Lue keskustelun säännöt.
Elämästä tullut helvettiä. 12-vuotias ei lähde enää kouluun.
03.02.2022 |
Huutaa jo illalla että ei lähde kouluun. Nyt lapsi on valvottanut minua ja veljeään kahtena yönä klo 01 asti, toisena yönä klo 03 asti. Syynä tällä kertaa se etten suostu tilaamaan taksia alle kolmen kilometrin koulumatkan takia. Ei viitsisi kävellä, pyörällä ei halua mennä. Paiskoo tavaroita päälleni ja haukkuu kpääksi. Sanoo että maha ja pää on kipeä. Lääkärin olen varannut jotta voidaan sulkea elimelliset vaivat pois.
Läksyjä ei tee tietenkään. Koulussa kehottavat vain menemään kuraattorille juttelemaan jos on huolia. Mitään muuta apua ei saa. Voitte uskoa että kaikkeni olen koittanut normaalien keinojen turvin, mm. etuudet pois. Tällä lapsella sekään ei auta. Nyt olen uhkaillut poliisilla ja laitokseen joutumisella vaikka tiedän oikeasti että tuollaisia resursseja ei ole. Pelkkää lässytystä vain että kyllä se siitä. Sitä paitsi lapsi käyttäytyy muualla hyvin. Oikein kehuvat lasta kun on niin lempeä ja kiva. Uhkailulla sain hänet tänään pukemaan housut jalkaan. Huusi kuitenkin ja paiskoi tavaroita päälleni niin kauan että myöhästyi koulusta. Raivareiden päälle lapsi sitten itkee ja vaikertaa ja pyytää anteeksi. Tosin muutaman tunnin päästä samat raivokohtaukset toistuu. Elämä on mahdotonta. En pysty kohta itsekään enää menemään töihin tilanteen takia. Toinen lapsi kärsii kun ei saa nukuttua. Varmaan saadaan kohta häätökin kun isompi raivoaa ja paiskoo öisin tuntitolkulla. Asutaan pienellä paikkakunnalla jossa apuja löytyy muutenkin vähän. Sossun ja muiden viranomaisten ja auttavien tahojen resurssit on surkeat. Olen nyt pyytänyt pomolta että saisin tehdä lyhyempää viikkoa. Vanhemman lapsen läksyt ovat jääneet aikoja sitten, mutta pienempi tarvitsee apua läksyjen kanssa. Hänkin on väsynyt ja motivaatio kärsii. Itse olen niin stressaantunut että en enää nuku vaikka saisinkin. 12-vuotiaalla alkaa olla sellaiset voimat että käsirysyt aiheuttavat jo kipua. Purkaa siis raivoaan minuun ja veljeensä. Muita aikuisia ei perheessä ole. Isä asuu muualla eikä hänestä ole valitettavasti apua. Mitä enää teen? Jatkanko taistelua ja raahaan vain kylmästi pojan ulos aamuisin vaikka sitten ilman ulkovaatteita jos ei muuten lähde. Kotona laiskottelu ei vain käy. Ihan hirveä tilanne.
Onko teillä muilla ollut tällaista? Miten ratkesi? Älkää pliis tulko haukkumaan, vaan jättäkää mieluummin kommentoimatta. Muutenkin sydän ihan sirpaleita.
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Minusta vuorovaikutusongelmat pitäisi ensin korjata. Ap sanoo käskyttävänsä, mutta pitäisikö silittää selkää ja lämpimästi kysellä ja kuunnella? Ja läksyt on hoidettava, vaikka yhdessä, ennen kuin mitään digiviihdettä on tarjolla.
Aika herkästi tässä tuputetaan sijoitusta ratkaisuksi. Siitä voi seurata myös pelkkiä ongelmia, ja on tosi järeä toimenpide.
Ap:n perheessä selvästi mahdollisten kouluongelmien lisäksi vuorovaikutusongelmaa kotona. TUnnistan tilanteen erittäin hyvin: kun oma jaksamiseni on vähissä, kommunikointi ja riidat menee huudoksi ja uhkailuksi. Meilläkin yksi vaativa 11 vuotias teini, joka ahdistuu koulusta. AP:n ongelmat siis tuttuja. Saisitko itsellesi jaksamista esim. päivittäisestä rauhallisesta ulkoilusta yksin? SOvitte vaikka, että silloin on lapsen ruutuaika. Muu aika ruudut pois. Ja jos se auttaisi sinua jaksamaan ja kestämään lapsen raivoa ja ahdistusta. Otat siis vaan tyynesti vastaan ja kuuntelet huolta. Et uhkaile, et kiristä vaan esim. illalla olet oikein ymmärtäväinen ettei lapsi halua kouluun. Sitä kautta voisit päästä kiinni juuri syihin. Jos tätä saisit hetken voimia yrittää, voi olla, että heijastuisi lapsen käytökseen ja huudot vähän rauhoittuisi. Ainakin toinen lapsi saisi rauhallisemman äidin. Toivottavasti saisit tukea asiaan vaikka perheneuvolasta! TSEMPPIÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni ekana ei pitäisi heti päätellä, etä lapsella olisi joku häiriö. Pitää sulkea muut syyt pois ensin. Tässä on jäänyt avoimeksi, että meneekö lapsi kouluun ihan ok, jos saa kyydin? Se viittaa siihen, että koulumatka pelottaa. Monesti kiusaaminen ja väkivalta tapahtuu koulumatkan varrella, ei koulussa.
