23 kg ylimääräistä, sehän se päästöjä lisää. Pyykkiä on helppo pesaista.

Ylimääräistä verrattuna mihin? 50kg (ihminen) + 23kg (laukku) vs 73kg (ihminen) + 23kg (laukku)? Laihduttaakin voi.

Jos ajattelee kokonaisuutta, maailman lentoilmassa on joka päivä satoja, ellei tuhansia koneita. Miljardeja kiloja laukkuja jotka painaa jo tyhjänäkin. Ilmastonmuutokseen vaikuttaa kaikki. Mutta kukin tyylillään.

... Jatkuu.

Opin sen, että köyhissä maissa on enemmän elämää kuin esim. Suomessa. Täällä on enemmän rajoituksia, lakeja ja kuuliaisuutta ja sen tyyppistä hyvinvointia, mutta ei ole vapautta, tanssia, laulua, yhteisöllisyyttä, tilanteen mukaan toimimista, tervettä järkeä. Aasiassa laudat tuodaan rautakaupasta kotiin polkupyörän päällä, Suomessa lautojen kuljettaminen on mahdotonta ilman peräkärryä. Aasiassa kevyehkö nojatuoli kannetaan käsin katuja pitkin jos matkaa on alle 5 kilometria (koska voi) Suomessa sekin on mahdotonta ilman peräkärryä (koska noloa).

Ja aivan kuten täälläkin valitetaan milloin mistäkin, myös elämänmakuisen elämän eläjät valittavat aineellisen hyvinvoinnin puuttumisesta.

Opin että kauneusihanteet ovat myös Aasiassa mahdottomat ja riittämättömyyttä synnyttävät. Tummaihoisten kauneussymbolit ovat vaaleaihoisia, ei mitään järkeä.

Vaikea uskoa, että joku perusperhe saa yhtään mitään (paitsi kuvitteellista statusta) sillä että JOKA IKINEN VUOSI pitää hankkiutua kaukomaille. Tai ylipäätään mihinkään ikinä. Voisivat aivan yhtä hyvin hoitaa lasten ripulia ja isin krapulaa kotimaassakin. Äiti mäkättää kuin vuohi, kun ei kohteessa ole taaskaan niitä halpoja feikki-Gucci-sandaaleja eikä ravintolassa muuta hänelle kelpaavaa kuin ehkä müsliä. Tiedetäänhän nämä sakit, samanlaisia löytyy joka maasta, ei vain Suomesta. Ja kyllä lähes jokaisen kotimaastakin hiekkarantoja löytyy, jos se niin kauhean suloista on katsella, kun pikkuiset pusaavat kakkusia ja polttavat nahkansa. Antoisaa matkailu on nuorena ja vapaana, ja silloinkin kannattaa tehdä pari pitkää matkaa (esim. interrail) mieluummin kuin joitain etelän auringon pakettimatkoja vähän väliä. Ahh, romansseja, yllätyksiä, vapautta vaihtaa matkareittiä  mielen mukaan! Ehkä eläkeläisenäkin sitten on kivaa reissata kaikessa rauhassa (ja haaveilla romansseista ja yllätyksistä), mutta ei silloinkaan haittaa, jos ajattelee ympäristöä enemmän kuin omia mielihaluja, eli menee sievästi junalla eikä suhaa lensikalla ja lykkää perässään saastaista rantua taivaalle.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä oppinut todella paljon kaikenlaista, oikeastaan vaikea edes eritellä että mitä olisi jäänyt oppimatta ilman matkustelua.

Sen olen ainakin oppinut, että on todella monenlaisia tapoja olla olemassa. Niin monessa osassa maailmaa ihminen on ensisjaisesti yhteisön jäsen, ei yksilö - ja vaikka se kirjoitettuna ehkä näyttää minusta jopa ahdistavalta lähestymiseltä, minäkin osaan hämmästyttävän helposti sulautua sellaiseen toimintatapaan kun kaikki muutkin elävät niin. Siihen kuuluu, että kaikki ilot ja surut purskautetaan heti muidenkin tietoon ja surraan ja iloitaan sitten yhdessä aikansa, kunnes tulee jotain muuta. Kaikesta mokailusta ja epäonnistumisesta tulee jotenkin kevyempää, vähemmän tärkeää. Kääntöpuolena sitten on usein yleinen epätäsmällisyys, mutta kummasti osaa sitten itsekin ajatella että sekään ei ole niin vakavaa. Vaikka olen itse enemmän individualisti, on jotenkin helpottanut omaa huolissa vellomista kun muistaa, miten muualla toimitaan.

Senkin olen oppinut, että joka paikassa on erilaisia ihmisiä, eivät minkään maan tai kaupungin asukkaat ole yhdestä puusta veistettyjä. Joka paikasta voit löytää sielunsisaren, mutta myös sieltä maailman ihanimmasta paikasta löytää niitä joiden kanssa ei ole mitään yhteistä. Eli olen huomannut, että ei ikinä kannatta esittää mitään muuta kuin on, ainakaan pitkäaikaisesti, koska jos on oma itsensä, löytää ennen pitää ympäriltä samanhenkisiä ihmisiä. Ihan missäpäin maailmaa vain.

Ja sen olen oppinut, että AINA kannattaa olla ystävällinen. Jos osoittaa kunnioitusta toista kohtaan, on kohtelias ja ystävällinen ja avoin, todella uhkaavakin tilanne voi kääntyä paremmaksi - ja mikä tahansa muukin tilanne sujuu paremmin, ja kaikilla on mukavampaa. Tämä nyt eri tarkoita sitä, että tahallaan laittaa itsensä johonkin vaaralliseen paikkaan, vaan usein sitäkin että valitsee vähiten töykeän tavan sanoa napakasti "ei".

Ehkä ne tärkeimmät oppitunnit sitten: vasta matkaillessa olen ymmärtänyt, että meillä pohjoismaissa ei todellakaan ole asiat huonosti. Eivät ne ole täydellisesti, mutta niin lähellä sitä kuin ne kenelläkään maailmassa tällä hetkellä on. Jo pelkästään tämä että voi matkustaa, työskennellä monessa maassa ja on on saanut siihen tarvittavat taidot ilmaisesta koulusta on ihan käsittämättömän harvinainen lahja. Olen tavannut matkoillani varmasti satoja ja tuhansia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan päässeet käymään kotipaikkansa ulkopuolella. Suurimmassa osassa maailmaa olet täysi nolla, jos sinulla ei ole rahaa - et pääse koulutukseen, et voi päästä eteenpäin, lapsillasi ei ole sen parempaa tulevaisuutta kuin sinullakaan. Olen myös tajunnut sen, että tämä meidän nykyinen tilanteemme ei pysy yllä itsestään. Kaikki yhteisvastuu, sivistys ja moraali on jotain sellaista mitä meidän pitää valita jatkaa, päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Olen nähnyt senkin mitä siitä seuraa kun valitaan toisin.

Bonusoppi: Sota ei ratkaise mitään, ikinä. Se ei koskaan ole hyvä keino näpäyttää ketään eikä opettaa mitään kellekään. Siitä seuraa aina eniten kärsimystä  viattomille, väliin jääneitä kouluja, orpoja lapsia ja useita menetettyjä sukupolvia. Arvostan diplomaatteja ja kaikkea sotia ennaltaehkäisevää työtä ihan mielettömän paljon.

Kaikki tämä opittu/tiedossa muualta. Joillakin on esimerkiksi sellainen työ jossa oppii sanomaan ei, joutuu uhkaaviin tilanteisiin ja joutuu opettelemaan kuinka siitä selviää.