Elämästä tullut helvettiä. 12-vuotias ei lähde enää kouluun.

Huutaa jo illalla että ei lähde kouluun. Nyt lapsi on valvottanut minua ja veljeään kahtena yönä klo 01 asti, toisena yönä klo 03 asti. Syynä tällä kertaa se etten suostu tilaamaan taksia alle kolmen kilometrin koulumatkan takia. Ei viitsisi kävellä, pyörällä ei halua mennä. Paiskoo tavaroita päälleni ja haukkuu kpääksi. Sanoo että maha ja pää on kipeä. Lääkärin olen varannut jotta voidaan sulkea elimelliset vaivat pois.

Läksyjä ei tee tietenkään. Koulussa kehottavat vain menemään kuraattorille juttelemaan jos on huolia. Mitään muuta apua ei saa. Voitte uskoa että kaikkeni olen koittanut normaalien keinojen turvin, mm. etuudet pois. Tällä lapsella sekään ei auta. Nyt olen uhkaillut poliisilla ja laitokseen joutumisella vaikka tiedän oikeasti että tuollaisia resursseja ei ole. Pelkkää lässytystä vain että kyllä se siitä. Sitä paitsi lapsi käyttäytyy muualla hyvin. Oikein kehuvat lasta kun on niin lempeä ja kiva. Uhkailulla sain hänet tänään pukemaan housut jalkaan. Huusi kuitenkin ja paiskoi tavaroita päälleni niin kauan että myöhästyi koulusta. Raivareiden päälle lapsi sitten itkee ja vaikertaa ja pyytää anteeksi. Tosin muutaman tunnin päästä samat raivokohtaukset toistuu. Elämä on mahdotonta. En pysty kohta itsekään enää menemään töihin tilanteen takia. Toinen lapsi kärsii kun ei saa nukuttua. Varmaan saadaan kohta häätökin kun isompi raivoaa ja paiskoo öisin tuntitolkulla. Asutaan pienellä paikkakunnalla jossa apuja löytyy muutenkin vähän. Sossun ja muiden viranomaisten ja auttavien tahojen resurssit on surkeat. Olen nyt pyytänyt pomolta että saisin tehdä lyhyempää viikkoa. Vanhemman lapsen läksyt ovat jääneet aikoja sitten, mutta pienempi tarvitsee apua läksyjen kanssa. Hänkin on väsynyt ja motivaatio kärsii. Itse olen niin stressaantunut että en enää nuku vaikka saisinkin. 12-vuotiaalla alkaa olla sellaiset voimat että käsirysyt aiheuttavat jo kipua. Purkaa siis raivoaan minuun ja veljeensä. Muita aikuisia ei perheessä ole. Isä asuu muualla eikä hänestä ole valitettavasti apua. Mitä enää teen? Jatkanko taistelua ja raahaan vain kylmästi pojan ulos aamuisin vaikka sitten ilman ulkovaatteita jos ei muuten lähde. Kotona laiskottelu ei vain käy. Ihan hirveä tilanne.

Onko teillä muilla ollut tällaista? Miten ratkesi? Älkää pliis tulko haukkumaan, vaan jättäkää mieluummin kommentoimatta. Muutenkin sydän ihan sirpaleita.