,,,,,,,meidän elämä muuttui tuollaiseksi. Esikoinen oli ihan pitelemätön. Muu perhe kärsi, yritimme turhaan hakea apua. Nuorempi sisarus oireili, tuli avioero - esikoinen repi kaiken hajalle. On nyt 22v - elää kelan tuilla, ei mitään tulevaisuuden näkymiä. Ei ota apua vastaan, raivoaa. Mitä helvettiä meille tapahtui?
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuushäiriöön ei välttämättä tarvita mitään erityistä syytä. Se voi tulla, vaikka kiusaamista jne. ei olisikaan.
Ahdistusta ja/tai masennusta tulee todella usein myös nepsyille, joilla ei ole diagnoosia. Ja ehkä niillekin, joilla se diagnoosi on. Mutta etenkin ilman diagnoosia, kun ei ole sitä oikeanlaista tukea ja nepsyongelma tekee elämän vaikeaksi. Jatkuvat epäonnistumiset kovasta yrityksestä huolimatta kuormittavat ja kun ei tiedä mistä ne omat vaikeudet johtuvat, sitä luonnollisesti ahdistuu ja/tai masentuu.
Usein tätä ahdistusta tai masennusta lähdetään hoitamaan, mutta ei tajuta, ettei se ole se varsinainen ongelma, vaan että siellä taustalla on se nepsyongelma, jota pitäisi myös hoitaa. Siinä saattaa mennä vuosia, ennen kuin hoksataan, että ehkä tässä taustalla on jotain muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ekana ei pitäisi heti päätellä, etä lapsella olisi joku häiriö. Pitää sulkea muut syyt pois ensin. Tässä on jäänyt avoimeksi, että meneekö lapsi kouluun ihan ok, jos saa kyydin? Se viittaa siihen, että koulumatka pelottaa. Monesti kiusaaminen ja väkivalta tapahtuu koulumatkan varrella, ei koulussa.
Kiusaaminen oli suljettu jo pois. Normaalia 12 vuotiasta ei pelota 3 km koulumatka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin sellainen fiilis että koulussa on tapahtunut jotain. Niinkun joku sanoi ’, jos ei uskalla kertoa kiusaamisesta? Joku läheinen ystäväkin on voinut alkaa yhtäkkiä kiusaamaan. Ap, onko lApsen kaveripiiri ennallaan, näkeekö kavereitaan? Käykö lapsen kaverit teillä?
Sinuna suostuisin viemään lapsen nyt autolla aamuisin, jos vain pystyt. Näkisi auttaako se yhtään että saisi kyydin kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuushäiriöön ei välttämättä tarvita mitään erityistä syytä. Se voi tulla, vaikka kiusaamista jne. ei olisikaan.
Ahdistusta ja/tai masennusta tulee todella usein myös nepsyille, joilla ei ole diagnoosia. Ja ehkä niillekin, joilla se diagnoosi on. Mutta etenkin ilman diagnoosia, kun ei ole sitä oikeanlaista tukea ja nepsyongelma tekee elämän vaikeaksi. Jatkuvat epäonnistumiset kovasta yrityksestä huolimatta kuormittavat ja kun ei tiedä mistä ne omat vaikeudet johtuvat, sitä luonnollisesti ahdistuu ja/tai masentuu.
Usein tätä ahdistusta tai masennusta lähdetään hoitamaan, mutta ei tajuta, ettei se ole se varsinainen ongelma, vaan että siellä taustalla on se nepsyongelma, jota pitäisi myös hoitaa. Siinä saattaa mennä vuosia, ennen kuin hoksataan, että ehkä tässä taustalla on jotain muutakin.
Juuri näin. Kiusaaminen on se todennäköisin syy kouluongelmille, mutta jos sitä ei ole, pitää lähteä tutkimaan muita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä uhkaile laitoksella tai poliisilla, vaan keskustele rauhallisesti ettei sinulla kerta kaikkiaan ole muuta vaihtoehtoa - voimat ja keinot alkaa olla lopussa hänen kanssa.
Meillä oli sama tilanne, kouluun ei lähdetty, paikallisbussilla ei halunnut kulkea. Vietiin autolla kouluun, mutta lopputulos ettei tytär ollut halukas nousemaan sängystä ollenkaan edes autokyytiin. Kotitehtävät kasaantuivat ja kokeita jäi rästiin. Meidän keinot ja voimavarat alkoivat olla lopussa. Jouduttiin tekemään lastensuojeluilmoitus, myöhemmässä vaiheessa tyttäremme sijoitettiin läheiseen lastenkotiin. Siellä alkoi tapahtua. Alkoi puhumaan mieltä painavista asioista, koulutehtävät teki ohjaajan kannustamana. Puolen vuoden jälkeen hän oma puhelias itsensä, iloisen oloinen ja sai koulussa muut kiinni, vaikka kova tahti ja työ oli.
Ehdottomasti ota yhteyttä teidän kunnan sosiaalitoimistoon. Sen lisäksi että teidän perhe kärsii tuosta, kärsii siitä lapsenne myös.
Antaisin kylmästi lapsen sitten vaan olla. Eli ei mene kouluun jos ei halua. Silloin ne koulussakin huomaa asian ja siihen on pakko puuttua. Itse sanoisin vaan että en saa lasta pakotettua, kun eihän fyysisesti voi kiinni käydä ja kouluun raahata.
Toki keskustelisin lapsen kanssa silloin kun on rauhallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naapuriperheen tyttö alakouluikäinen tyttö tuli koulusta ja seisoi rapun oven edessä. Näin hänen kasvoistaan, että kaikki ei ole ok. Kysyin häneltä suoraan, että mitä koulussa on tapahtunut: Hän sanoi, että samalla luokalla oleva poika oli haukkunut häntä rumaksi. Menimme tytön kotiin ja tytön äiti sanoi, että ei ole ensimmäinen kerta kun tämä poika haukkuu tyttöä rumaksi. Äiti sanoi ottavansa yhteyttä opettajaan. Sanoin heille, että poika on todennäköisesti ihastunut tyttöön. Koska vanhan sanonnan mukaan rakkaudesta se hevonenkin potkii. Lasten kanssa täytyy ottaa asia heti puheeksi eikä jättää sitä muhimaan siihen asti että sijaishuollon edustajat saapuvat ovelle.
Minuakin on pojat ja miehet haukkuneet rumaksi koko elämäni ajan. Ja arvaa mitä: kertaakaan EI ole ollut kyse ihastumisesta!
On minuun joskus ihastuttukin, mutta ihalijat eivät ole koskaan haukkuneet minua rumaksi, eivät edes kouluaikoina.
Lapsesi taitaa olla tyttö, ja hänellä on ADHD. Saattaa olla vielä aspergerin piirteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä uhkaile laitoksella tai poliisilla, vaan keskustele rauhallisesti ettei sinulla kerta kaikkiaan ole muuta vaihtoehtoa - voimat ja keinot alkaa olla lopussa hänen kanssa.
Meillä oli sama tilanne, kouluun ei lähdetty, paikallisbussilla ei halunnut kulkea. Vietiin autolla kouluun, mutta lopputulos ettei tytär ollut halukas nousemaan sängystä ollenkaan edes autokyytiin. Kotitehtävät kasaantuivat ja kokeita jäi rästiin. Meidän keinot ja voimavarat alkoivat olla lopussa. Jouduttiin tekemään lastensuojeluilmoitus, myöhemmässä vaiheessa tyttäremme sijoitettiin läheiseen lastenkotiin. Siellä alkoi tapahtua. Alkoi puhumaan mieltä painavista asioista, koulutehtävät teki ohjaajan kannustamana. Puolen vuoden jälkeen hän oma puhelias itsensä, iloisen oloinen ja sai koulussa muut kiinni, vaikka kova tahti ja työ oli.
Ehdottomasti ota yhteyttä teidän kunnan sosiaalitoimistoon. Sen lisäksi että teidän perhe kärsii tuosta, kärsii siitä lapsenne myös.
Tähän haluan lisätä, että kiusaamista ei ollut taustalla. Tämä "oireilu" alkoi etäkoulun aikaan ja sitten kun kouluun taas palattiin, oli jumi sekä ahdistus jäänyt päälle.
Kulkeeko nuorempi sisarus koulumatkansa kävellen? Kirjoituksesi koski kylläkin vain tätä isompaa, mutta kunhan kysyn. Jotain ikävää siellä koulussa tai koulumatkalla tapahtuu. Ja ei olisi ensimmäinen kerta kun koulu kieltää kiusaamisen. Ja jos poikasi ei ole uskaltanut puhua asiasta niin vaikea olisi kiusaamista näyttää toteen. Ja onhan tuo koulumatkakin aika pitkä, ja talvella vielä pimeäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni ns. hyvätasoinen autisti päätyy tuohon jamaan jossain vaiheessa koulupolkua.
Omalla lapsella ongelmat alkoivat 3. luokalla, juurikin fyysisinä kipuina joille ei löytynyt syytä. Autismidiagnoosi tuli 13 vuotiaana.
Osa jaksaa lukioon tai yliopistoon asti ennen romahdusta.
Meillä apu löytyi vasta sairaalakoulusta. Sitä ennen saatiin vähän helpotusta koulupäivien lyhentämistä ja osittaisesta etäkoulusta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi taitaa olla tyttö, ja hänellä on ADHD. Saattaa olla vielä aspergerin piirteet.
Aloituksesta tuli oma samanikäinen ADHD+Asperger-tyttöni ja hänen vaikeimmat päivänsä mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollinen autismikirjon häiriö, adhd, asperger selvitetty? Joo, ovat nykyään muotidiagnooseja,mutta kyllähän tuollaiseenkin saattaa viitata.
Ystävä pojalla asperger ja oirehtiminen alkoi juurikin noin, toisin oli hieman hillitympi, ja tuossa iässä. Ihana poika muuten, mutta ei halunnut kouluun, oli vatsa kipeä ja muuta. Ensin kartoitettiin fyysiset syyt pois, ja sitten lähdettiin psyykkiselle puolelle. Nyt tilanne on suhteellisen ok, mutta jos diagnoosin saaminen pitkittyy, mukaan voi tulla masennusta, pakkomielteisiä ajatuksia jne. Onneksi tässä oli koulu mukana alussa asti ja tukiverkko on nyt hyvä.
Vierailija kirjoitti:
,,,,,,,meidän elämä muuttui tuollaiseksi. Esikoinen oli ihan pitelemätön. Muu perhe kärsi, yritimme turhaan hakea apua. Nuorempi sisarus oireili, tuli avioero - esikoinen repi kaiken hajalle. On nyt 22v - elää kelan tuilla, ei mitään tulevaisuuden näkymiä. Ei ota apua vastaan, raivoaa. Mitä helvettiä meille tapahtui?
Kuulostaa siltä, että olette tipahtaneet pahasti yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. 😥
Ette ole ainoita. Tuommoisiin ongelmiin on vaikea saada apua vaikka lapsi olisi saanut käytöstä selittävät diagnoosit. Liian moni jää ilman diagnoosia kun vanhempia keskitytään syyttelemään aivan turhaan.
Vika ei kuitenkaan ole teissä eikä lapsissanne. Vika on pelkästään siinä että jäitte ilman apua ja tukea. Siitä olen kovin pahoillani.
T. Nepsy-teinin äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi taitaa olla tyttö, ja hänellä on ADHD. Saattaa olla vielä aspergerin piirteet.
Aloituksesta tuli oma samanikäinen ADHD+Asperger-tyttöni ja hänen vaikeimmat päivänsä mieleen.
Meillä oli samanlaisesta pojan kanssa. Hän sai myöhemmin asperger-diagnoosin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole isästä apua. Näkee lapsia ehkä viitisen kertaa vuodessa, enempään hänellä ei ole kiinnostusta. Olen tehnyt lastensuojeluilmoituksen mutta lapsi on niin mukava muille että ongelmaa ei nähdä. Pelkkää hymistelyä on tullut sieltä. Ja tosiaan tilanne on se, että joudun ottamaan lapsesta kiinni ja siirtämään hänet sinne ulos, tai ylipäätään tekemään asioita. Se tarkoittaa käsirysyä.
Ap
Minäkin ehdottaisin koulun oppilashuoltoa, perheneuvolaa, tai perhetyötä. Hyvä kysyn6s on ,yös, miksi muut kokevat lapsen lempeänä ja ystävällisenä, mutta sinulla ja lapsella on taistelu päällä, voisitko löysä itse keskustelemassa näistä teemoista jossain omassa tuessa?
Suomi on ihmeellinen maa - aikuinen ei saa ilman autoa kuljettua muutamaa sataa metriäkään, mutta reippaat lapset pistetään aamutuimalla metsätielle kulkemaan monen kilometrin matkan. Pimeää, kylmää, liukasta... Pahimassa tapauksessa susia ja karhuja.